Hampun ja pellavan suuret mahdollisuudet

Hamppu on nostanut päätän ja siitä on tullut median suosikki. Vedin takavuosina kansallista pellavaohjelmaamme ja onnistuimme saamaan pellavan takaisin Suomen kartalle puolen vuosisadan hiljaiselon jälkeen. Pellava on kovin lähellä hamppua niin kuitu- kuin öljykasvinakin. Vain käyttö päihteenä puuttui. Mukana olivat koko klusteri, ketjun alku ja loppupää, viljelijät, yrittäjät, jalostajat, tutkijat, kouluttajat, hallinto, rahoittajat, maakunnat ja EU -rahoittajat. Kun viljely oli lopetettu liki kokonaan jo ennen sotia, sen herättäminen henkiin oli melkoinen veivaus, kun muu maailma oli jatkanut lajin jalostusta ja tuotekehittelyä, myyntiä ja markkinointia, puoli vuosisataa. Paluu takaisin 1930-luvulle oli mahdotonta muuten kuin maaseudun matkailua esitellen. Poukkoileva maatalouspolitiikka Olimme siis sen verran jäljessä ja ohjelma määräaikainen, kolme vuotta aluksi. Se on lyhyt aika herätellä henkiin uusia yrittäjiä ja lajikkeita, löytää viljelijöitä, ketjuunnuttaa heidät ja huolehtia, ettei EU -sopimukset mene umpeen ennen kuin ensimmäinen sato on kunnolla saatu pellolta tutkijoiden laboratorioihin. Mahdollisia tuotteita kun oli satamäärin ja kaikki vaativat oman osaamisensa. On eri asia viljellä kuitupellavaa ja öljypellavaa, eri asia tutkia viljelytekniikkaa, geenejä, kuitujen sopivuutta autoon tulevaan komposiittiin tai kankaiden raaka-aineeksi, öljyn osaksi elintarvikkeita tai lääkkeeksi. Lääkkeen saaminen markkinoille vie pääsääntöisesti vuosikymmenen, enemmänkin, ja on kallista. Hyötykäyttöhamppu Hamppu oli jo silloin mukana tutkimuksissamme kuitu- ja öljykasvina. Hampun ja pellavan merkitys on ollut joskus maailmaa mullistava mutta ne jäivät taustalle. Nyt kun bioöljyjä haetaan hamppu on taas mukana varteenotettavana viljelykasvina. Seurasin televisiosta keskustelua, jossa suomalainen hamppuviljelijä kertoi kokemuksistaan ja kerronta meni hyötykäytöstä päihdekäyttöön. Hyötykäyttöhamppuja, kuitu- ja öljyhamppua, ei pidä sotkea kannabinoidien lajikkeiden joukkoon. Nämä pitkävartiset ja kuituiset, pitkän varren tai paljon juuria ja öljypitoisia siemeniä tuottavat kasvit ovat viljelykulttuuriltaan maailman vanhimpia kasveja. Päihdehamppu on pitkän jalostustyön tulosta ja ulkonäkökin on kovin erilainen kuin vanhat maatiaislajikkeemme olivat. Komea kulttuurihistoria Aasiassa hampun historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Ensimmäiset kudotut kankaat ovat lähes 7000-8000 vuoden takaa ja myös Suomessa viljelyn historia on kiistatta yli 1000 vuoden ikäistä, mahdollisesti jopa 4000 vuotta vanhaa. Hamppuun liittyy kuitukäytön ja kankaiden ohella paperin valmistus. Se on siis kulttuurikasvina erityisen merkittävä etenkin Kiinassa ja arabien toimesta Samarkand oli aikanaan paperin maailmankaupan keskus. Tuolloin kuitukasveja oli toki muitakin mutta hampun voittokulku avautui etenkin Euroopassa purjelaivakauden myötä. Hampun saavuttua Eurooppaan sen valtakausi käynnistyi purjelaivojen vaatiessa valtavat määrät pitkäkuituista ja kestävää hamppua. Laivojen varustaminen etenkin pidemmille matkoille oli hamppukuidusta valmistetun purjeen varassa ja se oli erittäin arvokasta siinä missä hamppuköydetkin. Maailman herruus oli kiinni hyvässä hampussa silloin kun silkkitie sivuutettiin ja purjehdinnan suuntautuessa kokonaan uusille mantereille. Etenkin briteillä saarivaltana ja imperiumina hamppu ja kuitupellava olivat välttämättömiä ja mukana koko ajan kehittyvässä lainsäädännössä. Viljelijät saivat määräyksiä kuinka paljon hamppua oli tuotettava koko viljelyalasta. Venäjä möi briteille ajoittain jopa yli 90 % brittien käyttämästä hampusta. Hampulla vallattiin maailma Kristoffer Kolumbus purjehti kallein ja arvokkain hamppupurjein Atlantin yli vuonna 1492. Laivanvarustus oli täysin riippuvainen hamppukuidun määrästä. Uusi manner oli hampun kasvulle otollinen ja se antoi merivalloille uusia mahdollisuuksia. Hamppua alettiin viljellä Yhdysvalloissa. Hamppu oli toki levinnyt Amerikkaan jo Viikinkien mukana ja Beringinsalmen kautta kiinalaiset olivat tuoneet sen laajoille alueille, jossa se kasvoi villinä Cannabis americana. Eurooppalaisten uudisasukkaiden myötä hamppu, pellava ja puuvilla levisivät uudelle mantereella. Alkoi teollinen paperintuotanto. Teollisen vallankumouksen myötä Yhdysvaltoihin oli syntynyt kymmenittäin kuituja käsitteleviä teollisuuskeskuksia ja Rudolf Dieselin kehittämä dieselmoottori käytti sekin aluksi kasviöljyä pääosin hampusta se valmistaen. Se ei kuitenkaan päässyt korvaamaan edullisempaa petrolia ja kivihiilitervaa. Näin vaikka Rudolf Diesel puhuikin asian puolesta jo 1900-luvun alussa. Ei toki silloin ekologisista syistä ja ilmastomuutosta pohtien. Hampusta kuitenkin tehtiin suuret määrät etyyliasetaattia ja metanolia. Hamppupolymeerit ja komposiitit Ford suunnitteli hamppupolymeerejä, kuten me aikanaan pellavasta omia muovin korvaavia komposiitteja. Jo tuolloin valmistettiin täysin “maasta kasvanut” biologinen auto ja sen polttoaineet. Tästä ylpeiltiin. Aihe oli esillä 1930-luvulla alan medioissa mutta unohtui myöhemmin, valitettavasti. Biomuovit ja kuidunjalostus, biopolttoaineet olisivat siirtäneet autoteollisuuden kokonaan toiseen suuntaan siinä missä sähkön ottaminen voiman lähteeksi maaöljystä tehdyn tisleen sijasta. Nyt on aika tehdä suuria rakennemuutoksia, jotka olisi voitu tehdä jo 1930-luvulla. Käänne takaisin biopolttoaineisiin ja komposiitteihin tuli välttämättömänä eteen ilmastomuutoksen ja jo aiemmin öljykriisien yhteydessä. Maapallon luonnonvarat ovat ehtymässä ja Aasian talouden kasvu vaativat meiltä kokonaan uutta teollista näkökulmaa ja innovaatiopolitiikan käynnistämistä palaten 1900-luvun alkuun. Käännös on mahdollista tehdä nopeasti ja siinä maatalouspolitiikka ja sen tuet ovat nyt avainasemassa. Tässä raha on innovaatioita ohjaava rakennemuutoksen tärkein väline ja konsultti, jälleen kerran. Biotalous vaatii vihreänä taloutena koko yhdyskuntarakenteemme pohdintaa uudesta näkökulmasta. Suomi voi olla siinä ensimmäinen ja johtava kansakunta maailmassa. Meillä on siihen parhaat lähtökohdat myös historiassamme. Se on nyt sopeutettava vihreään biotalouteen myös globaalissa kaupassamme ja suuntana Aasia ja Etelä-Amerikka, Afrikka, ei vain Eurooppa. Hampun ja pellavan ikivanhaa viljelymaata Suomeen hamppu saapui jopa hieman aiemmin kuin viljanviljely. Hampun läpimurto tapahtui ns. toisen maanviljelyn ekspansion aikoihin 1500-luvun alkupuolella. Toki hamppu tunnettiin jo 4000 vuotta takaperin mm. Etelä-Hämeessä tehtyjen löydösten perusteella vanhaa historiaamme tulkiten. Kiistatta hamppua on viljelty Lounais-Hämeen pelloilla joka tapauksessa jo yli tuhat vuotta. Hamppu levisi, pellavan tapaan, pelloillemme sekä etelästä ja lännestä, ei pelkästään Venäjältä, kuten aiemmin oletettiin. Molempien kasvien käsittelyyn ja kieleen liittyy piirteitä, jotka kertovat leviämissuuntia olleen aikanaan useampia. Itämerensuomen kielissä, itämurteissa ja karjalan kielessä hampun nimitys vaihtelee ja myös muokkausmenetelmät olivat idässä ja lännessä erilaiset. Hampun viljely oli vanhempaa kuin pellavanviljely. Pellava levisi pääosin keskiaikana Ruotsin kautta jossa kuningas halusi kehittää itäisestä osasta maataan pellavamaan. Myöhemmin kasvi muuttui maatiaismuotona ja se sopeutui täydellisesti maan lyhyeen kesään ja pitkään päivään. Villinä sitä ei kuitenkaan koskaan tavattu vaan se vaati viljelyä. Carl von Linne luokitteli Cannabis sativan yksilajiseksi suvuksi mutta myöhemmin alettiin käyttää myös kolmea lajia (alalajeja): Cannabis sativa India, Ruderalis ja Spontanea. Kannabinoidi ja päihteet Kannabiksen alalajit ja niiden kannabinoidipitoisuus vaihtelevat merkittävästi. Kannabiksesta voidaan erottaa noin 60 erilaista kannabinoidia, joista tunnetuin on tertahydrokannabinoli. Pääosa niistä ei ole päihdyttäviä ja niiden tarkoitus on mm. toimia kasvia suojaavina hartsirauhasten tuotteina sekä estää kasvia kuivumasta. Kuivuus ja ultraviolettisäteily lisäävät hartsirauhasten aktiivisuutta. Hyötykäyttöön tarkoitetun hampun kannabinoidit ovat luokaa 0,05 prosenttia kun päihdehamppulajikkeissa tuo arvo on 0.5-5 % luokkaa. Päihdelajikkeet on jalostettu pääosin Cannabis Indicasta, joka on alun perin lähtöisin Keski-Aasiasta, Afganistanista, Pakistanista ja Nepalista. Suomalainen ja karjalainen maatiaishamppu on ruderalis-ryhmän lajikkeita ja samaa voidaan olettaa myös Pohjois-Venäjällä ja Skandinaviassa viljellystä hampusta. Maatiaishamppua viljeltiin Itä-Suomessa vielä 1970-luvulla mutta myöhemmin sen kanta hävisi. Kaksikotisessa kasvissa hedekasvia kutsuttiin koiraaksi eli koirakseksi ja emikasvia emäliinaksi. Hedekasvien nyhtämistä kutsuttiin koirimiseksi ja niistä saatiin emikasveja hienompaa kuitua. Kuituja käytettiin hieman eri tarkoituksiin, hienompaa kuitua mm. vaatteisiin, karkeampaa kalastusvälineisiin ja siemenistä tehtiin mm. kastikkeita (apposet) joita syötiin perunan, nauriin ja leivän särpimenä. Luontaisesti ruderalis ei sisällä juurikaan mainittavia määriä kannabinoideja. Päihdekasviksi ruderalista on myöhemmin jalostettu indican kanssa, jotta kasvi voisi tuottaa kannabista myös Pohjolan oloissa, jossa pelkkä indica ei oikein menesty. Kuitua, energiaa, öljyä Kuituhamppupelto tuottaa 3-4 kertaa enemmän paperiksi sopivaa kuitua kuin metsämme. Sato on valmis vuosittain kun metsän kasvu vie yli 20 vuotta. Lisäksi kuitu on kestävämpi ja sietää kosteutta sekä sopii erittäin hyvin moniin eri tarkoituksiin pellavakuidun tapaan. Parhaat paperimme valmistetaan hampusta siinä missä monet pellavakuidulle tyypilliset tuotteet ja komposiitit. Hampun siemenet muistuttavat nekin pellavan vastaavia siemeniä. Niistä löytyvät kaikki ihmisen terveydelle välttämättömät 20 aminohappoa mm. omega 3, 6 ja 9 rasvahapot. Vaikeasti saatavat gammalinoleenihappo ja stearidonihappo ovat niin ikään hampun siementen mukana saatavia terveyteen vaikuttavia arvokkaita lisäaineita siinä missä runsas alfalinoleenihappopitoisuus. Hampun sisältämät rasvahapot ovat pääosin linolihappoja (LA, omega-6). Hampun siemenet ovat valmis proteiinin lähde sellaisenaan, käsittelemättä. Näin muuten käsittelyssä (kuumennus) tuhotuvat ravinto-aineet ja hivenaineet pysyvät muuttumattomina ja proteiinit ovat helposti imeytyvässä muodossa (edestiini). Biokasvi energialähteenä Energiakasvina hamppu oli jo Rudolf Dieselin suosittelema dieselmoottoriin ja sitä voidaan käyttää toki myös biokaasuna tai kuivattuna polttaen. Oleellista on, ettei hampusta jää käyttämättä, pellavan tapaan, yhtään osaa sitä viljeltäessä ja sen tuotos hehtaaria kohden voi olla huomattavan korkea. Näin etenkin jos mukaan tulee myös lääketeollisuus ja muu teollisesti pitkälle jalostettu tuoteperhe, joka hampun kohdalla on pellavaakin helpommin toteutettavissa. Suomessa kuitu- ja öljyhamppu ei saa sisältää kannabinoideja enemmän kuin 0,3 %. Kun raja ylitetään, syntyy huumausainerikos. Tätä rikosta ei synny, kun pysytään perinteisissä kuitu- ja öljykasveissamme. Tässä pellava ja hamppu ovat suurten mahdollisuuksien kasveja ja hampun historia Suomessa on ollut osa maamme suurta tuhatvuotista historiaa.