lauantai 27. lokakuuta 2012

Mistä kunnallisvaaleissamme on kysymys?

Mistä kuntavaaleissa äänestetään? Me emme tiedä, mikä sote- uudistus on ja kuinka kuntien rakenneuudistus sen rinnalla etenisi. Mitä me sitten tiedämme? Historiallisissa kuntavaaleissa äänestetään varmasti rahasta ja sen käytöstä. Raha on taas kunnissamme euro ja tämä valuutta on ratkaiseva pohdittaessa, miten kunnat menestyvät jatkossa itsenäisinä. Verojen käyttöoikeus euroina Veroeuroistamme kilpailevat nyt koululaitoksen ja vaikkapa kuralle menneen yliopistomme kanssa sote -palvelut. Jopa akateemisen tutkinnon suorittaneita on työttömänä liki puolen ikäluokan verran ja luku nousee koko ajan. Kunnilla on valtion ohella oikeus kerätä kansalaisiltaan ja yrityksiltään veroja. Tästä verotusoikeudesta me äänestämme sekä siitä, mihin valtio ja kunta verorahamme käyttää. Me maksamme Euroopan Unionille pelkkänä jäsenmaksuna 652 miljoonaa euroa ja Euroopan kriisimaita tukevalle Euroopan vakautusmekanismille (EVM) käteisenä 1,44 miljardia euroa. Maksupäivä oli kaksi viikkoa sitten, perjantaina 12.10. 2012. Tämä raha on riihikuivaa rahaa, euroja. Kuntien valtionosuuksia leikataan nykyisen hallituksen aikana 3.40 miljardia euroa. Jostakin on leikattava kun rahaa vyörytetään maan rajojen ulkopuolelle. Kun me tuemme Etelä-Euroopan “köyhiä” omilta köyhiltä on otettava pois tuo summa rahaa. Raha ei kasva puussa julkishallinnollekaan. Se on sitä vuosien varrella paljon puhuttua palomuuria ja sen muurin sortumaa. Kun hallitus on väärässä jokainen suomalainen kunta ja kuntalainen kärsii sen virheistä. Kunta ei ole saareke merellä. Syömävelkaa ja laskut päälle Jokaista forssalaista kohden leikkaus tarkoittaa 626 euroa lapset ja vanhuksen mukaan lukien. Unionille maksettavat jäsenmaksut leikkaavat puolestaan verorahoistamme 123 euroa ja tuo osuus kasvaa ensi vuonna noin 150 euroon jokaista forssalaista kohden. Euroopan vakausmekanismiin maksettava summa on leikkaamassa jokaisen forssalaisen hyvinvoinnista ja veroeuroilla saamistamme palveluista noin 250 euroa jälleen kerran lapset ja vanhukset mukaan lukien. Pelkästään nämä kolme summaa yhteen laskien päädymme reilusti yli tuhannen euron verotulojen leikkaukseen kunnissamme asukasta kohden. Se on poissa forssalaisten palveluista siinä missä toki myös Tammelan, Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän kunnan jokaiselta asukkaalta. Se kertoo miksi kunnilla menee nyt kehnosti ja äyrin hinta on paikoin jo 22%:n kohdalla. Se leikkaa kaikilta yhtä paljon ja olemattomista tuloista neljänneksen kun mukaan lasketaan vielä seurakunta. Kirkosta erotaan kun ei ole varaa maksaa kirkollisveroa. Talous terveeksi Valtio joutuu ottamaan syömävelkaa voidakseen huolehtia näistä maksuista yli 9000 miljoonaa ja summa on koko ajan kasvamassa. Me siis otamme kunnan ja valtion kansalaisina tuota velkaa, ei joku epämääräinen ja meille vieras instituutio. Me olemme kunta ja valtio ja raha veroina ja velkoina on omaa rahaamme. Me käytämme sitä valitsemalla itsellemme edusmiehet ja naiset eduskuntaan ja kuntiemme valtuustoihin. Sitä kutsutaan demokratiaksi. Me emme ole Forssassa tolkuttoman vauraita. Sama koskee Humppilaa, Ypäjää, Jokioista ja Tammelaa. Meidän vuotuinen budjettimme on melkoisen kitsas ja kohtuullisen tarkkaan laskettu niin, että tulokertymällä maksamme menot, joista sote -menot ovat kasvavin osuus vanhuusväestön lisääntyessä. Meillä on kohta huolettavia, lapsia ja vanhuksia, enemmän kuin huoltajia. Perussuomalaiset eivät vastusta Eurooppaa. Päinvastoin. Olemme vai huolissamme sen tavasta toimia yhteisten varojen ja vastuun kannossa. Me emme vastusta vastuuta, päinvastoin. Me vaadimme vastuun kantoa kaikilta, myös niissä maissa, joissa talous on kuralla tavalla tai toisella. Jokainen vastatkoon itse innovaatiopolitiikkansa osaamisesta ja taloutensa kunnosta ilman, että sitä vääristellään ulkopuolisin ja sairaalla tavalla taloutta pönkittävin keinoin. Emme vastusta vastuuta - päinvastoin Olen kirjoittanut tästä maantieteilijänä, aluesuunnittelijana, valtiotieteilijänä jo vuosien, vuosikymmenten ajan varoittaen sellaisesta taloudesta, jossa kulttuurisia eroja ei tunneta ja oteta huomioon yhteisvaluutan käytössä. Talousmaantiede on eri asia kuin laskennallinen finanssipolitiikka. Meiltä loppuvat omat varat ja tekevät kädet vaikka olisimme kansakuntana kuinka empaattisia ja altruistisia etelän valtion auttajina auttaaksemme siinä samalla muka itseämme. Tällainen ajattelu ja sen kylväminen on vastuutonta ja itsepetosta. Olen kirjoittanut näistä autettavistamme satoja artikkeleja ja nyt on aika ajatella myös itsekkäästi omaa kansaamme ja forssalaisten omaa kaupunkiaan. Kukaan muu ei meitä aluetalouden, kuntatalouden hoidossa auta. Sama koskee Humppilaa, Ypäjää, Jokioista ja Tammelaa sekä Urjalaa. Emme varmasti vastusta vastuuta jos alamme huolehtia omista asioistamme ja yhteistyössä Loimaan ja Someron pienten talousalueitten kanssa. Yhdessä meitä on noin 70 000 ihmistä ja sillä me menestymme missä tahansa talouskilpailussa kunhan muistamme, kuinka meillä Suomessa palvelut tarjoaa myös jatkossa yksittäinen kunta oli tapa hoitaa se mikä tahansa. Kaikissa tapauksissa kyse on yhteisten verojemme käyttötarkoituksesta. Kunnan oma innovaatiopolitiikka kuntoon Sunnuntain vaaleissa päätetään Forssassa myös siitä, miten saarekkeina toimiva kunnat alkavat avautua taloudessaan ja palvelujen tuottajina siten, että mukana ovat asiaosaajat. Se että ihminen on suorittanut useita tutkintoja, luonnontieteistä, taloustieteistä, aluetieteistä, yhdyskuntasuunnittelusta ja julkishallinnon tai yrityselämän organisaatioista, ei takaa mitään vaikka kyseessä olisivat tohtoritason tutkinnot. Mukana on oltava myös kokemusta näiden tutkintojen käytöstä. Kun ne on dokumentoitu, asiat ovat tällaisella työnhakijalla, rekrytoijalla, kunnossa. Meillä on luvattoman vähän päättäjien joukossa asiaosaajia, yrittäjiä, innovaatiopolitiikan asiantuntijoita. Kun on kiertänyt kuntiamme tutkijana ja kouluttanut vuosikymmenten saatossa satoja virkamiesasiantuntijoita tehtäviinsä, oma pätevyys käytännön tehtävistä voivat jäädä vähemmälle, ellei samaan aikaan koko ajan jalkauta itseään kentälle sekä kuntiin, julkishallinnon organisaatioihin, että yksityisen palveluun. Yliopistot ja korkeakoulut ovat oma maailmansa, siinä missä kunnat. Työtodistukset tärkeitä Olen saanut vuosikymenmäen saatossa kymmeniä todistuksia työnantajiltani professorin pätevyyksien ja tohtorintutkintojeni rinnalle. Arvostan niitä enemmän kuin akateemisia todistuksiani. Niissä kun kerrotaan muodollisen pätevyyden rinnalla myös hieman henkilöstä ja hänen persoonallisuudestaan, taipumuksista, joskus jopa luonteestakin sekä tietysti tehdyn työn luonteesta. Kun hakee julkishallinnon virkaa, luottamustehtävää, olisi hyvä, että ne henkilöt, jotka valinnan tekevät, voisivat tutustua myös tähän puoleen ihmisen kyvystä tehdä päätöksiä, edistää yhteistä asia sekä neuvotelle tarvittaessa oman kunnan, oman julkishallinnollisen yhteisön puolesta nyt etenkin tuntien Eurooppaa, Suomea, yhteiskuntataloutta sekä niitä päättäjiä, jotka asuvat Forssassa, Lounais-Hämeessä sekä meitä lähellä olevassa maakunnassa, Kanta-Hämeessä, Loimaalla ja Somerolla, Turussa ja Helsingissä. Pelkät verkostot ja niiden jäsenyys eivät riitä. On oltava kokemusta itse operatiivisesta työstä ja sen johtamisesta, visioivasta strategisesta ajattelusta ja mahdollisimman lähellä myös suorittavaa porrasta. Jos päättäjät eivät tunne substanssiosaamista, työn todellista luonnetta, syntyy omalaatuisia hallinnollisia himmeleitä tai organisaatioita, jotka eivät ole lainkaan uuden sähköisen ajan maailmaan ajateltuja. Katso ehdokkaan todistukset - faktat, dokumentit Kun olen nyt mukana vaaleissa, jossa äänestäjän on tehtävä valintoja useiden ehdokkaiden välillä, en ala esitellä kaikkia todistuksiani alkaen yliopistoista, tutkimuslaitoksilta, kunnilta, maakunnilta tai EU:n mammuttimaiselta byrokratialta, Lounais-Hämeen kunnilta ja Brasilian valtiolta rinnakkain. Sen sijaan, nyt kun siihen on mahdollisuus, jokainen voi tutustua niin halutessaan hakija numero 44 todistuksiin kotisivun kautta www.cluterart.org. Kun tuota kotisivua on lukenut jo yli viisi miljoonaa ihmistä, joukossa myös päivittäin sitä seuraavia, en usko että toritapahtumat paljonkaan lisäävät tai antavat uutta pohdinnoille rekrytoitaessa nyt Forssaan niitä luottamushenkilöitä, joiden vaativana tehtävänä on lähimmän neljän vuoden aikana innovaatiotoiminnan avaaminen etenkin yrittäjyydelle, mutta myös kuntien palvelurakenteille, alan ammattilaisia kaikilla tasoilla, paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansanvälisellä tasolla, hyödyntäen. Kansakunnan yhteinen ongelma Kuntamaailma on monesti oma maailmansa, sillä on oma puolueensa ja se tahtoo elää omaa elämäänsä sivuilleen vilkuilematta. Viisaus ei tahdo löytyä yrityksen tai kunnan johdon omasta joukosta. Kuntien johtoon olisi haettava myös sellaisia henkilöitä, joiden rooli on edellytysten luominen itse tekemiselle, erityisesti Forssassa nyt yrittäjyydelle ja innovaatio-osaamiselle palvelurakenteissamme. Jos sellaiset henkilöt kuntaorganisaatiosta puuttuvat, silloin on liki turha potkia tutkainta vastaan koko ajan muuttuvassa innovaatioyhteiskunnassamme. Näin myös yrittäjän on pakko hakeutua muualle. Kun faktat ovat kunnanhallituksen pöydällä, silloin on toimittava. Yksikään merkittävä ja uutta ajattelua vaativa hanke ei etene ilman sen vetäjää. Kunnassa ei tehdä vaativia töitä talkoilla ja luottaen ilmaan heitettyihin ideoihin. Jos aiomme jatkossa hoitaa lapset ja aikuiset, ikääntyvä väestömme, meidän on otettava aivan uusi ote osaamiseemme. Forssa ei voi elää vain siirtelemällä takkia toisen harteille tai odottaen muualta tulevia ohjeita vanhustemme hoitoon. Jatkossa Suomessa yhdyskuntia tulee menemään vararikkoon. Forssan sekä Loimaan ja Someron talousalueilla tällaiseen ei ole edes kansallisesti varaa ja meidän on pakko hakea yhteistä kansallista linjaamme systemaattisesti. Keskeisimmät talousalueemme Lounais-Suomessa ja Lounais-Hämeessä odottavat nyt sunnuntain vaaleja ja tämän jälkeen systemaattista työtä aiempien laiminlyöntien korjaamiseksi. Tämä vaatimus on vain meille asetettu ja sen toteuttamisella on kiire. Lounais-Hämeen ja Lounais-Suomen pahoinvointi kun on koko maan ja kansakunnan yhteinen ongelmamme.

Ei kommentteja: