Jörn Donner 80-vuotta

Jörn Donner täyttää 80 vuotta. Donner on kirjoittanut elämästään kirjan, jota tehdessään hän on hävittänyt dokumentit polttamalla 3000 kirjettä. Donnerin teko on hyvin suomalainen ja syntyy kuva suomettuneesta Donnerista. Tätä samaa kuvaa vahvistaa television esittelemä dokumentti, joka pyrkii ruotsalaisten suulla vakuuttamaan, kuinka Suomi on ollut Ruotsin itäinen maakunta aina 1100-luvulta, vaikkei silloin ollut koko Ruotsin valtiota saati valtioliittoa. Hyvä jos Suomi löytyi saarena kartalta. Oman aikamme kerrontaa Kun historiaa rakennellaan tarkoitushakuisesti, hävitetään dokumentit, hypitään vuosisataisia loikkia niitä yhdistellen omatakeisen logiikan avulla da Vinci koodin tapaan. Faktat ja fiktiot elävät samassa kertomuksessa ja Donner myöntää oman historiatulkintansa olevan juuri tätä proosaa. Jokainen poimikoon siitä itselleen mieluisat kohdata ja karsikoon pois ne osat jotka eivät miellytä. Tuhanteen sivuun mahtuu myös muutama mieluisa kolmen kertojan kirjoittamana. Turkki ei ole kiinnostunut enää Euroopan Unionista, tietää Helsingin Sanomat (4.2). Vain joka kolmas haikailee enää unionin jäseneksi. Tämä unionista haikaileva teollistuneimman ja rikkaimman osan Turkki tuli minulle tutuksi kiertäessäni maata edellisen vuosikymmenen aikana. Silloin elimme kokonaan eri aikaa ja Turkin EU kelpoisuutta tarkkaili ja ohjaili suomalainen komissaari Olli Rehn. Kaikki kiittelevät nyt suomalaista. Jäsenyys unionissa ei olisi nyt herkkua. Miehet Marsista naiset Venuksesta Vuosikymmen muuttaa maailmaa ja Turkin ohella myös britit pohtivat unionin asemaa uudessa valossa siinä missä luonnollisesti myös suomalaiset. Syntyi protesti, jossa oma kansallinen identiteettimme ja kansantaloutemme pantiin puntariin etenkin työläisiksi aiemmin kokeneiden keski-ikäisten miesten toimesta. Organisoitui Timo Soinin näköinen perussuomalainen liike, joka laajeni miesten edustamana koko maan kattavaksi suurimmaksi puolueeksemme. Miesten tapa toimia syvässä kriisissään muistutti psykologi John Grayn esittämää käytäntöä ja naiset jäivät sitä ihmettelemään etäämpää. Kriisi ei koskettanut naisia samalla tavalla tai heidän tapansa selvitä kriisistä poikkesi miesten vastaavasta. Luolaansa vetäytynyt mies pohtimassa syitä ja seurauksia ei edellyttänyt sellaisia selityksiä, joita liki lapsekkaat puolueemme ohjelmineen kriisissään esittelivät. Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin ja oman edun tavoiteluun, mutta ei omiin faktoihin eikä omintakeiseen logiikkaan, viestitti tämä uusi liike. Keskustelua institutionaalisista ongelmistamme ei olisi saanut tappaa heti kun sellainen syntyi. Kun näin kuitenkin tehtiin, miehille Marsista ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sulkeutua luolaansa pohtimaan rationaalista ratkaisuaan. Pietistiset opit ja maailmankuvat, yhden mallin ideologiat, suomalainen konsensus ei olisi saanut tappaa idullaan olleita uusia ideoita, luovuutta, innovointia, miehen terveen narsistista maailmaa ja elämää omin ehdoin sekä eväin. Ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat Media jakeli omat ratkaisunsa mediakratian keinoin ja naiset psykologiseksi pulinaksi muodostuneissa seminaareissaan, joiden tarkoitus oli pelkästään terapeuttinen. Freudin oppilasta Jungia mukaillen niissä toistettiin samaa teemaa: “Osoita minulle terve ihminen ja minä parannan hänet.” Terveen yhteiskunnan kaikkein terveimmät osat, yhteisöt ja pienkunnat, metsäluonnon moninaiskäyttö ja rikkaat elinympäristöt, maatalouden luomuopit, sairaanhoitopiirit, tutkimuslaitokset jne. otettiin tikun nenään ja näitä alettiin kunnostaa hävittämällä ne kokonaan. Luonnonvarapäättäjät siirtyivät taantuen takaisin 1970-luvulle ja menetimme kaiken arvokkaan sinä missä vanhat kuntarajamme, yhteisöt, terveyskeskuksemme ja jopa kansallisen puolustuksemme perustan. Murskaavasta asiatuntijakritiikistä huolimatta suppea etujärjestöjen edustajien joukko jyräsi kansalaisyhteiskunnan tahdon. Kun joku aloitti keskustelun ongelmistamme toinen alkoi hymistelyn maailman parhaasta kolmen A:n maasta ja sali vaikeni. Kun joku käynnisti faktojen kautta keskustelun mistä tahansa ongelmasta, toinen kertoi sen syntyvän asenteistamme ja taas sali hiljeni. Laestadiolaisen opin saanut toimittaja kertoi kaiken olevan omaa syytämme ja syntyi pietististen liikkeiden kautta ohjattu omalaatuinen alueiden ja maakuntien Suomi. Nyt sen läänit hävitettiin hetkessä. Yhtä hyvin syyksi ongelmiimme olisi voitu esittää perisyntiä. Ja kovin moni esittikin näitä myyttisiä ja omintakeisia faktoja ja omatekoista logiikkaansa. Näin miehet menivät luolaansa ja konflikti syveni, alkoi pitkä mökötys, joka päättyi takavuosina usein hirttäytymiseen tai pitkitettyyn itsemurhaan juopotellen. Ikääntyneen Suomen Donnerkuva Jörn Donner on kuva oman aikamme Suomesta. Hän on ikääntynyt, yhdeksäs vuosikymmen tekee naistenmiehestä jotain muuta kuin suurten ikäluokkien itsenäistymistä kuvanneen narsistin. Riikinkukkoiästä oli kuljettu leijonan iän kautta käärmeen ja koiran ikää sekä tuotettu kuhunkin ikään sopivia kirjoja, elokuvia. Nyt elettään jo kamelin vuoden viimeisiä hetkiä ja edessä ovat auttamatta apinan vuodet. Niiden seuraaminen on suuren ikäluokan lapsille lohdutonta hoivaamista. Nuoremmat eivät häntä enää huomaa. Metusalemin ikäinen mies muuttuu varjomaiseksi hahmoksi. Kuva Topeliuksen kirjoittamasta Suomesta, Maamme Kirjasta, on muuttunut radikaalisti ja se muistuttaa satua lapsille. Topelius kuvasi Suomen heimot stereotyyppeinä ja kaunisteli Ruotsin valtion itäisen maakunnan heimoja hävyttömästi ja ilkikurisesti mutta samalla kauniisti maalaillen. Suomalaiset eivät ymmärtäneet ironiaa saati satiiria lainkaan. Me uskoimme niihin siinä missä pittoreskeihin maisemamaalauksiin, komeisiin koskiimme ja harjun rinteeltä maalattuun ylevään kansakuntaan ennen itsenäistymistämme, Venäjän valtion syrjäisenä luoteiskolkkana Jäämeren kainalossa. Suomaa ja sen köyhät raivaajat pyrittiin liittämään samaan eurooppalaiseen perheeseen, jonka maisemamaalaajamme olivat Pariisissa oppineet. Donner ja narsismin haava Jokaisella kasakunnalla on narsismin haava ja niin myös Suomella. Itsetunto on kolhittu ja sen kohottamista on korjattava koko ajan vanhoja haavoja välillä esitellen ja uudelleen laastaroiden. Keskustan puheenjohtajalle Juha Sipilälle ei riittänyt nyt enää 1990-luvun lama vaan hän haki vauhtia sotien jälkeisestä jälleenrakennusajasta ja sotakorvauksistamme. Seuraava puoluejohtaja löytää 1930-luvun laman ja 1940-luvun tapahtumat sekä itsenäisyytemme alun sisällissodan. Kun siihen lisätään edellisen vuosisadan nälkävuodet, Venäjän vainot ja sortovuodet, iso- ja pikkuviha, meiltä puuttuvat kohta laestadiolaisen maailman tyypilliset keinot ruoskia itseämme ja yhteisöä kohti ryhdikkäämpää elämää. Sipilän laestadiolainen lapsuus muistuttaa Helsingin Sanomien päätoimittajan lapsuutta. Siinä ideologia, lukittu maailmakuva, ratkaisee kaikki valinnat. Käärmeen vuosista koiran oppeihin Kun Donner kirjoitti uudemman maamme kirjan, Topeliusta korjaillen, hän osasi jo käärmevuosinaan, koiranvuosia lähestyen, hakea sellaisen logiikan, jossa tilastoista ja teoriasta siirrytään ideologisiin asetelmiin. Syntyi vaihtoehtoisia skenaarioita ja poliittista vääntöä siitä, kuka saa ja kuka menettää, mitkä arvot ovat maalle tärkeimpiä. Donner halusi vaikuttaa tekstillään valintoihimme. Kuka tahansa kirjailija haluaa juuri tätä. Jokainen kirjailija on mielessään väärinymmärretty nobelisti. Kun identiteetti on umpikujassa, skenaariot kehnoja, kukaan ei mökötä luolassaan pelkkää ilkeyttään. Perheterapiassa todetaan, kuinka kaikki asiat ovat kyllä ihan hyvin mutta mies on vaan auttamatta umpikujassa, ymmärtämättä miksi. Umpikujaan joutunut ei haluaisi rikkoa perhettään ja elämäänsä. Suomi sanoo rakastavansa Eurooppaa, halaten sen vaikka hengiltä, eikä ikinä selviäisi erosta, kun maantieteelle nyt ei kertakaikkiaan voi mitään. Omat ehdot vain voi lukea ja hakea brittien tapaan tervettä itsetuntoa osoittaen omille vaatimuksilleen, valinnoille. Nyt tämä aika on tullut ja mököttämisen voisi jo lopettaa. Paasikivikin niin jo vakuutti ja vaikutti viisaalta valtiomieheltä vaikka vietiinkin välillä pakkohoitoon. Lasten kasvattajana häntä ei voinut pitää erityisen esimerkillisenä vaikka valtiomies olikin. Etnisen vähemmistön ongelmat Suomalainen poliisijohto Mikko Paateron johdolla kertoo, kuinka nyt on viimeinen hetki hoitaa kuntoon etnisten vähemmistöjen asema, ettemme joudu kierteeseen, joka muualla Euroopassa ja Pohjolassa tunnetaan etnisenä rikollisuutena. Ruotsalainen yhteiskunta ei osannut hoitaa omia vähemmistöjään. Ilmiö tarkoitta sosiaalista pahoinvointia, joka periytyy vähäosaisuuden ja vieraantumisen kautta syrjäytyneitten ryhmien kohtaloksi, isältä pojalle järjestäytyneenä rikollisuutena. Kun muutakaan vaihtoehtoa ei maa tarjoa katkeralle ja turhautuneelle ihmiselle. Paatero kirjoittaa uutta sivua suomalaiseen identiteettiin ja sen narsismin haavaan. Vielä 1970-luvulla maantiedon oppikirjoissa kuvattiin vieraita kansoja ja suuria kulttuureja samaan tapaan kuin Topelius heimojamme ja Kari Suomalainen poliittisia puolueitamme. Ne olivat karikatyyrejä, usein myös rumia ja ne liittyivät sotavuosina myös geopoliittisiin tarkoitusperiin. Näin Saksan kansa kuvattiin eri tavalla kuin Venäjän kansa. Samoin Pohjolan sinnikkäät ihmiset eri tavalla kuin välimereisen alueen ihmiset. Donnerin tapa kuvata Suomea jatkoi tätä traditiotamme, mutta samalla sitä ärsyttäen, provosoiden. Omaan aikaamme kuuluu kyky provosoida ja Donner osaa sen siinä missä Matti Nykänen. Narsismi ja provosointi ovat nyt muodissa. Mököttäjien maailma Suomella on historia, joka ei hevin anna meille anteeksi tämän päivän valintoja, ellemme ymmärrä sitä ja hyväksy historiassa valittuja tekoja ja niiden seurauksia rehellisesti. Mököttämällä ja luolaan sulkeutumalla ne eivät korjaudu miksikään. Jos vanhat puolueet eivät ymmärrä, mistä on kysymys, on perustettava uusi mutta varottava toistamasta siinä vanhoja virheitämme. Se, että pituushyppy muuttuu kolmiloikaksi, ei paranna hyppääjän vauhtia ja loikkien pituutta tuumaakaan. Yhteiskunta ei palkitse ikään kuin se olisi stereotyyppien tapainen ja helmoihinsa sulkeva Suomi neito, antamalla periksi, hoivaamalla, hyvittämällä luolaan sulkeutuneen mököttäjän oireita, narsismin haavaa kansakuntana. Hoivaajan on taas tehtävä jotain, mistä itse pitää, eikä käynnistettävä Donnerin elämänkerran lukua tuhatsivuisena tarinana toistaen näin virheet uudelleen aina hamaan hautaan saakka. Jos vanha mököttäjä voittaa, se merkitsee että hänen elämäntapansa voitti ja vahvistaa mököttäjien maailmaa.