Vuoden 2010 mediapalkinnot

Perinteinen vuoden mediapalkinto 2010 jaetaan tänä vuonna hieman toisin kuin muutamana aikaisempana. Syy tähän on yksiselitteinen ja ymmärrettävä. Olemme siirtyneet uuteen mediayhteiskuntaan, jossa kuluvan vuoden aikana sosiaaliset mediat tekivät täydellisen läpimurtonsa ja syntyi samalla uusi paradigmainen, maailmankuvia muuttava prosessi. Moni suomalainen alkoi tutusta vasta vuoden 2010 aikana internetin tarjoamiin sosiaalisen median mahdollisuuksiin ja tutustui samalla usein ensimmäisen kerran täysin vieraisiin osiin omassa maassaan ja maansa ulkopuolella olematta turisti. Ihmisten sosiaalinen kanssakäynti lisääntyi hetkessä valtavasti ja sai taloudellisia, kaupallisia, kulttuurisia ja etenkin sosiopsykologisia uusia muotoja.

Sosiaalisen median paradigma

Olen kirjoittanut aiheesta runsaasti ja koonnut runsaasta analysoidusta sosiaalisen median aineistosta kaksi ainakin sivumäärältään ja laajuudeltaan mittavaa kirjaa sekä ankkuroinut ne blogien, vuoden keskeisten tapahtumien kautta ja niitä analysoiden omaan aikaansa, vuosikymmenen 2010 loppuun ja uuden alkuun. Kaksi edellistä kirjaani ja Arctic Babylon, vuosi 2011 sen nimessä, kertoi sekin historian lehtien havinasta ja taitteesta, saranayhteiskunnan narisevista ovista ja uuden ajan alusta, jossa obamania alkaa jo väljähtyä ja korvautua Kiinan ja Aasian jättien sekä Etelä-Amerikan ja etenkin Brasilian ihmeellä. Vanha manner natisee liitoksissaan reuna-alueittensa syvässä kriisissä. Jälleen kerran Suomea voidaan perustellusti luonnehtia ajopuuksi ajan virrassa ja seuraillen tuttuun tapaan Euroopassa Saksan tekemiä ratkaisuja.

Kun yli 1000 miljoonaa ihmistä operoi keskenään ja vaihtaa mielipiteitään reaaliaikaisesti ja kasvu on satoja miljoonia kuukausittain, ilmiö on meille historiasta vieras ja kokematon. Koko maapallolla kun ei vielä runsas sata vuotta takaperin edes ollut niin paljon väkeä vaihtamaan mielipiteitään, kulttuurit olivat kovin pieniä ja sulkeutuneita omaan aikaamme suhteutettuna. Vielä hetki takaperin meitä ei kiinnostanut Kreikan tai Irlannin, Portugalin talouden hoito ja niiden kaoottiset vaiheet. Tuon ajan globalisaatio olisi ollut nykyisessä aasialaisessa mittakaavassa vain muutaman kiinalaisen tai intialaisen Shanghain tai Delhin talousalueen mittaista yhteistä puuhastelua, jos sitäkään. Oma maailmamme oli eurosentrinen ja kovin kansallinen, nationalistinen ja monin tavoin ahdas arvoiltaan ja aatteiltaan.

Kaksi aikaa kohtasivat toisensa

Näin suurin mediamuutos onkin tapahtunut aikaan ja paikkaan, kulttuureihin ja niiden sosiaalisiin rakenteisiin, kieleen ja symboleiden avaamiseen liittyvään määrälliseen ja laadulliseen suhteuttamiseen vanhaan historialliseen aikaamme verrattuna. Kun paradigma muuttui, muurit murenivat, aika ja paikka katosivat, myös kykymme hahmottaa maailmaa osana ikivanhaa historiaamme oli pohdittava uudesta näkökulmasta ja suhteellistettava se “ei mihinkään“. Meillä ei ollut vertailukohtaa, ajallista ja etenevää, suhteellista tai absoluuttista tapaa tehdä sellaista tiedettä tai tutkimusta, jossa ei olisi tapahtunut liian suuria mittakaavavirheitä. Monet yhteiskuntateoriat ja talouden ennusteet olivat vanhoja, lineaarisia, ja niissä käytettiin newtonilaista maailmankuvaa. Kumpikin oli ollut jo yli vuosisadan ajan virheellinen.

Uusi aika ja arkiajattelun törmäys

Suurimmat virheet syntyivät vanhan tieteen, newtonilaisen maailmankuvan ja uuden einsteinilaisen maailmankuvamme välillä. Arkiajattelumme kulki edelleen vanhassa maailmassa, mutta jo oma tietotekniikkamme kokonaan uudessa. Tämä sama koski toki myös kulttuurien välistä vuoropuhelua ja niiden lomittumista toisiinsa. Osa eli läntisessä tiedemaailmassa ja oli usein pragmaattista, pääosa kuitenkin kokonaan muualla ja tämä oli luonteeltaan usein mystistä, jopa mytologista, uskontojen ja monen väristen maailmankuvien kirjomaa totuutta, jossa maailma oli sitä miltä se lähiyhteisössä koettuna näytti. Lähiyhteisön totuus otti mittaa globaalista totuudesta ja printtimedia virtuaaliviestinnästä.

Mark Zuckenberg ja Harvard

Tästä omalaatuisen ilmiön paljastamisesta ja ymmärryksemme lisäämisestä ensimmäinen mediapalkinto menee ilmiölle, jonka käynnisti Mark Zuckenberg Harvardin yliopistossa, kuinkas muuten, yhdessä Advardo Saverinin, Dustin Moskovitzin ja Christ Hughesin kanssa. Kertomukseen Facebookin synnystä liittyy draamaa, tragediaa ja komediaa, varastettuja koodeja ja jopa romantiikkaa, kun sen kokoaa huomiotaloutta rakastavaan ja kosiskelevaan fiktiiviseen leffaan. Oikeammin kyseessä oli tieteellinen, pragmaattinen läpimurto, suuri historiallinen teko.

Facebook levisi kuten sosiaalisen median välineen tuleekin, reaaliaikaisesti ja räjähdysmäisesti maailman suosituimmaksi sivustoksi ja sen käyttäjät edustavat tyypillistä sosiaalisen median aluksi aktiivista, rohkeinta ja sosiaalisesti valppainta käyttäjäjoukkoa. Näin sivuutettiin se vaihe innovaatiossa ja sen diffuusiossa, jossa kärkeä pitivät hallussaan teknisesti valppaimmat ja demoja ensin haalivat insinööritaidon nörtit. Innovaatio koki tätä kautta inflaation ja sitä syötettiin jokaiseen tekoon ja insinööritieteet taistelivat paikastaan sen kärjessä. Vallan ottivat käsiinsä sosiaalisesti ja symbolirakenteiltaan vikkelimmät, mentaaliälyiset ja välineelle vähemmän kiinnostustaan osoittavat ihmiset ja etenkin kielellisesti lahjakkaat naiset.

Toisin kuin Zuchenberg itse, joka on kuvattu epäsosiaaliseksi, sulkeutuneeksi ja perinteisemmäksi vanhan maailman tekniseksi innovaattoriksi, liki tunnerajoitteiseksi mieheksi, hänen työnsä käynnisti paradoksaalisesti juuri käänteisen symboli-innovaatioiden rajun lisääntymisen.

Tämä on paradoksi, joka iski sormille suomalaista Nokiaa ja jonka Apple ymmärsi ja oli lukenut jo vuonna 2006 tuotetut julkaisut oikein. Miksi Nokia oli lukenut vääriä oppaita, vääriä visioita, on omituista ja kertoo Suomen kapeasta korkeakouluopetuksen painolastista 1980-luvun valintanamme. Näin jopa omassa maabändissämme hautasimme kokonaan vanhan hightech -käsitteemme siinä missä sisun ja saunan. Se oli hyvä maabrändi, mutta vain runsaan kymmenen vuotta myöhässä. Jorma Ollila tuli sen laatijaksi liian myöhään, ja oletan, että hän itsekin tiesi mistä nyt on kyse. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, ajattelusta.

Wikileaks räjäytti pankin

Kun media muuttui meidän kaikkien yhteiseksi välineeksi, ja aloimme itse tuottaa sinne omia tuotteitamme, se muuttui myös käsitteenä. Näin vanhat symbolit, tutut sanamme ja kuvamme, ikonit kansallisissa tunnuksissamme, ja koko ajan maailmalta meille tunkevat uudet käsitteet alkoivat muovata mieltämme uudella tavalla. Niistä syntyi mediamaailman toinen uusi ulottuvuus, symboli-innovaatioiden runsaus. Siinä vanhat symbolit, tunnesanat ja käsitteet, haalistuivat uusien tieltä ja moni suuren ikäluokan edustaja muuttui joko jarrumieheksi, inhorealistiksi tai kyynistyi liki nihilistiksi huomaamatta, mistä oli kysymys. Medioissa tämä alkoi syödä toimittajaa.

Kun Wikileaks räjäytti pankin ja alkoi tuottaa uutta tietoa kilpaa vanhojen ja suljettujen järjestelmien kautta, maailma sai kosketuksen uuden symbolikielen rikkauteen silloin, kun sitä ei lainkaan sensuroida. Diplomaattien kankea ja virallinen kieli muuttui värikkääksi, presidentit ja ministerit alkoivat muuttua ihmisen kokoisiksi ja näköisiksi olennoiksi. Vanhat sarjakuvahahmot saivat eloa myös sellaisessa maailmassa, jota pidettiin vain lasten tai lastenmieleisten maailmana. Sellainen hämmensi aluksi etenkin mediamaailman ulkopuolisia ihmisiä.

Kepeän kielen kepeät netin surffailijat

Siinä ei ole mitään uutta että suurvalta käyttäytyy töykeästi, on brutaali ja pyrkii nöyryyttämään, alistamaan ja painostamaan. Sen sijaan uutta oli siinä kepeässä verbaalissa otteessa, jolla kansoja hallitaan ja josta suuret johtajamme poimivat keskeiset tietonsa globaalin maailman vaikuttajista. Jos Wikileaksia tai Facebookia ei olisi, ne olisi tullut keksiä joka tapauksessa, ja niiden aika vain sattui rinnakkain ja saman vuosikymmenen lopun ja uuden paradigman alun aikaan. Pitkiä ja syvällisiä kirjoituksia ei siinä lueta ja oppimisprosessi jää kokonaan kokematta.

Uuden maailman uusin uutinen oli pirstaleinen ja osoittava, esimerkin kautta maailmaa ojentava ja karttakepillä niskuroijaa sormille näpäyttäen. Samoin palkinto ja porkkana jaettiin nyt näyttävästi, kuten Chilen Copiapon kaivosmiesten pelastusoperaatiossa, jossa henkeä pidätellen seurasimme miesten nostamista hissikulusta vaijerilla sukkulassaan vetäen kuin takavuosien avaruusseikkaluja ikään. Näpäytyksen sai myös Kiina norjalaisten rauha Nobelista ja se muuttui lopulta farssiksi. Syntyi vaikutelma lapsekkaasta maailmasta ja sen johtajista. Uudessa media-ajassa mielikuvat ja vaikutelmat olivat merkittävämpiä kuin pitkät analysoivat pohdinnat ja kaiken ilveilyn taustalla piilevä ikävä totuus.

Talousmedian suuri palkinto

Näyttävimmät näpäytykset uusi media taas antoi Euroopassa Kreikalle ja Irlannille samalla kun omaa näpäytystään odottavat Portugal, Espanja ja Italia. Tuo näpäytys tuli moraalisaarnan ja sormien heristelyn, yhteisen kansakuntien paheksunnan ja liki häpeäpuun kaltaisena nöyryytyksenä. Se oli luonteeltaan vallan muuta kuin luonnonkatastrofin kanssa aiemmin kamppailleen Haitin kohtalo ja halumme auttaa tätä huumeitten ja monien surullisten demokratiakokeilujensa kautta köyhyyttään esitelleen valtion kohdalla.

Kreikan ja Irlannin hotellit ja rakennukset ovat sentään ihan hyvää työtä, kansa nuhteetonta ja katolisuus moraalioppina vallan muuta kuin oma luterilaisen kirkkomme homokeskustelut ja arvojen haku täysin pakanamaaksi muuttuneessa menossa. Jopa kristilliset lapsille tarkoitetut iloiset jouluevankeliumin näytelmät ja virretkin alettiin tuomita ja varoa ettemme loukkaa vähemmistökulttuurien uskonnollisia tunteita tai täysin uskonnottomien sielunrauhaa.

Kielletty joulumieli ja populismi

Kun oma identiteetti on heikko, sitä tulisi ainakin pyrkiä pönkittämään ja hakea sellaista välinettä, jossa yhteisöllisyys on ollut omaa heikkoa itsetuntoamme kohentavaa synkimmän kaamoksen keskellä. Ei näitä keinoja Suomessa kovin montaa mahdu Joulun traditioiden lisäksi, jolla hieman nostamme ankeaa ja hapanta mielialaamme. Kristillisiähän niistä ei ole monikaan, jos sitä välttämättä pelkäämme. Pikemminkin tapakulttuuriimme kuuluvia lainauksia ties mistä sosiaalisen pääomamme ikivanhoilta laduilta ja pakana-ajoilta.

Näin kolmas palkinto meni lopulta jaettuna maabrändimme rakentajille, joiden innostunut tapa tehdä suomalasille sopivia tehtäviä oli kuin takavuosien lukkarin koulusta ja muistutti globaalin maailman tuskasta eurooppalaisen euron seikkaillessa sellaisessa kurimuksessa, jonka ymmärtäminen oli mahdollista vain vanhojen kansasatujen, myyttien ja uskomusten kautta talousennusteita rakennellen.

Kriisi yhdisti unionin

Euroopan ja euron tarina vuonna 2010 jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen ja osoitti kuinka kriisi yhdistää, hakee uhrinsa ja syntipukkinsa, on elämää suurempi tarina ja mahdotonta oivaltaa perussuomalaisena populismina. Samalla populismista tuli kielemme yleisin käytetty haukkumasana, ja sillä tarkoitettiin kaikkea sitä kivaa, jossa ihmisille haetaan parempaa tulevaisuutta, mutta ilman uskottavaa toivoa sen saavuttamiseksi suuren ikäluokan toivottoman vanhaksi eläneenä vallankumouksellisena.

Näin toivonsa menettänyt, alituista synkkyyttä ja velkakierrettä kiroava, synkkiä aikoja povaava sosiaalimenojen leikkaaja oli jälleen kerran uskottavin kansallinen isähahmomme, ja on sitä vielä kauan tulevaisuuteen.

Runoilijoiden kuolema

Lohdutuspalkinto on lopuksi osoitettava niille poisnukkuneille, joiden kohdalla etenkin runous menetti enemmän kuin ehkä koskaan, lyyrinen kieli koki tappion ja paljon hyvää hävisi myös iskelmätaivaan tähtikartaltamme. Niistä tiedotettiin nyt näyttävästi ja oivaltaen niiden merkitys pintaa syvemmältä. Tiede menetti suurmiehiä siinä missä myös hyvä hallinto ja tutuksi tulivat käsitteet bulevardi ja hybridi sellaisessa yhteydessä, joissa niitä on harvemmin käytetty. Ihmisen mielenlaatua ja ajan kuvia pohdittiin liki 150 laajan blogin ja kahden kuvitetun kirjan voimalla. Kiitän lämpimästi niiden lukijoita ja toivon hyvää Joulua, menestystä tulevalle vuodelle. Mayakansan mukaan se olisi samalla viimeinen joulumme ja Arctic Babylon opastaa, minkä vuoksi kaikki tämä kohu ja hämmentävä meitä kohtaa.
Ps.

Korporatiivinen valtio kosketti nyt läheltä muuttuvaa paradigmaa ja sen yhteyteen liittyvä laajempi kirjoitus tulee myöhemmin vielä liitteenä. Se on samalla kiitos lukijoilleni avaten pari kappaletta kirjaani “Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma.” Englanninkielisiä lukijoitani varten mukana on myös heille tarkoitettu tiivistelmä (abstract). Lupaan saada sen valmiiksi enne vuoden vaihdetta.

Jos ette ole vielä tutustuneet siihen, mitä vuonna 2011 tai 2012 tapahtuu, maykansan jumalat ja myöhemmin myös temppeliherran ritarikunta ja vapaamuurarit, apokryfiset ennusteet ovat luvanneet, lukekaa myös Arctic Babylon 2011. Se alkaa avautua tänään jo paljon helpommin kuin ehkä vielä kirjoittaessani sen vuonna 2006. Silloin kun ei ollut vielä Facebookia, ei Wikipediaa eikä paljon muutakaan nyt jo havaittavaa ja helposti ymmärrettävää kirjan avainkappaletta ja sanomaa arvailtaessa. Nyt siihen ei tarvita enää mielikuvitusta eikä turhaa tinan valamista. Asiat nyt vain näyttävät vyöryvän siihen suuntaan, johon kirjan kappaleet osoittavat, paradigma muuttuu.