Maailman ympäristöpäivänä juodaan kahvia

Tänään on maailman ympäristöpäivä, World Environment Day, kertoo saamani Facebookviesti ja kehottaa lukemaan lisää Euroopan komission julkaisusta, jossa esitellään Life –ohjelmaa ja sen paikallisia, lokaalisia, toimijoita. Facebook -päivittäjä on halunnut esitellä metropolialueen kuntien kansainvälistä mainetta hankkinutta ympäristötekoa ja sen toteuttajia. Tänään on myös kahvin päivä. Gustav Paulig syntyi kesäkuun viides ja toi oman yrityksensä Lyypekistä Helsinkiin vuonna 1871. Hän toi mukanaan myös suolaa, mausteita, jauhoja, portviiniä ja konjakkia, siirtomaatavaroita. Se oli koloniatavaroiden alku Suomessa Fabianinkadulla ja Pohjoisesplanadilla. Pitkä potku ja kaikki perään Suomi tarjosi valtavat mahdollisuudet ja uusi innovaatio, paahdettu kahvi, levisi suomalaiseen kulttuuriin. Nykyisin olemme ainut maa maailmassa, joka järjestää työläisilleen kahvitaukoja, lakisääteisiä. Paulig oli innovaattorina edelläkävijä myös pakasteitten toimittajana Suomeen. Hän seisoi paikassa, jonne pallo oli tulossa eikä juossut sen perässä, jalkapallotermejä lainaten. Hän poikkesi täysin visionäärinä suomalaisesta yrittäjästä. Palloa ei saanut potkia mihin sattui eikä ryntäillä sen perään laumoina, sopuleina. Paulig ei pitänyt tiimeistä muuten kuin kahvitauoilla. Se mikä sopi Japaniin ei sopinut Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Hän ymmärsi, kuinka suomalainen kokoustaminen ja yhdessä työskentely toi mukanaan saksalaiseen tapaan sosiaalisen löysäilyn, lusmuilun, englanniksi social loafing. Maxcimilian Ringelmann oli tehnyt tutkimuksia insinöörin tarkkuudella ja havainnut, kuinka kaksi hevosparia ei vedä kärryjä suinkaan kaksi kertaa tehokkaammin kuin yksi hevonen. Hän teki kokeita ihmisillä panemalla nämä vetämään köyttä. Kaksi köydenvetäjää käytti vain 93 % tehostaan verrattuna yhteen köydenvetäjään. Kolme vetäjää käytti tehostaan enää 85 % ja kahdeksan kohdalla teho putosi jo alle puoleen. Tuli ja vesi Sosiaalinen löysäily on pallopeleistä ja kokouksista tuttua ryhmän suoritusta, jossa tiiminä vaikkapa joukkosoudussa yksilön suoritus laskee reippaasti. Miksi panna kaikki tehot käyttöön kun vähempikin riittää? Sosiaalinen löysäily on ryhmäpetosta, jossa yksilö ei välttämättä huomaa olevansa osa tätä tehotonta työtä. Henkisessä työssä laiskottelu on vielä tyypillisempää kuin fyysisessä ponnistelussa, jossa kontrollia voidaan jotenkin säilyttää ulkopuolisena seurantana. Mitä suurempi ryhmä, sitä vähemmän osallistumme sen toimintaan. Lopulta osallistuminen lakkaa kokonaan. Poliittiset kansanliikkeet ovat tehottomia demokratian välineitä. Demokratia ja kapitalismi markkinatalouden mekanismina ovat kuin tuli ja vesi. Jos tiimin jäsenet edustavat hyvin erilaista osaamista, sosiaalinen lusmuilu on vähäisempää. Tällöin jokaisen oma panos näkyy ryhmän suoritteessa ja kontrolli on mahdollista. Tällaista vaikkapa poikkitieteistä tiimiä on syytä suosiakin. Samoin tiimiä, jossa kapulaa kannetaan viestijuoksun tapaan. Paula tyttö suomineitona Paula-tyttö on amerikkalainen ilmiö ja tuotiin Suomeen Edvard Pauligin pojan Herik Pauligin toimesta. Kansallispukuinen Paula ja kuparipannu vetosi nationalismiin ja lisäsi kahvin kulutusta patrioottisena ilmiönä. Kahvin tuominen kansallisjuomaksemme oli hyvin huolella hoidettu projekti. Sen taustalla on saksalainen osaaminen ja juuret ulottuvat kauas kolonialismin historiaan. Se liittyy hyvin läheisesti globaaliin ympäristöpäivän teemaan ja sen kolmannen maailman ongelmiin sekä Suomeen alusmaana. Paljon on vettä virrannut Loimijoessa ja ensimmäisestä mittavasta vetämästäni Life-ohjelmastamme. Tuolloin 1990-luvun puolella hankkeen saaminen EU:n rahoitukseen oli suurin kansainvälistä rahoitusta hankkinut ohjelmamme MTT:n tutkimusohjelmissamme ja se sai myöhemmin myös muut jokilaaksot ympäri Eurooppaa innostumaan mukaan verkostoomme. Syntyi eurooppalainen ”European river networks” ja samalla ohjelmarahoittajat vaihtuivat nekin paikallisista lähinnä maakunnallisiksi tai sitä laajemmiksi hankerahoittajiksi. Netissä toimiva verkosto vastaa haasteisiin toisin kuin kokoustava ja lusmuileva sosiaalinen, kahvia ryystävä yhdessäolo-organisaatio. Työnsä hoitamaton jätettiin vaille rahoitusta tai pudotettiin verkostosta. Kun porkkana ei kelpaa, on kepin vuoro lisätä sosiaalista aktiviteettia paikallisella tasolla, Suomessa usein kunnissa. Kun kilpailua lisää verkoston sisällä se lisää aina luovuutta ja samalla tuo tehokkuutta. Keppiä ja porkkanaa Tänään kuntaministeri ja hallitus osoittaa keppiään Kiteen, Juankosken, Vihannin, Latvian ja Tervasjoen suuntaan. On selvitysmiesten aika. Oppositio ei säästele sanojaan. Palvelujen uudistaminen kuntakokouksissa sujuu hitaasti. Käsitteet kunnallisesta itsehallinnosta, paikallisesta demokratiasta, yhdenvertaisista ja laadukkaista palveluista kuluvat käytössä. Kuntalaisten oikeus lähipalveluihin edellyttää myös tekoja, ei vain kokouksia. Valtionosuusuudistus on keino osoittaa kaapin paikkaa vuosikymmeniä jatkuneen lusmuilun jälkeen. Yhdistymisen kannustimiksi on luvassa avustuksia ja korvauksia. Valtionosuuksien menetykset ovat osa nyt käytössä olevia menetelmiä nekin. Hyvin verkotettu projektiohjelma tuottaa aina uutta ohjelmaa ja toiminnan vakiinnuttaminen tuo mukanaan myös uusia yrityksiä ja verkosto-organisaatioita, laajemmillaan klustereita. Yksittäisistä teknisistä ja taloudellisista innovaatioista siirrytään organisatorisiin ja kulttuurisiin innovaatioihin. Tänään Euroopan komission kustantama Environment –julkaisu esittele kymmenittäin eri puolilla maailmaa toteutettavia ohjelmia, joiden seuranta tapahtuu somen ja kansalaismedioitten välityksellä. Mukana ovat ruohonjuuritason toteuttajat sekä asiantuntijaorganisaatiot, hallinto ja koko byrokraattinen koneistomme. Monet mukana olevat tahot eivät toki tiedä, mistä prosessi on käynnistynyt, ja kuinka laaja se on globaalina verkostona. Niiden hallinta tapahtuu myös taloudellisesti toisin kuin ensimmäiset Life –ohjelmamme. Mukana olevat yritykset edustavat nekin sellaista kulttuuria, joka aiemmin oli suljetumpi ja prosesseja ei läpivalaistu siinä määrin kuin nyt tapahtuu. Elämme mediayhteiskunnassa ja median tehtävänä on paljastaa sosiaalisen lusmuilun luonne ja pyrkiä tehostamaan organisaatioiden toimintaa. Hyvä journalismi vaatii tehokkaat välineet, ammattinsa osaavat toimittajat ja rahaa sekin. Oikein päivitetyt arvot Konferensseissa, kongresseissa ja erilaisissa messutapahtumissa törmään usein hankkeisiin, joita esitellään ikään kuin erillisinä siitä globaalista verkostosta, jonka osia ne ovat ja joka käynnistyi jo vuosikymmen takaperin. Olemme kaikki sidoksissa toisiimme ja maailmanlaajuinen paikallisesta ympäristöstä huolta kantava Life on ehkä läpäisyperiaatteessaan parhaiten onnistuneita globaalin maailman yhteisiä eurooppalaisia toimintamalleja ja rahan jakajia. Se näkyy samaan aikaan sekä Facebookin sivuilla, yksittäisten ihmisten arjessa, koulujen paikallisissa opetusohjelmissa ja arjen toiminnassa rinnan suurten konsernien tuotesuunnittelua ja niiden toteutusta yhdessä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Se muistuttaa Pauligin kahvia Suomessa juotuna. Brasiliassa se on jotkin vallan muuta. ”Life and local authorities” tai ”Life and resource efficiency” ovat kuitenkin sellaisia tyypillisiä otsikkoja, joiden alla oma arkeni on muuttunut merkittävästi helpommaksi ja tuotteliaammaksi kuin vielä 1990-luvun alussa tai pohtiessamme omien luonnonvarojemme käyttöä 1970-luvun alussa. Enää ei ole tarpeen käyttää pääosasta aikaa vakuuttaen poliittista tai byrokraattista ympäristöä ympäristökysymysten merkityksellä ja tärkeydellä, kaiken muun ohittavalla. Nämä arvot ovat jo tänään sisäistettyjä arvojamme kaikkialla ja viimeistään suurten ilmastomuutosten ja mediayhteiskunnan valistuksen tuloksena globaali maailma heräsi toimimaan lokaalisella tasolla. Ajateltiin globaalisti, mutta toimittiin paikallisesti ja tänään jo hyvin valveutuneella tavalla. Vastuun kanto on osa arvomaailmaamme. Sosiaaliseen lusmuiluun ei ole enää varaa kenelläkään. Yksilö, yritys, organisaatio tai kansakunta vapaamatkustajana ei enää miellytä. Kolikon toinen puoli EU:n Life ohjelmaan kuului myös toinen tavoite. Se liittyi uusien innovaatioiden toteuttamiseen ja niiden siirtoon pilothankkeista yleiseurooppalaiseen sovellukseen. Tällöin ajateltiin paikallisesti, lokaalisesti, mutta toimittiin myöhemmin globaalisti. Siis päinvastaisessa järjestyksessä. Näitä hienovaraisia ja pieniä merkkejä seuraten kuka tahansa voi visioida, mihin suuntaan maailma on muuttumassa ja silloin, jalkapallotermejä käyttäen, libero liikkuu etukäteen asemaan, jonne hän odottaa pallon seuraavana tulevan. Ei siis liiku koko ajan pallon perässä itsensä väsyttäen. Malli on Pauligin käyttämä jo 1800-luvulta. Visioiva innovaation diffuusio, uusien asioiden leviäminen teknisinä, taloudellisina ja sosiaalisina, kulttuurisina muutoksina on nopeutunut myös ympäristöohjelmiemme toteutuksessa. Käytännössä se on nyt reaaliaikaista ja prosessi edellyttää toisenlaista strategiaa kuin mitä edellä esitetty jalkapalloilijan maailma. Tämä maailma on liian staattinen ja sääntöihin sidottu, konservatiivinen peli. Vanhaa Pauligin käyttämää strategiaa on muutettava sitäkin. Parhaiten onnistujat palkitaan. Alaotsikot tärkeitä Molemmissa lainaamissani Life-julkaisuissa on myös alaotsikot. ”Helping regions and municipalities tacle environmental challenges” viittaa juuri esimerkkeihin, joissa on haettu uutta rakenteellista paikallista mallia, johon uudet vaativat ympäristöinnovaatiot voivat parhaiten sopia. Suomessa tätä haetaan mm. kuntarakenneuudistuksen kautta olkoonkin, että keskustelu on käyty kovin yksipuolisesti talouden ja sosiaalipolitiikan, terveydenhuollon käsiteillä. Nyt sitä olisi aika laajentaa ja ymmärtää valtaisa muutostarve koko merkityksessään. Olisi aika ottaa käyttöön symboli-innovaatiot, yhteiskuntasuunnittelun uusimmat välineet. Tässä ranskalaiset ja etenkin britit ovat nyt ottamassa etumatkaa. Välimereinen ongelma ja euro ei ole ollut häiritsemässä vanhan imperialistin uusia oivalluksia. Tässä britit ovat hyviä oloonkin että maalintekotaito tahtoo puuttua arvokisoissa. Siitäkin alkaa olla sata vuotta kun britti voitti arvokisan tennisturnauksessa. Pelata yksin on eri asia kuin potkia palloa yhdessä. Vastaavasti alaotsikko ”Decoupling growth from resource use” ohjaa lukijaa kohti sellaista luonnonvarojen käytön tehokuutta, jossa kymmenet esimerkkitapaukset on haettu palvelemaan juuri paikallisten pioneerin työtä eri puolita Eurooppaa. Samalla on otettu askel ulos Euroopasta ja ohjelman toteutuksesta on tullut globaali ilmiö siitäkin. Oma ohjelmamme levisi Euroopasta Etelä-Amerikkaan, ensin Brasiliaan, Kiinaan ja myöhemmin myös Afrikkaan. Se miten ohjelmat toteutuvat Saharan pohjois- ja eteläpuolella ovat kulttuurisia muunnelmia ja niiden kuuluukin saada nämä vapaudet. Sama koskee Suomea ja sen aluehallinnon kuntaremonttia. Joustavuutta on oltava kunhan se ei johda sosiaaliseen lusmuiluun, usein kuitenkin tiedostamattomaan.