Uuden yhteiskuntamallin aamu

Dipl. ins. Jorma Vapaa on lainannut kirjoitustani Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä esitellessäni kuntien optimaalisten rajojen rakentelua. Jorma Vapaa on tehnyt oman karttansa Someron näkökulmasta ja esittelee sen Forssan Lehdessä (4.5). Esittelin aihetta myös yleisradiossamme ja muissa maakunnallisissa medioissamme. Siitä on keskusteltu somessa runsaasti ja uskon että se on tullut tutuksi myös kuntapäättäjillemme. Vasta-argumentteja on lopulta vaikea esittää alkamatta mennä epäloogiseen suuntaan ja mentaalisiin karttoihin. Tunne tahtoo vallata usein myös rationaalisena itseään pitävät ihmismielet. Usein tunteen takana on poliittinen raja ja byrokraattinen mieli. Lokalisaatioehdot ratkaisevat Malli idea lähti aluesuunnittelun lokalisaatioteorioista. Rajoja rakenneltaessa oleellista ovat saavutettavuusluvut. Kun palveluja tarjotaan, optimaaliset rajat löytyvät hakien jokaiselle kuntalaiselle ja kansalaiselle optimaalinen asema kartalta. Turhaa liikkumista ja ihmisten kiusaamista on vältettävä. Samoin energian kultusta haettaessa palveluja. Kyse on sosiaalisesta, taloudellisesta ja ekologisesta rajasta. Ei vain byrokratiasta, hallinnosta ja poliitikon tavasta kerätä itselleen ääniä. Sellainen raja kun on yhteiskunnallisesti kallis kannettava. Oli uusi kunta vaikka kuinka suuri rakennemuutoksen jälkeen. Lisäisin Jorma Vapaan somerolaiseen kirjoitukseen aineistoa, joka niin ikää liittyy juuri optimaalisten rajojen rakenteluun uuden yhteiskuntamallin tuotteena. Jorma Vapaan esittelemä optimaalinen mallini kun toteutuu jokaisessa seutukunnassa samalla tavalla ja monelle maantietoa tuntemattomalle ehkä jopa järkytyksenä. Niin kaukana kuntarajamme, myös uudet suurkuntien rajat, ovat optimaalisista saavutettavuusrajoistamme. Kansalaisyhteiskunnan mediamaailma Kuntien itsehallinnon luonteeseen kuuluu erilaisuus. Tämä sama koskee etenkin kyliä ja näiden yhteisöllistä toimintaa. Näin optimaalisilla alueilla on pyrittävä poistamaan keinotekoisia rajoja ja toteutettava paikallista aktiivisuutta, erilaisuutta, sosiaalisen pääoman tuottamia palveluja ja yrittäjyyttä. Kuntarakenneuudistuksessa on kyse paljon enemmästä kuin vain hallinnollisesta ratkaisusta. Suuri kuntakoko tarjoaa kehittämispotentiaalia, jos paikallisilla toimijoille on motivaatiota rakentaa yhdessä uutta kuntaa. Ilma tätä konkreettista prosessia mallit ovat turhia ja hyödyt jäävät paperille. Keskushallintomme tulvii näitä kunnille toimitettuja paperisuunnitelmia. Näiden sisällössä on oltava myös konkreettista toimintaa, maanläheistä ja ymmärrettävää kehitystä. Britit keulilla Pisimmällä uuden yhteiskuntamallin rakentelu on Britanniassa (HS 4.5. Briitta Koskaho). Siellä kansalaisille annetaan yhteisöllisen yhteisvastuun kautta voimavaroja, jossa valtiokeskeisyys korvataan paikallisuudella. Tämä ei ole enää utopiaa vaan Britannian malli. Olen siihen tutustunut ja olemme pohtineet yhdessä tutkijoiden kanssa sen mahdollisuuksia rinnan jo 1970-luvulla Suomessa käynnistettyihin kylätoiminnan malleihimme. Ensimmäinen kokeiluhan käynnistyi Lokan ja Porttipahdan altaiden välissä sijaitsevassa Vuotson kylässä ja myöhemmin se laajeni sieltä yliopistojen tukemana koko maahan. Kylä oli allasevakkoineen ja kantaväestön poromiesten sekä maanviljelijöiden riitojen seurauksena erityisen otollinen kokeilun käynnistämiseen. Olin tuolloin vastuutukijana hoitamassa Lapin ja Pohjois-Suomen koskisotien viimeiset vaiheet. Virheet asuttamisessa ja altaiden rakentamisessa oli tehty aiemmin. Jo tehtyjen virheiden paikkailu ja korjaaminen on työlästä ja hidasta puuhaa. Niistä on opittava. Kemijoen ja Iijoen rakentamisen virheet olivat valtavia ja tehtiin pääosin ylimielisyydessä. Tietoa olisi ollut toki käytettävissä. Big Society ja kansalaisyhteisöt Yhdyskuntien ylläpidossa vastuuta on syytä siirtää kehittämisessä ja ylläpidossa yhä enemmän asuinyhteisöille, asukkaille ja Suomessa kylille ja yhdistyksille. Brittien yhteiskuntamalli (Big Society) käynnistyi jo Laborin hallituskaudella ja tavoitteena on että vain poliisin ylin johto, oikeuslaitos, ulkoinen puolustus ja pakolliset viranomaispalvelut jäävät julkisen sektorin hoitoon. Muut palvelut hoidetaan sosiaalisten markkinoiden ja vapaaehtoisin voimin. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vaatii kokonaan uudenlaista julkisen hallinnon kulttuuria. Julkisten palvelujen tuominen markkinoille omaksuttiin Suomessa ja Pohjoismaissa hyvin nopeasti juuri briteiltä. Avoin neuvottelu kansalaisten ja julkisen hallinnon välillä toteutunee etenkin Suomessa jatkossa jopa muita Pohjoismaita joustavammin. Meillä on pitkä historiallinen tausta yhdyskuntien omaehtoisesta kehitystyöstä ja markkina-ajattelu ei ole vierasta sekään. Suomi on yhdistysten ja säätiöiden luvattu maa, osuustoiminnallinen liike tuttua sekin. Ikääntyvä kansakunta omaa valtavan potentiaalin eläkkeelle siirtynyttä osaamista ja on OECD maiden parhaiten koulutettua, työkykyistä väkeä. Sen aktivointi ei ole ongelmallista ja some -osaaminen kansalasimediana on sekin maailman kärkeä. Olen sitä tutkinut nyt liki vuosikymmenen ja uskon sen tuntevani. Suomella valtavasti annettavaa Uuden yhteiskuntamallin rakentaminen suosii optimaalisia rakenteita ja se vieroksuu turhaa byrokratiaa ja sellaisia rajoja, jotka palvelevat vain menneen maailman poliittisia virtauksia. Yhteiskunnallinen yrittäjyys ei tunnista vaalipiirirajojamme, joita julkinen sektori on joutunut ylläpitämään. Oma kokemukseni, josta olen brittien kansa keskustellut, liittyy asiantuntijavaltaan ja sen käyttöön uuden kansalaisyhteiskunnan palvelussa ja juuri kylätoiminnan tutkimusohjelmissamme. Asiantuntijoiden on ryhdyttävä toimimaan uudessa some -yhteisössämme suoraan kansalaisten kanssa edistäen näin uuden yhteiskuntamallin toteutumista ja sen vahvistamista. Monet brittien asiantuntijat pitävät mallia jopa liian varovaisena ja olisivat viemässä sitä jo oman aikamme nuorten edustamaan toimintakulttuuriin. Emme voi toimia kahdessa maailmassa, jossa etenkin nuoret ovat vieraantuneet kokonaan vanhasta yhteiskuntamallistamme. Se on liian kallis ylläpidettävä eikä voi menestyä jatkossa globaalissa kilpailussa. Britit voivat ylläpitää kuningashuonetta mutta se on kokonaan eri asia.