Sosialisti vai kapitalisti Forssassa

Suomessa poliittisessa kielenkäytössä porvarilla on tarkoitettu perinteisesti konservatiivista henkilöä, oikeisto- tai keskustapuolueen jäsentä ja kannattajaa tai yleensä ei-sosialistia. Aikaisemmin porvarilla tarkoitettiin toki vallan muuta. Hän oli porvarissäätyyn kuuluva henkilö. Kapitalistin tausta Marxilaisuudessa taas porvariksi kutsuttiin omistavaa luokkaa. Kapitalistisessa yhteiskunnassa siitä muotoutui kansan keskuudessa synonyymi kapitalistille. Tiivistäen Karl Marx katsoi, että omistava luokka, pääsääntöisesi siis porvaristo, käy luokkataistelua köyhän proletariaatin kanssa. Tällöin elettiin vielä luokkayhteiskunnassa. Nyt sen on oletettu osin palanneen Suomessa. Ehkä se ei koskaan täysin edes poistunutkaan. Se viihtyy Suomessa, suomaassa, tyykikylissä. Suomessa puoluepolitiikassa porvarillisiksi puolueiksi opittiin nimittämään keskustaa, kokoomusta, kristillisdemokraatteja, liberaaleja ja RKP:tä. Etenkin 1970-luvulla yleistyi käsite ei-sosialisti. Tuohon aikaan etenkin kokoomusnuoret (remonttimiehet) olivat lukeneet Karl Popperin oppeja ja hakivat uutta ideologiaa, joka erosi perinteisestä, porvariin liitetystä konservatismista ja myös oikeistolaisuudesta. Jostakin syystä näitä vanhoja rajaviivoja on medioissamme vedetty nykyisin etenkin Helsingin Sanomien toimesta yhä näkyvämmin nelikentillä, joissa jakajana on ihmisen kuuluminen joko talousoikeistoon tai talousvasemmistoon sekä toisaalta joko konservatiiviseen tai liberaaliin oikeistoon tai vasemmistoon. Jako on paluuta vanhaan luokkayhteiskuntaan, ja sillä on haluttu lokeroida puolueemme muuten vaikeasti hahmotettava aatteellinen perusta tähän vanhaan luokkayhteiskunnan maailmankuvaan. Puoluemössön ideologinen tyhjyys on pyritty mediayhteiskunnan toimesta puhaltamaan täyteen ilmalla, jota ei enää ole olemassakaan. Ismit katosivat jo kauan sitten sosialismina, kapitalismina, liberalismina, korporativismina, kommunismina jne. Oli aika hakea kokonaan uusi tie tälle kapitalismin ja sosialismin hapattamalla leivälle, josta suola oli käynyt mauttomaksi. Jytky käynnisti uudistuksen Suomessa Syynä tähän Helsingin Sanomien harrastamaan lokeroimiseen ovat perussuomalaiset, jotka sotkivat vanhan poliittisen, kovin keinotekoisen karttamme, sekä kyvyttömyytemme pitää puolueet enää muuna kuin marketin kaltaisina ostoskeskuskina. Ne alkoivat palvella itseriittoisesti itseään ja olivat vain vallankäytön välineitä valtaa hamuaville, usein narsistisille persoonallisuuksille ja julkimoille. Niinpä vaikka kuntarakenneuudistuksessa, osana palveluiden uudelleenjärjestelyä kuntapuolueeksi itsensä nostanut vanha agraarinen maalaisliitto alkoi puolustaa kuntien asemaa peläten poliittisen vallankäytön välineensä puolesta. Tunnetusti opportunistiset keskustalaiset talonpojat olivat valinneet tien näyttäjäksi laestadiolaisena tunnetun oululaisen miljonäärin, joka ei vienyt varojaan Caymansaarille Karibianmerelle, Kuuban eteläpuolelle. Miljonäärin oletettiin kykenevän menestymään myös politiikassa toisin kuin tyhjätaskun yrittäjän ja torpparin, talonpoikaiseen tapaan järkeillen. Välineestä tuli itsetarkoitus Näin kunnista ja niiden tehtävistä myös metropoleissa ja kaupungeissamme oli tulossa tapa palvella puolueen menestystä, ei päinvastoin. Näin lattia oli muuttunut katoksi ja katto lattiamatoksi. Ihmistä ja kansanliikettä palvelleet puolueet olivat ottaneet tehtäväkseen palvella itseään ja ihmiset oli valjastettu tehtävineen hoitamaan puolueiden menestystä vallankäytön koneistoina, eikä päinvastoin. Oli tullut 180 asteen muutos, virhe. Samalla sosialismi ja kapitalismi olivat kadonneet muuna kuin ulkoistettuina tapoina saavuttaa menestystä politiikassa uusliberalismin keinoin tai yrittäen matkia Timo Soinia. Tätä muutosta Suomessa oli ruokkinut etenkin sosialistisen työväenliike, jonka hallinto oli vahvasti keskitetty ja muistutti Neuvostotoliitosta hankittuja kokemuksia käyttää rajatonta valtaa puolueliitin elämässä. Suomessa vasemmiston ydin ihannoi tätä keskitettyä valtaa ja sen lain ja valtion myötävaikutuksella tapahtuvaa vallankäyttöä, puhuen samaan aikaan vääryyksistä ja epätasa-arvosta, harrastaen kuitenkin yhteisen hyvän rinnalla korruptoivaa yhteiskuntajärjestystä. Syntyivät sosialistien hyväveli -verkostot, jossa toveria ei jätetty ilman palkintoa. Porvarista kapitalistiksi ja ei-sosialistiksi Sana porvari (Burgeis) tulee ranskasta ja tarkoitti alun perin kaupunkilaista (bourgeois) ja siellä asuvaa ammatinharjoittajaa pois lukien papisto ja aateli. Käytännössä porvaristo syntyi kauppiaista ja käsityöläisistä sekä näiden ammattien keskittymisistä kauppapaikkoihin, kaupunkeihin. Syntyi kiltoja ja porvarissääty, joka alkoi kilpailla aatelin, siis oman aikamme eliitin kassa. Ranskan vallankumouksessa porvaristo, työläisten tuella, lakkautti tuon ajan eliitin, siis aateliston ja papiston, etuoikeudet. Myöhemmin porvari -käsitteistö liitettiin myös oikeistoon ja siihen alettiin yhdistää myös mm. kirjallisuuden ja taiteen (esim. Moliere) kautta ahdasmielisyyttä, ahneutta, tekopyhyyttä ja etenkin muutosvastarintaa. Nämä käsitteet ovat säilyneet omaan aikaamme saakka ja esiteltäessä medioittemme nelikenttiä oikeistolla, ja etenkin sen konservatiivisella talousopilla tarkoitetaan kyllä samalla piilomerkityksiä, joiden taustalla ovat kansallismielisyys, taantumuksellisuus, ahneus, innovatiivisen yhteiskunnan jarruttaminen, vanhojen traditioiden ylläpito ja säilyttäminen sekä porvaristoon aina liitetty pikkuporvarillinen, pienten paikkakuntien teeskentely. Näitä luokkayhteiskunnan koomisia ominaisuuksia ovat kuvanneet monet mm. suomalaiset kirjailijat, mutta myös kuvataiteilijat ja elokuvantekijät. Ruotsista hankittu perintö Ruotsin vallan aikana porvarissääty oli yksi neljästä valtiosäädystä ennen poliittisia puolueitamme. Muut olivat aatelisto, papisto ja talonpojat. Maalaisliitto-keskusta jatkoi talonpoikaissäädyn ja agraarin Suomen suurta perintöään ja kokoomus omaansa porvareitten edustajana. Aateli ja papisto jäivät vaatimattomiksi ja edustivat aluksi vahvasti emämaan vallankäyttöä ja siitä jäänteenä on vieläkin kielipuolueena esiintyvä ja kaikissa hallituksissamme mukana oleva Rkp. Kun ympäröivää maailmaa on imitoitava, tehtäköön se siten kunnolla. Työväki haki itselleen puoluetta valtavasta kansainvälisestä liikkeestä ja sen monenkirjavista suuntauksista, joilla yhteisnimenä oli käsite sosialismista. Kun vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia ei voitukaan korjata luottaen luonnonlakeihin, johtuen ihmisen itsekkyydestä ja ahneudesta, narsistisista valtapyrkimyksistä, omaa etuaan hakien jopa poliittisen puolueen ja liikkeen sisällä itsekkäästi ja välittämättä siitä, onko oikea henkilö hoitamaan yhteisiä asioita substanssiosaajana, syntyi kapitalismiin tolkuttomia vääristymiä. Kun imitoidaan, on huomattava, että imitoijalla saattaa puuttua jotain oleellista, jota imitoitavalla kulttuurilla on pilvin pimein. Toki näin kävi myöhemmin myös sosialismin kohdalla ja etenkin Venäjällä, jossa sosialismi sai uskonnollisia piirteitä. Opettajat eivät olleet aina lukeneet Maxin oppeja. Kaiken hyvän tuojaan liittyi kirkossa saatua oppia ja mytologista, slaavilaista ajattelua. Taiteilijana suomalainen sosialisti Hugo Simberg järkytti ihmisten mieliä omilla maalauksillaan, jotka sittemmin hyväksyttiin hyvinkin kirkollisina ja suomalaisia pakanakansan pelkoja ja pahoja henkiä karkottavina ja kesyttävinä hengentöinä, freskoiksi muuttaen. Kapitalismin jalostuminen Uudet poliittiset liikkeet eivät hakeneetkaan parasta mahdollista yhteistä hyvää kapitalismissa, jonka käsitteet alkoivat muotoutua Max Weberin idealistisina oppeina. Pääoma alkoikin kertyä Gilbert Chestertonin osoittamana pienille omistajajoukoille jotka haalivat samalla itselleen valtaa myös poliittisissa liikkeissä. Näin pieni enemmistö käytti lopulta suvereenia valtaa ja muut tekivät näille palveluksia palkkaa vastaan. Vapaa markkinatalous ja puhdas kapitalismi alkoivat tuottaa pahoinvointia vaikkei sitä toki aivan puhtaana (lasse-faire) koskaan onneksi missään ole esiintynytkään lukuun ottamatta valkoisen miehen toteuttamana kolonialismina ja imperialismina orjakauppoineen ja julmuuksineen ympäri globaalia maailmaamme. Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, pörssit ja kauppaliitto, syntyivät jo hyvin varhain sydänkeskiajalla 1000-1300-luvuilla lähinnä Välimerellä ja Pohjois-Italiassa. Rahaa ja rahalaitosta on ollut Foininkiassa, Kiinassa ja Intiassa, mutta moderni kapitalismi syntyi kiistatta Länsi-Euroopassa ja pääosin 1300 -luvun puolivälin jälkeen Mustan surman raivottua maanosassamme. Max Weber liitti protestanttisen etiikan kapitalismiin ja sellaisena sitä usein nykyinen porvaristi käsittelee omassa maailmankuvassaan tänäänkin. Kun laestadiolainen Helsingin Sanomien päätoimittaja kirjoittaa kapitalismista tai Suomen Kuvalehden päätoimittaja pappina, heillä taustalla on tuo ikivanha ajatusmalli ja sen juuri weberiläiset ihanteet. Näin maallinen menestys oli merkki kuulumisesta kalvinistiseen pelastumiseen ja liki predestinaatio-oppiin. Syntyi taloudellinen järjestelmä, joka oikeasti perustui uskoon. Näin kunnon porvari kävi myös kirkossa ja uskoi olevansa parempi ja tulevansa pelastetuksi kiitos kyvystään hankkia vaurautta toisen työstä. Syntyi rikas mies ja köyhän unelma “Riks mies jos oisin” viulunsoittajana katolla. Saranayhteiskunnan toinen sarana Marxilainen käsitys oli kuitenkin toinen ja siinä oletettiin käsityöläisperinteen ja nousevan teollisuustuotannon muuttaneen ikivanhaa feodalismia ja jo 1500-luvun Englannin kapitalismin alkeita, orjayhteiskuntaa ja sen maanomitusoloja kohti porvariston kasvavaa valtaa ja asemaa, jossa voitot syntyivät kokonaan uudella tavalla kuin aikaisemmin. Näin teollistuminen alkoi olla synonyymi kapitalismille ja vapaan kapitalismin rinnalle syntyi suunnitelmatalous. Sosialismin kaatumisen myötä vapaa liberalismi lisääntyi ympäri globaalia maalimaa ja ns. keynesiläinen talousoppi alkoi saada arvostelijoita, Milton Fridmannin toimesta jo 1950-luvulla (monetarismi). Niinpä, vaikka keynesiläisyydellä onkin vielä kannattajansa, se on saanut pääosassa läntistä maailmaa vastustusta ja syy on paljon kirjoittamani stagflaatio, jossa inflaatio ja työttömyys nousevat samaan aikaan. Varoitin tästä ilmiöstä Euroopassa blogeissani ensimmäisen kerran jo 2000-luvun alkupuolella. Joku suomalainen media uskalsi sen jopa julkaista. Stagflaatio kun koetaan kirosanana talousoppineiden maailmassa eikä sitä saa ääneen lausua. Nyt sen julkaisemisesta ei ole enää mitään hyötyä. Kun ei tehdä ajoissa muuta kuin stagflaatiota ruokkivia eleitä, syntyy katastrofi, joka jatkuu nyt jo pian viidettä vuottaan ja talven mittaan syveten. Miksi vanhat mallit eivät kelpaa? Miksi sitten olen perussuomalainen enkä edusta vanhaa kapitalismia tai sen vielä vanhempaa porvaristoa oppeineen? Tai miksi en kannata suoraan sosialisteja ja sen vanhakantaista maxilaista talousteoriaa? Kapitalismin, siis tämän nykyisen talousmallin, hyviä puolia ovat sen rauhanomainen kyky rakentaa yhteiskuntajärjestelmää, kun sen sijaan kaikki muut kokeilut ovat tuoneet mukanaan tolkutonta riistoa, väkivaltaa ja rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Sosialismin ihanne jakaa varallisuus tehdyn työn mukaan ei näytä toteutuvan missään, päinvastoin. Oikeus voidaan teoriassa saavuttaa vain vetoamalla säädettyyn oikeuteen ja alistamalla lopulta oman edun tai kyvyn harrastukset yhteisen hyvän alle, jota kukaan ei kykene määrittelemään. Altruismi on hyvä asia, mutta senkin käytössä on oltava varovainen. Uskontoon, kristinoppiin, perustuva moraalinen ja eettinen rakennelma taas tuomitsee tolkuttoman ahneuden, rikkauden ja vääryyden siinä missä sosialismikin, mutta se ei käänny tässä totalitaariseen järjestelmään, valtioon; se kääntyy yksityiseen ja vetoaa ihmiseen, kansalaiseen. Se oli hyvä keino vielä silloin kun ihmiset uskoivat Jumalaan. Hyväksyn mieluummin valtiokirkon kuin valtiososialismin, ilman muuta. Kovin monet sosialismin epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta hävittävät lakkauttaisivat kaikki monopolit, korot ja voitot, tuotantovälineet, riiston ja palkkaorjuuden sekä korvaisivat kaiken tämän anarkialla. Mitä iloa ihmiskunnalle on anarkiasta? Todellinen sosialismi esiintyy pääsääntöisesti radikaalina ja vallankumouksellisena liikehdintänä. Kaikki yhteiskunnallisiin ongelmiin ja sen juuriin puuttuva toiminta on radikaalia. Tätä kautta perussuomalainen liike on yhteiskunnan juuriin paneutuvana ja vääryyksiä poistavana radikaali kansanliike. Näin oli aikanaan tutkimusten mukaan myös SMP:n kohdalla sen äänestäjien arvoja tulkittaessa ja verrattaessa muihin puolueisiin. Maalaisliitto-keskusta oli tuolloin liki päinvastainen tapaus konservatiivisimpana puolueenamme. Niin se on sitä monin paikoin vieläkin. Paluu aitovarsille ja yhteisöihin, koivuun ja tähtiin, kotiintulon aikaan, on tätä vaihetta. Kotiintulon aika on vain ajoitettu nyt kovin myöhäiseksi. Radikalismin taustalla perussuomalaisilla ei ole kuitenkaan perinteisen työväenliikkeen katkeraa kampailua, vallankuomusta. Ei revoluutiota vaan evoluutio ja oman aikamme välineillä, reaaliaikaisesti ja innovaatioyhteiskuntaa kaikin tavoin ja mahdollisimman avoimesti edistäen. Se on demokraattista ja hyväksyy kaikki oman aikamme demokraattisen yhteiskunnan myös kapitalismin parhaat välineet. Niiden kieltäminen olisi typerää, vailla minkäänlaista perustaa sosialismin tuomien surkeiden mallien jäljiltä. Oikeistolainen työväenpuolue on kuitenkin kovin miesvaltainen ja kertoo, miten juuri miehiä on sarayhteiskunnan kahdessa saranassa petetty Suomessa eniten. Pelkkä retoriikka ei nyt auta Politiikka on vain propagandan väline niin kapitalistille kuin sosialistillekin. Molempien heikkous on niiden oppien tuominen demokratiaan, jossa niitä voi kokeilla retorisesti ja näin keinoista tulee päämäärä sinänsä ja se syö aina minkä tahansa yhteiskunnallisen uudistuksen miehen kokemuksena. Se siis syö miestä. Näin käy sote -uudistuksen ja kuntarakenneuudistuksen ja näin käy myös poliittisen liikkeen, jossa sen keinoista, myynnistä, markkinoinnista, tulee päämäärä sinänsä. Ehkä se käy uudistuksia myyville naisille, mutta ei pragmaattisille miehille. Vihreä liike on tarkoitettu näille naisille jo tuplapetoksena. Miehille petoksen petos ei oikein onnistu ja taas miestä syödään. Maailman viimeinen puolue on varmaan vihreä liike. Kun mukana ei ole politiikassa enää yhtään osaajaa, vain tyhjän puhujat, sellaisella hallituksella tai valtuustolla ei ole valtaa nyky-yhteiskunnassa lainkaan. Kokous, jossa päämääränä on juoda kuppi kahvia, ei ole hyödyllinen, ellei sellaisena pidetä kahvin kulusta tai siihen käytettävää valtavaa hiili- tai vesijalanjälkeämme. Yhteiskunnallinen liike, jonka ainut tulos on kasvava hiilijalanjälki ja veden kulutus, on tehnyt tehtävänsä. Saranayhteiskunta alkoi muuttua myös Suomessa. Oikeisto vai vasemmisto Forssassa? On täysin hyödytöntä pohtia, onko Forssan kaupungin hallituksessa viisi vaiko kuusi porvaria tai sosialistia. Siellä on lopultakin vain yksitoista hiilijalanjäljen kasvattajaa ja se on myös vesijalanjälkenä sama kun edellisen vaalikauden aikana. Vai miten sitä muuttaa vanhemman konstaapelin siirto keskustasta kokoomukseen, tai vaihtaen puheenjohtajuus valtuustosta hallitukseen, jossa hänellä on ollut oikeus istua aiemminkin valtuuston puheenjohtajana, kuten missä tahansa Forssan vaatimattomissa johto- tai hallintokunnissamme ja tehdä kakki se mahdollinen ja mahdoton, jonka hän on jo tehnytkin. Sellainen varmaan alkaa turhauttaa ultramaratoonaria. Saksan vallankumous sai aikanaan kovin vähän aikaan työväestön elinolojen korjaajana. Ainut mitä se sai aikaan oli keisarin ajaminen pois maasta. Aatelisto säilytti kaikki oikeutensa ja arvonimensä, samoin sotilasluokka, porvaristo vain vahvistui ja rikkaat rikastuivat entistäkin näkyvämmin. Toki sosialistinen puolue pääsi valtaan, mutta miten kävi työläisten? Samoin kävi Ranskassa ja nyt sosialistien johtaja on vankin kapitalismin ja militarismin puolustaja. Mitä hänen aatetoverinsa, jotka hän on nostanut korkeisiin virkoihin, tekevät Ranskan työläisten hyväksi? He vakauttavat Ranskan kapitalistista taloutta ja suomalaiset maksavat veroistaan, jotta heidän pankkinsa menestyisivät Välimerellä. Tämän vuoksi olen perussuomalainen, en toki suomalainen porvari tai sosialisti näytellen tekoreipasta tai teeskennellen sellaista, jota joutuisin häpeämään. Varo pettämästä itseäsi Olen kiertänyt paljon Itävallassa, Belgiassa, Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Tanskassa sekä monissa muissa maissa, joissa sosialistit ovat nousseet valtaan. Kaikkialla he ovat vannoneet ihanteiden nimeen, hämänneet massat ja kääntäneet poliittisen menestyksensä omaksi voitokseen ja kunniakseen. Luulen, että juuri tämä on se syy, miksi vain runsas 12 % suomalaisista äänestää tänään yhteistä vasemmistoa, sosialisteja ja pääosa, lähes puolet kansasta, ei äänestä enää ketään. Miksi äänestäisi, kun nämä petokset ovat niin ilmiselviä ja näkyviä? Tiedän, että tämä on se syy, miksi minua äänestettiin Forssan valtuustoon. Jokainen heistä on lukenut jo vuosia, ehkä vuosikymmeniä kirjoituksiani ja olen siitä otettu, kiitollinen. Ehkä eletty elämä ei olekaan pelkkä turhuuksien turhuus? Ehkä kiusaaja ei kiusaakaan suotta? Ehkä uhkaukset eivät olekaan olleet hätävarjelun liioittelua? En ole koskaan vedonnut äänestäjiini, että nämä äänestäisivät “tovereitani” tai “porvareita” valtuustoihin tai eduskuntaan. Se olisi petos. Jos pitäisin puheen sosialistina tai kapitalistina, hymyillen ja vitsaillen, häpeäisin myöhemmin itseäni. Häpeäisin, jos kertoisin olevani suuri vallankumouksellinen ja osallistuisin samalla lainsäädäntötyöhön, joka tukee juuri sitä vääryyttä, jota sanoisin vastustavani. Ihmisen tapa valehdella, olla valehteleva eläin politiikassa, on jumalallinen lahja. Sosialisti on aina linjassa sen lain kanssa, jota hän parlamentissa käsittelee ja syö siten mustan auton takapenkillä kannatuksensa alle 12 prosenttiin. Juuri hän saa aikaan uskottavuusvajeen, demokratian kriisin ja lopulta perussuomalaisen liikkeen myös porvarina kokoomuksessa ja keskustassa. Kun kannatus on vain 18 prosenttia koko äänestysikäisestä väestöstä, se jää liian kauas uskottavasta. Jotain hyvin arvokasta on heitetty harakoille ja vain jotta oma puolue, tai itse sen narsistisena jäsenenä, menestyisi ja kauan eläisi maan päällä. Äijäliikkeen renessanssi Näin perussuomalainen liike painostaa puhumaan vanhat puolueet “käytännöllistä”, “vastuuta kantavaa”, “muutoksia hakevaa”, “uudistuksia etsivää”, “innovatiivista ja luovaa”. Näennäinen vaalimenetys, siirtämällä vanhempaa konstaapelia puolueesta toiseen, luo harhaisen kuvan menestyksestä. Maailman sorrettujen toivo on jossain siellä minne nämä ihmiset menevät kokoontumaan, juomaan kahvinsa. Juuri nämä ihmiset pettivät suuret aatteet ja ideologiat, kammottavalla tavalla. Juuri nämä ihmiset lopettivat valtion olemassaolon ja haluavat lopettaa myös kunnat. Sosialistien ja kapitalistien kompromissit veivät meidät pysyvään lamaan ja ekologiseen katastrofiin, stargflaatioon. Syntyi kiusaaminen, todellinen inkvisitio, joka oli yksityinen asia kuten kirkko ja uskonto, jossa ei enää ollut yhteisöllistä tapaa pohtia, mikä on oikein ja mikä on väärin ja kantaa siitä myös vastuu. Ihmisen vapauttava siunaus on aina hänen pahin kahleensa. Sen saat mitä pakenet. Ulkoistettu vastuu Poliittinen toimita on nyt käytännössä ulkoistamista, toiminnan lakkaamista. Kun alat osallistua poliittisesti, siirrät vastuun muille ja toiminta lakkaa. Syntyy rakenteellinen korruptio, takinkääntäminen, ihanteiden ja rehellisyyden väheksyminen, kaiken pyhän uhraaminen vain poliittisen viran ja menestyksen vuoksi. Tuon menetyksen hedelmät ovat sama asia kuin toivottomuus ja luopuminen omasta identiteetistä toisen identiteetin hyväksi. Siis heidän, jotka tietävät, mitä on oikea sosialismi ja kapitalismi ja toteuttavat sen sinun puolesta mutta pilkallisesti ja häpeämättä. Aivan kuten rukousmylly, joka rukoilee kyllä puolestasi. Hedelmistään sinä nämä poliitikot tunnet ja heidän aatteensa. Siksi minä olen mieluummin perussuomalainen kuin kapitalisti tai sosialisti. Olisi kamalaa olla bolsevikki, joka pettää työläiset tai pikkuporvari, joka on teeskentelemässä pikkukaupungissa, tyykikylässä, jotain sellaista, jota ei edes voisi olla ja josta jo Simo Puupponen, Aapeli, kirjoitti kirjassaan “Pikku Pietarin piha“. Se on edelleen olemassa, nauhoitettu ja aina uudelleen tositettava fiktiivinen totuus, kuten Juhani Peltosen kuunnelmat lakkautetusta rautatiestä tai kotkasta, joka ei pyydystä kärpäsiä.

Vaalien jälkeinen aamu

Samalla kun kiitän äänestäjiäni luottamuksesta, pohdin vielä eilisen vaalin tulosta tutkijan ja medioita seuraavan näkökulmasta. Se sujuu paremmin silloin, kun on itse mukana vaaleissa ja kokee sen tunnelman ruohonjuuritasolla ja piilotajuntakin seuraa tapahtumia myös oman äänestysalueen ulkopuolella. Tutkijalla tämä ilmiö on tuttu. Samoin vaikkapa näyttelijöille, joilla on rooli päällä ja uusi odottamassa, jolloin elämä jatkuu uudessa prosessissa vanhan poisoppisen kautta. Tutkijalla vain ilmiö tapahtuu joko makaroninäön kautta yhdessä asiassa tai poikkitieteisesti hakien sille selitystä monen tieteen keinoin sekä tyytymättä yhteen näkökulmaan, olkoonkin että se on tarkka. Poikkileikkaus ei ole trendi Poikkileikkauksen kautta syntyy vaikutelma, jossa olisi ollut kolme voittajaa, palattu kolmeen “suureen” ja etenkin demarit, jotka tekivät historiansa kehnoimman vaalituloksen ja tämä alamäki on jatkunut jo melkoisen kauan yhdessä koko vanhan vasemmiston kanssa. Kun kokonaiskannatus vasemmistolla alkaa olla 25 %:n tietämissä kunnissammekin, ei vain eurovaaleissa, trendi on selvä ja kertoo yhteiskunnan muutoksen pidemmän ajan suunnasta. Oikeisto sai kokoomuksen ja keskustan voiton seurauksena noin 40 % äänistämme, pois lukien vihreät ja perussuomalaiset, joiden kohdalla vanha luokittelu ei toimi kuten mediamme sen usein esittelevätkin. Vihreistä kirjoitetaan helposti, etenkin sosiaalisissa medioissa, uusvasemmistona, jopa radikaalina sellaisena, ja perussuomalaisista populistisena liikkeenä, jonka tulisi joko jatkaa jytkystä jytyyn tai sitten kadota tai vakiintua “vanhana puolueena” nelikentässä, jossa mukana on liberaali, konservatiivi, oikea ja vasen. Ei sellaisia suuntia oikeasti ole enää olemassakaan. Ismit, kuten sosialismi, kapitalismi, liberalismi, libertanisi, konservatismi, korporativismi ovat sekoittuneet toisiinsa ja puhtaina niitä ei tavata missään. Vieraita käsitteitä monelle Mediaa ei kiinnosta juurikaan, että noin 50 % ihmisistä ei äänestä enää lainkaan, tai ei edes ymmärrä noita käsitteitä, saati kuvittele olevansa koko ajan yksillä kapearaiteisilla kiskoilla elävä persoonallisuus vailla kykyä vaihtaa välillä radikaalista konservatiiviseen saati oikealta vasemmalle. Tutkijat kertovat kuinka omien pinttyneitten mielipiteittensä vaihtaminen on yksi lähde onneen. Ja sitä onnea haetaan joskus liiankin innokkaasti. Näin jopa vakavasti otettava tiede on kärsimässä inflaation ja yliopistolaitos rapistumassa. Innovaattori on ihminen, joka loikkii kiveltä toiselle ja muut tulevat perässä, jolloin innovaattori vaihtaa kiveä ja mielipidettään uudeksi ja aikaisemmin tuntemattomaksi. Innovaatioyhteiskunta on ilmiönä ihmisen tapa selvitä evoluutiosta ja evoultionarismi on osa klusteritaloutta. Reaaliaikainen talous ja yhteiskunta muutti vanhan verkostotalouden luonnetta ja nyt kannamme vaaleissa sen hedelmiä. Näin oli toki tarkoituksin olkoonkin ettei Forssa aina mahdu koko maan kokonaiskuvaan. Sehän putosi liki peränpitäjäksi edellisen vaalikauden aikana. Kun minulta kysyttiin, ketkä minua äänestivät, tiedän että he ovat ensimmäisen vaiheen innovaattoreita ja visionäärejä sekä luovia ihmisiä. Ei muut jaksa lukea näin raskaita tekstejä, vuodesta toiseen. Minä tuskin kilpailen samoista äänestäjistä Mika Penttilän kanssa. Tosin osa heistä on lähellä pohdinnoissaan. Jos joku äänestää minua vaikkapa protestina, se tuntuisi omituiselta. Olkoonkin, että jokainen vaali on tavallaan “protesti” etenkin kun äänestetään uusia ehdokkaita. Aina uuden näkökulman löytäjä Visionääri haistelee innovaattorin loikkien suuntaan ja varoo liukastumasta kivillä. Näin syntyvät trendit, jossa innovaatiot leviävät, diffuntoituvat, joko teknisinä tai yhteiskunnallisina ilmiöinä ja usein rinnatusten toinen toistaan tukien. Reaaliaikaisena niiden seuraaminen edellyttää menetelmiä ja välineitä, joita olen esitellyt kirjoissani. Myönnän että osa niistä on vaikeita. Niin on ilmiökin. Ihminenhän on joustava eläin, ja tapa selvitä evoluutiossa on juuri tuo kyky muuttaa suuntaa odottamattomalla tavalla ja sopeutua uuteen. Näin ongelmana onkin tuo “puolue”, jota yritetään lokeroida mediayhteiskunnan tuotteena yhden asian ilmiöksi. Puoluekuri ei oikein innovaattorille ja innovaatioyhteiskunnalle sovi. Strategisista tai operatiivisista syistä sitä on kuitenkin noudatettava, mutta ei toki koko ajan ja kaikessa. Näin visioivat innovaattorit eivät pidä aina politiikan välineistä ja päällepäsmäreistä, hierarkioista tai byrokratiasta. Byrokratian välineet vaativat nekin koko ajan uudistumista, innovaatiohallintoa ja sen suosimista hyvässä hallinnossa. Perussuomalaiset lisäsivät kannatustaan niin paljon kun se käytännössä oli mahdollista kooten liki tyhjästä 300:n kuntaan ehdokkaita listoilleen ennätysajassa. Sen seurauksena syntyi historiamme liki suurin hyppäys kuntavaaleissamme yhden puolueen toimesta ja oloissa, jotka eivät välttämättä suosi kuntapolitikointia lainkaan. Kuka järkevä ihminen lähtee leikkaamaan menoistamme ja sietämään sitä haukkumista, jota poliitikkomme saavat osakseen epäkiitollisesta työstään? Yhteisten asioiden hoito on poissa muusta ajankäytöstä. Miellyttävästä viihteestä, itsensä viihdyttämisestä. Ovatko poliitikot jotenkin masokismiin taipuvaisia ihmisiä? Ei puolue vaan ilmiö Perussuomalaiset eivät ole mediayhteiskunnan puolue vaan ilmiö. Ilmiöltä vaaditaan uusiutumista ja joka toinen vuosi sen tulisi tuottaa uusi jytky, josta tuottaa otsikoita. Jos kannatus nousee mahdottomassa tilanteessa “vain” 300 prosenttia, se on tappio. Odotettiinko, että vaikkapa Forssassa, jossa ehdokkaita on vain kolmannes suurten puolueiden ehdokkaista, nämä keräisivät täydestä tuntemattomuudesta mukaan politiikkaan tulleina saman äänipotin kuin vuosisadan ikäiset hämäläiseen maaperään juurtuneet ikivanhat instituutiot. Miten sellainen voisi olla mahdollista? On se. Puoluelaitoksen kriisi syvenee Median mukaan keskusta sai voiton, kun sen äänimäärä on laskenut vuodesta toiseen liki suvereenista 30-70 %:n kuntapuolueesta nykyiseen 18 %:iin. Tuo trendi on vielä dramaattisempi kuin demareitten ja yhteisen vasemmiston. Vanhat instituutiot puolueina ovat kuolemassa eikä niitä äänestetä lainkaan tai haetaan vaihtoehtoa. Perussuomalaiset vaihtoehtona edellyttää kuitenkin koko ajan uusiutuvaa politiikkaa ja innovaatiokäsitteen oivaltamista sekä kykyä hakea täydet listat, joita ihmiset voivat äänestää mediayhteiskunnan uudessa sosiaalisen median maailmassamme. Paikalleen ei saa jäädä edes hetkeksi. Heti kun alat juhlia voittoasi, olet jo hävinnyt. Liukkaalla kivellä ali-innovatiiviseksi jäävä ihminen, yhdyskunta, organisaatio ja yritys tuupitaan jokeen ja matka jatkuu märässä ympäristössä. Joskus politiikan säännöt ovat kovia mutta epärehellisiä. Demokratiassa äänestäjät päättävät, haluavatko he kovan ja epärehellisen yhteiskunnan? Tutkimusten mukaan altruistinen ihminen on onnellisempi kuin egoistinen ja sininen väri väreistä miellyttävin. Sininen hetki yhdistetään iltaan ja nukkumiseen, sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. Nukkumatin värit ovat nekin siniset. Perussuomalaisilla on sininen väri kaikessa mukana, se dominoi. Ei punainen. Torjuntavoitto vai jytkyvoitto? Eilisessä vaalissa seitsemän puoluetta otti torjuntavoiton ja yksi oikean jytkyvoiton. Ongelmaksi muodostui vain äänestysprosenttimme. Se on vaarallisen alhaalla. Niinpä demareita ei toki äänestänyt 19 % vaan vajaa 10 prosenttia ja vain kokoomus pääsi nipin napin yli tuon 10 prosentin rajan. Ilmiö on demokratian kriisistä kertova ja vaarallinen. Sitä ei pidä nyt sivuuttaa puolue-elimissämme valheellisen itsepetoksen kautta vaaleja selitellen. Edes perussuomalaiset ilmiönä ei kykene yksin ongelmaa poistamaan. Me teemme kyllä parhaamme ja olemme jo seuraavalla kivellä. Forssassa kokoomus voitti tai oikeammin yksi ehdokas, Mika Penttilä, joka kanavoi keskustalle aiemmin keräämänsä äänet nyt puolueloikan kautta kokoomukselle. Ilman häntä kokoomus olisi ollut häviäjä muiden joukossa. Penttilää luonnehtii aikamme ilmiö. Yhä useampi meistä äänestää henkilöä, ei puoluetta. Ihmisenä miellyttävä, sosiaalinen, maltillinen, esiintymiskykyinen ja poliittisesti sitoutumaton on kenen tahansa hyväksymä. Se että hän suutahtaa paikkakunnan perinteistä poliittista suhmurointia näkyvimmin edustavalle, vuosikymmeniä politiikassa mukana olleelle ja sitä kautta väkistenkin myös ikävimmälle “vanhan politiikanteon” ominaisuuksille kasvonsa antaneelle henkilölle, lisäsi vain hänen suosiotaan. Poliitikko voi tänään siirtyä puolueesta toiseen ja viedä äänestäjät mukanaan. Visioiva innovaattori uskaltaa ottaa riskejä silloin, kun hävittävänä ei ole yhtään mitään. Päinvastoin. Kun konservatiivinen ihminen vie politiikkaa ja puoluettaan yhä kauemmas yhteiskunnan valtavirrasta, visioiva innovaattori on kuin kala kuivalla maalla. Yhdyskuntarakenne alkaa rapautua, työttömyys kasvaa, nuoret ihmiset, valopäät, jättävät kaupunkinsa, vieraantuminen ja päihteet alkavat näkyä slummiutuvassa katukuvassa. Poliisi tuntee tuon ongelman, on osa tätä sosiaalista kenttää ja hyvä niin. Kolmas trendi Näin yksi henkilö, Mika Penttilä, on forssalainen ilmiö oman aikamme kolmannelle trendille, jossa poliittinen liikkuvuus on tyypillistä rajoja ylittävänä siinä missä sitoutumattomuus sellaiseen ryhmäkuriin, jossa mukana on ajallemme sopimatonta, individualismia loukkaavaa henkeä, jyräämistä. Toisinajattelijat eivät voi sietää guruja, jotka alkavat toimia heille auktoriteetteina ja kiusata “vankiselleihin“. Tien näyttäjä ei voi olla autoritaarinen tyhjänpuhuja hyvin koulutetun yhteiskunnan kärjessä. Nyt haetaan muutoksentekijöitä kun lama syvenee. Näin tapahtuu aina. Visioivat johtajat menestyvät juuri lama-aikoina. Pajatson tyhjentäjä Forssassa muuten perussuomalaisille suuntautuvat äänet menivät nyt protestina kokoomukselle. Yksi henkilö sai yksin liki viiden edustajan äänet entisenä keskustalaisena ja se teki Forssan vaaleista erilaisen. Toki tämä tiedettiin jo etukäteen ja muutos oli lopulta näennäinen. Keskusta hävisi saman osuuden äänistä ja oikeisto on nyt edelleen tasavahva vasemmiston kanssa ilman perussuomalaisten tukeakin. Tämä on tärkein trendi politiikassamme ja se on ollut jatkuva yli vuosikymmenen ajan eikä ole toki ainutlaatuinen ilmiö maailmalla. Mitä tekevät nämä uudet puolueet? Rikkovatko ne vanhan vuosisataisen rakennelman? Kyllä ne rikkovat. Oleellista oli kuitenkin Forssassa valtuutettujen vaihtuvuus. Kun yli puolet valtuutetuista on uusia, suuri luuta lakaisi täälläkin. Median huomio vain kiinnittyi yhteen asiaan, ilmiöön, jota esiteltiin kuten huomiotaloudessa nykyisin kuuluukin. Pohdinta mitä Forssassa oikeasti tapahtui, jäi kokonaan kertomatta. Oikeiston sisällä tapahtuneet muutokset eivät muuta sitä tosiasiaa, että suurin voittaja olivat perussuomalaiset, ja kun täytetään yhtätoista paikkaa luottamustehtävissä, vihreiden ja kristillisten yksi paikka ei auta siinä matematiikassa. Näitä samoja muutoksia on myös muualla Suomessa ja ne ovat vielä dramaattisempia. Kun yksi voittaa ja kaikki muut saavat torjuntavoittoja vaaleista toiseen, mediamylläkkä oikeiston sisäisten äänien välillä ei paljoa lämmitä, jos itse ilmiö, pitkän ajan trendi, jää huomaamatta. Vai korjaako kokoomus ja Penttilä nyt kaupungin?

Mistä kunnallisvaaleissamme on kysymys?

Mistä kuntavaaleissa äänestetään? Me emme tiedä, mikä sote- uudistus on ja kuinka kuntien rakenneuudistus sen rinnalla etenisi. Mitä me sitten tiedämme? Historiallisissa kuntavaaleissa äänestetään varmasti rahasta ja sen käytöstä. Raha on taas kunnissamme euro ja tämä valuutta on ratkaiseva pohdittaessa, miten kunnat menestyvät jatkossa itsenäisinä. Verojen käyttöoikeus euroina Veroeuroistamme kilpailevat nyt koululaitoksen ja vaikkapa kuralle menneen yliopistomme kanssa sote -palvelut. Jopa akateemisen tutkinnon suorittaneita on työttömänä liki puolen ikäluokan verran ja luku nousee koko ajan. Kunnilla on valtion ohella oikeus kerätä kansalaisiltaan ja yrityksiltään veroja. Tästä verotusoikeudesta me äänestämme sekä siitä, mihin valtio ja kunta verorahamme käyttää. Me maksamme Euroopan Unionille pelkkänä jäsenmaksuna 652 miljoonaa euroa ja Euroopan kriisimaita tukevalle Euroopan vakautusmekanismille (EVM) käteisenä 1,44 miljardia euroa. Maksupäivä oli kaksi viikkoa sitten, perjantaina 12.10. 2012. Tämä raha on riihikuivaa rahaa, euroja. Kuntien valtionosuuksia leikataan nykyisen hallituksen aikana 3.40 miljardia euroa. Jostakin on leikattava kun rahaa vyörytetään maan rajojen ulkopuolelle. Kun me tuemme Etelä-Euroopan “köyhiä” omilta köyhiltä on otettava pois tuo summa rahaa. Raha ei kasva puussa julkishallinnollekaan. Se on sitä vuosien varrella paljon puhuttua palomuuria ja sen muurin sortumaa. Kun hallitus on väärässä jokainen suomalainen kunta ja kuntalainen kärsii sen virheistä. Kunta ei ole saareke merellä. Syömävelkaa ja laskut päälle Jokaista forssalaista kohden leikkaus tarkoittaa 626 euroa lapset ja vanhuksen mukaan lukien. Unionille maksettavat jäsenmaksut leikkaavat puolestaan verorahoistamme 123 euroa ja tuo osuus kasvaa ensi vuonna noin 150 euroon jokaista forssalaista kohden. Euroopan vakausmekanismiin maksettava summa on leikkaamassa jokaisen forssalaisen hyvinvoinnista ja veroeuroilla saamistamme palveluista noin 250 euroa jälleen kerran lapset ja vanhukset mukaan lukien. Pelkästään nämä kolme summaa yhteen laskien päädymme reilusti yli tuhannen euron verotulojen leikkaukseen kunnissamme asukasta kohden. Se on poissa forssalaisten palveluista siinä missä toki myös Tammelan, Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän kunnan jokaiselta asukkaalta. Se kertoo miksi kunnilla menee nyt kehnosti ja äyrin hinta on paikoin jo 22%:n kohdalla. Se leikkaa kaikilta yhtä paljon ja olemattomista tuloista neljänneksen kun mukaan lasketaan vielä seurakunta. Kirkosta erotaan kun ei ole varaa maksaa kirkollisveroa. Talous terveeksi Valtio joutuu ottamaan syömävelkaa voidakseen huolehtia näistä maksuista yli 9000 miljoonaa ja summa on koko ajan kasvamassa. Me siis otamme kunnan ja valtion kansalaisina tuota velkaa, ei joku epämääräinen ja meille vieras instituutio. Me olemme kunta ja valtio ja raha veroina ja velkoina on omaa rahaamme. Me käytämme sitä valitsemalla itsellemme edusmiehet ja naiset eduskuntaan ja kuntiemme valtuustoihin. Sitä kutsutaan demokratiaksi. Me emme ole Forssassa tolkuttoman vauraita. Sama koskee Humppilaa, Ypäjää, Jokioista ja Tammelaa. Meidän vuotuinen budjettimme on melkoisen kitsas ja kohtuullisen tarkkaan laskettu niin, että tulokertymällä maksamme menot, joista sote -menot ovat kasvavin osuus vanhuusväestön lisääntyessä. Meillä on kohta huolettavia, lapsia ja vanhuksia, enemmän kuin huoltajia. Perussuomalaiset eivät vastusta Eurooppaa. Päinvastoin. Olemme vai huolissamme sen tavasta toimia yhteisten varojen ja vastuun kannossa. Me emme vastusta vastuuta, päinvastoin. Me vaadimme vastuun kantoa kaikilta, myös niissä maissa, joissa talous on kuralla tavalla tai toisella. Jokainen vastatkoon itse innovaatiopolitiikkansa osaamisesta ja taloutensa kunnosta ilman, että sitä vääristellään ulkopuolisin ja sairaalla tavalla taloutta pönkittävin keinoin. Emme vastusta vastuuta - päinvastoin Olen kirjoittanut tästä maantieteilijänä, aluesuunnittelijana, valtiotieteilijänä jo vuosien, vuosikymmenten ajan varoittaen sellaisesta taloudesta, jossa kulttuurisia eroja ei tunneta ja oteta huomioon yhteisvaluutan käytössä. Talousmaantiede on eri asia kuin laskennallinen finanssipolitiikka. Meiltä loppuvat omat varat ja tekevät kädet vaikka olisimme kansakuntana kuinka empaattisia ja altruistisia etelän valtion auttajina auttaaksemme siinä samalla muka itseämme. Tällainen ajattelu ja sen kylväminen on vastuutonta ja itsepetosta. Olen kirjoittanut näistä autettavistamme satoja artikkeleja ja nyt on aika ajatella myös itsekkäästi omaa kansaamme ja forssalaisten omaa kaupunkiaan. Kukaan muu ei meitä aluetalouden, kuntatalouden hoidossa auta. Sama koskee Humppilaa, Ypäjää, Jokioista ja Tammelaa sekä Urjalaa. Emme varmasti vastusta vastuuta jos alamme huolehtia omista asioistamme ja yhteistyössä Loimaan ja Someron pienten talousalueitten kanssa. Yhdessä meitä on noin 70 000 ihmistä ja sillä me menestymme missä tahansa talouskilpailussa kunhan muistamme, kuinka meillä Suomessa palvelut tarjoaa myös jatkossa yksittäinen kunta oli tapa hoitaa se mikä tahansa. Kaikissa tapauksissa kyse on yhteisten verojemme käyttötarkoituksesta. Kunnan oma innovaatiopolitiikka kuntoon Sunnuntain vaaleissa päätetään Forssassa myös siitä, miten saarekkeina toimiva kunnat alkavat avautua taloudessaan ja palvelujen tuottajina siten, että mukana ovat asiaosaajat. Se että ihminen on suorittanut useita tutkintoja, luonnontieteistä, taloustieteistä, aluetieteistä, yhdyskuntasuunnittelusta ja julkishallinnon tai yrityselämän organisaatioista, ei takaa mitään vaikka kyseessä olisivat tohtoritason tutkinnot. Mukana on oltava myös kokemusta näiden tutkintojen käytöstä. Kun ne on dokumentoitu, asiat ovat tällaisella työnhakijalla, rekrytoijalla, kunnossa. Meillä on luvattoman vähän päättäjien joukossa asiaosaajia, yrittäjiä, innovaatiopolitiikan asiantuntijoita. Kun on kiertänyt kuntiamme tutkijana ja kouluttanut vuosikymmenten saatossa satoja virkamiesasiantuntijoita tehtäviinsä, oma pätevyys käytännön tehtävistä voivat jäädä vähemmälle, ellei samaan aikaan koko ajan jalkauta itseään kentälle sekä kuntiin, julkishallinnon organisaatioihin, että yksityisen palveluun. Yliopistot ja korkeakoulut ovat oma maailmansa, siinä missä kunnat. Työtodistukset tärkeitä Olen saanut vuosikymenmäen saatossa kymmeniä todistuksia työnantajiltani professorin pätevyyksien ja tohtorintutkintojeni rinnalle. Arvostan niitä enemmän kuin akateemisia todistuksiani. Niissä kun kerrotaan muodollisen pätevyyden rinnalla myös hieman henkilöstä ja hänen persoonallisuudestaan, taipumuksista, joskus jopa luonteestakin sekä tietysti tehdyn työn luonteesta. Kun hakee julkishallinnon virkaa, luottamustehtävää, olisi hyvä, että ne henkilöt, jotka valinnan tekevät, voisivat tutustua myös tähän puoleen ihmisen kyvystä tehdä päätöksiä, edistää yhteistä asia sekä neuvotelle tarvittaessa oman kunnan, oman julkishallinnollisen yhteisön puolesta nyt etenkin tuntien Eurooppaa, Suomea, yhteiskuntataloutta sekä niitä päättäjiä, jotka asuvat Forssassa, Lounais-Hämeessä sekä meitä lähellä olevassa maakunnassa, Kanta-Hämeessä, Loimaalla ja Somerolla, Turussa ja Helsingissä. Pelkät verkostot ja niiden jäsenyys eivät riitä. On oltava kokemusta itse operatiivisesta työstä ja sen johtamisesta, visioivasta strategisesta ajattelusta ja mahdollisimman lähellä myös suorittavaa porrasta. Jos päättäjät eivät tunne substanssiosaamista, työn todellista luonnetta, syntyy omalaatuisia hallinnollisia himmeleitä tai organisaatioita, jotka eivät ole lainkaan uuden sähköisen ajan maailmaan ajateltuja. Katso ehdokkaan todistukset - faktat, dokumentit Kun olen nyt mukana vaaleissa, jossa äänestäjän on tehtävä valintoja useiden ehdokkaiden välillä, en ala esitellä kaikkia todistuksiani alkaen yliopistoista, tutkimuslaitoksilta, kunnilta, maakunnilta tai EU:n mammuttimaiselta byrokratialta, Lounais-Hämeen kunnilta ja Brasilian valtiolta rinnakkain. Sen sijaan, nyt kun siihen on mahdollisuus, jokainen voi tutustua niin halutessaan hakija numero 44 todistuksiin kotisivun kautta www.cluterart.org. Kun tuota kotisivua on lukenut jo yli viisi miljoonaa ihmistä, joukossa myös päivittäin sitä seuraavia, en usko että toritapahtumat paljonkaan lisäävät tai antavat uutta pohdinnoille rekrytoitaessa nyt Forssaan niitä luottamushenkilöitä, joiden vaativana tehtävänä on lähimmän neljän vuoden aikana innovaatiotoiminnan avaaminen etenkin yrittäjyydelle, mutta myös kuntien palvelurakenteille, alan ammattilaisia kaikilla tasoilla, paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansanvälisellä tasolla, hyödyntäen. Kansakunnan yhteinen ongelma Kuntamaailma on monesti oma maailmansa, sillä on oma puolueensa ja se tahtoo elää omaa elämäänsä sivuilleen vilkuilematta. Viisaus ei tahdo löytyä yrityksen tai kunnan johdon omasta joukosta. Kuntien johtoon olisi haettava myös sellaisia henkilöitä, joiden rooli on edellytysten luominen itse tekemiselle, erityisesti Forssassa nyt yrittäjyydelle ja innovaatio-osaamiselle palvelurakenteissamme. Jos sellaiset henkilöt kuntaorganisaatiosta puuttuvat, silloin on liki turha potkia tutkainta vastaan koko ajan muuttuvassa innovaatioyhteiskunnassamme. Näin myös yrittäjän on pakko hakeutua muualle. Kun faktat ovat kunnanhallituksen pöydällä, silloin on toimittava. Yksikään merkittävä ja uutta ajattelua vaativa hanke ei etene ilman sen vetäjää. Kunnassa ei tehdä vaativia töitä talkoilla ja luottaen ilmaan heitettyihin ideoihin. Jos aiomme jatkossa hoitaa lapset ja aikuiset, ikääntyvä väestömme, meidän on otettava aivan uusi ote osaamiseemme. Forssa ei voi elää vain siirtelemällä takkia toisen harteille tai odottaen muualta tulevia ohjeita vanhustemme hoitoon. Jatkossa Suomessa yhdyskuntia tulee menemään vararikkoon. Forssan sekä Loimaan ja Someron talousalueilla tällaiseen ei ole edes kansallisesti varaa ja meidän on pakko hakea yhteistä kansallista linjaamme systemaattisesti. Keskeisimmät talousalueemme Lounais-Suomessa ja Lounais-Hämeessä odottavat nyt sunnuntain vaaleja ja tämän jälkeen systemaattista työtä aiempien laiminlyöntien korjaamiseksi. Tämä vaatimus on vain meille asetettu ja sen toteuttamisella on kiire. Lounais-Hämeen ja Lounais-Suomen pahoinvointi kun on koko maan ja kansakunnan yhteinen ongelmamme.

Jytky, jytkympi, jytkyin

Helsingin Sanomien gallup lupaa kokoomukselle ja demareille noin 20 prosentin kannatusta ja keskustalle sekä perussuomalaisille noin 16-17 prosentin osuutta kunnallisvaaleissamme tulevana sunnuntaina. Tapaamme vielä kerran lauantaina torilla. Kaukana takana viidennestä paikasta kilpailevat vihreät ja vasemmisto noin 8 prosentin osuudella äänistä. Forssassa tuollaiset luvut olisivat dramaattiset. Toki ne ovat sitä koko maassa ja jokaisessa kunnassa. Sanoma on selvä. On tulossa toinen jytky ja nyt ruohonjuuritasoisena sekä paikalliseen politiikkamme vaikuttavana ilmiönä, vanhat poliittiset rakenteet murtavana. Jytkynumero 44 Seurasin Yhdysvaltain presidentinvaalien kolmatta kierrosta. Se oli tarkoitettu ulkopolitiikalle, mutta siirtyi jo vajaan puolen tunnin keskustelun jälkeen sisäpolitiikkaan. Barack Obama oli nyt aggressiivisempi ja puhkoi tuon tuosta reikiä haastajansa Mitt Romneyn presidentilliseksi tarkoitettuun ilmiasuun. Kun näyttelee itseään, Timo Soinin tapaan, jytky menestyy varmimmin. Obama voitti väittelyn olemalla enemmän oma itsensä ja ulkopolitiikan asiaosaaja. Jytkynumero 44 Yhdysvaltain presidentin järjestysnumerona jatkaa. Forssassa tuota numeroa voi äänestää taaten sillä eduskuntavaaleissa alkaneen jytyn jatkumisen nyt myös kunnallisvaaleissamme. Minuun voin tutustua torilla tai kotisivuni kautta clusterart.org. Toki tuota sivustoa voi verrata muihin ehdokkaisiin, myös Sami Mattilaan tai Alpo Suhoseen. Se on vaalien alla järkevääkin. Nyt kun se on helppoa ja tietää mitä poliitikko työnään tekee niin kunnissa, eduskunnassa kuin meppinäkin. Iivesniemen jytky Paikallisessa Forssan Lehden gallupissa (23.10) puolentuhatta lounaishämäläistä vastailee odotetulla tavalla liitoskysymyksiin. Ne poikkeavat dramaattisesti puolueiden osalta metropolialueen vastaavista asenteista Espoossa. Siellä kokoomus vastustaa liki yhtenä miehenä ja naisena liitosta Helsinkiin (80%) ja muut ovat kaukana näistä luvuista. Maan ainoassa, todella merkittävässä ja myös säästöjä tuovassa kuntaliitoksessa, kokoomuslaiset ovat kivenä oman puolueensa ja hallituksen kengässä. Espoossa kokoomuslaiset kumartavat syvään Iivesniemen ja Timo Soinin suuntaan. Jytkyä toivotaan hallituksen kaatajana ja Espoon itsenäisyyden pelastajana. Voisiko forssalaiset kokoomuksessa pohtia, miksi olette niin omituisella tavalla samassa puolueessa? Mikä teitä mahtaa yhdistää espoolaisiin? Ei ainakaan tämä kokoomuksen ajama rakenneuudistus. Jytkykunta Lounais-Hämeessä asenteet ovat lieventyneet ja yhteisestä kunnasta jo noin puolet on valmis keskustelaan vakavasti. Toki näistä pääosa on forssalaisia. Aprikoivia on eniten pienkunnissa ja keskustan sekä perussuomalaisten kannattajissa. Erot syntyvät maalla ja merellä eri syistä ja niiden syntyä on turha hakea etenkään sellaisista hankkeista, jotka ovat hallituksella kuin kehnosti keritty villalankavyyhti, kerä on sekava ja täynnä langanpäitä, jotka eivät johda muuhun kuin solmuun. Jotkut hallituksen jäsenistämme ovat erityisen taitavia Gordionin solmujen tekijöinä. Mihin sellaista hallitusta tarvitaan. Jytkyntorjuntaan? Mutta eikä jytky ole kansanliike? Mikä kansassa ja sen liikkeessä kiusaa vanhaa kunnon konservatiivista kokoomusta? Missä ovat nyt koti, isänmaa ja uskonto? Ikääntyvä kansakunta kaipaa varmuutta, turvallisuutta ja äänestää siis jytkyä. Eikö se ole ihan viisas kansa? Miksi sen olisi haettava palvelunsa keskustalaisen maakunnan pääkaupungista? Miksi se luottaisi himmelirakenteisiin? Eikö maakuntakeskus ole vähän kaukana kun seutukuntiakin on liki sata kappaletta ja kuntiamme yli kolminkertainen määrä ja pääosa jopa taloudellisesti terveellä perustalla? Miksi lypsävät lehmät olisi tapettava? Nehän ovat myös koko kirjavan innovaatiorakenteemme perusta, kirjoittaa kuntaprofessori Risto Harisalo ja luulisi hänen nyt tuntevan asiansa. Ei pidä heittää lasta pesuveden mukana kun pohdimme sote -aluettamme. Jytky tulee ja syyn toki ymmärtää. No bailouts Pienempää ei pidä kiusta enkä ala pohtia enää mikä vihreitä tai Paavo Arhinmäkeä kiikastaa. Kun jytky meni sivu suun kirjoitin siitä enemmän. Siitä on jo aikaa useampi vuosi. Se ei ollut silloin jälkiviisautta. Nyt se sellaiseksi tulkittaisiin. Lukekoon aiheesta kiinnostuneet tuon ajan blogeistani. Jytkyn tulon kun osasi ennustaa ja antaa sille myös vauhtia Matti Vanhasen hallituksen aikana. Kun sitä joukolla kaadettiin tuppilaudoilla oli se pelastettava. Edes Maaseudun Tulevaisuus ei ollut silloin hyväksymässä pelastuskirjettäni. Onneksi on tämä netti. Tuppivallankumouksen jälkiaallolta lähti liikkeelle jytky. Sitä ei vain seurattu. Merellä se ei etene juurikaan edes huomaten. Netin sisällä tuo aalto oli uskomattoman vahva ilmestys. Timo Soini on älykäs ihminen ja taitava poliittinen johtaja ja hän kuunteli ja vaimo luki. Se on hyvin tavallinen ilmiö silloin kun asiat ovat kunnossa kotona. Jytkyn rakentajat olivat taitavia ihmisiä, kuten nyt äänestäjätkin. Verkkomedian ATK-ammattilaiset auttavat mielellään jouduttuaan ulos työpaikoiltaan, syrjäytetyiksi ja kiusatuiksi ympäri globaalin maailman. Kirjoitin ilmiöstä kirjan. Kirjoitin monta kirjaa ja niistä vielä yhteenvedon Harvardiin. Ei ole hyvää käytäntöä ilman hyvää teoriaa. Ja nyt teoria oli poikkeuksellisen vaikeaa. Tarvitaan kokeneita johtajia ja poliittisia toimijoita, jotta tiunamin energia otetaan käyttöön. Jytkyn takaa löytyy ammattitaitoa ja nuorekasta virtaa. Sitä ei ole enää keskustalla eikä demareilla. Se aika on ohi, elettyä. Suomi tunnetaan nyt Soinista ja sloganista “no bailouts”. Se kiinnostus on juuri mediakiinnostusta, globaalia sellaista uudessa mediayhteiskunnassamme ja sen hybridivaiheessa eläen. Kansanliike vaatii vuonna 2010 jotain vallan muuta kuin Marxin oppeja tai Santeri Alkion jo toteutettuja arvoja. Jälkiaallon turvallisuus Jälkiomaksujat taas haluavat olla voittajan puolella, surffailla tsunamin jälkiaalloilla. Jytky on siellä turvallinen kun muut puolueet haaskaavat verorahojamme globaalin maailman mustiin aukkoihin, on huomannut myös Ilpo Haalisto blogissaan Hesarissa. Ei sotilasdiktatuureista niin vain demokraatista maata tehdä ja ongelmia ratkota Kreikassa ja Espanjassa. Suomen armeija on eri asia. Visiot on nähtävä kauaskantoisesti ja jytkyn viehätys vetää uutuudellaan. Maailmaa kiertäneet tietävät, miltä Suomi näyttää sieltä ja sellainen maa on hyvä säilyttää turvasatamana. Varjovaalit lupaavat jytkylle 30 %, jolloin todellinen jää siitä kymmenen prosenttia. Se on ihan hyvä tulos näistä vaaleistamme. Meppivaaleissa voitto on jo paljon selvempi. Se pohjustaa eduskuntavaalejamme vuonna 2015. Tsunami syntyy syvällä meren ohjassa. Jytkyn pelko kun on myös jytkyn alku. Aivan kuten demokratian pelko on demokratian alku. Ja nyt molempia on syytä pelätä. Millainen jytky odotettavissa? Tuleeko toinen jytky ja millaisena? Totta kai jo perussuomalaisten paikkojen kolminkertaistuminen on jytky, mutta voisiko se olla tätäkin merkittävämpi? Toinen jytky tulee, varmasti. Sanoi Forssan Lehden kolumnistit ja etenkin kirjastomme terävä havainnoija mitä tahansa. Ja totta kai sen syy on kansallinen, kansanliikkeeseen liittyvä ja täsmälleen sama kuin muuallakin Suomessa. Luettelen niistä muutamia. 1) Väite että puolue henkilöityy Timo Soiniin ei ole heikkous vaan vahvuus. Vahva ja kokenut johtaja on suvaitsevaisena ihmisenä minkä tahansa kansakunnan kohdalla odotettu ilmestys. Näin myös maailman johtavan kansakunnan, Yhdysvaltain, kohdalla. Vahvalla itsetunnolla varustettu kokenut johtaja ottaa vastaan apua, jota tarjotaan. Siinä Obama ja Soini eivät poikkea mitenkään toisistaan. Ovat siis “vaarallisia” miehiä joukkoineen. 2) Demarit laittavat häpeilemättä kaikki hallituksen ikävän kokoomuksen piikkikin. Ei sellainen ole sopivaa ja pisteiden keruu tuota kautta alkaa jo ontua. Ei tule demareille tuolla menolla jytkyä. Forssassa taas ääniä viime vaaleissa keränneet nimet ovat nyt kadoksissa. Miksi he demareita ja nykymenoa äänestäisivät, järkevät ihmiset? 3) Se että kokoomus menestyy gallupissa Forssassa on pelkkä sattuma ja syntyi kunnanjohtajapelistä ja suhmuroinnista sekä Sanni Grahn-Laasosen persoonasta, vaalivoitosta ja näkyvästä vaalityöstä, yhdistettynä puolueloikkiin. Sellainen ei ole äänestäjälle kuitenkaan kovin uskottava tapa vaikuttaa itse asiaan, oman kuntansa ja naapurikuntien palvelurakenteisiin. Näissä vaaleissa äänestetään nyt enemmän asiasta kuin henkilöstä. Nyt halutaan substanssiosaajia, ei tuttuja nimiä. Koko mennyt vaalikausi on menetettyä aikaa Lounais-Hämeessä ja Forssassa, pelkkää taantumaa ja itse aiheutettuna. Hukattiin jytkyn tarjoama tsunamikin. Sen torjumiseen käytettiin paikallisen median kaikki voimat. Visio oli täysin kateissa, taas kerran. Mukaan tullaan mutta vasta jälkiaallolla. 4) Kuntavaleissa keskusta saa aina kenttänsä kuntoon. Näin väitetään. Oikeammin koko keskustalaista kenttäväkeä ei ole enää olemassakaan, ei ole ollut tupailtoina vuosikymmeniin. Maaseutu on tyhjentynyt, rikas Kitee on maan köyhin kunta. Miksi Tohmajärvi ja Rääkkylä liittyisivät sellaiseen kuntaan? Sellaiset kunnat ja kuntalaiset eivät äänestä sitä menoa, jossa rahat ovat siirtyneet aluepolitiikasta Kreikkaan ja etelän medioitten ihailemaan välimereiseen menoon. 5) Kun perussuomalaiset saivat kootuksi uskomattomat 4500 ehdokasta, jytky on tulossa varmasti. Ennen eduskuntavaaleja väitettiin, että nimekkäät ehdokkaat puuttuvat, ei voi äänestää Soinia. Samaa roskaa kirjoittaa forssalainen kolumnisti tänään lehdessään ja hakee jatkopestiä uuden ajan Aapelin pakinoilleen. Ei onnistu, jytky tulee. Kepun ja demareitten ikääntyneet ehdokkaat ovat vain rasite puolueelleen. Vai miten keskustan rökäletappiota Forssassa aiotaan tulkita? Onnistuneena sukupolvenvaihdoksenako? 6) Espanjan pakettia siirrettiin Suomen vaalien seurauksena. Kun asiat siirtyvät Suomen vaalien vuoksi, ei Yhdysvaltain, Soini on varmasti vaarallinen mies. Meneekö Soini nyt ohi Obaman, aika näyttää. Oleellista on, että Suomen vaaleja seurataan maailmalla tarkkaan. Keskustan kampanjaa käydään nyt minibudjetilla ja kylän raitille jalkautuva keskustalainen olisi vuosikymmenten jälkeen omituinen ilmestys. Jos Espanjan apupaketti tulisi pyyntönä tällä viikolla, perussuomalaiset saisivat suurimman puolueen paikan jo nyt, kuntavaaleissamme. 7) Näissä vaaleissa äänestään epävarmoja on enemmän kuin aiemmin. Forssassa nimekkäitä, etenkin demareitten äänestäjiä, on jäänyt pois alkaen Alpo Suhosesta ja jatkuen Minna Lintoseen. Perussuomalaisten äänestäjät ovat puoluekannastaan muita varmempia ja he saavat epävarmoista äänestäjistä leijonanosan. Miksi epävarmat ja aiemmin äänestämättä jättäneet juuri nyt intoutuisivat äänestämän hallitusta ja oman kuntansa suhmuroijia? Ei kai sentään? Forssassa lähes 17 % on jo kerran äänestänyt perussuomalaisia. Miksei myös jatkossa? Koska Sami Mattila oli niin karismaattinen ihminen ja vei äänet? Entäpä jos se karisma olikin Timo Soinista syntyvää? Poikkeaako Forssa jotenkin muista työläiskaupungeistamme? Ei poikkea. 8) Forssassa asiat ovat vain olleet pahemmin kuralla ja syksyn skandaalit veivät kaupungin kansakunnan päämedioihimme. Keskustalle gallup lupaa tappiota, jonka taustat jokainen forssalainen tuntee ja Forssan Lehden pakinoitsija todistaa. Löytää sokeakin kana jyvän. Jytky voisi olla Forssassa paljon suurempikin jos aikaa ehdokkaiden keräämiseen olisi ollut enemmän. 9) Ei Forssa ole mitenkään poikkeus, saari meressä. Edellisissä kunnallisvaaleissa joka kolmas jätti äänensä antamatta, yli kymmenen prosenttia äänesti henkilöitä, joita nyt ei voi äänestää ja liki sama määrä on nyt puoluettaan vaihtaneita ehdokkaita. Keitä nämä liki 60 % nyt äänestävät? Missä ovat nämä uudet lintoset ja suhoset, mikat ja samit? Miksi eduskuntavaalien jytkyn jälkeen nämä 60 % hallituspuolueitamme äänestäisivät, onko se jotenkin onnistunut ja tuonut meille vaurautta? Eikö pikemminkin kadottanut vaurautemme mustaan aukkoon Euroopassa ja vaatii nyt kuntia liittymään yhteen, köyhän auttavan toista köyhää, sokean taluttavan toista sokeaa? 10) Jytkystä on vaiettava, miksi? Koska jytky toteuttaa itse itseään ja vanhat puolueet eivät halua tehdä samoja virheitä kuin ennen eduskuntavaalejamme. Media haluaa muutosta ja ilmiöitä, jytky on sellainen ja perussuomalaiset halutaan johtavaksi hallituspuolueeksi. Tähän ovat kaikki edellytykset, kirjoittaa maan päälehti eilisessä pääkirjoituksessaan ja jatkaa nyt samaa todistusta jytkyn todellisuudesta. 11) Perussuomalaisista tulee vaalien suurvoittaja, kirjoittaa Helsingin Sanomat 23.10. 2012 ja on siinä tietysti oikeassa. Kuntavaalien tulos näkyy aina seuraavissa eduskuntavaaleissamme ja nyt lounaishämäläinen keskustaväki on jo hyvästelemässä myös tätä paikkaansa forssalaisen paikallislehden kolumnissa, pakinassa. Jälkikasvua ei syntynyt tai se siirrettiin tylysti kokoomukseen. Samaan aikaan perussuomalaiset tekee aluevaltauksen liki jokaiseen kunnanvaltuustoon ja on Forssan kaltaisissa kunnissa ilman muuta horjuttamassa viimeinkin vanhaa valta-asetelmaa ja sen rakennelmia. Jos ja kun keskusta jää kuntavaaleissakin perussuomalaisten taakse, se on vakavissa vaikeuksissa, kirjoittaa Helsingin Sanomat, ja on pääkirjoituksessaan varmasti oikeassa. Olen kirjoittanut jo aiemmin, moneen kertaan, kuinka edessä ovat historialliset vaalit. Näissä vaaleissa voi vaikuttaa toisin kuin aiemmin ja perussuomalaisille annetut äänet vaikuttavat varmasti. Jytkyllä kunnat kuntoon.

Tuplajytky järisyttää politiikkaa

Kävin läpi Perussuomalaisten kuvakavalkadin ja Googlen tulostaman koosteen nyt kun kuntavaaleihin on täsmälleen viikko. Se on muuttunut täysin siitä mitä se oli vielä kuukausi takaperin. Siitä on tullut väreiltään raikas ja hymyilevä, vaalit ovat iloinen asia. Kiinalainen nuori akateeminen nainen Bella Selena Xia kertoo siellä kuvallaan kuinka ennakkoluulot puoluetta kohtaan ovat googlaten kadonneet. Rumankomeita miehiä ja kauniita naisia Mediamaailmassa, uuden median aallossa, kuvat kertovat mistä on kysymys. Kun Juha Väätäinen, kansanedustaja ja 1970-luvun suurjuoksija, vieraili Forssan torilla Perussuomalaisten vaalityöhön tuulta puskemassa, sanoma oli selvä. Ihmiset jotka äänestivät aikanaan Lasse Vireniä ja Juha Mietoa, olivat sittenkin hyvin erilaisia kuin Juha Väätäistä äänestäneet. Julma Juha on edelleen suuri persoonallisuus, räiskyvä esiintyjä, terävä-älyinen puhuja. Temperamenttista ja maailmaa muuttavaa, voimakastahtoista Väätäistä on mahdoton istuttaa paikalleen. Muutaman kuvan sain kameralla, joka kykenee vangitsemaan kohtuullisesti myös kolibrin lennosta. Väätäinen kun ei pysy paikallaan hetkeäkään vaan liikkuu elohopean tavoin kohti seuraavaa haastetta ja hurmaa yleisönsä terävillä havainnoillaan toisella tavalla kuin jäyhä pohjalainen Mieto tai liki mykkä Lasse Viren. Lasse Viren hauskuuttamassa kansaa, toriyleisöä, on jo ajatuksenakin mahdoton. Ihmisen persoonallisuus, kykyrakenne, lahjat, koulutus, elämänkokemukset, luovuus, innovatiivisuus, sosiaalisuus, seurallisuus jne. ovat kokonaan eri asia kuin hänen arvonsa ja asenteensa, ihanteet. Kokoomuslainen Viren ja keskustalainen Mieto jakavat liki samat arvot kuin Juha Väätäinen. Ihmisenä nämä vain ovat kuin eri planeetoilta. Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen on vihdoinkin tarttunut lehdessään suureen haasteeseen (HS 21.10). Hän on havainnut kuinka puoluekenttämme on jakautumassa yhä selvemmin kahteen suuntaan ja etenkin pääkaupunkiseudulla Vihreiden häviö ja Perussuomalaisten voitto on viemässä siellä arvoliberalismista kohti arvokonservatismia. Perussuomalainen voi olla arvokonservatiivi mutta samalla luova, innovatiivinen, radikaali ja jalka hieman oikealla tai vasemmalla. Se takaa suvaitsevaisuuden ja kyvyn sietää stressiä, avoimen mielen muutoksille, sosiaalisen mielenlaadun. Karjalassa syntynyttä muolaan vennamolaista on kiusattu jo lapsena. Taatusti se kasvattaa kavahtamaan kiusaamista ja pienen ihmisen asiat tulevat lähelle sydäntä. Pentikäinen ei tuomitse suuntaa vaan näkee sen suurena mahdollisuutena yhdistää rakenteellisesti sekavaa puoluekenttäämme. Hän lainaa pohdinnoissaan kuntavaalien ehdokkaiden tutkittuja arvojakaumia jo useammissa vaaleissa seurattuja trendejä. Ne alkavat jakautua yhä selvemmin nelikentässä vaalikonetulkintoina talousvasemmiston ja talousoikeistoin sekä arvokonservatiivien ja arvoliberaalien välillä joko neljään tai kahteen kenttään. Ne voi jo etukäteen arvata etenkin politiikkaa seuraavien kohdalla. Muolaan tuplajytky Lounais-Hämeessä Tuplajytky järisyttää suomalaista politiikkaa kunnissamme ja kansallisesti. Ei vain pääkaupunkiseudulla vaan myös maakuntakeskuksissa, kirkonkylissä, sydänmaaseudulla ja syrjäkylillä. Tyyppiesimerkki on vanha työläiskaupunki Forssa, jonka kohdalla vanha vasemmiston ja oikeiston välinen kädenvääntö muuttuu siinä missä keskustelu maaseudun suuntaan etenkin Someron ja Loimaan talousalueille oman talousalueen rinnalla. Keinotekoinen vaalipiiriraja on katoamassa ja samalla Laatokan-Karjalan Muolaan ja sen lähikuntien karjalaisetkin saavat lopulta oman maakuntansa. Tätä ei ole tähän saakka kukaan edes ajatellut kuinka nämä ovat hajallaan ja vailla heimoyhteyttään siinä missä koko vanha historiallinen Loimijokilaakso ja Härkätietä seuraillut maakuntakin. Uusliberalismin karikot Pentikäinen näkee vihreitten tulevaisuuden synkkänä. Naisvaltainen liike kärsii etäisestä miesjohtajastaan ja presidenttikisan voitto kuihtuu nyt katastrofaaliseksi tappioksi pääkaupunkiseudulla. Loikka talousvasemmistosta liberaaliin oikeistoon ei Suomessa ole onnistunut oikein koskaan. Ei onnistunut nytkään. Kokoomuskin kaihtaa tuota suuntaa ja vie puoluettaan arvokonservatiiviseen talousoikeistoon kilpaa keskustaliikkeen kanssa. Mari Kivinimi ei onnistunut antamaan potkua suuntaan, jota demarit eivät olisi käyttäneet hyväksi talousvasemmiston konservatiivien avulla ja Kokoomus tahollaan ahdistaen puolueen ahdinkoon puun ja kuoren välissä. Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin vetämä Kokoomus on oikeasti paljon konservatiivisempi kuin puolueensa näkyvä EU-johto. Hallituksessa sitä peesaava vasemmisto ja Timo Soinin kutsumat “takiaispuolueet” ovat jättäneet jo aikoja ikääntyvän kansakunnan arvokonservatiiveille tilaa perustaa oma puolueensa, SMP:n perustalle rakennetun Perussuomalaisen kansanliikkeen. Jos Timo Soinia ei olisi, hänet olisi viimeistään nyt keksittävä. Hesari ja tutkijat tekevät tämän löydön nyt tuon tuosta ja aina hieman jalostetummassa muodossaan. Hyvä niin. Siinä on hieman samaa kuin kysymyksessä keskustalaisille, mikä oli Santeri Kinnunen yhdeksän kuukautta ennen syntymäänsä? Vastaus on tietysti, Santeri Alkio. Keskustalaisille tuon vastauksen löytäminen on vienyt vuosikymmeniä. Väärä diagnoosi Perussuomalainen puolue on vain osittain yleiseurooppalainen oikeistopopulistinen liike. Toki siinä on sitäkin mutta pikemminkin se on Soinin määrittelemä oikeistolainen työväenpuolue, joka hakee arvonsa sekä perinteisestä vasemmistosta että perinteisestä oikeistosta, vennamolaisesta “asialinjasta“. Timo Soinin katolisuus helpottaa puolueen äänestäjiä. Liike ei ole kristillisdemokraattien tapaan arvoiltaan patamustaan Kokoomukseen ja Kari Suomalaisen kuvaamaan lihavaan pappiin ja kypärään sidottu, vaan radikaalimpi ja hyvinkin suvaitsevainen. Siinä on sen vahvuus. Soini ei ole tuputtanut katolisia arvojaan vaan joutunut pikemminkin selittelemään niitä ja tällöin pilkan sekä suvaitsemattoman kiusanteon kohteeksi medioissamme sekä vasemmalta tulevan radikalismin tuotteena. Kiusaamista suomalaiset eivät siedä rajattomasti sitäkään. Nyt tämä raja on mauttomasti ylitetty medioissamme ja muiden puolueiden edustajien toimesta yhtenään. Leimaaminen vie helposti vihapuheisiin eikä se ole oikein varttuneen konservatiivin tapana sen enempää oikealla kuin vasemmallakaan. Ei kaksi ilman kolmatta Se mitä kuntavaaleissa tapahtuu tahtoo toistua Suomessa myös valtiollisissa vaaleissamme. Näin tuplajytky jatkuisi myös kevään 2015 eduskuntavaaleissa ja sitä edeltäisi vielä hyvin menevät eurovaalimme. Tätä Pentikäinen, aivan oikein, aprikoi auttavan talouden laman jatkuminen ja jopa paheneminen, jossa hallitus on oman ohjelmansa ja vanhojen puolueiden historian, työmarkkina-apparaattinsa vanki. On täysin mahdollista että Perussuomalaiset on vuoden 2015 vaaleissa maan suurin puolue ja tätä triplaa Pentikäisen mukaan auttaisi kristillisdemokraattien liittyminen perussuomalaiseen liikkeeseen. Arvokartalla kun he sijoittuvat täsmälleen keskelle Perussuomalaisen puolueen ehdokkaiden ydintä. Mihin tällaista puoluetta tarvitaan? Samalla Pentikäinen pohtii, olisiko syytä että kuihtuva keskustaliike ja Kokoomus pohtisivat niin ikään omaa asemaansa olkoonkin, että se on varmasti siellä suunnalla mahdoton ajatus. Jos jotain tapahtuu, se on evoluution tulosta ja syntyy toisen puolueen hitaan kuihtumisen kautta. Forssassa Keskusta olisi kokemassa gallupin mukaan (FL 20.10) yhden historiansa pahimmista vaalitappiosta yhdessä kunnassa. Vastaavasti tappiota tulisi myös demareille ja Vasemmistoliitolle, jolloin Perussuomalaiset olisivat Forssassa jytkyvoittaja. Omituista olisi, jos toisin kävisi niiden vaiheiden jälkeen, joita Forssa on syksyn aikana koettu. Kolminapainen puoluekenttä Sama koskee Pentikäisen pohdintoja vasemmiston liittymisestä, jolloin samaan veneeseen mahtuisi niin pääosa demareitten, vihreitten kuin vasemmistonkin äänestäjistä. Syntyisi kolminapainen puoluekenttä, jossa edelleen olisi vapaana Suomeen vaikeasti synnytettävä arvoliberaalinen talousoikeisto. Carl Haglund ja Osmo Soininvaara eivät sitä saa aikaan kaksistaan olkoonkin, että arvot ovatkin yhteiset ja suunta kaukana oman puolueensa ydinarvoista. Tätä ongelmaa Timo Soinilla ei ole nyt eikä ole taatusti jatkossakaan. Puolueen vakiintuminen on käynnissä ja sen jatkona on aikanaan pääministeriys kristillisdemokraattien kanssa tai ilman heitä. Niin hankalan ongelman ovat vanhat puolueet jättäneet hoitamatta koskien globalisaatiota, EU-politiikkamme vaikutusta suoraan omiin työpaikkoihimme ja talouteen, kuntiimme ja sote-palveluiden järjestelyihin. Samoin avoimeksi on jätetty koko maahanmuuttopolitiikan ne avaintehtävät, joita nuori kiinalainen Bella Selena Xia esitteli ja oikoi suomalaisten ennakkoluuloja Perussuomalaista puoluetta kohtaan MTV 3:n lyhyellä visiitillään. Täytyykö tämäkin hoitaa Kiinasta käsin? Perussuomalaisilla on maahanmuuttajia vaaleissamme ehdokkaina enemmän kuin kahdeksalla pienimmällä puolueella omia ehdokkaitaan yhteensä. Entäpä jos se vika menestymättömyyteen löytyykin sieltä? Ei retoriikasta, ei populismista, ei edes kuvitteellisesta konservatismista vaan väärästä tiedosta, suvaitsemattomuudesta, tietämättömyydestä, ennakkoluuloista ja yhden henkilön valtapyrkimyksistä vuosikymmenestä toiseen ymmärtämättä, mitä takoitta puolue kansanliikkeenä.

Kehen voimme uskoa?

Ketä meidän tulisi uskoa? Ministeri Merja Kyllöstä vai Liikenneviraston johdossa olevaa ammattilaista, pitkäaikaista pääjohtaja Juhani Tervalaa? Kyllönen on vuonna 1977 Suomussalmessa syntynyt bioanalyytikko ammattikorkeakoulusta ja istunut kuntansa kunnanvaltuutettuna Vasemmistoliitosta ennen kansanedustajakauttaan. Mitä hän mahtaisi tuntea ja tietää sellaista, josta olisi apua Juhani Tervalalle ja hänen johtamalleen Liikennevirastolle? Eikö viraston pääjohtajan tule hoitaa työnsä ammattitaidolla vaikka ministerinä olisikin bioanalyytikko Suomussalmen kunnasta, entinen kunnanvaltuutettu? Ehkä hän on joskus sanonut jotain poikkipuoleista? Ehkä siihen on ollut myös syytä? Eikö paikalle löytynyt parempaa substanssiosaajaa Vasemmistoliitosta? Kumpaa olisi uskottava? Ministeri Guzenina-Richardsonin jättämää esitystä sosiaali- ja terveyspalvelujen suuntaviivoista vaiko sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän tylyä vastausta ministerille. Ministeri on ollut kiistelty henkilö ja hänen ammattitaitoon on medioissamme epäilty. Hänen vastuullaan on, kuntavaaleja ajatellen, sen tärkein posti. Ministeri (SDP) tunnetaan parhaiten yksityiselämästään ja aiemmin esim. juontajana tehtävistään sekä valtuustokaudestaan Espoossa. Hän kirjoitti Uutispäivä Demariin kolumneja ja erikoistui politiikkaan. Hänen perhe-elämästään on kirjoitettu runsaasti. Nyt esitysluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveyshuoltoalueiden määrä ja rakenne selviävät vasta kuntauudistuksessa ja siis ilmeisesti vaalien jälkeen. Mistä siis me kunnissa äänestämme ja kuinka valtuustoon hakevat viestittävät aiheesta äänestäjilleen? Ketä meidän olisi uskottava kuntarakenneuudistuksessamme? Mikä on sote -uudistuksen väestöpohjan koko ja mistä koko uudistuksessa on lopulta kyse? Uusi esitys tulee ministerityöryhmälle tänään. Osa meistä on jo käynyt vaaleissa. Mikä merkitys vaaleilla ja sen tärkeimmällä teemalla on äänestäjiin? Mitä minä ehdokkaana kerron mielipiteenäni ministeri Guzenina-Richardsonin sosiaali- ja terveyspoliittisesta selonteosta ja ministeriryhmän suuntaviivoista äänestäjillemme Forssassa tai Lounais-Hämeessä? Meitä on tuhansia valtuustoon pyrkiviä Suomessa. Kirjoitammeko me hauskoja kolumneja, kuten juontaja Guzenina-Richardson teki ennen poliittisen uransa alkua? Kumpaa olisi uskottava? Suomen ulkoministeriön edustajia YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä ja sen äänestyksestä kerrottaessa vaiko dosentti Johan Bäckmania? Johan Bäckman tiedottaa kaiken aikaa mm. Venäjälle Suomesta sellaista tietoa, joka hänen kuvaamana on emotionaalista ja vaatii reipasta kärjistystä jotta se tulisi siellä ymmärretyksi. Onko Bäckman ulkoministeriön näkyvin emotionaalinen tiedottajamme maailmalla? Samalla Bäckman kertoo, kuinka puoli maailmaa tietää ongelmistamme, jotka ovat hänen henkilökohtaisia ongelmia huoltajuuskiistassa. Onko koko kansan seurattava miten YK ja puoli maailmaa pohtii, ovatko suomalaiset varmasti luotettavia kumppaneita YK:n turvallisuusneuvostoon? Millaista Suomen tiedottaminen ja toiminta on ylipäätän globaalissa viestinnässä? Saako maastemma oikein selkeää kuvaa ja profiloidummeko todella uskottavasti ja olisimmeko todellakin myös ansainneet toimillamme YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden? Onko Bäckmanin kaltainen tiedottaja, emotionaalinen osaaja, ainut suomalainen sellainen tiedottaja, joka ei vaikene kaikilla ulkoministeriömme kielillä, diplomatian koukeroita vältellen. Kumpaa YK:n vanhakantaisissa rakenteissa uskovat tavalliset suomalaisen ministerin tapaiset ja taidoilla sekä opeilla, elämänkokemuksella varustetut ihmiset, poliitikot, pohtiessaan Suomen kypsyyttä ja kykyä hoitaa vaativa tehtävä? Sehän ei voi olla harjoittelua. Nyt ministerimme kertovat kuinka kyseessä on ollut ihan hyvä oppimistapahtuma. Onko maan hallitus ja institutionaaliset laitoksemme johtajineen koko ajan oppimassa tai tiedottamassa emotionaalisia tiedotteita ja herättämässä keskustelua, provosoimassa ja hakemassa näkyvyyttä narsistiseen tapaan toimien? Miten Bäckman voi olla monen yliopiston dosentti? Oppositiolle tuli saman vuorokauden aikana useita aiheita välikysymykseen joihin hallituksen tulisi vasta ennen kuntavaalejamme, jotka ovat jo käynnissä. Olisiko hallituksen syytä terästäytyä ja pyrkiä hakemaan kansanedustajien joukosta henkilöitä, jotka selviävät mutkikkaan maailman alati vain mutkistuvista tehtävistä myös ministeriönsä alaisten virkamiesten kanssa ja usein varmaan myös heidän johdollaan? Olisiko kansalaisten nyt osallistuttava vaaleihin antaen hallitusvastuussa olevilla ankara huomautus tehtävien laiminlyönnistä ja heikosta hoidosta? Nyt siihen on ainutlaatuinen tilaisuus.

Kiusaaja kuntayhteisössä

Workplace Bullying instituutti teki laajan tutkimuksen kiusaamisesta työpaikoilla. Olen kirjoittanut kiusaamisesta paljon. Suomi kun on kiusaajien yhteiskunta. Kiusaaminen on jopa aikamme pahin syöpä, yhteiskuntaa kalvava tauti. Koko ajan saa seurata niin perinteisen kuin sosiaalisen median kautta ilmiöitä, jotka ovat pelkkää kiusaamista. Kiusaamista ovat työsyrjintä, ikäsyrjintä, seksuaalinen häirintä, koulukiusaaminen ja lopulta poliittiset liikkeemme ja niiden tapa provosoida kiusaajat liikkeelle, loanheittoon ja ala-arvoiseen elämöintiin. Kiusaajan 25 strategiaa Luettelen seuraavassa 25 yleisintä Workplace Bullyingin luettelemaa keinoa tai taktiikkaa, strategiaa, jolla kiusaajat toimivat työpaikoillamme, mutta toki myös nyt kuntavaalien kentillä, turuilla ja toreilla, sosiaalisen median avoimilla kanavilla. Pohdi oletko itse törmännyt yhteenkään näistä ilmiöistä? Jos mukaan tulee useampia, jos olet jopa itse niiden kohteena, on aika tehdä asialle jotakin. Jos taas tunnistat olevasi kiusaaja, epäilen oletko vilpitön? Pääsääntönä on kuitenkin narsismin häiriöt ja se haiseminen omalla kohdalla taitaa olla mahdotonta? 1) Yleisin (71 %) kiusaajan taktiikka on syyttää kiusattua sellaisista virheistä, joita ei oikeasti ole olemassakaan tai jotka ovat niin tavallisia, ettei niihin kukaan edes kiinnitä huomiota. Kiusaaja siirtää kiusatulle sellaisia moraalisia ja eettisiä velvoitteita, joita ei ole olemassakaan muussa kuin ehkä vanhatestamentillisessa mielessä vuosituhansia takaperin. Näin kiusatulta odotetaan pyhimyksen käyttäytymistä. Kukaan kun meistä ei ole virheetön. 2) Vihamielisyys ja uhkaava käytös, provosoivat eleet ja temput ovat toinen tapa ja strategia jolla kiusaaja vainoaa uhriaan (68 %). Kun pääosa meidän tunnemaailmastamme leviää sanattomana, aggression voi osoittaa ja suunnata kohteeseen käyttäen kehon kieltä. Poliitikot osaava nämä kaksi tapaa kiusata vastustajaansa ja saavat sitä kautta pisteitä omilta kannattajiltaan. Seuratkaapa eduskunnan lähetekeskusteluja tai vaalipaneeleja, oman puolueesi edustajien reaktioita vastapuolen puheisiin. Politiikka on toki muutakin kuin kritiikkiä ja kiusaamista. 3) Kolmas tapa kiusata (65 %) on pyrkiä mitätöimään uhrin ajatuksia ja tunteita kokouksissa, työyhteisön yleisissä tiloissa, medioissa, sosiaalisen median lyhyissä huudahduksissa, jossa tuhansia vuosia vanha filosofinen oppirakennelmakin on mahdollista mitätöidä tyyliin “voi voi ja huh huh“. Näin menee Einsteinin suhteellisuusteoriakin nurin. Suomalainen poliitikko ei oikein muuta näytä osaavankaan kuin hihkaista “populismia, populismia”. 4) Eristäminen ja pois sulkeminen, mykkäkoulu (64 %) on sekin myös Yhdysvalloissa tutkien hyvin yleinen eikä vain suomalainen tapa kiusata lähimmäistään. Politiikassa siihen näyttävät syyllistyvän niin oikean kuin vasemman laidan kulkijat, konservatiivit kuin liberaalitkin arvomaailman edustajat. Arvomaailma ei kerro mitään poliitikon persoonallisuudesta, lahjoista, taipumuksista, koulutuksesta, luovuudesta ja innovatiivisuudesta tai sosiaalisista kyvyistä. Ota niistä selvää. Älä äänestä kiusaaja oli hänen arvomaailmansa mikä tahansa. Kiusaaja yhteisten asioitten hoitajana on yhteiskunnalle kallis sijoitus demokratiassa. Nyt ei ole varaa valita kiusaajia. Kuntien ja kuntayhtymien budjetti kipuaa jo lähelle valtion budjettia ja velanotto on ollut tyypillistä jopa syömävelkana. Narsismiltaan häiriintyneet egoistit eivät ole oikeassa paikassa kuntapäättäjinä. 5) Hallitsemattomat mielialan vaihtelut ja niiden esittely ärsyttäen tarkoituksella (61 %) kiusattua ja uhria on taitavalle kiusaajalle helppo nakki. Siihen ei vaadita kuin hitunen teatraalista taitoa ja alan koulutusta. Kaikki edellä kuvatut tapaukset kuitenkin jokainen meistä on tavannut vaikkapa kouluympäristössään. Näin ainakin jos koulu käytiin 1950-luvulla ja yliopistoon siirryttiin 1970-luvun alussa. Kumpikaan ympäristö kun ei ollut sotien jäljiltä erityisen sofistikoitunut. 6) Omien sääntöjen tekeminen lennosta kiusatulle (61 %) on yhtä yleistä kuin teatraalinen provosointi. Kiusaaja välittää itse piut paut näistä keksimistään säännöistä ja on muutenkin omalakinen olento. Kun on joutunut vuosikymmeniä ihmisiä syvä haastatellen nauhoittamaan, tuhansia ja taas tuhansia keskusteluja näin tallentaen, niiden kuuntelu on joskus huvittavaa etenkin psykopaatin kiusaajan ja narsistin päästessä täyteen vauhtiinsa kertoen satujaan ja tarinoitaan, teatraalista elämää ja sen mutkikkaita, itse aiheutettuja onnettomuuksia. Älä ikinä mene äänestämään teatraalista hysteerikkoa istumaan politiikan teon ja yhteisten asioitten hoidon pitkäpiimäiseen seuraan. Älä ikinä katso ihmisten ulkonäköä kun pohdit, miten nämä voisivat hoitaa tuhansien ihmisten yhteisiä asioita. Ellet pidä Nikita Hrustsevia tai Winston Churchillia erityisen viehättävinä persoonallisuuksina, ruman komeina miehinä. 7) Häiriköivä kiusaaja haluaa huomion omaan työhönsä ja saavutuksiinsa, vaikka näyttöjä ei ole nimeksikään (58 %). Kun tällaisen kanssa istutaan yhteisissä kokouksissa pääosa ajasta tahtoo mennä narsistisen persoonallisuuden hoitoon. Jos mukana on vielä ihmisillä leikittelevä persoonallisuus, narsistia naurattava naurusnaamainen olento, päätöksiä ei synny ja alkaa uuvuttavat neljä vuotta, jonka aikana kunnat köyhtyvät ja budjetti sen kuin vain paisuu paisumistaan. Varo äänestäessäsi ettei avainpaikoille kunnanhallitukseen synny tällaisia tutkapareja. Olet kyllä tavannut sellaisia avioliittoina, jossa tuloksena ei tule olla uudet tuhannet työpaikat tai kuntien yhteiset sote-alueet, kaavoituksen hoito ja sen aktiivinen seuranta. Perhe-elämän strategia ei sovi kunnanhallitukseen ja lautakuntiin. 8) Kun narsisti ei saa riittävää huomiota omalle työlleen alkaa ankara ja jatkuva kritisointi kohdistuen kaikkia muita kohtaan (57 %) joilla on eri tavoite kuin hänellä itsellään. Näin kaikki kaavoituksesta vastaavat ovat yhden ihmisen mielipiteen vankina vaikka tämä ei tunne kaavakartan merkintöjäkään. Mieti onko ihminen, jota äänestät, varmasti narsismiltaan terve ja kypsä ihminen eikä vain huomion- tai vallanhaluinen narsisti. 9) Perättömiä huhuja ja juoruja levittelevä ihminen on kiusaajista Suomessa tavallisin (56 %). Terve ihminen ei levittele ikäviä juoruja lainkaan. Jos ihmisistä ei ole hyvää sanottavaa, silloin ollaan hiljaa. Terve ihminen ei hae rauhaa itsensä ulkopuolelta. Hyvä neuvo kuuluu niihin loukkauksiin, jotka poliitikon on parasta unohtaa. Jos tiedät ihmisen levittelevän juoruja, jätä pois äänestettävien joukosta saman tien. Näin teet palvelun yhteiskunnalle ja kuntayhteisöllesi. 10) Kiusattua uhria vastaan kannustavat ihmiset ovat vaarallinen ryhmä työyhteisössä, koulussa ja politiikassa (55%). Nämä ihmiset kun eristävät juuri innovatiivisimmat ja luovimmat tapaukset sivuun ja jäljelle jäävät tyhjät raamit, toisinaan ajattelijat ja jälkiomaksujat. Sillä vauhdilla ei kunnan markkinointi edisty siten kuin pitäisi. Se että pysytään liikkeellä ei auta veturin asemaan joutunutta kaupunkia. Muut kun menevät myös ja kehittyvät. Kunta ja politiikka kuntien välillä muistuttaa formulakisoja. Forssa on jäänyt siinä viimeisten joukkoon. Sellainen talli vaatii melkoisia korjauksia alkaen tallipäälliköstä ja edeten renkaitten vaihtajiin. Pelkkä Kimi Räikkönen kuskina ei auta, jos talli on Heikki Kovalaisen talli. Jokainen yksityiskohta on hiottava kuntoon ja moottorin toimittajan on oltava senkin insinööreineen ykkönen. Ei mikä tahansa tusinatoimittaja. Nyt menneellä kaudella rikottiin jopa karkeita tallimääräyksiä ja omat kuskit kolaroivat ja vielä oman tallin varikolla. Sille naurettiin kansallisissa medioissamme. 11) Sosiaalinen ja fyysinen eristäminen työtovereista on Suomen laissa jo kriminaalia ja sellaista ei tapahdu, voisi ainakin luulla (54%). Se on kuitenkin Yhdysvalloissa kiusaamisena yleinen ja helppo osoittaa käräjillä. Kun vaalit oli viimeksi ohi alkoi Forssassa suhmurointi, jota kiusattu ei unohda ikinä. Älä ikinä valitse sellaisia ihmisiä päättämään yhteisistä asioista, joiden visio oman kunnan ja talousalueen yhteisistä eduista ei ulotu edes yli yhden vaalikauden. Sellaisen ihmisen moraali ja eettinen selkäranka ei ehkä sisällä mitään arvomaailmaa. 12) Ihmisten tulosten mitätöinti ja niistä julkinen valehteleminen ja vähättely ovat osa kiusaajan strategioita (53 %). Politiikassa vaalien aika on juuri tätä ja siihen osallistuvat etenkin mediat. Jokaisella toimittajalla on omat poliittiset mieltymykset ja intohimot. Ne näkyvät kyllä vaalikiiman kohotessa huippuunsa. Kun äänestät, varo aina rahalla ostettua huomiota. Se on kaikkein turhinta, mitä yhteisten asioitten hoidossa luottamustehtävissä vaaditaan. 13) Huutaminen, vähättely ja naurunalaiseksi saattaminen (53%) on kiusaajan keinona tuttua etenkin koulusta mutta toki myös työpaikoilta. Yllättäen tämä nousi esille vielä vaiheessa, jolloin perussuomalaisia kasvoja nostettiin esille netissä. Se kertoi kuinka luokkayhteiskunta elää vielä ja voi hyvin. Luokkayhteiskunnassa kiusaaminen on osa kasvatusta ja elämä itse. Jos haluat pitää luokkayhteiskunnan rajoja ja lisätä niitä, äänestä kiusaajia. Mitä tylsempi ja halveksittavampi tapaus, sitä enemmän ääniä hänelle. 14) Kunnian varastaminen muiden tekemästä työstä, imitointi ja plagiointi, on tyypillistä yhteiskunnallista kiusaamista (47 % ). Jos alat epäillä, ettei ko. henkilö ole ehkä aivan itse tehtävästä suoriutunut, rakentanut lentokenttää, tuulimyllypuistoa tai tietä Helsingistä Poriin, älä heti mene antamaan ääntäsi hänelle. On mahdollista että hänen töihinsä kuuluukin pyrkiä vaikuttamaan poliittisesti juuri työpaikkojen luomiseen ja asuinympäristön viihtyvyyden lisäämiseen jne. Ei niistä pidä niin kauheasti toitottaa. 15) Tyypillisintä kiusaamista Suomessa on valehdella uhrin työsuorituksista (46 %). Jos joku on saanut aikaa jytkyn ja toista odotetaan, kaikki kunnia hänelle ja hänen osaamiselleen. Jos jytky on levinnyt myös maan rajojen ulkopuolelle, sitä aletaan arvostaa, se on harvinaista herkkua suomalaisessa politiikassa. Pelkällä imitoinnilla se ei siirry muihin puolueisiin. Jokaisella puolueella kun on puoluekartallamme kohtuullisen selkeä paikka missä toimia ja tehdä tulosta. Jos paikka on väärä voi vaaleissa vaihtaa aina puoluetta. Se on demokratian tarjoama keino ja vahvuus. 16) Kun muuta ei enää osata häirikkö alkaa jurnuttaa kuinka uhri ei tottele hänen mielivaltaisia käskyjään. Jos tällainen pääsee pahaksi syntyy jopa puoluehajaannus. Kaikki kun eivät ole välttämättä häirikön ja kiusaajan kanssa samaa mieltä. Jos työyhteisö kaipaa koko ajan pahaan oloonsa uhria, se jatkaa tätä samaa menoa aina maailman tappiin saakka. Takavuosina meillä oli puolue, joka eli näin ja sai myös tukea äänestäjiltä. Kuitenkin koko ajan aina vain vähemmän. 17) Luottamuksellisten tietojen levittely kiusatusta ja uhrista on sekin yksi keino ja melkoisen yleinen (45 %) Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan. Politiikassa luottamus on tärkeää ja äänestäjän on syytä pohtia, voiko muut luottaa hänen äänestämänsä henkilön kykyyn pysyä ikävissäkin asioissa luottamuksen arvoisena. Jos valtaa on viety, syntyy helposti kiusaus vaikeuttaa koko yhteisön elämää pyrkien nöyryyttämään jakaen luottamuksellista tietoa. 18) Jos kiusattu ja uhri tekee valituksen kiusaamisestaan se kostetaan (45 %). Käytännössä näin tapahtuu aina. Kiusaamista kun ei olisi ilman siihen liittyvää persoonallisuutta ja työympäristöä, yhteisöä, joka sen on sallinut tapahtuvan. Demokratiassa vaalit kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden puhdistaa ilmapiiriä vaihtamalla kiusaajat ja pyrkien oikaisemaan tulehtunut työilmapiiri, poliittisesti umpikujaan ajautunut yhdyskuntarakenne. Nyt sellaisen paikka on juuri Forssassa ja Lounais-Hämeessä. Forssa ei mene sellaisiin vaaleihin kuin moni muu kaupunki Suomessa. 19) Herjaaminen ei kuulu vain koululaisten maailmaan. Sukupuoli, puhe, ikä, kieli, vammaisuus jne. ovat tavallisia pilkan kohteita myös Suomessa (44%). Usein yhdenkin oikean henkilön läsnäolo lopettaa tällaisen lyhyeen. Se on kuin arvostetun rehtorin saapuminen luokkaan. Joillakin on karismaattinen kyky lopettaa pilapuheet, kiusaaminen. Jos löydät karismaattisen henkilön, jolla on halua toimia kuntapolitiikassa, sellainen on harvinainen lisä ja vauhdittaa päätöksenteon prosesseja. 20) Toisarvoisten töitten määrääminen on narsistisen kiusaajan tyypillisin tapa pitää kiusattua yhteisön sylkykuppina (44%). Hänen työaikojaan voidaan vaikkapa seurata samalla ja tehdä niistä minuuttiaikataulu. Luottamustehtävissä tätä on vaikea toteuttaa niin, etteikö sylkykuppi häviä yhden kauden valtuutettuna istuttuaan ja sen kokemuksen viisaampana. Sen sijaan virkamiesten kohdalla myös luottamusjohto joutuu seuraamaan miten työt tehdään ja kuinka virkemiehet suoriutuvat tehtävistään. Kun luottamushenkilöstöä valitaan on hyvä muistaa, että valittavilla on myös kokemusta vaikkapa johtajana olemisesta ja myös hyvin erilaisista työyhteisöistämme. Maailmaa monelta suunnalta nähneet luottamushenkilöt tahtovat vain olla harvassa. Aikaa ei oikein riitä poliittisiin tehtäviin. 21) Epärealistiset vaatimukset ovat kiusaajan työkalupakin tuttuja välineitä (44%). Kun määräät yksin puurtavan ja eristetyn hankkimaan vaikkapa virastolle rahaa palkkansa verran kerrottuna se sadalla ja kieltäen tätä samalla poistumasta huoneestaan, syntyy luultavasti ongelmia. Kun työmäärät, määräajat ja vastuu eivät kulje käsi kädessä, kyse on varmasti ammattikiusaajan helvetiksi muuttamasta työyhteisöstä ja sen surullisista seurauksista. Jos niihin ei puututa, vaalit on oiva keino puhdistaa ilmapiiriä. Vaaleilla on omituinen merkitys koko yhteiskunnan koneistoon, sen rasvaamiseen, ja nyt kaivataan uutta potkua ja uusia näkökulmia, jytkyä. 22) Kun perätön kampanja kiusatun savustamiseksi on jo käynnistetty (43 %) eikä työnantaja ole puuttunut asiaan, johtaja ja johtoryhmä on silloin osa ongelmaa. Demokratiassa sen vaihtaminen on yhtä helppoa kuin vaaleissa käyminen. Se on demokratian hyviä puolia ja tekee siitä niin arvokkaan ja arvostetun valtiomuotona ja nyt myös paikallishallinnon oikeutenamme. Siitä ei pidä tinkiä. 23) Kiusatun uhkailu ja erottaminen ovat sairauden viimeinen vaihe (43%). Sen saavuttamiseksi on tehtävä vahinkoa, joka kuntataloudessa on ongelma lopulta koko yhteisölle. Kun väki alkaa kaikota, yritykset hakea muualta parempaa sijoittumispaikkaa, jotain on varmasti vinossa. 24) Kun kiusatun ja samalla koko tiimin työpanosta aletaan sabotoida, yhteisö alkaa tehdä itsetuhoisaa työtä ja se muistuttaa jo laajennettua itsemurhaa. Kun koko yhteiskunnallinen toiminnan relevanssi katoaa ja vanha puolueet eivät löydä enää paikkaansa uudessa yhteiskunnassa, ne joutuvat kriisiin. Puolue instituutiona alkaa hävitä ja sen rinnalla myös demokratia alkaa oireilla. Politiikan palauttaminen politiikan sisälle on silloin äänestäjän käsissä. Jos hänkin lyö sen laimin, mitään ei ole tehtävissä. 25) Kun äänestäjäkin jättää työnsä tekemättä tai tekee sen kehnosti, kiusatun uhrin asema on mahdoton (40 %). Kun avainpalaajien kiusaaminen johtaa heidän työnsä sabotointiin yrittäjä katoaa kaupungista ja maakunta alkaa tyhjetä. Tällöin ollaan jo yhteiskuntarakenteen viimeisellä portilla. Ihmiset ovat kyllä edelleen olemassa, ainakin vanhukset, mutta eivät enää elä. Tätä tarkoitusta varten kirjoitin kuntavaaleja varten 12 teesiä. Varoin kirjoittamasta manifestia tai reformia. Ne on jo moneen kertaan luettuja ja kehnoiksi koettuja. Tulivat ne sitten idästä tai lännestä. Kuntarakenneuudistuksen teesit 1 Kuntauudistuksen keskiössä on ihminen, kuntalainen. 2 Kunnilta ja kuntalaisilta, yhteisöiltä, ei saa viedä puheoikeutta 3 Kuntien erilaisuus on suomalaisen innovaation, uudistumisen, tärkein elementti 4 Kuntarakenneuudistus, rajojen siirto, ei pelasta julkista talouttamme. Lypsävää lehmää ei saa teurastaa. Globaalia ja euron ongelmaa ei poisteta kunnissa. Ajattele globaalisti toimi lokaalisti, ei päinvastoin 5 Opetusta ei pidä leikata ja ikääntymisestä on tehtävä vahvuus. Ne ovat ainoita todellisia vahvuuksiamme. 6 Kuntien yhteistyötä ei pidä kriminalisoida. Suurempi kuntakoko vain lisää sen tarvetta, ei päinvastoin. Rajat säilyvät aina kiroineen. Laput silmillä vaihtoehto on vaarallisin 7 Ylhäältä annetut ohjeet rapauttavat kansalaistaidon ja ovat vaarallisia, ylimielisiä. Sosiaalinen pääoma kunniaan ja kiusaaminen kuriin. Asiantuntijoita ei saa pelätä. 8 Poliittiset virkanimitykset, nepotismi ja harmaa talous lopetettava. Parhaat voimat töihin. 9 Lähiyhteisössä opitaan lähiyhteisön taidot, käyttäytyminen ja pelisäännöt. Tätä kansalaistaidon oppia ei saa rapauttaa virtuaaliyhteisön opeilla. Luovuus, yrittäjyys, moraalinen selkäranka syntyy tästä pohjoismaisesta hyvinvointi-ideologiasta. 10 Kaikkea ei ratkaista politiikalla. Kanasalaistaidot on nostettava kunniaan ja yksilöille siirrettävä vastuuta arkijärven terveessä käytössä. Tämä ei maksa mitään mutta muuttaa kaiken. 11 Perussuomalaiset ottavat vastuun myös moraalisesta ja eettisestä auttamisesta. Jokaisella on vastuu ihmisenä ja jokainen elämä on pyhä. Kun rajoja muutetaan, tehtäköön se tieteen keinoin ja ekologisesti kestävällä tavalla, minimoimalla liikkumista 12 Luottamus omaan elämään ja demokratiaan on palautettava. Jokainen ajamassa omaa etuaan ei ole perussuomalainen arvo. Eikä epäonnistuminen kaiken loppu. Kunta on ystävyyttä, kaveruutta, suvaitsevaisuutta, työtä ja palveluja yhdessä toimien.

Kohti arvoiltaan vahvoja kuntavaaleja

Jos tunnet olevasi arvoiltasi pikemminkin konservatiivi kuin liberaali sekä kuuluvasi talousvasemmistoon tai maltilliseen keskustaan, perinteiseen suomaaliseen tasa-arvoajatteluun, silloin sinun on äänestettävä perussuomalaisia. Näin kertoo Helsingin Sanomien (14.10) Uudellamaalla teettämä tutkimus vaalikonevastauksista. Eivät puolueet ole arvoiltaan mössöä Puolueemme eivät ole samaa mössöä ja markettia, kuten väitetään. Toisaalta Uudeltamaalta saadut vastukset eivät ole samoja kuin vaikkapa Lounais-Hämeessä tehdyt ehdokkaiden vastaukset tuottaisivat. On mahdollista, että vaikkapa Kokoomuksen vastaajat olisivat Lounais-Hämeessä keskustan tapan hieman konservatiivisempia ja demareitten talousvasemmisto siirtyisi sekin piirun verran oikealle. Näin oikeasti onkin. Tein tämän havainnon itse jo edellisten kuntavaalien yhteydessä ja kirjoitin siitä blogissani. Puolueet eivät ole ehdokkaineen samaa arvomaailmaa kautta koko Suomen ja erot voivat olla lopulta melkoisen suuria. Niinpä samalla tavalla vastaamalla päädytään eri puolilla Suomea erilaisiin puoluevalintoihin. Se, että puolueet ja niiden ehdokkaat Uudellamaalla eroavat selvästi tosistaan ja muodostavat edelleen nelikenttään toisistaan eroavia ryhmiä, ei ole yllätys. Näin oli myös edellisten eduskuntavaaliemme yhteydessä. Tällöin vertaillaan kahta ominaisuutta. Ehdokkaiden asettumista joko talousoikeistoon tai -vasemmistoon sekä arvokonservatismiin tai arvoliberaaliin ulottuvuuteen nelikentällä. Puolue ehdokkaalla kadoksissa Osa ehdokkaista ei oikein asetu puolueensa arvomaailmaan lainkaan. Sitä ei ole pohdittu silloin kun on asetuttu ehdokkaaksi. Niinpä konservatiivinen Aki Erkkilä seilaa vihreästä puolueestaan aivan väärässä laidassa poliittisella arvokartalla ja on sen itsekin huomannut. Hän on ajatellut muuttaa puolueensa arvoliberaalista vasemmistopuolueesta oikeistokonservatiiviseksi tai ainakin lähemmäs konservatiivista perinteistä talousvasemmistoa. Se ei onnistu Uudellamaalla eikä missään muuallakaan. Paljon helpompaa on hakea poliittista kotia häntä lähinnä olevasta perussuomalaisten ryhmästä. Sama koskee kaikkia niitä äänestäjiä, joille Paavo Arhinmäen arvot ovat jotenkin joko hieman liian vasemmalla tai arvoliberaaleja vihreitten Anni Sinnemäen tapaan. Molemmat kun sopisivat samaan puolueeseen Helsingin Sanomien teettämän selvityksen mukaan. Vihreiden Osmo Soininvaara on kaukana omasta puolueestaan talousoikeistolaisena guruna ja hänen arvonsa menevät täsmälleen yksiin Rkp:n Carl Haglund kanssa. Varoitin tästä vihreitä jo ennen eduskuntavaaleja näiden haastaessa Perussuomalaiset juuri Soininvaaran opein. Se oli hirveä virhe silloin. Myös Haglund on eksyksissä puolueestaan mutta ei niin paljon kuin Soinivaara. Soininvaara ja Timo Soini ovat toisistaan yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Sen on kyllä havainnutkin. Vihreä puolue ei sen sijaan talousvasemmistolaisena poikkea juuri lainkaan Timo Soinin arvoista ja on täsmälleen sama kuin demareitten edustama arvomaailma Eero Heinäluoman johdolla. On omituista, ettei sitä kyetä havaitsemaan käytännön politiikassa? Nyt tulee kuntavaaleissa tappiota jokaisessa metropolin kaupungissa. Ei äänestäjää saa aliarvioida. Tilaa yhdelle suurelle puolueelle Perussuomalainen liike syntyi siihen kohtaan, johon vanhat puolueet jättivät tilaa ja nyt se on täytetty. Ei pidä nyt lähteä muuttamaan kakkia puolueita samaan suuntaan ja pettäen vanha arvopohjansa. Se ei johda mihinkään. Perinteiset puolueemme eivät kyenneet ottamaan haltuun globalisaation, massamuuttopolitiikan ja eurokriisin ongelmia. Nyt kateissa ovat myös sosiaalipolitiikka, terveydenhuolto ja jopa kuntarajamme, kuntien ja valtion tehtävien jako keskenään sekä yksityisen yrittäjyyden avustamana. Omat arvot on osattava siirtää myös palvelujen tuottoon ja jakamiseen sekä talouspolitiikkaan, elinkeinopolitiikkaan. Jos sellaista arvopohjaa ei ole, syntyy pirstaleista politiikkaa, jota kukaan ei voi etukäteen edes odottaa. Näin syntyi myös omituinen kuntarakennekartta paikallishallinnon luettavaksi. Se oli shokki. Sen olisi voinut esittää toki radikaali vasemmisto uusliberaalina leikkinä, mutta ei nyt Kokoomus. Ideologinen arvojen kriisi Kun omat arvot eivät kykene tuottamaan uuteen tilanteeseen vastauksia, syntyy siirtymiä puoluekentässä ja vanha puoluerakenne joutui Suomessa kriisiin. Ongelman korjaaminen ei onnistu muuttamalla omat arvot perussuomalaisiksi. Ne kun ovat jo olemassa ja tämän puolueen arvoja. On hyväksyttävä oman puolueen arvot ja niille sopivat toimintamallit. Tässä perussuomalaiset ovat oman ratkaisunsa jo tehneet eikä tätä tyhjiötä puoluekentässämme enää ole. Kokoomus on selvästi konservatiivisempi kuin Jyrki Kataisen tai Alexander Stubbin puolueelle tarjoamat julkisivut esittelevät, toteaa tutkimuksen tehnyt Ylä-Anttila Helsingin Sanomissa. Sama pätee monen muun puolueen imagoa korjaavaan yritykseen, joka ei toimi puolueväen oman imagon ja arvomaailman mukaan. Näin kävi mm. Keskustapuolueelle Mari Kiviniemen tarjotessa sille kasvojaan. Luonnollista hajontaa - trendi odotettu Jokaisen puolueen kohdalla on luonnollisesti hajontaa. Perussuomalainen Jussi Halla-Aho konservatiivisena talousoikeistolaisena eroaa hieman puolueensa ydinryhmästä mutta toisaalta hänelle ei löydy parempaakaan vaihtoehtoa puoluekentästämme kuin juuri perussuomalaiset. Eero Heinäluoma on tyypillinen demari, joka voisi yhtä hyvin olla arvomaailmaltaan perussuomalainen tämän tutkimuksen ja omien vastaustensa mukaan. Tunnetut ehdokkaat löytyvät kartalta juuri sieltä, mistä olettaisikin. Kun karttaa katsoo ymmärtää hyvin, miksi juuri Perussuomalaisilla potentiaalisia äänestäjiä on eniten Vihreitten ja Kokoomuksen rinnalla, 30-35 %. Toisaalta Vihreät ja Perussuomalaiset eivät kilpaile keskenään, johtuen juuri vihreitten arvoliberaaleista ja liki pelkästään vasemmalle menevistä talousvasemmiston arvoista. Eivät ne kilpaile Kokoomuksenkaan kanssa olettaen, että puolue on arvoilleen uskollinen. Tässä arvomaailmassaan perussuomalaiset on Vihreitä ja Kokoomusta joustavampi eivätkä mene likimainkaan niin talousoikeistoon kuin Kokoomus. Näin arvokonservatiivina kokoomuksen Jan Vapaavuori voisi hyvinkin olla perussuomalainen, mutta tänään niin tärkeä talous vie hänet liian kauas äärioikeistoon olkoonkin, ettei hän sentään Wille Rydmanin arvomaailmaa edusta. Aivan ääriarvoille Suomessa ei löydy kuin sirpalepuolueita ja niiden menestyminen suurten, eduskuntaan yltävien puolueiden joukkoon on mahdotonta. Ahdas individualistien liberaalien nurkkaus Vasemmistoliiton ehdokkaat Uudellamaalla ovat hyvin yhtenäinen ryhmä ja kilpailevat lähinnä vihreitten ja demareitten äärilaidan kanssa. Tuolla suunnalla on tungosta. Uusliberalismi, egoismi, feminismi, yksilöllisyyttä korostavat ideologiat ja individualismi, liki narsistiset itseään korostavat liikkeet sekä 1970-luvun nostalgia toi tungosta tähän suuntaan yhdessä globaalin internetin myötä. Äärivasemmalla oleva liberaali on muotia liian monelle yrittäjälle. Siellä kuljetaan nyt suhdanteitten mukaan ja menestytään heikosti eteläisen Suomen ulkopuolella. Vihreät arvot vieraantuivat siitä suuresta päätrendistä, jota ikääntyvä kansakunta edusti ja joka kanavoitui myös uuden hiljaisen nuorisoliikkeen myötä uudelle perussuomalaiselle arvokombinaatiolle ja sitä seuraavalle talousopille. Olisi onnetonta olla yrittäjänä Suomessa ja vieroksua päätrendiä. Perussuomalainen arvomaailma on ikään kuin toisella jalalla työväenpuolue ja toisella perinteinen oikeisto, kuten Timo Soini on puoluetta usein luonnehtinut oikeistolaiseksi työväenpuolueeksi. Parempaakaan nimitystä ei ole nyt käytettävissä. Oikeistolaisuus tulee puolueeseen Uudellamaalla kuitenkin lähinnä arvokoservatismin kautta, ei toki niinkään talousoikeiston tuotteena. Tämäkin tulkita on ollut koko ajan väärä, kun seuraa tutkimuksen etenemistä. Perussuomalainen puolue on pikemminkin maltillisesti talousvasemmistolainen ja täytti tässä myös kovin konservatiiviseksi äityneen Keskustan kyvyn toimia muuttuneessa maailmassa, jossa toinen vaihtoehto oli liki uusliberalistinen kauhuskenaario maaseudulle markkinoitavaksi. Vääriä väitteitä Väite siitä, että meillä olisi tullut tungosta poliittisessa keskustassa, ei sekään näyttäisi olevan totta kuin toiselta kyljeltään poliittista karttaamme. Omat mielikuvamme, saati median levittämät mielikuvat poliittisesta kentästämme ja etenkin “jytkyn” synnystä eivät näytä pitävän paikkaansa mediayhteiskunnan tuotteina sellaisenaan nekään. Media toteutti sittenkin vain sille kuuluvaa tehtävää ja tiedotti jytkyn synnystä. Ei se toki sitä aiheuttanut. Populismi taas liikkeenä selittä vain sen osan Perussuomalaisten menestyksestä, jossa perussuomalaiset ovat kertoneet avoimesti olevansa populistinen puolue hankkien arvofilosofiansa lähetä käytännön filosofiaa, jota Suomessa edustaa vaikkapa professori Timo Airaksisen tapa muuttaa vaativa filosofinen pohdinta suomalaiseen myös poliittiseen ajatteluun sopivaksi. Tämän voi lukea Perussuomalaisten arvo-ohjelmasta ennen eduskuntavaalejamme ja varmaan se luettiinkin tiiviinä, parin liuskan tekstinä netistä. Muilta puolueilta tuo vastaava pohdinta puuttui kokonaan. Tässä ajattelussa populismi viittaa juuri yksilöön, yhteisöön ja kansaan sekä kansan tapaan seurata nykyisin edustajiaan hyvin matalan hallinnollisen koneiston ja liki olemattomaksi muuttuneen byrokratian avulla. Se oli kerrottu toki Perussuomalaisten arvo-ohjelmassa. Oli ehkä muittenkin mutta väärään aikaan. Innovaatiopolitiikassa diffuusio (leviämien) on oltava oikea-aikaista myös reaaliaikaisessa taloudessa. Politiikassa suuret jytkyt eivät voi edetä vaiheessa, jolloin sen omaksujia voi olla vain varhaiset omaksujat, pari prosenttia kansasta. Hyväkin asia voidaan näin pilata väärällä ajoituksella. EU ei ollut oikea vastaus tähän poliittiseen tavoitteeseen muuna kuin Nobelinsa hankkineen rauhanliikkeenä. Siitä sitä voi myös onnitella ja ymmärtää se Norjan Akatemian tapaan laitoksena, instituutiona, ei niinkään valtioiden liittona saati liittovaltiona. Olisi ollut omituista jakaa Nobel satamiljoonaiselle liittovaltiolle tai sen kehitykselle. Silloin sen voisi jakaa myös Yhdysvalloille, ei maan presidentille.

Historiallisten kuntavaalinen loppusuora alkamassa

Kuntavaalien loppusuora häämöttää. Forssasta katsottuna vaalit ovat lopulta hyvinkin kansallisia teemoja ymmärtäviä. On syntynyt myös ylilyöntejä, josta pahin oli tähän saakka kuvakavalkadi perussuomalaisista. Vanha luokkayhteiskunta palasi Se kertoi ikävällä tavalla, miten vanhan vallan on vaikea luopua asemistaan. Vanha voitiin 50 vuotta sitten vallata, mutta ei sinne pitänyt majoittua loppuiäksi. Lisäksi provokaatio avasi sen tosiasian, ettei maa olekaan keskiluokkaistunut, vaan se koetaan edelleen luokkayhteiskuntana. Joillekin ihmisen sosiaalisesta luokasta kertovat jo hänen kasvonsa. Vaaleihin tuotiin asetelma, jossa vastakkain ovat takavuosien menetysleffan ainekset 1970-luvulta; hyvät, pahat ja rumat. Vauraassa Espoossa suurin puolue on kokoomus. Toisesta paikasta taistelevat tasapäin perussuomalaiset, vihreät ja demarit. Itä-Suomen maalaiskunnat, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Koillismaa jne. ovat tyypillisiä keskustan tukialueita. Nyt siellä keskustan kanssa paalupaikasta kilpailevat perussuomalaiset. Kun SMP oli vaaliliitossa kristillisten kanssa 1970-luuvlla, silloin irvailtiin teemalla, joka sarjana pyöri televisiossa, sen toisella kanavalla. Kirjoitettiin “veijareista ja pyhimyksistä”. Sarja perustu Fredrik E. Smithin samannimiseen romaaniin vuodelta 1972. Sama paja tuottaa nyt poliittista satiiria, joka on mautonta ja groteskia, lähellä vihapuhetta. Vielä 1970-luvulla ironiassa edes pyrittiin hauskaan ja osuvaan, ei mauttomiin typeryyksiin. Ne loukkaavat ja se ei ole poliittisen satiirin tarkoitus. Omassa ajassamme on aggressiivisuutta, joka on mukamas provosoivaksi tarkoitettua mauttomuutta ja keskustelua herättävää. Todellisuudessa se lopettaa keskustelun lyhyeen. Keskustelua ei synny hakkaamalla ihmisiä halolla päähän, oksapuolella. Kiusaajien yhteiskunta on vaaleissa pahimmillaan ja kun siitä huomauttaa, tulee punainen kortti pahimmalta kiusaajalta. Siinä on tragikoomisia piirteitä sen jälkeen kun on syntynyt korvaamattomia vahinkoja. Hybridiyhteiskunnan saranat narisevat Vaaleissa vaihtuvat vanhat rakenteet monella suunnalla. Suhmurointi vallan käytön välineenä vaikeutuu kun vanhat jo saavutetut edut kyseenalaistetaan. Politiikka (politics) on nyt etenkin uusien visioiden hakemista ja yli kuntarajojen sekä pohtien myös palvelujen ulkoistamista (policy). Rääkkylä ja Tohmajärvi ulkoistivat ensimmäisenä sote-palvelunsa Keski-Karjalassa ja käänsivät selkänsä Kiteen kaupungille. Kitee oli ylimielinen ja Tohmajärvi tuotti sinne pesäpalloilijoita farmijoukkueena. Tohmajärveä ja Rääkkylää nöyryytettiin kuin takavuosien kylätappeluissa. Kun itsenäisyys on koko identiteetin perusta, kuka sellaisen nöyryyttäjän kanssa haluaisi pelata yhteen ja luottaen sen “nöyryyteen”. Etenkin rajavyöhykkeellä, jossa toinen nöyryyttäjä on koettu sodan melskeissä karhuna karhujen joukossa. Tohmajärvi on kiinni Neuvostoliiton ja Itä-Karjalan rajassa Värtsilän rajanylityspaikasta. Rautatie kulkee nyt molemmin puolin rajaa ja Sortavalan viiden kunnan talousalueen puolella aina Jäämerelle ja Pietariin. Toki reitti on avoin aina Siperiaan ja Moskovaan saakka. Se tuli tutuksi aikana, jotka vietin siellä ja harjoittelimme kuntayhteistyötä. Oli selvää, ettei Tohmajärvi liity Kiteeseen. Puute investoinneista - kansainvälisestä rahasta Kansainvälinen sijoittaja ei hae vain tohmajärveläisten sote-rahoja vaan kyse on suuremmasta investoinnista ja paikka on paras mahdollinen. Sijaintiehdot korkeatasoisten palvelujen tarjonnalle ovat samat supermarketin ja sairaalan kohdalla. Kuntapäättäjän tehtävä on ymmärtää, miten pääomaköyhää Pohjois-Karjala on ja kuinka palvelut rahoitetaan käyttäen hyväksi omaa logistista sijaintia haettaessa kansainvälistä sijoittajaa, investointeja. Meitä on maailmalla jo yli 1000 miljoonaa vanhusta, jotka ovat suuri mahdollisuus, ei toki taakka talouselämälle, kun kyseessä ovat terveyspalvelut kaikilla sen tasoilla. Ja Venäjä on sijoituskohteena varmasti kiinnostava juuri Suomen kautta. Suomessa olot ovat rauhalliset, vakaat. Sveitsiläiset pankit ostavat suomalasten yritysten osakkeita pilvin pimein juuri nyt. Ne ovat hyvä kohde ja edullisiakin. Loimaa ja Somero ovat maatalousvaltaisia kaupunkeja ja Forssa tulevaisuudessa kasvava pk-sektorin yrittäjyyden palvelukeskus nauhakaupunkina kilpaillen sekin etenkin metropolialueen investoinneista ja omasta näkyvyydestään. Näkyvyys, imago, on kaikki kaikessa. Sen eteen on tehtävä työtä koko ajan. Etenkin nyt kun se syntyy ja katoaa reaaliaikaisesti. Turismista elävät osaavat sen muita paremmin. Pienen on liittouduttava Kun vastassa ovat suuret taajamat ja viisi maakuntaa hajottamassa omat vähät varat kaikkiin ilmansuuntiin, pienten ja köyhien ainut mahdollisuus menestyä on liittoutua yhteen ja sanella näin myös omat ehtonsa. Muiden ehdoilla elämiseen ei pidä alistua. Se edellyttää poliittista yksituumaisuutta ja aggressiivista oman asian ajamista niin metropolialueen sisällä kuin kansainvälisestikin. Talousalueen vahvuudet on tunnettava, jotta investointeja ulkopuolelta voidaan odottaa. Kun investointikohteet ovat lisäksi alueen todellisiin vahvuuksiin perustuvia, ne kyllä varmasti ohjautuvat sinne. Ne on vain osattava siirtää käytäntöön oikealla hetkellä. Lama-ajan strategia on eri asia kuin nousukauden. Milloin kaivataan visioääristä suurten investointien esittelyä? Sellainen hetki on jatkuva ja pitkittynyt lama sekä kaikkien yhteinen intressi investoida työllisyyteen ja yhteisen sote-alueen palvelutarjonnan kasvavaan omaan varusomaisuuteen. Meillä ei ole varaa pitää 120 000 vain peruskoulun suorittanutta nuorta, joista noin puolet on täysin syrjäytyneitä pitkäaikaistyöttömiä. Se että vaalipiirinalueen raja on sekoittanut Forssassa ilmansuunnat on ollut aina oman poliittisen näköalattomuutemme tärkein alueellinen vedenjakaja. Mitä tekemistä forssalaisilla on kolmostien ja nelostien varressa ääniä keräten Hämeenlinnassa ja Lahdessa? Kaikki tuo aktiviteetti on ollut poissa oman talousalueen sisältä. Loimijokiohjelmaa vetäneenä siitä järkyttyi. Koko ajan oli haettava tukea väärästä ilmansuunasta. Tuloksena siitä oli parantuneet kolmos- ja nelostien varusomaisuuden ja infrastruktuurin rakenteet EU rahalla. Rahan hakijalle ja jakajalle tahtoo jäädä käteen pelkkä luu. Loimijoki virtaa länteen Loimijoki virtaa länteen ja metropolipolitiikka kaipaa vastapoolikseen jatkossa vahvaa luonnonvara-aluetta, jossa on tilaa myös laadukkaammalle elämälle ja asumiselle, suomalaiselle yhteisölliselle elämänmuodolle. Sen esittelyn aika on oikea juuri nyt, ei nousukauden aikana enää. Siihen on investoitava nyt, laman aikana. Siinä ei tingitä lainkaan kuntien omasta identiteetistä, lähipalveluista tai pelätä sellaisten rajojen perään, joita ei ole olemassakaan erikoissairaanhoidon kaltaisessa terveydenhuollossa. Kuntien erilaisuus on suomalaisen aluetalouden rikkaus ja siitä ei pidä tinkiä sen enempää kuin lähidemokratian toteuttamisesta. Puurot ja vellit eivät saa mennä sekaisin peloteltaessa äänestäjiä rumilla kuvilla persoonallisista suomalaisista kasvoista. Sellainen on mautonta ja kuuluu luokkayhteiskunnan taakse jätettyyn elämään. Matti Luostarinen, prof. fil.tri val. tri Perussuomalaisten ehdokas numero 44