Nolojen tilanteiden hallitus ja pragmatismi

Vapun jälkeinen aika on omistettu jääkiekolle. Suomen joukkue koostuu nimiltään tuntemattomista pelaajista, joista voi tulla sankareita tai täydellinen floppi. Kiekkoleijonat elää samaa aikaa kuin maan vappupuhujat. Jotain näkyvää olisi tehtävä ja nopeasti tai sanoma ei tavoita edes uskollisimpia faneja. Suuret nimet poissa Nimetön jääkiekkojoukkue ei tullut yllätyksenä. Kansainvälisiltä jäiltä ei ollut tarjollakaan oikein uskottavaa joukkuehengen nostattajaa. Siinäkin näkyy ajan hengen tuoma matalan profiilin elämämme. Syntyi hallitus, jonka kohdalla varovasanainen tamperelainen emeritusprofessori ja valtio-oppinut, politiikan tutkijoittemme kärkinimi, kertoo kuinka tällaista katastrofia hän ei muista kokeneensa 40 vuoteen. Nolojen tilanteiden hallitus ei ole nyt pelastamassa, jolloin vastuu siirtyy, jääkiekon tapaan, kokonaan tuntemattomille nimille. Kun vastuuta annetaan on annettava myös valtaa. Vallan saajan on osattava kertoa kuinka hän sitä käyttää. Elämme avoimessa yhteiskunnassa ja teemme ratkaisumme näiden visioiden ja missioiden kuulijoina. Tämä koskee niin sotesoppaa kuin kuntarakenteita ja niiden merkitystä yksityisen kansalaisen elämälle ja asuinyhteisölle, sen palveluille ja yritystoiminnalle. Niiden sijaintiehdot, lokalisaatio, on pragmaattista käytännön elämää. Ei aatteellista sotesoppaa, hallintohimmeleitä ja osaamatonta verokikkailua. Messin mentävä aukko Joko osaat tai sitten et osaa. Jos et osaa, käytä osaajia, asiantuntijoita. He osaavat oman aikamme sijaintiehdot ja maantiedon. Emme elä enää 1970-luvun postmodernin yhteiskunnan relativismissa ja mielettömyyksissä. Rahat loppuivat ja oikeat tekijät, nimekkäät pelaajat kaukaloissamme. Osaaja ei tee työtäsi ilmaiseksi. Kysykää Teemu Selänteeltä tai Kimi Räikköseltä. Se on pragmatismia. Käytännön järkeä. Jos maksat kehnosti, saat kehnon asiatuntijan. Laatu maksaa ja nyt erityisesti kuin maksajia on Aasiassa ja kohta myös Afrikassa, ei vain Yhdysvalloissa. Kun avainpelaaja katoaa koripallojoukkueesta tai työpaikalta sinne jää Messin mentävä aukko. Sitä ei paikkaa kukaan. Kimi Räikköset ajavat aina vain voittaakseen ja parhaassa tallissa. Teet konkurssin jo tunaroit avainpelaajissa. Nyt syntyy yhdyskuntarakenteiden konkursseja mutta myös menestystarinoita. Menestystarinan tekevät sateentekijät maksavat ja heitä haetaan nyt netissä toisin kuin takavuosina. Nyt kuunnellaan innovaattoreita visionääreinä, ei politiikkoja. He ovat inhokkeja ja syy on juuri kyvyttömyydessä innovoida. Ontologia ja epistemologia ei kiinnosta Suomalaiset eivät rakasta filosofiaa, viisaustieteitä. Eivät rakasta muutkaan eurooppalaiset. Noin viidesosa ei ole lukutaitoisia lainkaan ja toinen puoli on sitä vain välttävästi. Nettiin on laitettava kuvia ja viihdettä. Muuten ei ole kavereita. Turha viestittää hankalilla viesteillä. Lisäksi 40 % kärsii mielialasairauksista ja vaatii hoitoa. Päihteet eivät auta siinä ja ongelmat syvenevät, masennus muuttuu pysyväksi olotilaksi. Toki se tiedetään ja tuloksena on tippuminen rattailta ja sekin koskee tuota runsasta viidettä osaa kansakuntien väestöstä, 75 miljoonaa eurooppalaista. Suomessa sellainen tarkoittaa miljoonaa suomalaista. Aasian tiikerin jälkeen tulee Afrikan norsu ja molempia olisi osattava kesyttää. Jäämerentie aukeaa joka vuosi yhä kiihtyvällä vauhdilla sekin. Mennyt vuosi oli jälleen ennätyslämmin. Jää sulaa. Ainut viesti ja filosofia, joka Suomessa toimii, on pragmatismi, käytännön läheinen toiminta, jossa kaikki sellainen on hyväksyttävää, joka toiminnaksi muutettuna sellaiselta arkiajattelussa ja lähiyhteisössä siltä myös vaikuttaa ja antaa tuloksia, työtä ja hyvinvointia, palveluja ja yrittäjyyttä, yhteisöllisyyttä. Pelkillä aatteilla ja arvoilla, tyhjillä sanoilla, ei enää voi keikaroida. Kaukalossa on nyt kasvoton joukko pelaajia joiden sankaruus syntyy joukkuepelistä eikä kukaan odota heiltä mitään. Jos tulosta syntyy se on kasvotonta joukkuepeliä ja se tulosta. Ilman Messiä ei synny kuitenkaan maaleja. Vain ne lasketaan. Venäläiset ymmärtävät tämän ja panostavat kansalliseen joukkueeseen ja sen menestymiseen. Itsekäs Messi on vailla kansallista panostusta lajiinsa ja katoaa historiaan. Egoistinen ja narsistinen, ahne meno kostautuu varmasti ja sitäkin olisi osattava varoa ajoissa. Suomen lippua ei saisi laittaa juhlasalkoon väärin päin. Se on kovin näkyvää halveksuntaa tärkeintä symbolia kohtaan. Kehno hallitus ei saa tulla kansakunnalle liian kalliiksi. Eurooppalainen unelma Etelä-Euroopassa alle 30 vuotiaista nuorista työttömiä on 40-60 %. Se on hirvittävä aikapommi Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Portugalissa. Tämä unohdettu sukupolvi elää sellaisena seuraavat 50 vuotta. Tosin se kuolee muita varhaisemmin. Näin käy myös Suomessa. Tulorajojen heikoin viidennes elää miehistä vain 68 -vuotiaaksi ja ylin viidennes 16 vuotta vanhemmaksi. Naiset vielä neljä vuotta lisää eläkkeistään nauttien. Kun eläkeikärajaa nostetaan 65 vuoteen 50 vuotta pienellä palkalla eläneet eivät ehdi eläketuloistaan, niistä olemattomista, nauttia kuin pari vuotta. Sen sijaan leveistä eläkkeistä nauttiva varakkain osa kansasta jatkaa elämäänsä 16 vuotta kauemmin ja naiset vielä neljä vuotta tämän jälkeenkin. Se on melkoinen hyvitys ja tulolisä naisille vuosina, joista miehet eivät nauti haudassa. Pragmatismissa naisen euro on laskettava koko elinkaarta ajatellen. Tässä filosofiassa elämä on ihmisen parasta aikaa Matti Nykästä lainaten. Matti Nykäsen pragmatismi toi hänelle olympiapaikan vielä yli 50 -vuotiaana olympiamäkeen. Hän on vanhin suomalainen ikinä yli 100 metriä sukset jalassa ponnistaen. Alkoholisti ja rapakuntoinen suomalainen ei siinä taatusti onnistuisi. Pragmatismissa oleellista on elämän pitkä kaari, ei lyhyen ajan heilahtelut. Niitä tulee kaikille. Paradigma on muuttuva maailmankuva Pragmatismi ei ole oikeastaan filosofia vaan maailmankuva. Ei pidä puhua miljoonalle köyhimmälle eläkesäästämisestä ja työiän pidentämisestä. Se on heille pelkkä vitsi. He kun eivät elä niin kauan että noita rahoja, vähäisiäkin, ikinä näkivät. Toisin on jos maailmankuvamme muuttuu. Sitä kutsutaan paradigmaksi. Se on enemmän kuin Einsteinein teoriat ja Freudin ja Darwinin mallit. Ja sitä vaihetta me nyt internetissämme elämme. Se on hyvä hyväksyä eikä taistella tutkainta vastaan. Ei pidä ihmetellä, miksi vappupuhujien sanoma ei mene perille ja hallitus on nolojen tilanteiden hallitus. Ylintä viidennestä, parhaiten ansaitsevaa ja parhaiten koulutettua, politiikka ei kiinnosta, Miksi kiinnostaisi? Se kun olisi muusta ajan käytöstä poissa ja maailmaa voi muuttaa muutekin ja nopeammin. Tämäkin on pragmatismia. Suomalaista ajattelua ja Vapun jälkeistä elämää, jossa rikkain viidennes, paremmin koulutetut, jättävät sotesopat muiden riideltäviksi. He nauttivat vapaa-ajastaan ja elämästään liki satavuotiaaksi. Heillä on myös varaa maksaa siitä ja moni rikastuu tätä kautta lääkkeitä valmistaen ja hoitokoteja modernisoiden. Hyvä niin. Pragmatismissa kaikki tällainen luetaan hyväksi filosofiaksi vaikka kyseessä onkin vai maailmakuvamme. Äärimmilleen vietynä se muuttuu amerikkalaiseksi liikemiesmentaliteetiksi, utilitarismiksi. Siinä kaikki mitataan rahalla. Se ei ole suomalainen malli ja maailmankuva alkuunkaan.