torstai 25. elokuuta 2011

Oma maali




Toimittajat ovat palanneet lomiltaan ja neljäs valtiomahti kertoo, mitä on tapahtunut ja miksi. Ensiksi Helsingin Sanomien mukaan populismia vastaan ei voi taistella sen omin välinen, populismilla (HS 25.8). Toiseksi vaihtoehdot ovat nyt vähissä ja medioitten syyttely siitä on turhaa. Ne tekivät vain työtään ja soittelivat ympäri Eurooppaa ottaen selvää, mitä muualla Suomen sopimista takuista ajatellaan. Se kun on median työtä, ei toki palata aikaan, jolloin Kekkonen varoitteli rikkomasta lasitalon ikkunoita. Tätä samaa välinettä käyttivät silloin myös kaikki muut perässähiihtäjät ja heidän myötäilijänsä. Syntyi suljettu suomalainen yhteiskunta.

Paluu lähtöruutuun


Paluu takaisin lähtöruutuun vie kasvot Kreikan tukipaketin sopijoilta ja kiusallisessa asemassa on etenkin pääministeri Katainen, joka sitoutui demareitten hätäisesti antamaan vaalilupaukseen. Kun budjettikirjaa olisi koottava ja selvitettävä hajanaisen hallituksen kuuden puolueen irtiottoja, valtiovarainministeri Urpilainen on sidottu Kreikan sotkujen selvittelijäksi nurkkaan ahdetussa mahdottomassa tilanteessa, joka on jo maailman medioissa kirjattu. Media on reaaliaikainen ja tulkinnat on jo tehty. Selittely kuulu historiaan, printtimedia on vanhaa mediaa ja taustoittaa jo tapahtunutta. Sitä ei voi enää muuksi muuttaa jälkiviisaudella ja selittelyllä.

Perussuomalaisten näkökulma oli vaaleissa kieltäytyä kokonaan Kreikan ja Portugalin tukemisesta kestämättömänä ja vain pahenevana kriisinä, tulehduksena, joka tuli hoitaa amputoimalla kuolioon jo joutunut Kreikka. Sinne ei kulunut enää lapioida rahaa. Kun vasemmisto sitoutui jatkamaan rahan lapiointia takauksia vastaan, sitä pidettiin kansallisena, kansan mandaatilla saatuna jumalallisena tehtävänä, takavuosien tapaan omaa historiallista asemaa muistellen. Britit kokevat näin ylähuoneessa lordeina ja olettavat, ettei aurinko imperiumin yltä laske. Se on väärä luulo Kiinasta ja Intiasta, Pakistanista katsottuna vuonna 2011. Vuosikymmenten tai vuosidatojen virheet ovat tulkinnassa reaaliaikaisessa maailmassa täsmälleen yhtä kohtalokkaita.

Omat verkot tötteröllä


Helsingin Sanomat (25.8) tyrmää tällaisen tehtävän saati mandaatin jakaa rahaa luottaen Kreikan antamiin takauksiin. Tällaista perussuomalaisten ohjelmassa ei ollut puhetta ja vaalivoittaja oli juuri tämä puolue, ei toki vaaleissa tappion kärsineet. Hävinneiden hallitus ei saanut vaaleissa mandaattia, päinvastoin. Perussuomalaiset taas kieltäytyivät tekemästä sellaisia kompromisseja, jotka kaatuvat EU:n sisällä viimeistään. Missä EU siellä ongelma. Nyt ongelma on Suomelle tehty vahinko omana tunarointina. Se, että tahtoo hyvää, mutta toimii taitamattomasti, ei vielä riitä.

Suomen vetäytyminen pois Kreikan tuesta on hallitusta heilutteleva päätös. Se voi heilutella myös Euroopan kykyä vältellä syvenevää lamaa ja kriisiä. Tässä Suomi on pelannut omituisesti ja tehnyt näyttävän maalin omaan verkkoon. Sitä jopa tuuletettiin hetken aikaan Jutta Urpilaisen toimesta. Verkot olivat tötteröllä, mutta punainen valo paloi väärässä päädyssä, ja maailma seurasi nykyisin reaaliaikaista tapahtumaa. Niin nytkin seuraten ja sen omia medioita, ei toki omaamme. Kun Saksa nosti Suomelle keltaisen lipun, sen nosti maailman vaikutusvaltaisin nainen Angela Merkel. Vastaavasti Suomen presidentti Tarja Halonen oli pudottanut tämän listan sadan mainitun joukosta jonnekin tuntemattomaan. Siihen on oltava syitä, jotka ovat muutakin kuin vain maamme koko ja sijainti. Suomalaisten poliitikkojen peliin suhtaudutaan säälin sekaisin tuntein.

Helsingin Sanomat tulkitsee tämän tavalla, jossa Suomi voisi saada apua johtaville ministereilleen EU:n hyväntahtoisesta avustajakaartista. Nämä ehkä kykenevät löytämään suomalaisille sopivan tien ulos itse rakentamastaan ansasta ja menettämättä lisää kasvojaan. Sieltä löytyy luovaa osaamista ja lahjakkaita virkamiehiä.

Sisäpoliittinen kriisi


Suomen pysyminen mukana Kreikan velkojen maksajana taas johtaa näyttävään takinkääntöön ja kasvojen menetyksen lisäksi myös hallituskriisiin. Se mikä kelpaa kokoomukselle ja Rkp:n ministereille, ei voi kelvata vasemmiston niille salkunkantajille, jotka jo ehtivät moittia perussuomalaisia selkärangattomiksi madoiksi. Nämäkin ovat kovin tuoreita tapahtumia ja kaksi vasemmiston kansanedustajaa sai luvan poistua ryhmästään. Juuri näitä varten tarvitaan nyt EU:n virkamiesten luovuutta.

Unionia ei voida kehittää unohtamalla kansakuntien omat edustajat ja demokratia, sisäiset kahnaukset ja monin paikoin vielä medialukutaidottomuus etenkin uuden median, sosiaalisen median ja internetin seurannassa globaalisti. Jokaisella on oma kansallinen media, maakunnallinen ja paikallinen “tiedottaja”. Suomalaisten toimintaa vaivasi etenkin tuttu sulkeutuneisuus ja kyky toimia avoimesti uudessa avoimessa tiedottamisessa, kansalaisyhteiskunnassa. Pelikortteja ei jaella Kreikan kanssa pelipöydän alta ja seuraten samalla muitten EU-maiden edustajien ilmeitä, kehon liikkeitä ja silmäniskuja. EU on virkamiesten hoitama korporatiivinen monikansallinen unioni, jossa tulkinnat ovat ongelmallisia vielä senkin jälkeen, kun ne ovat paperilla. Tämän on havainnut myös Helsingin Sanomien kokenut toimittaja.

Kuinka kauan varaa vain yhteen Soiniin?


Suomi ajautui Kreikan tukiensa kanssa odotetusti sisäpoliittiseen kriisiin ja hallituksessa omien asioiden hoito on jäämässä jälleen kerran välimereisten asioiden hoidoksi. Kun siinä ollaan taitamattomia, syntyy tilanne, jossa poliittista eliittiä löytyy Suomesta yhä vähemmän hoitamaan vaativia kansallisia ja kansainvälisiä tehtäviä rinnakkain. Takavuosina toimittajapoliitikko Seppo Tikka SDP:n Kymenläänin vaalipiiristä, Pielisjärveltä ja Kouvolasta, pahoitteli sitä, kuinka kauan maalla on varaa vain kahteen poliitikkoon, Kekkoseen ja Vennamoon. Se oli hyvin tehty tiivistelmä tuon ajan asetelmasta.

Vastaavasti tänään voisi kysy, kuinka kauan maalla on varaa vain yhteen poliitikkoon, Timo Soiniin? Ongelman syvyys kun näkyy haettaessa presidenttiehdokkaita maan johtavaan virkaan. Takavuosien mahtipuolue keskusta-maalaisliitto on menettänyt kokonaan ns. kärkipoliitikkojen muodostaman ykkösketjun ja jos sellainen on, nämä katsovat olevansa sopimattomia tehtävään. Jos ykköspoliitikkomme ovat ketjuna tällaisia, sopimattomia, kuten Paavo Väyrynen keskustalle, millainen mahtaisi olla kakkosketju ja sen takana pelaavat kolmas ja neljäs poliitikkovitjamme? Kun politiikka ei ole enää vuosikymmeniin kiinnostanut nuoria, uusiutuminen puolueissa kansanliikkeinä on johtanut kyvyttömyyteen havaita, missä ajassa elämme ja todelliset lahjakkuudet ovat nyt kokonaan muualla. Lipponen, Väyrynen ja Niinistö presidenttiehdokkaina ovat tästä tyypillinen ajan kuva, väärän ajan edustajia, jo muistelmansa kirjoittaneita ja reserviin aikoja siirrettyjä miehiä.

Demokratian kriisi


Ongelman ydin alkaa hahmottua juuri tätä kautta. Meillä ei ole enää uskottavia poliittisia päättäjiä, ei vakavasti otettavia ehdokkaita presidentiksi ja ministereiksi, jolloin johtavat virkamiehet ovat sidottuja EU politiikan hoitoon ja maa siirtyi virkamiesvallan kautta mediakratiaan. Media neljäntenä valtiomahtina antaa ohjeensa ja pitää uudessa mediayhteiskunnassa suvereenia valtaa rinnan sosiaalisen kansalaismedian kanssa. Kun puolueinstituutio ukkoutui ja akkautui, syntyi ensin sen oma kriisi, jota seurasi demokratiamme kriisi. Median kriisi ei syntynyt tätä kautta vaan sosiaalisen kansalaismedian haastaessa sen osana internetia, uusia teknisiä mahdollisuuksia, ja tulos on tason nousu ohi poliittisen agendan ja luovuuden, innovaatiotoiminnan.

Sen vallan sulkeminen oli aikanaan kohtalokasta muodostettaessa sixpack -hallitusta ja nyt tämän hallituksen tie näyttää päätyvän kynnysmatolle sen jälkeen, kun tuloksena on näyttävä maali omaan verkkoon. Maan asioiden hoito oppositiosta on jopa helpompaa kuin hallituksesta. Olettaen, että oppositioon kuuluu myös perinteinen media ja sen tapa seurata kriittisesti virkamiesten ja poliitikkojen kykyä toimia tehtävissään. Näiden tehtävänä on nyt korjata syntynyt moka, ja hoitaa samalla kansallista etuamme pyrkien kääntämään puolueinstituution aiheuttama tappio voitoksi luovalla innovaatiojournalismilla ja ammattitaitoisella virkamiestyöllä.

Ei kommentteja: