Nepotismin synkkä varjo

Forssan kaupunginjohtajan sairausloman myötä on noussut pintaan kiinnostavia suomalaiskansallisia ilmiöitä ja kaupungille nauretaan osana sen peräkylän tautia, nepotismia. Pienissä teollisissa yhdyskunnissa ja maaseudulla näitä tapaa tuon tuosta ja ne eivät oikein sovi modernin yhteiskunnan elämään. Ne ovat jäänteitä vuosikymmenien takaa, joskus jopa vuosisatojen sosiaalisen pääoman tuotteita. Disneymaailman kardinaalinepos Nepotismilla tarkoitetaan työtehtävään pätevimmän henkilön sivuuttamista suosimalla sukulaisia ja ystäviä. Toki sukulaisia voidaan suosia työelämässä muutenkin tavalla, joka on sopimatonta. Ilmiö tuli yleiseksi erilaisten dynastioiden ja Paavin kirkon sisällä, joissa alettiin vaalia suvun säilymistä vallassa. Syntyi käsite “kardinaalinepos”. Paavin omia “lapsia” alettiin kutsua veljen- ja sisarenpojiksi hieman samaan tapaan kuin disneymaailman liki sukupuolettomia ankanpoikia. Paavihan ei voinut saada omia perillisiä ja sama käytäntö otettiin Ankkalinnaan. Ankkalinnasta tuli tehdä myös satiirinen kuva yhteiskunnasta, jossa on koomisia piirteitä, pois pyyhittäviä ja korjattavia. Sukupuolettomat ankat ja veljenpojat ovat osa Paavin kirkkoa. Käytäntö päättyi paavi Innocentius XII toimesta vuonna 1692. Tuolloin annettiin nepotismin kieltänyt bulla ja se tuli yleiseksi normiksi myöhemmin myös muuhun läntiseen kulttuuriimme. Suomi eli kuitenkin ikivanhaa alusmaan syrjäistä elämäänsä. Meillä kyllä luettiin myöhemmin ahkerasti Akua Ankkaa, mutta sen ironia tai satiiri ei aina avautunut lukijalle. Kun elät Ankkalinnassa, et voi havaita sen omituisuuksia. Maailma kun on oltava sellainen, jolta se näyttää lähiyhteisössä. Nyt kaukoympäristö nauroi Forssan Ankkalinnalle. Lounais-Hämeessä on toki paljon muutakin, jolle kaukoympäristö hymyilee tai suhtautuu suopean ymmärtävästi, rötöksistä huolimatta. Lounais-Häme historiallisena maakuntana on syytä säilyttää organisaatioineen koskemattomana siinä missä museotiemme ja museorautatie. Takavuosina etenkin opetusminiteriö kansliapäällikkö oli tästä erityisen innostunut ja mukana oli myös sisäministeriön korkeimmat virkamiehet. Yhdysvallat on täynnä reservaatteja, jotka ovat museoita. Kennedyn klaani Myöhemmin, poliittisten liikkeiden kautta, poliittisten hahmojen sukulaiset alkoivat edetä pätevimpien ohi ja etenkin Yhdysvalloissa Kennedyn ja Bushin perheitä syytettiin yleisesti nepotismista. Toisaalta klaania haluttiin myös tukea. Taustalla oli jälleen historialliset arvot ja niiden sosiaalinen pääoma. Juuri kuolleen, kuussa ensimmäisenä ihmisenä vierailleen ja kolme tuntia siellä käyskennelleen Neil Armstrongin oli vaikea sopeutua tällaiseen teatraaliseen rooliinsa koko loppuelämänsä ajan. Samoin venäläisen Jury Gagarinin, avaruudessa ensimmäisen kerran käyneen ihmisen. Museoitu ihminen tai yhdyskuntarakenne ovat monelle ongelmallisia siinä missä huimasti muuttuva, dynaaminen ja innovatiivinenkin. Diktaatori Sadam Hussein tunnettiin hyvin sukulaisten suosimisesta ja Kiinassa perheitä on pyritty pitämään yhdessä osana nepotismia. Malediivien presidentillä on eräänlainen nepotismin maailmanennätys. Maan hallituksessa on ollut parhaimmillaan yksitoista perheen jäsentä tai muuta lähisukulaista sekä muissa korkeissa hallintoviroissa hänen läheisiä ystäviään. Hänestä ilmiö on hauska eikä sitä kuuluisi arvostella. Yhdessäolo-organisaatio ja asiaorganisaatio Maaseudulla ja pienissä supistuvissa teollisissa yhdyskunnissa sen yhteisöllinen, Gemeinschaf -tyyppinen yhdessäolo-organisaatio, vastakohtanaan kaupunkimainen Gesellschaft -tyyppinen asiaorganisaatio, suosii sukulaisuutta ja sen perua ovat verkostot, joita kutsutaan nykyisin hyvä veli tai sisar -verkostoiksi. Pohjanmaalta ja maaseudulta syntyisin oleva elinkeinoasiamies, entinen pääministeri Esko Aho suosi tällaista organisaatiota ja piti sitä suomalaisena vahvuutena. Hieman samanlaisia kopioita kun löytyy maaseutumaiseen ympäristöön rakennettujen piilaaksojen ja tiedepuistojen yhteydessä. Niissä vain vahvuutena on huippuosaaminen, ei sukulaisuus ja hyvä veli -verkostot, joilla huippuosaajat siirretään piilaaksosta sen vieressä olevaan metropoliin, josta löytyy niin ikään vielä suurempia luovan luokan teknopoliksia. Näin Jokisten agropolis hävisi mennen tulleen Helsingin ja Viikin tiedepuistolle. Sen henkinen ilmapiiri oli väärä. Etninen nepotismi Usein taudin takana on aatteellinen ja arvomaailman antama moraalinen ehto tai ns. etninen nepotismi. Tällöin etninen ryhmä tai ammattikunta laajenee sukulaisryhmäksi ja alkaa ohittaa demokraattisen ihanteen vaatimuksen. Suomi on täynnä uusia etnisiä nepotismin ongelmiamme. Etnisestä nepotismista on kirjoittanut Suomessa eniten professori Tatu Vanhanen. Etnisten ryhmien sisäiset ja väliset konfliktit ovat tyypillisiä tällaisia nepotismin aiheuttamia ikäviä varjopuolia ja niihin liittyy usein myös korruptiota ja rikollisuutta. Syrjäisen maan on vaikea kitkeä sitä toisin kuin maailman metropolit tekevät. Tällainen korruptio on rakenteen sisällä ja siihen liittyy pieniä palveluksia ja vastapalveluksia järjestelmällisenä lahjontana. Sitä esiintyy myös Suomessa virkamiesten, poliitikkojen ja liike-elämän piirissä, jolloin syntyy käsite pelistä tai suhmuroinnista kansankielellä. Kansa ei ole vain oikein enää mukana uuden nepotismin vauhdissa ja sen käsitteissä. Pienuus takaa nepotismin Suomessa suhmurointi ja pelin politiikka liittyy läheistä vanhoihin poliittisiin rakenteisiin ja samalla myös pysähtyneisiin pieniin kuntayksikköihimme. On liki mahdotonta toimia tavalla, etteikö “sokea Reettakin” huomaa, kuinka mukana julkishallinnon päätöksenteossa on vain muutama henkilö ja näiden edun tavoittelu omalle pienelle sidosryhmälle tai suvulle, hyvä veli verkostolle. Aiheesta on tehty paljon viihteellistä kansallista komiikkaa. Näin nepotismille ja sen verkostoille on pyritty nauramaan, kun sitä pitäisi käsitellä oikeudessa. Pienet ja suljetut yhteisöt, työpaikat, eivät oikein tiedä mitä tulisi tehdä ja miksi silloin, kun nepotismi on niiden sisälle rakennettu ainut vahvuus, Esko Ahon kuvaamalla tavalla. Sisäänmuuttajan painajainen Näiden verkostojen ulkopuolelle jäävät ovat muuttaessaan sisään suljettuun organisaatiorakenteeseen vaikeassa tilanteessa, demokratian ja ammatillisen osaamisensa näkökulmasta, ja usein myös kiusaaminen on osa tätä samaa nepotismin verkostojen elämänmuotoa ja arvomaailmaa. Kiusaamalla nepotismia rikkovasta harmista päästään usein eroon. Museaalinen ympäristö alkaa pitää itse itseään yllä ja syntyy keskushallinnon haluama noidankehä, reservaatti. Tällainen organisaatio, yhdyskunta, alkaa kärsiä poismuutosta ja supistumisilmiöistä. Perussuomalaisten nousun yhteydessä tutkijoiden piirissä puhuttiin mahdollisuudesta rikkoa näitä vanhoja nepotistisia rakenteitamme pinttyneessä poliittisessa puoluekentässämme. Tavoite on kunnianhimoinen. Arvoista puhuttaessa onkin puhuttu yleisesti siitä, millaisen käytännön muuttuva puolueinstituutiomme ottaa ikävän ilmiön, nepotismin, estämiseksi. Demokratiassa suotavaa olisi, että rohkeat ja moraaliset ihmiset uskaltavat nousta puolustamaan sitä, mikä on oikein ja arvokasta. Se mitä olemme kokeneet kunnanjohtajamme sairastumisen aikana Forssassa, ei ole ollut ainakaan arvokasta, tuskin edes välttävän hallintomallin antavaa naapurikunnillemme ja liike-elämälle. Media valaisee aihetta tunnistaen kourallisen henkiöitä suhmuroimassa itselleen virkoja ja jopa kuukauden työrupeama on ihan hyvä saavutus. Samalla yksi näkyvä ura näyttäisi kariutuvan jo ennen alkuaan ja toinen painuvan kohti iltaruskoa.