Colosseum - Euroopan ydin

Colosseum tunnetaan oikeastaan vain antiikin Rooman amfiteatterina. Sen rakentamisen aloitti keisari Vespasianus 70-luvun alussa ja se valmistui kukoistukseensa Tituksen hallintokaudella. Liki 50 000 katsojaa sisäänsä nielaissut antiikin ajan komein muistomerkki sai nimekseen Ampihitheatrum Flavium “Flaviusten Amfiteatteri” ja Colosseum-nimitys otettiin käyttöön vasta satoja vuosia myöhemmin keskiajalla. Flaviusten suku oli keisarisukua ja nimestä tuli myöhemmin suosittu roomalaisen miehen etunimi. Colosseum nimi tuli taas rakennuksen kolossaalisesta koosta ja keisari Neron vielä komeammasta patsaasta sen vieressä. Syntyi ikuisen kaupungin symboli, katolisen kirkon pyhä paikka, pitkänperjantain Paavin Ristin tien kohde, raunioinakin italialaisen euron pienimmän kolikon kyljessä käytetty keisariajan muisto. Paljon nähnyt Colosseum Colosseum rakannettiin keisari Neron aikana entisen Domus Aurean paikalle hävittäen sieltä mm. tekojärvi ja käyttäen kenraaleiden ryöstösaaliit muuttaen kaupungin keskustaa komeammaksi. Colossesum oli suuren voiton mahtava muistomerkki juutalaissodan loputtua. Oikeammin tuo sota oli vasta tuolloin alkamassa gladiaattoreiden näyttämöllä, jossa kristityt olivat usein uhreina, marttyyreinä meidän kokemana. Vihkiäisjuhlien aikana areenalla surmattiin 11 000 eläintä. Tunnelirakennelmien alla majailevien orjien veriuhrien määrästä ei kerrota. Myöhäisantiikin aikana Colosseum vaurioitui paloissa ja maanjäristyksissä. Sitä korjailtiin ja käytettiin kilpailuihin vielä 400-luvulla. Viimeiset gladiaattorit siellä nähtiin vuonna 435 mutta metsästysnäytökset jatkuivat kauas seuraavalle vuosisadalle. Keskiajalla areena muutettiin hautausmaaksi ja sen sisäpuolelle valmistui pieni kirkko. Holvit ja syvennykset muutettiin asunnoiksi ja työpaikoiksi. Rajun maanjäristyksen seurauksena ulkoseinämä romahti. Romahtaneet kivet siirrettiin muiden palatsien ja kirkkojen rakennustyömaille. Kristilliset sääntökunnat asuttivat pohjoisen osan Colosseumia ja muualla kiviä ryöstettiin edelleen, areenan marmoria poltettiin kalkiksi. Nämä ryöstelyn jäljet voi huomata tänäänkin. Kreikkalaisroomalaista painia Paavi Sixtus V suunnitteli keskellä kaupunkia olevan rumiluksen muuttamista villatehtaaksi. Suunnitelma kaatui ja areenalla alettiin järjestää härkätaisteluja niin kauan kunnes yleinen paheksunta ne lopetti. Pieni kirkko kunnostettiin uudelleen ja paavi Bebetictus XIV myönsi Colosseumille virallisen aseman Rooman pääsiäisjuhlallisuuskissa. Kirkkovaltio aloitti entistämistyön ja kivien ryöstely loppui. Kreikan ja Rooman valtaa edustavat rakennelmat ovat nähneet julmia gladiaattorinäytelmiä, meritaisteluja, jossa areena on täytetty vedellä, eläinten teurastusta, ristiinnaulitsemisia, vanhojen taistelujen draamoja, klassista mytologiaa, Muutos kristillisten sääntökuntien asuinpaikaksi, linnoitukseksi, kivilouhokseksi ja lopulta pyhätöksi, on Euroopalle ja sen historialle kuvaavaa menoa. Colosseumin yleisökapasiteetti oli aikanaan mahtava nykymittapuunkin mukaan arvioiden. Hartwall-areenaan verrattuna parhaimmillaan yli nelinkertainen. Tänään kreikkalaiset ovat kyllästyneitä eliitin mälläämiseen. Ei ole Colosseumia, jossa gladiaattorit voisivat taistella keskenään tai teurastaa eläimiä tai orjia, kristittyjä. Ei ole paikkaa, jossa rauhoittaa verisellä viihteellä villiintyvää ja tyytymätöntä rahvasta. Ei ole paikkaa, jossa keisari Nero voisi kilpailla taidoillaan, polttaa kaupungin muun vähäisemmän menon tylsistyttäessä rappiolle ajautuneen kulttuurin, jossa eliitti kulutti ryöstetyt varat omaan ylelliseen, moraalittomaan elämäänsä. Lähihistorian lyhyt oppimäärä Kreikkalaiset eivät voi ymmärtää, miksi heidän olisi kärsittävä muiden ahneudesta. Miksi juuri heidät pantiin kaivamaan omaa hautaansa. Toimittaja Anna Karsimo (HS 10.5) kertoo osuvasti, miten hurmioituneen kansallismielisiä juhlia järjestetään niillä raunioilla, jossa vaalien voittajat ottavat kuvia toisistaan Akropolis-kukkulan Partheonin temppelin kivillä istuen. Oikeammin kuvat ovat vankilassa istuvan entisen puolustusministeri Akis Tsekatzopolosin kodin edustalta. Me huomaamme kyllä, mitä tapahtuu Valko-Venäjällä, mutta valikoimme sen, mitä näemme euroalueen sisällä. Kreikkalaiset uskovat saksalaisten yritysten lahjoneen kreikkalaisen eliitin ja Angela Merkel on yhtä kuin tiukat säästökuurit, joiden kohteena ovat syyttömät, korruption ulkopuolella eläneet köyhät. Kreikkalaisten mielessä ovat natsimiehityksen ajat ja vielä pahempana sisällissota. Salaliittoteoriat liikkuvat netissä. Kun tukimiljardit valuvat rahvaan kokemana kankkulan kaivoon, niiden osattomaksi jäävä kansa, se joka säästää olemattomassa kulutuksessaan, on kuin Colosseumille kutsuttu rahvas. Se joka aiemmin seurasi eliitin järjestämää teatraalista menoa viihteenä, keisari Neron vallantäyteisen elämän merkkinä, polttaen lopulta koko Rooman ja syyttäen siitä kristittyjä. Miksi saksalaiset liikepakit saavat lainaa prosentin korolla ja meidän on maksettava moninkertaiset korot, he kysyvät? Hyvä kysymys, mutta turha. Hypogeumiin häpeämään Rahvaan kokemana maa keploteltiin eliitin keinoin eurojäseneksi väärillä tilastoilla. Koko eurolla ja Euroopalle antiikin demokratian ytimen saaminen mukaan yhteisvaluuttaan oli etenkin Yhdysvalloista sitä seuraten välttämätöntä. Eurooppa ilman Kreikkaa ja Roomaa, katolisen kirkon nykyistä Vatikaania ja Colosseumia, olisi mahdoton ajatuskin. Kun suuret maat voiva pelata omilla säännöillään, pienet joutuvat niiden syömiksi, niiden paikka on Colosseumin alla olevat keisari Vespaniuksen rakennuttamat hypogeumit, tunnelirakennelmat, jonne orjat ja eläimet, alkukristityt aluksi majoitettiin. Eurooppa on taantunut liki kahden vuosituhannen takaiseen menoon, arktinen babylon syvenee. Mitä velkasaneerauksella on saavutettu? Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät maasta pois. Jos maalle olisi tehty heti velkajärjestely, kuten kirjoitin jo vuosia takaperin, yhteiskunnallinen katastrofi olisi voitu välttää. Nyt se on myöhäistä. Kukin euroalueen valtio olisi voinut itse valita, tukeeko se omia pankkejaan vai eikö tue. Jos siitä olisi seurannut kriisi, miten nykyinen tilanne on sitä muka parempi? Yhteiskunnallinen kaaos, institutionaalinen sekasorto Kreikassa, on paljon vaarallisempi ilmiönä koko Euroopalle eikä se poista finanssikriisiä, päinvastoin. Kuitenkin joku euroalueen kiihkoilija poliitikkona elää jo kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kaikki on ohi vaikka palomuurin takana kaikki sortui. Oliko se ehkä tarkoituskin? Colosseumin muurien kiven käyttö johonkin muuhun tarkoitukseen kuin kreikkalaisroomalaisiin menoihin? Oliko vanha valta, sen traditio ja eliitti, liian rankka kokemus Brysselissä, Strasbourgissa ja Berliinissä? Kun Colossesumin näytelmillä suojeltiin aikanaan eliittiä, sen ryöstösaaliita, jatkuvia sotia, normien ja moraalin rappiota, se oli sama asia kuin suojella pelastuspaketeilla virheiden tekijöitä ja pelureita, kirjoitin Arctic Babylonissa ja Kansalaisessa Klazomenesta, Kreikasta syntyvästä globaalin taloutemme ahneuden syvästä virheestä, Myakansan viimeisestä päivästä. Ei pidä elää kuten viimeistä päivää. Laajennettu itsemurha Toimittaja Anna Karismo (HS 10.5) on oikeassa. Kun liki 70 % kreikkalaisista äänestää tukipaketteja vastaan, sitä voi pitää taloudellisena itsemurhana. Vaalien tulos kun vaikeuttaa entisestään tukipaktin lainan- ja avunsaantia ja vie maan sekasortoon, joka ei ole enää pelkästään finanssipoliittinen. Niinäpä kun usko Kreikkaan on hiipumassa, itsemurhaan osallistuvat nyt myös muut, kakki ne, jotka eivät toimineet historian ja yhteiskuntapolitiikan lakien mukaan. Tässä kreikkalaisesta filosofista ei ollut meille nyt mitään käyttöä, olimme sen unohtaneet. Kun suomalaiset seuraavat omassa maassaan, omassa Colosseumissa järjestettyä näytelmää, viihdettä rahvaan huvissa rahvaan seurattavaksi, se sulkee Colosseumin portit ja mukaan sisälle pääsevät vain eliitin edustajat. Oman aikansa keisari Nero, Kalervo Kummola kertoo, kuinka hän ei seurustele kansalaismedioitten kanssa, yhteisömediat eivät kiinnosta, sosiaalinen media viittaa hänen kielessään sosialismiin. Maailma on täynnä perussuomalaisia, ei vain Suomessa vaan myös muualla Euroopassa, kertovat mediat Aleksander Stubbin suulla. Stubb on oikeassa, mutta niin on Forssan Lehden omista Ilppo Aaltonenkin (10.5). Nyt maksetaan superluokan lipunhintoja B-tason kisoista. Jääkiekko on suomalasille sama kuin saksalaisille ja kreikkalaisille jalkapallo. Suurten massojen laji. Jos sitä ei ymmärrä, jalkapallon saaman tuen merkitystä briteille hiilikaivosalueilla syntyneenä viihteenä, elämän lohtuna ja sisältönä, silloin on jätettävä paikkansa massaliikkeen, kansanliikkeen poliitikkona, ja siirryttävä oopperatalon puolelle. Sen seinät eivät pullistele rahvaan huudosta, gladiaattoreiden taitelusta, vaan lihavan naisen odotetusta viimeisestä torkkuvat ihmiset herättävästä ulvaisusta. Joku ymmärtää tämän heti, toinen ei koskaan. Eliitti ei elä päivääkään ilman suurten massojen työtä ja uurastusta. Köyhän miehen Bernie Ecclestone Kummola ei ole sentään Valko-Venäjän Lukasehnko, kirjoittaa Ilppo Aaltonen varoittaessaan kisojen järjestämisestä Valko-Venäjällä ja kiekkoliiton johdon naiiviudesta. Sen sijaan Kummola on aikamme ilmiö, vuosikymmeniä lajin johdossa pysynyt peluri, jolle ei uskalleta sanoa, missä elämme ja mitä aikaa edustamme yhteiskunnallisesti, ei vain euroja ja finansseja laskien, valuutta edellä puuhun kavuten. Koko Eurooppa, sen unioni, on tehnyt saman virheen, kun päätöksiä tekee liian kapea eliitti ja sen edun ajaminen. On maita, jossa perussuomalaisuus nousee hiljaiseen kapinaan, vaaleissa. On myös maita, jossa kapina ei olekaan hiljainen. Presidenttimme oli huolissaan siitä mitä Kreikassa on tapahtumassa. Se huoli ei ole nyt turha. Jos perussuomalaisuus loppuu, jytky taittuu, häviää taatusti myös sen vastajytky. Jos vastajytkynä on yläluokka ja elitismi, globaali kasvoton markkinatalous ja koditon kosmopoliitti ihminen, mihin tämä perustaa jatkossa valtansa, ympäristön, jossa elää ja viihtyä? Miten pieni eliitti voi elää ilman valtaväestöä? Oli se liikkeenä mitä väriä tahansa. Segregaatio ja sen lieveilmiöt, täydellinen eristäytyminen omaehtoisesti, on seurausta juurettoman kansanosan kasvusta, elitismistä, ilman yhteisöön sitovia juuria, omaa tunnekieltä ja lapsuuden sidoksia lähiyhteisön myös fyysisiin pieniin piilotajuntaisiin ilmiöihin. Onko eliitti ottamassa romaanit kaupunginosaansa, kerjäläiset? Puhuuko juuri pieni eliitti populistista pulinakieltä, puppusanoja, joilla ei ole mitään eettistä tai moraalista katetta? Siivoaako eliitti katunsa ja hoitaa kaupan ja talonpojan karjan, kaatopaikkojen jätteet, lumiset tiet ja luonnonvarat jalostukseen, pitää metron raiteillaan? Ruotsissa kuningashovi ja briteillä ylähuone ovat vain tapa osoittaa vaurautta, pitää yllä muurahaiskeon kuningatarta, olla ihmisenä ja kansakuntana turhamainen. Silloinkin kun imperiumin yltä aurinko laskee joka päivä. On laskenut jo kauan. Historia ja sen konventionaaliset ilmiöt ovat omaa traditiota ylläpitävää sosiaalisen pääoman vaurautta. Venäjällä sitä ylläpitävät samat rakenteet, mutta uudistaen samalla myös demokraattista instituutiota. Tässä Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev ovat olleet harvinaisen viisas ja oppinut moderni tandem. Maassa maan tavalla. Mediayhteiskunnan uusin haaste Uudessa mediayhteiskunnassa ainoastaan media voi jalkauttaa itsensä ja seurata mitä elämä on eliitin ulkopuolella, siellä missä jalkapallo on keino kohota kohti valoisampaa idols -ihmisen kuvitteellista elämää, unelmaa, siinä missä meillä jääkiekko ja sen pelaaminen nykyisin myös Keski-Euroopassa ja Venäjällä, ei vain kapeissa NHL:n kaukaloissa. Valtaosalle, yli 99.9 %:lle nuoria, laji on kasvuprosessi, ei toki tapa hankkia elantonsa ammattina. Se on vain unelma. Sitä unelmaa eivät saa kummolat pilata. Ilmiö kun on kolossaalinen, sukupolvien mittainen rakennelma. Lentopallo on maailmalla liki yhtä suuri massalaji kuin jalkapallo, mutta siellä matka globaalin eliitin joukkoon, olympiakisojen 12 parhaan maan pieneen ryhmään, on tehty liki mahdottomaksi. Nykyinen joukkueemme on ehkä paras koskaan kokemamme. Sen paikka ei ole kuitenkaan olympialaisissa. Lähellä toki mutta kuitenkin niin kaukana. Joukkuelajina se on vaativin. Ongelmana on vain se, etteivät kaikki kasva yli 2 metriä pitkiksi sitä ammatikseen harrastaakseen. Jos kimmoisuutta on liki metrin verran, sellainen ihminen ei ole enää joukkuelajin käytössä. Sama koskee poikkeavaa lahjakkuutta tai älyä missä tahansa muodossa. Tässä kiekkoleijonat huononakin porukkana, B-tason omissa kisoissamme, on alan fanaatikoille merkitykseltään perussuomalainen ilmiö, kolossaalinen jytky. Sen jättäminen ulos kisoista lopettaa lopulta koko kisojen merkityksen ja demokratia alkaa aidosti rapautua. Syntyy ilmiö, jossa Kreikasta on tehty kansakuntana euroalueen yhteinen syntipukki, Brysselissä majailevan eliitin yhteinen ongelma. Olympiatuli olisi sytytettävä siellä ja heidän ohjeita noudattaen. Tällaiseen kiusaamiseen, kolossaalisiin virheisiin, meillä ei ole varaa ja vielä vähemmän kreikkalaisilla kansakuntansa sisällä syntipukkeja hakien. Demokratian synnyinmaassa otetaan nyt mittaa saksalaiseen maailmankuvaan ja EU:n kolossaaliseen byrokratiaan. Ranskalaiset vaihtoivat jo elitistiseksi äityneen presidenttinsä uuteen. Viime vuosisadalta, 1900-luvulta, tästä maailmankuvasta on meillä näyttöä, jonka unohtaminen olisi omituista vain muutaman vuosikymmenen jälkeen. Oli kansakunta vaikka kuinka pragmaattinen tai opportunistinen, kummoloitaan kumartava ja ikuinen alusmaa traumoineen.