Helvetin tulirotko vai Arktinen babylon?

Helvetin tulirotko vai Arktinen Babylon Kun samasta miehestä tehdään kymmenen kirjaa Suomessa, hänen on oltava urheilija ja mieluummin jääkiekossa jotain voittanut pelaajavalmentaja. Lisäksi hän on polttanut itsensä jo ennen eläkeikää ja kärsii masennuksesta sekä maanisista kausista vuorotellen. Hän muistuttaa Pertti Pasasen “Speden”, Ere Kokkosen ja Simo Salmisen koomisena pidettyä elokuvan sankaria vuodelta 1966. Elokuvan idea, pilleri poskeen oli kuin suomalaisen hiihtäjän tai juoksijan verenvaihto tai sota-ajalta tuttu ja rintamalla käytetty Pervitiini tabletti. Metamfetamiini hiihdätti miehiä tunnetusti läpi silloisen rintamalinjan aina Jäämerelle ja innokkaimmat jatkoivat taistelua Marokossa saakka tai Vietnamissa kaatuen. Nämä ovat tämän päivän kirjojamme ja niillä pyritään rahastamaan tehden kohu-uutisia. Media-ajan legendat Tämän päivän uutinen ovat kirjat, kirjamessut, kirjasyksyn tuotteet, joista sotakirja saa eniten huomiota ja sen rinnalla urheilijoiden valmentajat. Aurinkokuninkaan jokavuotinen kirja ei ole enää oikein uskottava miehen masennusten ja maanisten kausien jälkeen ja hiihtäjien valmentajien kirjoissa vilisee liikaa oikeuslaitosten eri asteita ja pykäläviidakkoa media-ajan uusimpana urheilusuorituksena. Toimittajalegenda kampitti siinä hiihtäjälegendat valmentajineen mennen tullen ja näin meni pari vuosikymmentä ja suomalaista hiihtosukupolvea tätä seuratessa. Samalla loppuivat myös yleisurheilun pitkän matkan juoksijat ja kansa alkoi seurata kokonaan uusia lajeja. Media-aika vaatii veronsa. Toimittajalegenda on pitkävihainen. Skotti Alex Fergusonin kirja haastaa markkinoilla Nokian Ollilan hengentuotteen vaikka jälkimäinen kulkeekin useamman henkivartijan saattelemana. Sir Alexander Chapman Ferguson valmensi runsaan kolmen vuosikymmenen aikana Skotlannin mestaruuksia ja cupvoittoja, liigacupeja yhteensä kahdeksan kertaa ja hopeita ei tällaisen miehen kohdalla lasketa. Englannin mestaruuksia ManU:n valmentaja voitti 13 kertaa, FA Cup pytyn viisi kertaa, liigacupin neljä kertaa ja Fa Charityn kymmenen kertaa. Näillä ansioilla aateloidaan, ja kun kirjan kirjoittaja on jo 70 vuotta täyttänyt, jutut eivät ole tähtien kansa tanssivan tarinointia joka vuosi ne uudelleen kertoen samoille lukijoille. Kalle Päätalo on kohta ohitettu ja Urho Kekkosen sekä Mannerheimin ansiot ovat siinä seuraavana edessä. Toki myös nobelisti Ahtisaaren maine Matti Nykäsen kanssa rinta rinnan edeten kohti uusia seikkailuja. Helvetin tulirotko Kun suomalaista elämää seuraa, on syytä aina peilata sitä maailman tasoon ja tapaan kokea meidät. Miltä me näytämme? On siis käytettävä maailman suurinta hakukonetta ja googletettava käsite “Finns are”. Ja vastauksena tulee “ racist, crazy, stupied, idiots, boring, shy, mongols, quiet, different” ja tietysti myös juoppoja ja muuta menninkäisten sukua ja outolintuja Luoteis-Venäjän nurkkauksessa. Ja kaikki tämä heti ensimmäisellä sivulla eikä mitään muuta, positiivista. “Forssa on helvetin tulirotko” herätti kauhistusta ja samalla ihastusta forssalaisissa. Kun kerran kaupungin maine on kehno, tehdään siitä näkyvä Juho Juntusen sarjakuvahahmon tapaan, perusteltiin ironiaa idean keksineitten toimesta. Juntunen on Oulussa syntynyt ja vuoden 1953 poikuetta heti suuren ikäluokan jälkeen. Sellainen voittaa Puupäähatun jutuillaan ja elantonsa bassoa soittaen sarjakuvien lomassa. Oulussa heitä tapasi tuon tuosta ja aina samassa kapakassa toimittajien kanssa nuokkuen ja muistuttaen tuosta Google havainnosta, kuinka suomalaiset valvovat yöt ymmyrkäiset ja juovat savuavassa luolassa itsensä hengiltä. Siinä nyt ei ole mitään uutta 1960- ja 1970-luvuille palaten, Juntusen maisemaan ja sosiaalisiin rakenteisiin, kulttuuriin, lapsuuteen. Sama parantaa saman Googlaten Forssa ja helvetti saivat tänään jo yli puoli miljoonaa mainintaa. Ensimmäisenä nousee näkyville Forssan seudun kehitysyhtiö, joka on samalla helvetin tulirotko sitä esittelevässä otsikossa. Ovatko myös kaikki ne yritykset, jotka katsoivat viisaaksi lähteä mukaan hankkeeseen, kertoen olevansa osa helvettiä? Helvetti on ikivanha käsite ja tunnetaan tavalla tai toisella liki kaikissa mahdollisissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Joillekin se on myytti, fiktio, satua ja toisille totta. Harva yhdyskunta tai talousalue on ajatellut esitellä itseään Danten helvettinä tai Ilmestyskirjan pedon viimeisenä sijaintipaikkana kaikkine sen kertomuksineen. Paikka, jossa kaikki kuolemansynnit kohtaavat, on jo liioiteltua vaikka idean isien ja äitien mukaan huono maine puhdistuu kai juuri tällä kainolla keinolla. Sama parantaa saman. Sen saat mitä pakenet. Miksei Nokia ja Kainuussa sijaitseva kaivosyhtiö Talvivaara käytä itsestään tätä nimeä ja käsitettä? Olisiko riski, että hallituksen johto ja johtaja saisi kenkää, valtion omistajapolitiikka muuttuisi Jäämerta kylmemmäksi, helvetti jäätyisi Arktiseksi Babyloniksi? Vai käyttikö Nokian kännyköiden ostaja juuri tätä keinoa kertoessaan heti Suomeen saapuessaan, kuinka Nokia on kuin palava öljynporauslautta, helvetin tulirotko? Elop oli täysipäinen myyrä, ei ollenkaan omituinen johtaja, ja niin Nokian osake vajosi saman tien ja Microsoft korjasi palavan lautan jäännökset ja jätti taakseen sen, minkä kuka tahansa voi googlaten suomalaisista lukea, pelastuslautoillaan Salossa ja Oulussa, Tampereella värjötellen tai meren armoilla eläen. Nokian johtajana Ollila oli rehellinen. Hän katui näitä tapahtumia eikä sitä kirjassaan mitenkään peittele. Oman pesän likaajat Vuosikymmeniä ja -satoja alueen imagoa pyrittää nostamaan ja varjellaan sen identiteettiä, alueellisia henkiä ja niiden symboleja. Nyt sitä on lähdetty jostakin syystä pilkkamaan, Suomessa suomalaisten toimesta, kertoi virkansa Suomessa jättänyt Yhdysvaltain suurikokoinen ja myös huumorintajuinen suurlähettiläs. Hän ymmärtää huumoria, mutta ei tällaista oman pesän likaamista ja kiusaamista. Tekisi mieli kirjoittaa tähän tekstiä, jota saan omaan kännykkääni ja luettavakseni koko ajan ja tuiki tuntemattomilta suomalaisilta. Osa niistä on niin ruokotonta tekstiä ettei sellaista voi tavat muualla kuin asuen Suomessa ja Helvetin tulirotkossa. Näin on toki ollut aina, mutta takavuosina meillä ei ollut vielä nettiä ja kännyköitä, kaikki eivät asuneet tulirotkoissa ja oli niitäkin, joita suojasi yhteisö ja sen elämänmuoto. Helvetti oli kirosana eikä sitä käyttäneet muut kuin papit. Heistäkin vain kömpelöimmät ja työläiskaupungin taustan hankkineina pakanoina seurakuntaansa ruoskien. Oli heitä toki myös agraarissa kulttuurissa mutta usein maallikkosaarnaajina. Synnin tuntoon saava saarnaaja oli vakavasti otettava aivan kuten oman aikamme poliitikko synkkiä aikoja povatessaan. Sota-ajan lapsia ja mustaa matkailua Toki sodat arpensa jättivät, mutta niitä myös hoidettiin ja ymmärrettiin eikä nostettu mainosten ja ilmoitusten kautta koko maailman luettavaksi netissä. Puhelimeen vastattiin nätisti ja rääväsuiset lapset saivat maistaa kuinka mäntysuopa suuhun laitettuna oli Jari Tervo kuvaus kevytlingosta. Se ei tapa, on kuin kevytjuustoa tai juomaa, mutta tekee kyllä tosi kipeää. Jos ei ole Jari Tervo, ei pidä edes yrittää matkia häntä. Hänellä kun on aivan eri lukijat kuin vaikkapa Westön kirjoilla. Suomi ei ole helvetin tulirotko vaan pikemminkin marraskuusta alkaen ja jatkuen kahdeksan kuukautta pelkkää Arktista Babylonia. Kun kirjoitin tällä otsikolla kirjaani 2000-luvun alussa se sai googlaten vaatimattomat kaksi mainintaa ja molemmat olivat vielä erikseen kirjoitettuja ja kaukana toisistaan. Tänään se saa yli 7 miljoonaa havaintoa ja sellainen menee jo Kimi Räikkösen ohi. Cluster Art, jossa kirjaa voi lukea ilmaiseksi hakematta Googlen avaamaa tekstiä, avaa tänään 70 miljoonaa havaintoa ja Social media economy ja strategy aamuyöstä noin 2000 miljoonaa. Silloin jenkit ovat palaamassa töistään ja Kaliforniassa on aktiivisin aika. Transilvanian maine Näihin lukuihin on Forssassakin pyrittävä, niiden kärkeen, myös yhdyskuntarakenteena ja Suomessa kansakuntana, mutta ei nyt vampyyritarinoilla. Romaniassa liikkuen, sen keskiosiin tutustuen, Transilvaniassa ei pidetä yhtään sellaisesta ilmiöstä kuin vampyyri. Sekin kun on globaali ja kansainvälinen, kaikilla mantereilla tavattava, eikä kukaan halua sitä itselleen rasitteeksi pyrkien mustan matkailun marginaalikohteeksi. Olen sitä joskus siellä kokeillut, kysellyt ihmisiltä ja saanut kohtelun, joka on kuin kevytjuustoa syöden, maistuu Jari Tervon kuvaamalta linoleumilta tai kevytsingon kosketukselta. Ovat selvästikin vastanneet aiheeseen ennekin, pidä siis suusi kiinni, älä ole se suomalainen, josta Google kertoo. Aihe on arka ja tylsä, ikävystyttävä ja sarkastinen aihe muutenkin matkailussa takavuosien mennyttä maailmaa eikä musta huumori ole tämän ajan idea enää ensinkään. Arka aluehengen aihe Forssa ja holjat löytyy googlaten 5000 kertaa. Forssa ja helvetti yli 500 000. Helvetti myy hyvin netissä ja etenkin käännettynä. Forssa ja hevonen saavat 5 miljoonaan mainintaa, odotetusti. Siitä meidät tunnetaan, jos yhtään mistään maailmalla. Forssalla ei ole maailmalla hyvää eikä huonoa mainetta. Forssaa ei osata sijoittaa kartalle. Jos työväenliike tai vihreät ovat siellä syntyneet, se ei kai tee siitä helvettiä? Välttelivätkö demarit juhliessaan Forssaa? Menivätkö Tampereelle Juntusen kotiseudulle? Hyväksyisikö Tampere Juntusen jutut? Entä Oulu? Ei kai sentään? Halloween on nykyisin jo monen kulttuurien yhteinen yhden päivän ilmiö ja sen vietto on alun perin anglosaksisena sekin uskonnollinen vainajien juhla. Se on eri asia kuin tietyn alueen, talousalueen tai kaupungin kotipaikka ja halloween koko ajan läsnä. Kaikella kun tahto olla myös globaalissa maailmassa dimensio alueelle, jossa ilmiö syntyy tai jossa sillä on juurensa. Mainonta on mielikuvilla leikkimistä ja hyvin erilaisten ihmisten, kulttuurien, intressiryhmien asuinpaikat, kunnat, maakunnat, valtiot jne. ovat erittäin suurta harkintaa vaativia niistä kerrottaessa. Siinä ollaan erityisen varovaisia ja kansallisten aluehenkien, symboleiden, maakuntahenkien loukkaaminen on pyhäinhäväistys. Spatiaalinen identiteetti on kolmen eri kerroksen varaa rakentuva mutkikas tapahtuma. Olen siitä paljon kirjoittanut ja myös aikanaan väitellyt ja tuonut nuo käsitteet myös kieleemme. Vihreä, ekologinen, lapsiystävällinen ovat positiivisia viestejä, siinä missä hevonen ja luonnonvarat, niiden järkevä kestävä käyttö sekä suvaitsevaiset ihmiset, ystävällisesti käyttäytyvät ja varoen liittämästä aluetalouteen ja sen yrittäjyyteen sekä palveluihin vääriä viestejä tai mielikuvia. Kirjat ja sadut, kertomukset, ovat fiktiivisenä elämänä eri asia ja helvetti on monen kulttuurin faktaa, ei fiktiota. Monelle todellista arkea joka päivä 7000 miljoonan ihmisen joukossa.