Kello 24.00 ja Forssassa kaikki hyvin

Seurasin aamuyön useita sosiaalisen median keskusutelulinjoja Forssassa. On hämmentävää seurata kaupunkia, jonka ongelmat tunnetaan ja jossa kunnan keskeisin johto on virkamiesjohtona ja poliittisena valvontana joutunut täysin tuuliajolle. Olen seurannut suomalaista paikallishallintoa ja sen tapahtumia tutkijan näkökulmasta ja valtiotieteilijänä, yhteiskuntatieteilijänä ja myös kaavoittajana jo liki neljä vuosikymmentä. Luulin jo nähneeni kaiken. Mutta ei. Aina se jaksaa yllättää. Neljä vallankäyttäjää Kunnallishallinnossa mukana on aina neljä tapaa käyttää valtaa. Näistä Forssaa on mielestäni aina luonnehtinut vahvimpana virkamiesvalta ja sen varaan rakentuva hyvä hallinto, lainsäädäntö ja sen noudattaminen. Joskus on tapahtunut pientä lipsumista, mutta se on ollut hoidettavissa pienin vaurioin. Toinen tapa käyttää valtaa, poliittista ja kansalaisten demokratiaan liittyvää, on ollut haparoivampaa. Osin se on johtunut ehkä kaupungin syntyhistoriasta ja vielä enemmän ehkä sittenkin sen tavasta reagoida hitaasti talouden muutoksiin ja niiden jo näkyviin merkkeihin. Kutsuisi sitä hämäläiseksi hitaudeksi. Tämä näkyi etenkin lamakaudella 1990-luvun alussa ja uudelleen liittyessämme EU:n poliittiseen ohjaukseen. Kaupunki joutui ikään kuin ajelehtivaan tilaan eikä ottanut sellaista otetta kuin mihin olen oppinut niiden talousalueiden kohdalla, jossa politiikan teko on vahvemmin visioivissa käsissä ja ruorissa paremmin aluetalouden muuttuvat tuulet aistivat ihmiset. Purjeita pitäisi reivata oikeaan aikaan oikeille tuulille ja löydettävä myös ne tuulet, jotka purtta kuljettavat parhaiten. Yksi soutaa ja toinen huopaa Jotkut poliitikot ovat hyviä luovimaan vastatuuleen, mutta kaatavat veneensä myötätuulessa. Forssassa lama-ajasta ei tahdottu toipua ja sen jäljet jäivät vuosikymmeniksi kiusaamaan ja poliittinen ilmasto oli kasvun alkaessa omituisen jähmeä. Saman puolueen sisällä saattoi olla sekä huopaaja että soutaja samaan aikaan. Virkamiesjohto ei voinut sitä miksikään muuttaa. Tämä sama jähmeys näkyi kansallisen politiikkamme muuttuessa lainavetoiseksi ja markkinataloutemme alkaessa tuottaa ikäviä uutisia Euroopasta ja yritysten alkaessa jättää Forssan. Liki 2000 ihmisen menetys työpaikkoina on välittömänä painamassa lähes 10 000 ihmisen elämää ja välillisesti koko Lounais-Hämettä. Rakennemuutokseen olisi tullut reagoida maakunnassa 2000-luvun alussa. Nyt niitetään sitä mitä on kylvettykin. Kirjoitin tästä mielestäni monta kertaa tähän blogiini ennen edellisiä kuntavaaleja. Varoitin veloista ja pitkästä lamasta, hitaasta kasvusta, joka ei jätä pelivaraa. Varoitin mielestäni myös kuntarakenneuudistuksesta ja tiedossa olevasta kilpailusta, jossa syntyy yhdyskuntien menestystarinoita, mutta myös vararikkoja. Varoitin mielestäni jo silloin, kuinka Eurooppa tulee muuttumaan meille ikäväksi lähivuosina ja aiemmat markkinatalouden tuulet muuttuvat euron myötä hyytävän kylmiksi. Ilon pilaaja Myönnän olleeni ilon pilaaja ja sain ääniä vain kourallisen vaaleissa, jossa olin käytettävissä ikään kuin viran puolesta. Kun tulee tähän ikään, mikään ei oikeastaan enää ihmetytä. Sen sijaan olen edelleen surullinen ja pahoillani niiden kahden muun kunnallisen vallankäyttäjän kohdalla, joita itsekin tavallaan edustan. Näistä toinen liittyy professionaaliseen, eräänlaiseen asiantuntijavaltaan, jossa mukana ovat nyt ne ihmiset, jotka aamulla heräävät ja lukevat Forssan Lehtensä kuntatyöntekijöinä tai julkisen hallinnon viranhaltijoina. Heille tällaiset aamut ovat epämiellyttäviä, uskomattomia. Syntyy vaikutelma veneestä, jossa ei ole köliä eikä oikein purjeitakaan, oli tuuli mikä tahansa. Laivan rakentaminen alkaa kölinlaskusta. Herrat eivät nyt naura hekään Neljäs vallankäyttö liittyy lähelle erilaisia kunnallishallinnon intresseistä syntyviä virtauksia, joita kölillä voidaan hieman hallita ja ohjailla. Nämä intressikonfliktisiksi kutsutut ryhmät kun pyrkivät heittämään venettä ilman kunnon köliä ja sen käyttäjää ja hakea tätä kautta itselleen tilaa veneen kannella. Ruoriin pyrkii ikään kuin sellaista painetta, joka ei ole perinteistä virkamiesvaltaa tai poliittista demokratiaamme ensinkään. Juuri nyt syntyy epäily intressikonfliktisista ryhmistä ja niiden tavasta heitellä forssalaisten venettä. Se miten ovat onnistuneet, ja kuinka lounaishämäläisten veturi vetää, on lähipäivien ja viimeistään vaalien asia. Jos oikein huonosti käy, maakunta alkaa vaikuttaa yleiseurooppalaiselta, jossa ikään kuin hidastetussa elokuvassa juna alkaa keinua holtittomasti, perimmäiset vaunut suistua Kreikan, Portugalin, Irlannin tapaan ja törmäilevät toisiinsa sekä edempänä kulkeviin Italiaan ja Espanjaan. Muut seuraavat tapahtumaa kauhusta kalpeina vierellä ja olettavat sen korjautuvan kunhan talouskasvu alkaa, säästöjä ja kuria noudatetaan, luetaan vanhoja mantroja, onni muuttuu ja kakkostie tulee kuntoon. Kukaan ei enää valita eikä moiti päättäjiämme, heidän herkkää hipiäänsä, kiittelemme heidän saavutuksensa ja odotamme miten poliittinen johtomme ottaa ja korjaa hiekkalaatikolla syntyneen sotkun, toruu lapsia ja siirtää heidät päiväunille. Painajainen on ohi.