Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Uskopuhdistuksen muistopäivä, 22. helluntain jälkeinen sunnuntai, tuo mieleen ensimmäisenä Martti Lutherin naulaamassa teesejään Wittenbergin kirkon oveen lokakuun viimeinen päivä vuonna 1517. Samana vuonna osmanien sulttaani valloitti niin Palestiinan kuin Egyptinkin. Aika oli rauhatonta, paljon tapahtui etenkin kolonialismin suunnalla espanjalaisten hävittäessä Etelä- ja Väli-Amerikan kansoja inkoista mayakansaan ja osmanien valtakunnan laajetessa Euroopassa. Juuri vuonna 1517 osmanit valtasivat Palestiinan ja Egyptin. Monen asian summa Uskonpuhdistus oli osa monen asian yhteistä tapahtumien ketjua myös Suomessa. Pieni jääkausi oli alkanut ja nälkävuodet vaivasivat ympäri Eurooppaa. Meksikon Inkavallan ryöstelyn myötä kullan määrä Euroopassa kasvoi. Suomessa talonpojat eivät pitäneet tuon ajan eliitistä ja käynnistyi nuijasota aatelistoa ja sotaväkeä vastaan. Uskonpuhdistus oli osa globaalia liikehdintää, johon kuului Ranskan uskonsodat, Englannin Henrik VIII tapa katkaista välit katoliseen kirkkoon ja muodostaa anglikaaninen kirkko, Speyerin valtiopäivät, jossa joukko ruhtinaita ja keisarillisia kaupunkeja vastustivat Wormsin ediktiä ja tukivat Lutheria. Jotain oli mennyt katolisessa maailmassa raiteiltaan. Trentossa katolista kirkkoa uudistettiin kuin Euroopan Unionia ja euroa tänään, tarkoituksena korjailla valuvirheitä vastineeksi uskonpuhdistukselle. Alankomaat kapinoivat Espanjaa vastaan eikä ole uutta Hollannin toiminta tänäänkään. Tuolloin kuitenkin metropolit olivat siellä vielä vaatimattomia ja bolwerkin, paalutetun tukkirakennelman ympäröimiä, josta tuli myöhemmin käsite Bulevardi kehäkatuna puistoineen. Meni kuitenkin vielä aikaa ennen kuin paaluaidat purettiin Pariisissa. Puola-Liettua muodostui ja suomalaiset ryhdistäytyivät Mikael Agricolan avustamana. Ruotsia ja samalla itäistä maakuntaa Suomea hallitsi Kustaa Vaasa. Venäjä sai Iivana Julmasta ensimmäisen tsaarinsa. Suurten nimien vuosisata Vuosisadan suuria nimiä olivat Thoma Moore, Herman Cortes, Miguel de Cervantes, William Shakespeare, Michelangelo, Oda Nobunaga jo edellä mainittujen ohella. Tietysti myös Espanjan vastauskonpuhdistuksen johtaja Filip II, Englannin kuningatar Elisabet I ja uskonsodat päättänyt Ranskan ja Navarran kuningas Henrik IV. Suleman Suuri oli osmanien merkkihenkilö ja uudistaja. Kovin usein me unohdamme kokonaan merentakaiset suurnimet ja tapahtumat Amerikassa, Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Aasiassa ja Afrikassa. Eivät he suinkaan osattomia olleet kolonialismin ajan Euroopan tapahtumissamme. Pohjois-Amerikassa alkuperäisheimoja ja kulttuureja tiedettiin olevan lähes 200 ja Keski-Amerikassa korkeakulttuureja niin ikään tusinan verran sekä vastaava määrä Etelä-Amerikassa. Niiden merkitys Eurooppaan oli kolonialismin aikana ja siirtolaisuuden alkaessa myös kirkkoihin ja maalliseen vallankäyttöön erittäin merkittävä. Tietoa siirtyi valtavat määrät ja sitä myös käsiteltiin, ei vain orjia tai harkoiksi valettuja korkeakulttuurien kultaa. Maissi, peruna, tomaatti ja suklaa tuotiin nekin Eurooppaan. Epäyhtenäinen protesti Kirkon virallista oppia vastaan hyökänneet ei sekään ollut yhtenäinen ja niin kirkon jakautuminen ei loppunut vain luterilaisuuteen vaan jatkui anglikaanisen ja reformoidun kirkon kautta lukusiin joukkoon vapaita suuntauksia. Keskeisiä henkilöitä olivat kuitenkin saksalaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset teologit, Lutherin rinnalla siis Ulrich Zwinglin, Philipp Melanchton ja Jean Calvin. Nämä vaikuttavat edelleen myös omassa ajassamme ja Euroopassa, mutta myös kolonialismin kautta syntyneissä kulttuureissamme globaalisti. Tämä tahtoo nykyisin unohtua. Taistelu oli pääosin valtataistelua kirkon ja maallisten ruhtinaitten välillä. Se ulottui toki myös merten taakse, jonne katolisen kirkon oli aina vain vaikeampi saada otetta omiin uskottuihinsa. Ruotsissa, ja samalla siis myös Suomessa, Kustaa Vaasa otti ohjat kokonaan omiin käsiinsä ja sai näin kirkon omaisuuden kruunulle. Henrik VIII toteutti taas aivan oman uskonpuhdistuksensa. Se oli laiha poliittinen uudistus eikä voinut kestää kuin hetken. Moraalinen rapautuminen Paavin vallan moraalinen turmeltuminen ei ollut vain valtapeliä maallisen vallan kanssa vaan ulottui myös kirkon sisäisiin skismoihin ja jälleen voimme hakea samoja kokemuksia omasta ajastamme ja sen kokouksista ja konsiileista, joita pyritään asettamaan jonkun toisen vallankäyttäjän ohjailijaksi. Samalla konkreettisia tuloksia ei oikein synny ja kansa kokee jäävänsä kokonaan rakenteiden ulkopuolelle ja on osallisena vain anekaupassa, verotuksessa, jota ei käytetty luvattuun köyhien hoitoon vaan vaikkapa Pietarinkirkon rakentamiseen. Lutherin oli siitä huomautettava. Arvostelu Paavia ja kirkkoa vastaan oli paljon muutakin kuin vain Raamatun arvovallan arvioimista suhteessa paavinvaltaan ja kirkolliskokoukseen. Lutherin kirjoittama “Kirkon Babylonin vankeus” ja “Kristityn vapaudesta” olivat kuitenkin vallankumouksellisia ja alku demokratialle, jossa ihminen oli vapaa ja riippumaton sekä ei kenenkään alamainen. Nyt olemme jälleen samassa pisteessä. Ei ole helppoa elää jonkun komennossa ja alamaisena, jos tämä on vielä koko ajan väärässä ja harhaoppinen, moraaliton peluri. Lutherin julistaminen pannaan ja valtakunnankiroukseen olivat jo osa kansainvälistä konfliktia mutta myös diplomatiaa. Wormsin valtiopäiville päästetty Luther oli Fredrik Viisaan ja Kaarle viidennen yhteistä sopimusta, jossa Kaarle V antoi Lutherille luvan kulkea maansa läpi turvallisesti. Jälleen yhtymäkohtia löytyy omasta ajastamme, jossa valtion päämies ottaa miehen suojelukseensa ja toinen antaa luvan kulkea maansa läpi joutumatta vangituksi kertoessaan jotain salattua tietoa tai julkaistessaan epäkohdista, salatuista. Nettiyhteisöt ovat näitä nyt kohta tulvillaan. Elämmekö uudelleen vuotta 1513? Maltillisesta ääriliikkeisiin Uudistusohjelma oli katoliselle kirkolle radikaali ja se alkoi laajeta ilman netin apuakin. Raamatun käännöstyöt käynnistyivät kansankielisinä nekin. Toki samalla avautui paljon muita sellaisia ovia, jotka muuttivat maailmankuvaa myös kaukana Ruotsin itäisessä maakunnassa, Suomessa. Sveitsin merkittävimmäksi papiksi oli kohonnut taas Ulrich Zwingli. Näin alkoivat poistua sellaiset tavat, joita ei voitu mitenkään perustella Raamatulla. Sotapapiksi myöhemmin muuttunut Zwingli oli ihmisenä malttamaton ja odotti uudistuksilta enemmän ja nopeammin kuin mihin se oli Euroopassa vielä mahdollista. Saksalais-roomalaisen keisarikunnan väestöstä talonpoikien osuus oli liki 70 % ja uskonpuhdistus muuttui siellä myös sosiaalisten olojen korjaavaksi kapinaksi. Talonpojat uskoivat taistelevansa tasa-arvoisen Jumalan valtakunnan puolesta ja se oli jo liikkaa oloissa, jotka muistuttivat maaorjuutta. Teloitettuja talonpoikia oli noin 100 000. Näin radikaalia toimintaa Lutherin oli vältettävä ja haettava tuon ajan verotukselle uudenlainen käytäntö ja kohteet, kuten oman aikamme köyhät, opettajat ja kirkon työntekijät. Matka hyvinvointivaltion oppeihin oli kuitenkin vielä pitkä. Moraali oli kuitenkin taas paikallaan. Retuperän oppineet Samalla kävi selville kuinka huonolla tolalla myös pappien omat opit olivat ja niin oli kirjoitettava opaskirjoja heitä varten Iso katekismuksena ja tavalliselle rahvaalle Vähä katekismuksena. Suomessa, Ruotsin itäisessä maakunnassa, näitä luettiin edelleen 1900-luvulla ja kai vielä tänäänkin joku uudistettu painos löytyy ja lukutaitohan Suomessa on säilynyt kansainvälisten tutkimusten mukaan hyvänä. Itse muistan lukeneeni katekismukseni ulkoa jo alle kouluikäisenä. Mikael Agricola oli hyvin maltillinen uskonpuhdistaja Suomessa. Hän kunnioitti vanhoja traditioita ja tärkein työ oli luonnollisesti suomen kirjakielen luominen Raamatunkäännöksen yhteydessä. Oleellista oli, että Ruotsissa uskonpuhdistus oli poliittinen ilmiö siinä missä Henrik VIII:n Englannissakin. Jotain samaa odotettiin myös EU:n kohdalla ja etenkin liityttäessä sen ytimeen. Pohjoismainen yhteistyö ei kuitenkaan tässä toteutunut ja se oli virhe poliittisen valuutan Pohjolassa ja sen traditiossa vastassa katolinen Eurooppa. Englannissa uudistus oli laadultaan kehnompi ja opinkappaleisiin se levisi vasta poliittisten uudistusten jälkeen. Katolisuus palasia ja työ oli aloitettava alusta. Pohjolassa, ja etenkin Suomessa, uskonkappaleet olivat lähellä kansan omaa uskomuksia ja onomatopoeettista, luontoa mukailevaa kieltämme. Pietistiset liikkeet syntyivät myöhemmin ja nekin saivat omat kansalliset ja maakunnalliset erityspiirteensä. Ne ovat säilyneet yllättävän muuttumattomina. Reformoitu ja riippumaton Valtioista riippumaton ja reformoitu liike sai alkunsa ankarasta Jean Calvinin työstä Zwinglin työ jatkajana. Syntyi ajattelua, jossa voitiin olla myös maallista esivaltaa vastaan, joka taas ei ollut lutherilainen näkemys. Ennaltamääräämisoppi syvensi tätä ajattelua. Jotkut pelastuu, toiset ei, ennalta määräten. Syntyi korkea työmoraali ja se näkyy tässä suuntauksessa myös tänään. Valtiolta ei odoteta apua ja uskonnollinen moraali, etenkin työmoraali, on korkea. Protestanttien oppikeskustelut jatkuivat kauan ja ovat myös osa omaa aikaamme. Seurasi sotilaallisia toimia ja uskonsotia. Katolinen vastauskonpuhdistus toi mukanaan hengellisiä seuroja, joista ehkä tunnetuin on Ignatius Loyolan perustama Jesuiittaveljeskunta. Ilman kiinteää luostarielämää heidän toiminta oli dynaamista ja liikkuvaa. Tutuksi on tullut käsite “tarkoitus pyhittä keinot.” Juuri jesuiittojen aktiivinen toimita esti omalta osaltaan protestantismin leviämisen Puolaan, Itävaltaan ja eteläiseen Saksaan. Vielä tänäänkin sen voi havaita kulkien näitä alueita ja vertaillen niiden taloudellisia ja kulttuurisia eroja viereisiin maakuntiin. Suomen vertailu Itävaltaan ei ole aina oikein onnistunutta. Olen tästä poliitikkoja ja talousoppineita joskus humauttanutkin. Paradigmainen muutos Uskonpuhdistuksella oli valtavat vaikutukset maailmankuvaamme ja sen muutoksiin. Se oli siis 1500-luvun alusta käynnistynyt paradigmainen prosessi, joka eteni loputa kaikille mantereille, myös Afrikkaan, Aasiaan ja etenkin Amerikkaan. Tässä se muistuttaa eniten omaa aikaamme, jossa muutos on vain nopeampi ja koskee 7000 miljoonaa ihmistä. Tuolloin vain vajaata kymmenettä osaa tästä. Nykyisin kristityistä katolisia on runsas miljardi, ortodokseja, reformoitujen kirkkojen jäseniä ja lutherilaisiin kirkkoihin kuuluvia, jokaisessa kolmessa uskontokunnassa vajaa sata miljoonaa. Pohjoismaat ja Saksa ovat tunnetusti lutherilaisuuden vankinta ydinaluetta. Ennen uskonpuhdistusta kristillinen kirkko oli jakautunut vain kahteen osaan, katolisuuteen tai ortodoksisuuteen. Suomen näkökulmasta syntyi vahva pohjoinen lutherilainen alue, jossa katolisuus oli jopa kuoleman rangaistuksen uhalla kiellettyä muilta kuin paavin läheteiltä. Syntyi Pohjola ja Perussi, joka näkyy ja tuntuu myös tänään, saati maailmansotiemme aikana. Tämä koski myös tiedettä ja taidetta, kulttuuriamme ja se suuntautumista osana Ruotsia. Protestanttien ja katolisten välille syntyi syvä kuilu, joka tuntuu ja näkyy vielä omana aikanammekin vaikka kirkko ja uskontomme onkin maallistunut. Jos viha ei voi purkautua pitkänä, vuosisatoja jatkuneena geneettisenä tai sosiaalisena pääomana näiden kirkkokuntien välille, se etsii tätä purkautumistietään jossain muualla. Jos aggressiivinen ihminen tai kulttuuri ei pääse purkamaan vihaansa muihin, hän purkaa sen lopulta itseensä. Uskonpuhdistuksen vaikutukset eivät olleet toki niinkään kirkollisia kuin maalliseen elämään ja sen kulttuuriin vaikuttavia, etenkin juuri Suomessa. Poliittiset liikkeet liittyivät moraalikäsityksiin ja ovat sitä tänäänkin. Samoin sosiaaliset uudistukset ja hyvinvointiyhteiskunnan synty ovat osa tätä samaa liikehdintää. Ilman normeja ja moraalia on vaikea perustella ja ymmärtää uutta lainsäädäntöämme sekä sen noudattamista. Reformoidut perustelivat kansanvaltaa usein Raamattuun ja omaan oppiinsa vedoten. Valtiollinen järjestys ja lakikirja, Raamattu sen vieressä, veivät kohti kolminaisuusoppia nekin. Työmoraali ja oman aikamme kapitalismi alkoi saada sekin muotonsa tästä uskonnollisesta reformista, josta myös tänään meille saarnataan. Pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Jumalanpalveluksissa käytetty musiikki ja kieli levisi sekin ja oli alkuna sille kulttuurille ja taiteelle, jonka keskiössä oli Suomessa luterilainen oppi. Virret ovat vanhoja gregoriaanisia kirkkolauluja tai maallisia laulujamme. Kalvinistit saivat käyttää vain suoraan Raamatusta lainattuja tekstejä virsissään. Tiede ja tutkimus, uutta hakeva ja luova henki, innovaatioiden etsintä myös symboleista, kielestä, nuotista, väreistä ja organisaatioista oli saanut sytykkeensä. Oli syntynyt jopa valuutta, joka oli liki Preussin ja Pohjolan sekä Hollannin yhdistävä ja yhteinen, mutta sitten tulivat tunarit ja pilasivat kaiken. Yhteinen historia yhdistää ja jakaa mutta luo myös rikkautta rajoja rohkeasti ylittäen.