Miehet Marsista naiset Venuksesta

Perussuomalaista kansanliikettä on luonnehdittu äijäliikkeeksi. Nyt se on myös galluppien ja aiempien tutkimusten kautta sellaiseksi vahvistettu. Jos naiset eivät saisi äänestää Perussuomalaiset olisivat kirkkaasti Suomen suurin puolue. Tänään noin joka neljäs mies äänestäisi sitä ja eduskuntavaaliemme jälkeen puolueen kannatus kävi jopa 30 prosentin rajan yläpuolella. Naisista vain runsas 10 % äänestäsi Perussuomalaisia. Naisten puolueita ovat etenkin Vihreät ja Kokoomus. Miesten äänillä vihreät taistelisivat Rkp:n kanssa samassa sarjassa. Naisten äänillä taas he ohittaisivat jopa Perussuomalaiset. Mikä miestä vaivaa? Miksi suomalain mies ja nainen eroavat toisistaan näinkin jyrkästi poliittisessa käyttäytymisessään? Eivätkö yhteiskunnalliset muutokset ja rajut rakenteelliset vääristymät koettele molempia samalla tavalla? Miksi naiset hakevat erilaisia poliittisia ratkaisuja ja valintoja yhteiskunnallisille ilmiöille? Painottavatko naiset erilaisia asetelmia ja ilmiöitä kuin miehet? Elävätkö miehet sellaisessa kriisissä, joita naiset eivät ole ehkä tunnistaneet tai vaikeat tahallaan? Kun on saanut seurata poliittisia liikkeitämme ja narsismissaan naivistisia johtajia, vaikeasti häiriintyneitä rinnan empaattisten leadereiden kanssa, luule että psykologit ja sosiologit ovat nyt molemmat oikeassa hakemalla vain oikeat palat oikeisiin kohtiin kansallista palapeliämme. Näitä pelejä kyllä pelataan myös Forssassa ja koko Kanta-Hämeessä väsyksiin saakka. Ne estävät normaalin luovan ja palkitsevan työnteon ja kun ikävä narsistinen tunneilmasto leviää koko yhteisöön, on haettava uutta työpaikkaa ja asuinympäristöä. Moni jää sairastuen eläkkeelle. Kiusaamisen luonnetta ja syntyä ei ymmärretä, eikä sitä uskalleta korjata narsistien johtajan alkaessa raivoisan työilmapiirin pilaamisen ja häiriten kritiikkiä esittävien elämää jopa sairaslomilla. Nepotistisesti rakentuvat työyhteisöt alkavat kouristella perhekunnittain ja syntyy murheellisia perhetragedioita. Johtajaa hännystelevät tiivistävät rivejään ja työorganisaatio muuttuu oleskeluyhteisöksi. Sukupulieroista syntyvä ratkaisumalli Psykologi John Gray kirjoitti maailmanlaajuisen menestyksen saaneen kirjansa “Miehet ovat Marsista naiset Venuksesta” korostaen siinä miehen vetäytymiskäyttäytymistä ja narsismia. Miehellä on ongelmatilanteissa taipumusta vetäytyä ja vaieta. Naiset taas hakevat seuraa, avautuvat ja puhuvat. Gray antaa kirjassaan naisille runsaasti ohjeita kohdata luolaansa vetäytynyt mies. Monin on sen lukenut mutta liian moni jättänyt kirjan avaamatta. Keittiöpsykologit ovat helpompi tapa hoitaa omaa asiaansa, naisen asiaa, muta unohtaen samalla miehen erilainen psyykkinen rakenne. Kaikilla meillä on “narsismin haava”. Tällä tarkoitetaan sisäistä kalvavaa alemmuudentunnetta, joka vaatii osakseen ulkoisia näyttöjä ja omanarvontunnon nostatusta. Politiikassa ja johtajuutta haettaessa narsismin taustalla on pääsääntöisesti alemmuuden tunne - epätasapainoinen suhde pienen lapsen ja suuren aikuisen välillä. Vaaleissa tämä poliittinen “kiima” ohittaa kaiken muun ja olemme palanneet 1970-luvun raivoon. Nietzsche kehottikin ihmisiä hakemaan ujostelematta pelkästään valtaa ja unohtamaan muun vähempiarvoisen narsismin ja viettien ruokinnan. Alainen, joka ei lähde manageroivan pomon ihailuun ja itsetunnon pönkittäjäksi, on vaikeuksissa. Narsisti haluaa johtajaksi ja kokee poliitikkona ja johtajana itsensä täydelliseksi, kaikkivoivaksi ja virheettömäksi. Hän tavoittelee mahdottomia päämääriä ja raivoaa kritiikille. Tehtävän mielenkiintoisuus ei ole motiivina vaan johtajuuden mukanaan tuoma valta. Tällaisia johtajavalintoja ja poliitikkoja olisi varottava. He muuttavat organisaation ja yhteiskunnan tunneilmaston kylmäksi ja motiivi katoaa, syntyy oleskeluyhteiskunta, yleistä pahoinvointia ja ääriliikkeet alkavat yleistyä. Aggressiiviset teot ovat liki lasten suorittamina seurausta tästä ilmiöstä. Toki mallia haetaan viihteellisestä mediayhteiskunnan ruokkimasta väkivaltakoneistostamme. Mistä muualta lapset ja nuoret maailmankuvansa hankkivat kuin lähiympäristöstään imitoimalla sitä? Maailma kun on sitä miltä se lähiympäristössä näyttää ja mediat ovat nyt tätä ympäristöä kakkine tuotteineen. Pääosa on roskaa. Kiusaamisen salliva kulttuuri Narsismin palvonta toi mukanaan yhteiskuntaamme kylmän, tunteettoman ja epäonnistumista sallimattoman kulttuuriin. Syntyi kiusaaminen joka vaikutti työilmapiiriin, tunnesiirtoihin. Rakenteelliset muutokset suosivat narsismia, empatiasta vieraantunutta saneeraajaa, jolloin poliittinen sekä taloudellinen työilmapiiri koveni etenkin miehille, joiden selviytymiskeinot olivat naisia kehnompia. Koko yhteiskuntakoneisto alkoi suosia akateemisia naisia ja heidän tapaansa ohjata myös muuta poliittista elinympäristöämme myös perheen ja yhteisöjen sisällä. Tunneilmasto muuttui eliitin ja uuden mediayhteiskunnan kautta miehelle työpaikkamenetyksineen sietämättömäksi myös kouluissa ja kotona, paineet purkautuivat aggressiivisesti perhekunnittain ja etenkin nepotistisesti rakentuneissa organisaatioissamme. Luolaansa vetäytyvä mies Kriisiin ajautunut mies etsii ongelmilleen ratkaisua vetäytymällä luolaansa ja pragmaattisella tavalla, käytäntöön tukeutumalla. Kun miehellä ei ole vastausta hänelle ei ole opetettu myöntämään tietämättömyyttään. Luolassaan stressaantunut ja vihainen mies haki ratkaisua hylkäämällä vanhan poliittisen kotinsa eikä se enää periytynyt isältä pojalle. Syntyi äijäliike. Syyllinen löytyi vanhoista puolueista eikä sitä voinut korjata tyrkyttämällä miehelle feministisiä ratkaisumalleja kyselemällä hänen tunteistaan, perustamalla rakkauspuolueita ja puhumalla ekologisesti kestävästä ja epämääräisestä. Kun luottamus miehen kykyyn ratkaista itse ongelmansa katosi, se vain pahensi hänen loukattua kunniaa, ylpeyttä ja itsetuntoa. Miehen järkeä voi hoivata mutta ei hänen tunteitaan tyrkyttämällä ratkaisuja, jotka olivat luolan suulla istuvan emotionaalisen naisen ja rationaalisesti pohtivan miehen mielestä absurdeja. Hylätty mies, työtön Nokian insinööri, ei kaivannut sääliä vaan oman puolueen, jota vihreitä tai kokoomusta äänestävä nainen ei ymmärtänyt tai ymmärsi liiankin hyvin. Suomalainen nainen ei osannut, tai halunnut, tukea miestä Marsista oikealla tavalla ja yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyivät naisvalta-aloille kuntatyönantajan sote- ja kuntarakenneuudistuksiin, Euroopan finanssikriisiin, kainuulaisten kaivosmiesten ja turkulaisten telakkatyöläisten rautakouriin. Oli syntynyt kansanliike, jota äänestivät miehet ja jossa mielipiteet oli argumentoitava, perusteltava. Kaikilla oli oikeus omiin mielipiteisiin ja oman edun tavoitteluun, arvojen pohjalta, mutta ei omiin tunnepohjaisiin fiktiivisiin faktoihin eikä omintakeiseen logiikkaan, murahtelivat puolueen uudet johtajat palaten kansakunnan juurille.