Historiallisten kuntavaalinen loppusuora alkamassa

Kuntavaalien loppusuora häämöttää. Forssasta katsottuna vaalit ovat lopulta hyvinkin kansallisia teemoja ymmärtäviä. On syntynyt myös ylilyöntejä, josta pahin oli tähän saakka kuvakavalkadi perussuomalaisista. Vanha luokkayhteiskunta palasi Se kertoi ikävällä tavalla, miten vanhan vallan on vaikea luopua asemistaan. Vanha voitiin 50 vuotta sitten vallata, mutta ei sinne pitänyt majoittua loppuiäksi. Lisäksi provokaatio avasi sen tosiasian, ettei maa olekaan keskiluokkaistunut, vaan se koetaan edelleen luokkayhteiskuntana. Joillekin ihmisen sosiaalisesta luokasta kertovat jo hänen kasvonsa. Vaaleihin tuotiin asetelma, jossa vastakkain ovat takavuosien menetysleffan ainekset 1970-luvulta; hyvät, pahat ja rumat. Vauraassa Espoossa suurin puolue on kokoomus. Toisesta paikasta taistelevat tasapäin perussuomalaiset, vihreät ja demarit. Itä-Suomen maalaiskunnat, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Koillismaa jne. ovat tyypillisiä keskustan tukialueita. Nyt siellä keskustan kanssa paalupaikasta kilpailevat perussuomalaiset. Kun SMP oli vaaliliitossa kristillisten kanssa 1970-luuvlla, silloin irvailtiin teemalla, joka sarjana pyöri televisiossa, sen toisella kanavalla. Kirjoitettiin “veijareista ja pyhimyksistä”. Sarja perustu Fredrik E. Smithin samannimiseen romaaniin vuodelta 1972. Sama paja tuottaa nyt poliittista satiiria, joka on mautonta ja groteskia, lähellä vihapuhetta. Vielä 1970-luvulla ironiassa edes pyrittiin hauskaan ja osuvaan, ei mauttomiin typeryyksiin. Ne loukkaavat ja se ei ole poliittisen satiirin tarkoitus. Omassa ajassamme on aggressiivisuutta, joka on mukamas provosoivaksi tarkoitettua mauttomuutta ja keskustelua herättävää. Todellisuudessa se lopettaa keskustelun lyhyeen. Keskustelua ei synny hakkaamalla ihmisiä halolla päähän, oksapuolella. Kiusaajien yhteiskunta on vaaleissa pahimmillaan ja kun siitä huomauttaa, tulee punainen kortti pahimmalta kiusaajalta. Siinä on tragikoomisia piirteitä sen jälkeen kun on syntynyt korvaamattomia vahinkoja. Hybridiyhteiskunnan saranat narisevat Vaaleissa vaihtuvat vanhat rakenteet monella suunnalla. Suhmurointi vallan käytön välineenä vaikeutuu kun vanhat jo saavutetut edut kyseenalaistetaan. Politiikka (politics) on nyt etenkin uusien visioiden hakemista ja yli kuntarajojen sekä pohtien myös palvelujen ulkoistamista (policy). Rääkkylä ja Tohmajärvi ulkoistivat ensimmäisenä sote-palvelunsa Keski-Karjalassa ja käänsivät selkänsä Kiteen kaupungille. Kitee oli ylimielinen ja Tohmajärvi tuotti sinne pesäpalloilijoita farmijoukkueena. Tohmajärveä ja Rääkkylää nöyryytettiin kuin takavuosien kylätappeluissa. Kun itsenäisyys on koko identiteetin perusta, kuka sellaisen nöyryyttäjän kanssa haluaisi pelata yhteen ja luottaen sen “nöyryyteen”. Etenkin rajavyöhykkeellä, jossa toinen nöyryyttäjä on koettu sodan melskeissä karhuna karhujen joukossa. Tohmajärvi on kiinni Neuvostoliiton ja Itä-Karjalan rajassa Värtsilän rajanylityspaikasta. Rautatie kulkee nyt molemmin puolin rajaa ja Sortavalan viiden kunnan talousalueen puolella aina Jäämerelle ja Pietariin. Toki reitti on avoin aina Siperiaan ja Moskovaan saakka. Se tuli tutuksi aikana, jotka vietin siellä ja harjoittelimme kuntayhteistyötä. Oli selvää, ettei Tohmajärvi liity Kiteeseen. Puute investoinneista - kansainvälisestä rahasta Kansainvälinen sijoittaja ei hae vain tohmajärveläisten sote-rahoja vaan kyse on suuremmasta investoinnista ja paikka on paras mahdollinen. Sijaintiehdot korkeatasoisten palvelujen tarjonnalle ovat samat supermarketin ja sairaalan kohdalla. Kuntapäättäjän tehtävä on ymmärtää, miten pääomaköyhää Pohjois-Karjala on ja kuinka palvelut rahoitetaan käyttäen hyväksi omaa logistista sijaintia haettaessa kansainvälistä sijoittajaa, investointeja. Meitä on maailmalla jo yli 1000 miljoonaa vanhusta, jotka ovat suuri mahdollisuus, ei toki taakka talouselämälle, kun kyseessä ovat terveyspalvelut kaikilla sen tasoilla. Ja Venäjä on sijoituskohteena varmasti kiinnostava juuri Suomen kautta. Suomessa olot ovat rauhalliset, vakaat. Sveitsiläiset pankit ostavat suomalasten yritysten osakkeita pilvin pimein juuri nyt. Ne ovat hyvä kohde ja edullisiakin. Loimaa ja Somero ovat maatalousvaltaisia kaupunkeja ja Forssa tulevaisuudessa kasvava pk-sektorin yrittäjyyden palvelukeskus nauhakaupunkina kilpaillen sekin etenkin metropolialueen investoinneista ja omasta näkyvyydestään. Näkyvyys, imago, on kaikki kaikessa. Sen eteen on tehtävä työtä koko ajan. Etenkin nyt kun se syntyy ja katoaa reaaliaikaisesti. Turismista elävät osaavat sen muita paremmin. Pienen on liittouduttava Kun vastassa ovat suuret taajamat ja viisi maakuntaa hajottamassa omat vähät varat kaikkiin ilmansuuntiin, pienten ja köyhien ainut mahdollisuus menestyä on liittoutua yhteen ja sanella näin myös omat ehtonsa. Muiden ehdoilla elämiseen ei pidä alistua. Se edellyttää poliittista yksituumaisuutta ja aggressiivista oman asian ajamista niin metropolialueen sisällä kuin kansainvälisestikin. Talousalueen vahvuudet on tunnettava, jotta investointeja ulkopuolelta voidaan odottaa. Kun investointikohteet ovat lisäksi alueen todellisiin vahvuuksiin perustuvia, ne kyllä varmasti ohjautuvat sinne. Ne on vain osattava siirtää käytäntöön oikealla hetkellä. Lama-ajan strategia on eri asia kuin nousukauden. Milloin kaivataan visioääristä suurten investointien esittelyä? Sellainen hetki on jatkuva ja pitkittynyt lama sekä kaikkien yhteinen intressi investoida työllisyyteen ja yhteisen sote-alueen palvelutarjonnan kasvavaan omaan varusomaisuuteen. Meillä ei ole varaa pitää 120 000 vain peruskoulun suorittanutta nuorta, joista noin puolet on täysin syrjäytyneitä pitkäaikaistyöttömiä. Se että vaalipiirinalueen raja on sekoittanut Forssassa ilmansuunnat on ollut aina oman poliittisen näköalattomuutemme tärkein alueellinen vedenjakaja. Mitä tekemistä forssalaisilla on kolmostien ja nelostien varressa ääniä keräten Hämeenlinnassa ja Lahdessa? Kaikki tuo aktiviteetti on ollut poissa oman talousalueen sisältä. Loimijokiohjelmaa vetäneenä siitä järkyttyi. Koko ajan oli haettava tukea väärästä ilmansuunasta. Tuloksena siitä oli parantuneet kolmos- ja nelostien varusomaisuuden ja infrastruktuurin rakenteet EU rahalla. Rahan hakijalle ja jakajalle tahtoo jäädä käteen pelkkä luu. Loimijoki virtaa länteen Loimijoki virtaa länteen ja metropolipolitiikka kaipaa vastapoolikseen jatkossa vahvaa luonnonvara-aluetta, jossa on tilaa myös laadukkaammalle elämälle ja asumiselle, suomalaiselle yhteisölliselle elämänmuodolle. Sen esittelyn aika on oikea juuri nyt, ei nousukauden aikana enää. Siihen on investoitava nyt, laman aikana. Siinä ei tingitä lainkaan kuntien omasta identiteetistä, lähipalveluista tai pelätä sellaisten rajojen perään, joita ei ole olemassakaan erikoissairaanhoidon kaltaisessa terveydenhuollossa. Kuntien erilaisuus on suomalaisen aluetalouden rikkaus ja siitä ei pidä tinkiä sen enempää kuin lähidemokratian toteuttamisesta. Puurot ja vellit eivät saa mennä sekaisin peloteltaessa äänestäjiä rumilla kuvilla persoonallisista suomalaisista kasvoista. Sellainen on mautonta ja kuuluu luokkayhteiskunnan taakse jätettyyn elämään. Matti Luostarinen, prof. fil.tri val. tri Perussuomalaisten ehdokas numero 44