Korporaatiot ja sosiaalisen median paradigmat

Maailman muuttuvat talouden paradigmat

Yleistä

On aika vetää yhteen vuoden 2010 tapahtumat. Teen sen keskittymällä sosiaaliseen mediaan ja sen merkitykseen osana korporatiivista elämänmenoamme. Korporatiivinen valtio ei reagoi tapahtumiin samalla reaaliaikaisella vauhdilla kuin yksityiset kansalaiset ja nettiyhteisön sosiaalisen median vaikuttajat. Perinteinen mediat tiedon välittäjänä ja viihteellistäjänä joutuu sekin ottamaan huomioon kenelle viestinsä välittää ja miten asiakkaansa valikoi. Mutta ensin hieman taustaa nyt vähän laajemmalla yhteenvedolle vuodesta 2010.

Kiinalainen vuosisata syveni

Kiinan valuuttavarannot kohosivat menneenä vuonna yli 2500 miljardin dollarin ja ensi vuonna Kiinan valuuttareservit ovat lähes 20 -kertaiset Yhdysvaltoihin. Yhdessä Honkongin kanssa sen pörssi kerää uutta osakepääomaa Yhdysvaltoja jo selkeästi enemmän. Kiina oli maailman veturi vuonna 2010 ja siellä lama ei näkynyt kuten Euroopan reuna-alueilta alkanut Kreikan, Irlannin ja välimereisen alueen kriisi.

Samaan aikaan Yhdysvallat on velkaantunut ensin 1980 -luvun 1000 miljardin dollarin velasta yli viisinkertaiseksi 2000 -luvun alkuun tultaessa ja tästä lähes 15-kertaiseksi aloitettaessa vuotta 2011. Yhdysvallat ei parhaalla tahdollakaan ole nyt maailman talouden veturi ja yksinapainen maailma on takavuosien harhaa sekin.

Velan määrässä 15 000 taso miljardeissa mitaten on tähtitieteellinen ja Yhdysvallat velkaantui yhdestä biljoonasta yli 15 biljoonaan dollariin kolmen vuosikymmenen aikana, josta 70 % on syntynyt vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Eikä tässä kehityksessä näy edes minkäänlaista korjausliikettä. Käyrät kohoaa ylöspäin kuten maapallon väkiluku ja ilmastomuutosta pahentavat teollistuneen maailman päästöt. Vaikka Suomi ja Helsinki on juuri nyt lumisin paikka Suomessa, maapallon ja etenkin merien lämpötila nousi enemmän kuin koskaan kuluneen vuoden aikana.

Kiina teollisen tuotannon kärkeen

Kiinan ohitti vuonna 2010 Yhdysvallat maailman teollisuustuotannossa ja siellä on tänään liki 0.1-0.2 miljoonaa enemmän tutkijoita kuin Yhdysvalloissa. Japanin tutkijoiden määrän Kiina ohitti vuonna 2000 ja tänään Japanissa on tutkijoita vain vajaa puolet Kiinan määrästä, noin 0.6 miljoonaa alan ammattilaista. Japani ei pysy Kiinan vauhdissa innovaatiorakenteissaan.

Tieteen ja tutkimuksen panostuksessa Kiina, Yhdysvallat ja EU ovat kohtuullisen lähellä toisiaan, kaikilla on käytettävissä 1.3-1.5 miljoonaa tutkimuksen ja tieteen tekijää. Venäjä on jäänyt vajaan 0.4 miljoonan tasolle ja sen ohi ovat tulossa Brasilia, Intia, Indonesia, Etelä-Korea, Meksiko, Turkki. Intiaa suosii jatkossa etenkin väestörakenne, englannin kieli ja avoimempi kulttuuri kuin mitä Kiinassa ja Venäjällä on käytettävissä. Suomessa tutkimukseen osallistuu 80 000 ihmistä ja tutkijakoulutuksen heitä on saanut noin 13 %. Se on tyydyttävää eurooppalaista tasoa. Tieteiden välisyys, monitieteisyys, on seuraava suuri askel omassa tutkimuksessamme ja se innovaatioasteen kohottamisessa.

Aasialaiset valuuttavarannot

Valuuttavarannolla mitaten Aasia on tulossa Kiinan jälkeen useammankin valtion voimin ja suuriin talousmahteihin ovat kohonneet myös Brasilia, Intia, Meksiko ja Etelä-Korea. Käsite Bric-maat tarkoittaa Brasiliaa, Venäjää, Intiaa ja Kiinaa joista on kasvanut uusi globaali G 20 maiden voimatekijä.

Brick mailla on hyvin erilainen suhde Yhdysvaltoihin. Kiina ja Intia tuovat Yhdysvaltain markkinoille kulutustavaroita, Venäjä ja Brasilia raaka-aineita. Näistä Brasilia ottaa lähivuosina asemansa väkilukunsa mukaisesti viidentenä maailmantalouden kärkiviisikossa heti Yhdysvaltain, Kiinan, Japanin ja Saksan jälkeen. Samalla Saksan asema Euroopan veturina korostuu entisestään olkoonkin, että jo liki joka toinen saksalaisista olisi palaamassa takaisin euroajasta Saksan markkaan. Saksa toki hyötyy eurosta, eikä sillä ole mitään syytä luopua tästä edustaan.

Brasilia ja Kiina

Öljyntuotannossa Kiinan ja Brasilian yhteistyö toimii, mutta muuten kauppapolitiikka on erilaista. Brasilia on usein varoitellut valuuttasodasta, joka on käytännössä jo käynnissä. Brasilia real on vahvistunut jatkuvasti liki 10 % vuosivauhdilla ja myös Yhdysvallat syyttää Kiinaa keinotekoisen alhaisesta yuanin arvosta. Kiinan ongelma on Venäjän tapaan demokratiavaje ja etenkin varallisuuden epätasainen jakauma. Kolmasosa valtaisasta väestöstä alkaa olla jo läntisen maailman tasolla, mutta pääosa kiinalaisista elää edelleen köyhyysrajan väärällä puolella.

Brasilia haastaa Yhdysvallat myös ulkopolitiikassa yhdessä Venäjän kanssa. Brasilia pitää lämpimiä suhteita esim. Iraniin, Kuubaan ja Venezuelaan. Intian kohdalla ulkopolitiikkaa helpottaa englannin kieli, avoimuus ja taloutta omat kotimaan markkinat, vähäinen velkaantuminen. Talous kasvaa lähellä Kiinan vauhtia ja jatkossa se on mahdollista myös ohittaa edullisemman väestörakenteen vuoksi. Ennen vuotta 2050 Intia on noussut liki Kiinan tasolle talousmahtina.

Uuden vuosikymmenen aikana maailma muuttuu ja sen näkyvin ilmiö on yhteinen viestintämme ja sosiaalinen media sen välineenä. Sen käytöstä ja hallinnasta käydään kiivasta taistelua ja tätä kirjoittaessani kotisivuni lukeminen lisääntyi vuoden aikana lähes kymmenkertaiseksi.

Mukaan tulivat Yhdysvaltain ja perinteisten eurooppalaisten ohella Euroopasta etenkin Ukraina, Etelä-Amerikasta Brasilia ja vähin erin myös Meksiko. Sen sijaan Kiina ei ole sellainen jätti, kun sen kuuluisi olla. ja kulkee suljettuna kuten muutkin Aasian tulevat jätit kuvaten maan omalaatuista yksinvaltaista hallintoa. Tämä kiinalainen vuosisata tulee varmasti lähivuosina muuttumaan ja myös maailman miljoonien tutkijoiden tapa yhdistää voimiaan maailmantalouden globaalissa paradigmassa tulee näkymään entistä vahvempana.


Korporaatiot ja sosiaalisen median paradigma


Abstract

Matti Luostarinen 2011. MTT, Agrifood Research Finland. Corporations and Social Media Paradigm.

The paradigm of social media stands for the change in our view of the world brought about by all community media. This change is different from the more traditional scientific paradigm, by which we mean the change in "normal science" that is bigger than merely change in the theories or models. For social media, this change of paradigm also includes the acquisition and use of information, already an interactive real-time operation of thousands of millions in a way that includes our western view of the world, based on natural sciences, only as one option, but at the same importan part of corporations.

The research programme on the nature of social community media, its influence on traditional science and especially on the creation and diffusion of its innovations and on the change of organisation structures and institutions, as a part of corporations, was launched in 2005. The instigator at that time was my second thesis on ecological entrepreneurship, its clusters and their interaction with customer segments of the internet (English summary: Ecological cluster and innovation processes).

This article is near the summary of the fourth publicaton (English Summary: Social media paradigm) in the sequence and analyses the concepts of social media as a part of the concept analysis, symbol structures and the new social media paradigm, its relation to the rest of the evolving local, regional, national and globally vast change process. In the previous publications (English Summary: Web environment and innovation processes, 2007 English summary: New and social media as a production of cluster and network economy in innovation policy, 2009 and English Summary: New media society, 2010) the starting point was to follow the global phenomenon as a new organisatorial and network structure and to compare this change to earlier processes spatially and temporally bound as well as to innovation and diffusion processes.

The methods have been both empirical cross-disciplinary analyses, statistical factor and cluster analyses of large batches of data and dynamic simulation tasks required by the social construction, models where Delphi analytics have been used for the insides of social media.

Initially, the approach was macroeconomic, social scientific and at the same time geographically global. Now in the newest publication the analysis has been transferred to become interactive while monitoring the change microeconomically and socially in a grass-root follow-up study spanning several years.

The social media paradigm changes the traditional paradigm of science regarding data collection and processing and the real-time and placeless method of operating through new information and its innovations. Innovation is both social and cultural and its recipients differ markedly from the description and diffusion of traditional technical innovation, but also from the emerging cluster structures and networks. This also explains the vast spreading of information and the rapid leaps in the real-time development of its symbol structures.

Symbol innovations as well as concepts and organisatorial innovations are directing the process, whereas its recipients use information differently from what is presented in the more traditional classification of technical innovations and their diffuusion, also inside old corporations.

One of the reasons for this is the Einsteinian relativity and the phenomena of non-euclidic geometry in spatial structures and as a social or communal phenomenon. The main reasons are the users of social media, the quality of the recipients and the way of the near community to influence the shaping of the paradigm.

Social media is only at the beginning of the road as the builder of a new paradigm. Its changes are visible first in the new symbol structures and in the traditional methods, also in research as well as in our way of perceiving social, economic and spatial structures. The virtually described paradigm of social media is more true as a scientific view of the world than the image shared by the traditional community when comparing the changing view of the world and its paradigm to the earlier "it is as you see it" view of the world of the near community, but also in old corporations. The differences between the clusters of the main groups (typologies) of social media are great and they have both cultural and spatial differences.

The changes in the scientific paradigm are mostly focused on temporal and spatial sciences as well as social and economic sciences but also on many applications of natural sciences. The most urgent requirement for the future is method research, also into the study of science and into the introduction of new research equipment. On this sense, we are facing a paradigmic change also in the drafting of the theory of science, its multidisciplinary research, data collection and processing as well as its information theory.

Keywords: Social media, paradigm, corporation, innovation, networks, clusters, Facebook, blogs, blogosphere, media society


Yleistä

Paradigma ja sen muutos on käsitteenä laaja ja liitetään arkikielessä oikeana pidetyn ja yleisesti hyväksytyn maailmankuvan muutokseen. Tieteessä tämä tarkoittaa usein auktoriteettiasemassa olevan teorian tai muun viitekehyksen vaihtumista uuteen. Thomas Kuhn käytti teoksessaan “Tieteellisten vallankumousten rakenne” tiettyjä toiminnan tapoja kuvaamaan vakiintunutta käytäntöä läntisessä tieteessämme. Nämä suuret linjaukset liittyvät siihen mitä meidän tulisi tutkia ja tarkkailla, millaisia kysymyksiä meidän tulisi asettaan tutkimustilanteessa, kuinka nämä kysymykset olisi esitettävä ja miten saatuja tuloksia, niiden analyysiä ja menetelmiä, tulisi tulkita.

Tiede kuvataan usein ikään kuin tiiliseinänä, johon tutkijat tuovat omat tiilensä ja säännöt rakentamiseen ovat kohtuullisen tiukat, eikä uuden tiilen löytäminen ole aina helppoa. Kokonaan uusi tiili, uusi malli tai teoria, on harvinaista herkkua. Jos seinä alkaa olla vino ja uudet menetelmät oikeita, joudutaan tarkentamaan vanhempien rakenteiden paikkaa. Jos siellä on paljon virheitä tai likimääräisiä ratkaisuja, seinä on korjattava.

Marxismis-Leninismi ideologiana ja tieteen paradigmana, maailmankatsomuksellisena oppina, kaatui takavuosina ja samalla valtava määrä inhimillistä työtä ja pääomaa sen mukana.

Maailmankuvien ja ideologioiden korjaus on usein paradigmainen ilmiö, mutta ei välttämättä. Tällainen paradigmainen prosessi syntyy vaikkapa silloin, kun maailmakuvaa muuttavat teoriat, kuten kvantti- tai suhteellisuusteoria, darwinilainen evolutionarismi, alkavat muuttaa hitaasti koko maailmankuvaamme. Kuhnin mukaan tiede ei esiinnykään yksittäisten teorioiden ja tiilien tapaan seinää rakentaen vaan juuri paradigmaisina vaihdoksina.

Paradigman määrittelystä

Kuhnilaisessa ajattelussa paradigman on oltava selvä muutos hankkia tietoa. Usein hän käyttikin paradigman asemasta käsitettä “normaalitiede” välttääkseen käsitteelliset virheet. Tällaisessa tieteessä sen juuret olivat läntisen kulttuurin laboratorioissa, osien tutkimisessa ja aluksi sellaisen maailman tulkinnassa, jossa kysymykset syntyivät pienen yhteisön sisältä. Myöhemmin tämä yläluokan aatelin harrastama tiede institutionalisoitui yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Uusi vaihe tuli internetin ja tietokoneitten myötä sekä lopullisesti sosiaalisten yhteisömedioitten tuotteena.

Kun tuhannet miljoonat ihmiset alkoivat koota tietoa, jakaa sitä ja käsitellä yhdessä reaaliaikaisesti ja vuorovaikutteisesti piittaamatta vanhoista privilegioista, suurin osa heistä vailla läntistä tiedeuskovan maailmankuvaa, syntyi uusi paradigmainen tapa ottaa käyttöön myös einsteinilainen suhteellisuus sekä sen vaatima ajaton ja paikaton maailmankuva todellisena tietona ja arkielämän kokemuksena. Samalla alkoivat murtua perinteiset tekniset innovaatiot ja niiden diffuusiset paradigmat innovaatioprosessin kärjessä sekä korvautua sosiaalisilla, symbolisilla ja niitä parhaiten taitavien ihmisten kyvyllä operoida uudessa virtuaalisessa ympäristössään monikulttuurisesti uusia organisaatioita rakentaen.

Käytännössä webympäristö ja sen sivustot ottivat vastaan ja lähettivät informaatiota kolmen median kautta. Tutkimuksessa näitä kutsuttiin joko tiedon alueeksi tai tiedon intressiksi, joskus myös tiedon hankinnan järjestelmiksi ja menetelmiksi. Yhteisösivut kuten Facebook, Myspace ja suomalainen IRC-galleria sekä blogit olivat osa tätä laajenevaa, yhteisö- tai kansalaismediaksi kutsuttua kasvavaa prosessia. Tutkija ja toimittaja, mutta toki myös poliitikko tai yrittäjä, ovat sen sisällä toimivia agentteja ja tutkimusohjelmassa olikin syytä “jalkauttaa” oma työ osaksi tätä tutkittavaa ilmiötä noudattaen sosiologisen tutkimuksen parhaita perinteitä. Tässä oma työ saatetaan osaksi tutkittavaa ilmiötä, aineistot kerätään osana itse tutkittavaa prosessia, ei ulkopuolisena sitä tutkijan “norsunluutornista” tarkkaillen. Tässä professori Erkki Asp oli esimerkillinen opettaja.

Käsitteelliset ongelmat

Uusi paradigma sisältää kauan vahan erikoistapauksena olkoonkin, että uusi tapa hankkia ja levittää tietoa on oleellisesti aiempaa laajempi. Teoriatasolla kvanttimekaniikka sopii maailmankuvaamme nyt paremmin kuin klassinen mekaniikka, mutta paradigmainen tuo muutos ei sittenkään ole verrattaessa sitä internetin ja sosiaalisten medioitten tapaan muokata uutta ja levittää sitä (diffusion) ohittaen läntisen tieteen institutionaalinen asema käyttää myös valtaa ja vaikuttaa ajatteluumme tai vahvistaa juuri sen asemaa, mutta nyt uuden paradigman avulla.

Uudesta maailmankatsomuksesta tai teoriasta sen selittäjänä tulee paradigmainen vasta, kun sen merkitys alkaa näkyä tieteellisessä selityksessämme, sen tavassa muuttaa laajemmin koko kuvaamme arkielämässä ja sen ajattelussa, käytännön toteutuksessa myös symbolijärjestelmien muutoksen kautta. Poliittinen järjestelmä jossa lainsäädäntövaltaa käyttivät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat, puolueet tai korporaatiot, oli ongelmallinen uuden sosiaalisen paradigman mallissa. Näin Suomessa jopa käsitteet menivät vaikeasti ymmärrettäviksi ja suositeltiin siirtymistä “sosiaalisesta” mediasta “yhteisöllisen” median käyttöön. Sosiaalinen media koettiin jo käsitteenä joko monimerkityksellisenä tai uusi ilmiö, paradigma, pyrittiin “kesyttämään” osaksi vanhaa korporatiivista yhteiskunnallista hitaan ja pienten osittaisten muutosten maailmaa.

Vanhan paradigman verkostot

Tämä muutos, uuden paradigman, organisaatioiden ja instituutioiden sisäänmarssi, on vaikea vanhan paradigman sisällä toimiville organisaatiolle ja instituutiolle sekä taloudelliselle ja kulttuuriselle jo vakiintuneelle käytännölle. Vanhan paradigman kohdalla on aina mukana runsaasti yhteiskunnallista valtaa ja suhteita, verkostojen ja klustereiden pysyviä rakenteita, joiden olemassaolo on juuri tuon vanhan paradigman varassa.

Suomessa todellisuutta pyrittiin webkielessä avaamaan liki empiiristen lainalaisuuksien kautta ja pragmaattisesti. Näin abstrakti uusi käsitteistö jäi tiedon käsittelyssä, tulevaisuuden ennustamisessa, ulkopuolelle. Tämä koski niin politiikan tekijöitä, ekokatastrofia ilmastomuutoksena, sosiaalipolitiikkaa tai vaikkapa medikalisoitunutta lääketiedettämme ja ohjeitamme muille EU-valtioille talouskriisin globaalissa ja finanssi-innovaatioiden reaaliaikaisissa prosesseissa. Käsite mediayhteiskunnasta syntyi internetin, webympäristön ja sosiaalisen median tuotteena mutta erillisenä siitä. Mediayhteiskunta ja sen kriisiytyvät rakenteet pukeutuivat sosiaalisen median asuun ja pyrkivät tekemään siitä osan pragmaattista, utilitaristista korporaatiota, tavan tehdä taloudellista tulosta.

Muuttuvassa webympäristössä laajemman kulttuurin ohjaava oma viitejärjestelmä, uudet symboli-innovaatiot, antavat lopulta säännöt havaintojemme teolle sekä yksilöiden tekemille yleistäville teorioille ja niiden todentamiselle. Tieto kulkee läpi monia meille vieraita tiedon käsittelyn ja vastaanoton järjestelmiä, eikä avaa korporatiivisessa organisaatiossa alkuunkaan kaikkia webympäristön symboliikan miljoonia moniulotteisia edes avainkäsitteitä tai niiden tulkintaa “väärässä” viitekehyksessä. Tässä eri medioitten kilpailussa on suuria eroja siinä missä tietoja tuottavien ja kuluttavien ryhmienkin välillä. Ryhmien innovaatioasteessa voi olla suuria eroja ja etenkin symboli-innovaatioiden avaaminen on kokonaan erilainen prosessi kuin perinteisen teknisen innovaation yhteydessä tai sen diffuusiossa. Ongelman avain ei ollut nyt niinkään tieteen ja teknologian kuin sosiologian ja ihmistieteiden suunnalla olkoonkin, että kyseessä oli poikkitieteisesti lähestyttävä tutkimustehtävä.

Tiedon tulkinta ja strukturalismi

Kun agraari tai teollinen yhteiskunta muuttui osana uusia teollisia innovaatioita tai yhteiskunnallisia revoluutioita, niiden muutokset olivat osa tieteen ja teknologian vähittäisiä muutoksia. Sähkö ja raideliikenne muuttivat tapamme elää ja asettua maapallolle siinä missä teoria evoluutiosta, ihmisen tai maapallon asemasta maailmankaikkeudessa suhteessamme kirkkoon ja Jumalaan. Nämä muutokset olivat joko nopeita tai hitaita, mutta lopulta paradigmaisia ja näkyivät ihmisten arkielämän askareissa, tavassa muuttaa elämäänsä ja sen usein yhteisöllistä arkiajattelua, sitä miltä maailma näytti lähiympäristöstä sen kokien ja rajallisten aistien viestimänä.

Webympäristön blogien kohdalla esiintyvät uusmedioitten juuri näkyvimmät tiedon tulkinnan kulttuurien väliset erot. Juuri tämä tulkinta antaa uudelle sosiaalisen median digikielen ilmiöille merkityksen, joka taas mahdollistaa toiminnan suuntaamisen olettamamme yhteisen ymmärryksen pohjalta. Tämä ymmärrys ei ole niinkään kollektiivista muistia tai sosiaalista pääomaa tarkoittava, eikä siis viittaa perinteiseen yhteisöllisyyteen, vaan pikemminkin lähempänä eräänlaista “geneettistä” koodia ja oppimiseen liittyvää yhteistä osaamistamme, kulttuurien yhteistä sinfoniaa.

Tässä sosiaalisen median paradigma lähestyy modernin antropologian isän Claude Levi-Straussin päätelmiä strukturalismista globaalien ajatusmalliemme yhteisenä taustana. Puhekielen mukana menetämme tätä yhteistä taustaamme ja digikielen kohdalla lasten ja nuorten tapa ottaa viestejä vastaan poikkeaa oleellisesti heidän vanhemmistaan. Uudessa paradigmassa kuitenkin juuri nämä symboliset järjestelmät ohjaavat toimintaa aina kaupankäynnistä taiteen ja tieteen merkkiteoksiin sekä myyttisiin uskomusjärjestelmiimme ja tieteen saavutuksiin.

Ymmärtävä hermeneuttinen symboliikka

Sosiaaliset yhteisömediat muuttavat tuhansien miljoonien yksilöiden yhteisöelämää ja ovat einsteinilaista suhteellisuutta, ajan ja paikan uutta määrittelyä vanhan teorian pohjalta. Mutta samaan aikaan myös osa uutta reaaliaikaista taloutta, tiedettä ja taidetta, tapaamme ajatella virtuaalisesti ja myös geneettisesti uudella tavalla ympäristömme kokien. Muutos on tapahtunut muutaman vuoden aikana 2000-luvulla.

Ymmärtävä tiedonintressi liittyy omassa tieteessämme kielen ja symbolijärjestelmien tulkintaan ja on hermeneuttinen lähinnä sen Gadamerin kuvaamana prosessina. Martin Heideggeria lainaten kieli on ihmisen koti. Ihminen asuu tässä kodissa. Ajattelijat ja runoilijat ovat tämän asumisen vaalijoita. Professori Erkki Asp piti hyvää kirjallisuutta samalla parhaana sosiologiana.

Hermeneutiikan säännöt määrittävät ihmistieteellisten väittämien merkityksen ja vastaanottamisen myös digikielen uudessa sosiaalisen median paradigmassa. Se näkyy tavassamme tulkita webkielen symboliikkaa ja viestejä. Niinpä kun empiirisanalyyttiset tieteet ja niiden varassa toimivat taloudet, etenkin perinteinen korporatiivinen teknologiakulttuurimme, pyrkivät selittämään ihmisen toimintaa rationaalisista kausaalisuhteista käsin, geneettinen kielemme ymmärtää ihmisen toiminnan motiivit myös hänen varhaisemmista käsityksistään ja intentioistaan lähtevinä.

Prosessi on lähellä Sigmund Freudin ja etenkin hänen oppilaansa Jungin tulkintoja. Freud ja Jung eivät vain voineet tulkita dna-molekyylin ja genetiikan merkitystä kollektiivisen kokemuksen synnylle uuden tiedon käsittelyssä ja sen avaamisessa nyt jo tuhansien miljoonien yhteisessä, vuorovaikutteisessa ja reaaliaikaisessa sosiaalisen median uudessa paradigmassa.

Dopamiinista humaltuva tutkija

Perinteisessä korporatiivisessa rakenteessa uuden tiedon käsittely näyttäisi johtavan tulkinnoissa kontrolliin, varmaan tietoon ja samalla lamauttavan avainkoodiston käsittelyn skenaarioita tehtäessä. Se näkyy myös vanhoissa organisaatiorakenteissa ja niiden hierarkisissa tavoissa tulkita uudet verkostot ja klusterirakenteet väärin. Molemmat ilmiöt on kuvattu sekä biologiassa että Erik Allardt sosiologiassa esitellessään portaittain tapahtuvaa asenteiden vahvistumista ja symbolitekojen vaihtumista toiminnaksi, biologin tulkintana dopamiinin tapaan vaikuttaa vaikkapa ostopäätöksiimme niiden vahvistuessa alun empimisestä kohti ostotapahtumaa.

Webympäristön globaalit prosessit eivät sovi tällaiseen psykologisoivaan tai market-ympäristön yhteisölliseen maailmaan, vaan tuottavat liki päinvastaisia tuloksia ja toiminta syntyy reaaliaikaisesti, ei hitaan prosessin tai diffuusion, asteittain tapahtuvan kehityksen kautta. Lisäksi prosessit eivät ole psykologisia siinä merkityksessä kuin lähiyhteisöissä, eikä niitä ohjaa lähiyhteisön “miltä näyttää” -maailmankuva ja sen luomukset toiminnan ohjaajina.

Prosessin globaalia syntyä ja sen anatomiaa, ryhmien typologiaa ja liikkeitä on seurattu aksiomaattisena tulkintana ja delfianalytiikan avulla sekä tulkiten tuhansien ihmisten käyttäytymistä tutkijan sivustolla sinne “kätketyn” tiedon käyttäjinä (Luostarinen 2007, 2009, 2010a, 2010b). Viimeisimmässä julkaisussani seurataan sosiaalista mediaa juuri yksilön ja hänen tutkijan työnsä kautta sekä peilaten se aiemmin jo julkaistuihin globaaleihin prosesseihin, uusiin jo syntyneisiin paradigmaisiin tapoihin verkottua blogosfäärin suurtyypeiksi (typologiat), uusiksi klusterirakenteiksi sekä innovaation kohdalla uusiksi paikasta ja ajasta erkaantuviksi symboli- ja organisaatioinnovaattoreiksi.

Sosiaalisen median paradigma

Sosiaalinen media on käsitteenä jo sellaisenaan paradigmainen (Social media paradigm) muuttaen sekä tiedettä, taidetta, kulttuuria ja talouden toimintaympäristöjä, sosiaalisten ja yhteisöllisten rakenteiden tapaa toimia, ja olla osa perinteistä tiedettä ja sen tutkimusta. Erityisesti sosiaalisen median toimesta muuttuvat vanhat innovaation ja sen leviämisen käsitteet, aikaan ja paikkaan sidotut tieteet ja niiden tapa selittää talouden ja sosiaalisen elämämme avainilmiöitä. Korporatiivisen yhteiskunnan avaininstituutiot liittyvät usein juuri vanhoihin alueellisiin, regionaalisiin rakenteisiin ja niiden tapaan toimia myös uudessa sosiaalisen median paradigmassa.

Sosiaalisessa mediassa, mutta myös perinteisemmässä mediassa, näkee usein amerikanenglannista tehtyjä käännöksiä, jossa käsitteellä “corporation” on ymmärretty, kuten Yhdysvalloissa usein on tapana, mitä tahansa yritystä, yhdistystä tai kunnallishallintoa. Tässä merkityksessä korporaatio muuttuu, kuten monet muut symbolikäsitteet siirtyessään kulttuurista toiseen, ja samalla ne värittyvät uudella tavalla ja saavat uusia, mielestämme samalla vääriä merkityksiä. Näin tekstin avainkäsitteet, korporaatio, sosiaalinen, media ja myös innovaatio, avautuvat eri kulttuureissa hyvin eri tavalla ja ovat saman kulttuurinkin ja kielialueen sisällä monimerkityksisiä käsitteitä ja kuuluvat sosiologian tutkimuksen piiriin. Tässä merkityksessä sosiaalinen paradigma ei tuo mitään uutta ja vierasta, mutta toki määrättömän määrän ja reaaliaikaisesti sekä vuorovaikutteisesti. Tätä yhteiskunnallisella evoluutiolla tai sen diffuusiolla ei ole tarkoitettu.

Sosiaalisissa yhteisömedioissa länsimainen tiede ei ole kuin osa totuutta, tiedon kulkua ja leviämistä. Pääosa sen reaaliaikaisista sadoista miljoonista käyttäjistä ei edusta tieteellistä maailmankuvaa ja mukana voi olla luuloa, usko, myyttejä, skolastiikan ja empirismin alkeita, Spinozan kaltaista tietoluokittelua, tieteen pohjana olevaa intuitiota, suoraa tietoa luonnosta ja lähiyhteisön antamaa kuvaa siitä, “miltä maailma näyttää”.

Mutta samaan aikaan omilla sivustoillaan työskentelevät ja tietoa jakavat henkilöt, jotka käyttävät työssään kvanttimekaniikkaa, skaalaavia tietoverkkoja, jopa tiedettä tutkimuksen kohteena pohtien uuden paradigman syntyä, tieteellisen vallankumouksen viimeistä vaihetta analysoiden sitä käsiteanalyysein reaaliaikaisesti.

Symboli-innovaatioiden ja käsiteanalyysien luonne on sekin kehittynyt prosessin kestäessä, siinä missä monet simulointitekniikat, tiedonkeruun uudet järjestelmät osana uutta paradigmaa ja sen selittämistä. Tässä sosiologien tehtävä on erityisen merkittävä ja palvelee samaan aikaan useita tieteenaloja poikkitieteisenä lähestymistapana lisäämällä siihen riittävä määrä myös kvantitatiivista osaamista operoida reaaliaikaisesti satojen miljoonien aineistoilla. Tähän tiede tarjoaa tänään oivan mahdollisuuden siirtämällä luonnontieteitten suuria prosesseja tutkivia menetelmiä sosiologiseen tutkimustraditioon. Erityisen runsaasti tällaisia menetelmiä käytetään vaikkapa biologian yhteydessä.

Näin viimeisimmissä julkaisuissani on käytetty perinteisiä vaativia luonnontieteen ja biologian kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, muta tehtävät ovat olleet yhteiskuntatieteisiä, sosiaalisia, sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa, mutta myös organisaatioita ja niiden taloutta ja käyttäytymistä selittäviä internetin sisäisiä ilmiöitä. Niiden tutkimuksen on mahdollistanut sosiaalisen median syntyminen ja netin sisäinen logiikkaa, analyyttisen työn avoimuuden toteutuminen ja sen mahdollistaminen sekä globaalisti että yksilö- ja yhteisötasoilla. Tässä paradigmainen muutos on ollut kaikkein dramaattisin niin yksilöiden, yhteisöjen kuin kulttuurienkin välillä.

Sosiaalisen median paradigman tutkimusohjelma

Sosiaalisen median tutkimusohjelma käynnistyi vuonna 2005 valmistuneen toisen väitöskirjani seurauksena, jossa professori Erkki Asp oli läheisesti mukana kuten myös ensimmäisen väitöskirjani toisena vastaväittäjänä (Matti Luostarinen: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka, English summary: Ecological cluster and innovation policy 2005, A Social geography of hydro-electric power Project in Northern Finland. Personal spatial identity in the face of environmental changes 1982).

Tuolloin tutkimus osoitti, kuinka vuorovaikutussuhteet yrittäjien ja näiden klusterirakenteiden välillä oli mahdollista rakentaa osaksi kuluttajasegmenttien vastaavia rakenteita. Puuttui enää vain globaali väline, jossa nämä operoisivat samaan aikaan ja yhteisöllisten (virtuaaliyhteisöllisten) rakenteiden sisällä reaaliaikaisesti. Tämä edellytti vanhojen verkostorakenteiden päivittämistä ja niiden kokoamista vastaamaan webympäristön vaatimuksia.

Tiedepuistot osaksi prosessia

Uusin vaihe käynnistyi blogien ja sosiaalisen median käsitteinä ja myöhemmin siihen tulivat mukaan monet muut yhteisömedian tuotteet, joista Facebook jo samana vuonna. Kun prosessi käynnistyi, hakukone Google löysi näistä vain muutaman havainnon, verrattuna siihen nyt löytyvään tuhansien miljoonien sivustojen määrään, johon uusi paradigmainen ilmiö laajeni tutkimusvuosien aikana noin viidessä vuodessa. Jo tämä on ilmiönä paradigmainen ja vaati selityksen.

Aiemmat julkaisut on mahdollista saada osin webympäristön kautta ja osin ne ovat digituotteina hankittavissa ilman perinteistä varastointiin liittyvää vaihetta. Kirjat kannetaan kuluttajalle kotiin ympäri maailmaa reaaliaikaisesti painaen ne heti tilauksen saapuessa kustantajalle internernetin verkkokirjakauppojen välittäminä. Näin massatuotteelle tyypillistä varastointia ei synny ja kirja on mahdollista saada myös siellä, minne pienet julkaisumäärät ja pienen kielialueen sisällä julkaistut kirjat eivät muuten voisi levitä, olisivat käytännössä tuntemattomia ja mahdottomia kenen tahansa hankittaviksi sähköisen tuotteen rinnalla myös perinteisenä kuvitettuna printtituotteena, klusteritaidekirjana. Käsite “cluster art” tuottaa sekin jo liki 20 miljoonaa havaintoa Goolgen haukkoneessa, kun käsitettä manifestin kautta luodessani sitä ei mainittu lainkaan, eikä vieläkään suomenkielisenä (klusteritaide) muuten kuin oman tutkimukseni tai taiteen yhteydessä.

Tässä suomalainen kulttuuri on äärimmäisen suljettu ja kulkee omassa mediaympäristössään pienten talousmaakuntien medioitten vuosisadan tradition suojassa alkaen pienen pääkaupunkiseudun henkisestä ilmapiiristä ja sen mediasta, käytännössä muutamasta henkilöstä 1900-luvun alun suljetun kulttuurivaihdon tapaan.

IASP (International Association of Science Parks) julkaisi Etelä-Afrikassa pidetyn maailmankonferenssin yhteydessä pidetyn juhlaesitelmäni monografiana, jollaisena se oli saatavilla 52 kielelle käännettynä IASP:n päämajasta Malagasta ( Global blogs, weblogs and blogosphere, innovation processes and web-environment - Global economy in relation to success of STPs ). Tällöin menetelmänä diffuusiossa käytettiin samaa kuin aiemmin ns. agropolis -strategian yhteydessä, joka sekin levisi juuri tiedepuistojen maailmanjärjestön jäsenten kautta globaaliksi 1990-luvun alussa (Luostarinen 1991, Agropolis Strategy). Suomessa ilmiötä ei tunnettu lukuun ottamatta kapeaa maataloustutkimuksen eliittiä ja Etelä-Hämettä, joka sulki sen tehokkaasti estäen strategian käytön edes kansallisena vuosina 1990-2000.

Erityisen hyvin strategia menestyi Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, mutta myös Euroopassa ja etenkin maanosissa, jossa käsite “Agropolis” viittasi vanhan neuvostovallan aikaiseen käsitteistöön agrokaupungeista. Tällaisia löytyi runsaasti mm. Neuvostoliitosta irtautuneista alusmaista sekä Etelä- ja Väli-Amerikasta sekä Kiinasta. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa käsite tunnettiin myös mutta lähinnä ranskalaisena perinteisempänä tiedepuistotoimintana. Suomalainen malli ja strategia toi sille uuden webympäristöön rakennetun oleellisen korjauksen ja muistutti jo tuolloin sosiaalisen median tarjoamista mahdollisuuksista luonnonvarojen käytössä liitettynä klustereihin ja innovaatioympäristöihin sekä paikasta ja ajasta riippumattomiin kulutusympäristöihin ja tulevaan sosiaalisen median paradigmaan.

Näin vanhan korporatiivisen järjestelmän päivittäminen uuden internet -ajan vaatimuksia vastaavaksi toimi odotetusti juuri siellä, missä maaseutualueilla ja aluehallinnossa oli jo aiheeseen liittyviä symbolirakenteita. Kyse oli nyt niiden modernisoinnista, ei kokonaan uudesta käsitteistöstä, jonka vastaanottaminen olisi ollut joko mahdotonta tai sitä ei olisi edes havaittu tiedepuistomaailman akateemisen innovaatiojärjestelmän tuotteena globaaleilla, usein valtavan laajoilla keinokastelluilla maaseutualueilla. Liki poikkeuksetta näillä alueilla oli samalla runsaasti sosiaalisia, taloudellisia ja etenkin ympäristöongelmia.

Suomessa myöhään liikkeelle

Sosiaalinen media yleistyi Suomessa suhteellisen myöhään. Käsitteeseen liittyi vääriä tulkintoja ja monimerkityksisen paradigman rinnalle esitettiin mm. käsitteitä yhteisömedia, kansalaismedia, kommunikaatiomedia, vapausmedia jne. Samalla käsite haluttiin kansallistaa kuten Facebook Naamakirjaksi, Twitter ja tvittaus Sirkuttimeksi ja visertämiseksi, mutta samalla pyrittiin hakemaan myös etulinjaa uuden ilmiön evoluution kärjessä. Ilmiön laajuutta, paradigmaista luonnetta, Suomessa ei tuolloin oivallettu ja tiedeyhteisö jätti sen käsittelemättä ja määrittely tapahtui sekin Wikipedian ja sosiaalisen median sisällä, jonne se epäilemättä kuuluikin. Käsitteen ja sen organisaatioiden, prosessin tulkinnan ja kehittämisen kärjessä suomalaisuus oli rasite ja Suomi statisti. Kansallisen innovaation teknologinen luonne ja insinööritieteet olivat nekin nyt vain vahinkona siirryttäessä paradigmaisen sosiaalisen ja symbolisen median seuraavaan, dramaattisesti edellisestä poikkeavaan vaiheeseen.

Sosiaalisten ja yhteisöllisten medioitten myötä suomalaiset saivat mahdollisuuden pintaa syvempään tutustumiseen kanssaihmisiin, globaaliin sosiaaliseen ja kulttuuriseen ilmiöön, jonka taloudellisia ja institutionaalisia merkityksiä ei oikein ehditty edes pohtia. Tiede tuli taustalla ja monitieteisyys ei riittänyt silloin, kun pääosa käyttäjistä, noin viidessä vuodessa yli miljardi ihmistä, oli prosessin aktiivisia reaaliaikaisia kehittäjiä ja vain harva tieteellisen maailmankuvan hankkineita.

Alkuvaiheessa pääosassa oli tavarat, palvelut, tiedon ja uutisten hankinta ja vaihto, viihtyminen ja pelailu, ihmisten tapaaminen, globaali maailman yhteinen ilmoitustaulu. Käsite “amatööri” alkoi kuitenkin myös mediakielessä pian hämärtyä koulutuksen kasvaessa ja samalla innovaatio ja sen diffuusio erillisiä ilmiöinä hämärtyivät. Satojen miljoonien ihmisten arkielämä, työ ja vapaa-aika alkoivat muuttua, uusi paradigma muutti aluksi juuri ruohonjuuritason ajankäytön. Tiede tuli jälkijunassa ja moni koki median ja neljännen valtiomahdin olevan suurimman murroksen vastaanottajan. Miljardien ihmisten yhteinen monialainen yhteiskunnallisen paradigma muuttanut ilmiö liitettiin Suomessa mediatieteisiin. Syy oli sama kuin agrotiedepuistojen ja agropolis -strategian ajautumisessa vanhoihin sosialismin agrokaupunkeihin, käsitteessä oleva yhteinen nimittäjä agropolis. Suomessa tällainen käsite (agro) oli suljettu innovaatiotoiminnan ulkopuolelle menneen maailman edustajana. Näin mentaaliset mieliluvat, oma kapea suljettu kielialue ja media, johtivat virhekäyttäytymiseen samaan aikaan kun Kiina, Brasilia ja monet muut tästä mentaalisesta harhasta vapaat maat ja kulttuurit ottivat globaalit ohjat käsiinsä.

Tietotyöläiset eivät ainoita innovaattoreita

Tietotyöläisille ja tutkijoille sosiaalinen media vaati käsiteanalyysiä, tiedon keruuta ja jäsentelyä, uuden tiedon nopeaa reaaliaikaista omaksumista, kykyä työskennellä vuorovaikutteisesti ja reflektoiden, oman ammattitaidon välttämättömänä ylläpitona uudessa reaaliaikaisessa ympäristössä. Innovaatioaste, tekninen osaaminen, ei enää ratkaissut yksin uuden vastaanottamista. Tämä rinnalle vaadittiin sosiaalista mielenlaatua, verbaalista lahjakkuutta ja luovuutta, suurten massojen hallitsemia taitoja.

Perinteinen innovaatioaalto katosi reaaliaikaisesta ja ilman paikkaa ja aikaa prosessoivasta paradigmasta ja sitä alkoivat hallita uudet taloudelliset, sosiaaliset sekä vanhoja korporaatioita ravistelleet uudet säännöt ja lainalaisuudet. Oli hyväksyttävä vaikea neljäs ulottuvuus, einsteinilainen suhteellisuus ja riemannilainen geometria sekä hylättävä newtonilainen maailmankuva ja sen sovellukset tai analogiat.

Korporaatioita muuttaneen uuden paradigman takana eivät olleet niinkään internetin tarjoamat uudet mahdollisuudet, suuri joukko ihmisiä kommunikoimassa keskenään, holistinen kokonaisuus, kun eri osien yhdistäminen toisiinsa muuttaen samalla vakiintuneet toimintatavat ja ajattelu, niin perinteisten instituutioiden toiminnassa, kuin niitä ohjanneissa yksilöiden ja yhteisöjen arkielämän ja vapaa-ajan toimintakulttuureissa.

Tieteissä ja tutkimuksessa ensimmäisenä muutoksen tuuliin joutuivat aikaan ja paikkaan sidotut kronologiset ja korologiset, regionaaliset ja spatiaaliset tieteet ja niiden soveltajat, erityisesti media tiedon välittäjänä, heti insinööritieteitten ja niitä soveltavan yhteiskuntakoneiston rinnalla.

Perustieteitten ja niiden sovellusten rinnalla muuttuivat niiden korporaatiot, yhteiskunnan hallinto ja sen niin horisontaaliset kuin vertikaaliset järjestelmät. Kaikki tämä ei voinut tapahtua korporaation sisällä reaaliaikaisesti vaan asteittain ja paljon hitaamman prosessin kautta kuin mihin välineistö ja etenkin nuorten kokema virtuaalimaailma välineineen antoi mahdollisuuden tai jollaista korporatiiviselta yhteiskunnalta odotettiin ja petyttiin. Yhteiskunta jakautui useampaan kerrokseen, jossa tiedon reaaliaikaisuus oli keskeinen väline toimia niin talouden, ei vain uusien finanssi-innovaatioiden kohdalla, vaan myös aluehallinnon, sosiaalisten rakanteiden, jopa terveyden hoidon ja sen hankinnan yhteydessä.

Symboli-innovaatiot ja käsiteanalyysit

Tutkimusohjelmaa käynnistettäessä, globaaleja blogosfäärin miljoonia käyttäjiä luokiteltaessa, sekä seurattaessa uuden paradigman eroja perinteiseen verkottumiseen ja klusterirakenteisiin, korporaatioiden muutokseen, vuonna 2006 sosiaalisella medialla ymmärrettiin Suomessa liki yksinomaan mediatutkimusta tai sosiaalista tutkimusta.

Juuri median kriisi ja sen merkitys perinteisessä yhteiskunnallisessa vallankäytössä teki tutkimuksesta ongelmallisen. Kun uusi paradigma oli laajasti maailmankuvaa muuttavaa, sen vastustus oli ymmärrettävästi suurinta juuri itse median kentässä ja suurissa mediataloissa. Uusi paradigma koettiin uhkaksi ja ensimmäisenä perinteisen, kansallisesti arvokkaan printtimedian sisällä maailman metsäisimmässä maassa.

Kun tutkimus käynnistyi hakukone Google löysi vain muutaman sosiaalista mediaa tarkoittavan havainnon (social media), mutta jo elokuussa 2010 liki 250 miljoonaa ja tätä artikkelia kirjoitettaessa marraskuussa 2010 liki 700 miljoonaa hakutulosta.
Näin ilmiö levisi ja syveni muutamassa kuukaudessa muutamasta miljoonasta noin tuhanteen miljoonaan. Se oli koko ajan maailmankuvaa murtava prosessi muuttaen tutkimuksen aikana kaiken aikaa aiemmin jo opitun perusolemusta, täydensi tiedettä, itse itseään sekä tästä prosessista syntyvää käsitystä, maailmankuvaa.

Tietoverkosta paradigmaksi

Vanhassa paradigmassa internet oli edustanut tietoverkkoa, joka koostuu tuhansista pienemmistä kaupallisista tai ei kaupallisista verkostoista. Verkko viittaa kielessämme käsitejärjestelmän tekniseen osaan ja verkostolla tarkoitamme prosessin sosiaalisia tai organisatorisia rakenteita, jossa avaininnovaatio on uusi symboli, symbolijärjestelmä, kieli ja sanat.

Uusien symboli-innovaatioiden ja niiden luomien sosiaalisten ja yhteiskunnallisten ilmiöiden myötä vanhat käsitteet latistuivat ja myös niiden todellinen merkitys muuttui. Verkkoyhteisöpalvelujen kautta syntyi monitulkintainen sosiaalisten medioitten yhteinen yläkäsite, jota oli vaikea hahmottaa. Etenkin nuorisokulttuurissa uudet symboli-innovaatiot kuvasivat modernisaatiota, globaalia yhteisöä ja siihen kuulumista, luonnollisena pidettyä reaaliaikaista prosessia, ei niinkään aiemman paradigman aikaista tapaa huolehtia kielestä tai heidän vanhempiensa kyvystä ymmärtää tai olla ymmärtämättä. Syntyi kahden kerroksen väkeä ja välittäviä kerroksia, joista käytettiin kirjavia ja usein hyvinkin osuvia kielikuvia.

Aiemmin etäisyydellä oli ollut merkitystä ja mitä lähempänä alkuperäistä innovaattoria vastaanottaja oli, sitä helpompi hänen oli ottaa vastaan ja hyödyntää tai vastustaa uutta innovaatiota koko laajuudessaan. Tämä koski etenkin imitointia ja siihen liittyviä monia ongelmia etenkin mutkikkaiden sosiaalisten, kulttuuristen, organisatoristen sekä lopulta symboli-innovaatioiden omaksumisessa.

Sosiaalinen innovaatio yhteisömedioissa

Sosiaalisen median sisällä syntyneet klusterirakenteet ja niiden faktoripisteistä luokitellut typologiat olivat tutkimuksen empiiristä aineistoa. Näitä ryhmiä käytettiin delfityyppisen prosessin osana ja hakien avainhenkilöitä suurten ryhmien sisältä tulkittaessa organisaatioiden tai suurten sosiaalisten rakenteiden toimintaa ja systeemidynaamista simulointia. Samalla delfin jäsenet olivat osa prosessia ja sen tulkitsijoita vuorovaikutteisessa reaaliaikaisessa prosessissa.

Sosiaalisen median paradigmasta keskeisin on juuri tapa uusiutua. Paikattomassa ja ajattomassa ympäristössä innovaatio ja sen diffuusio ovat samaa asiaa. On lopulta yhdentekevää kuka valon sytyttää ja ketkä siinä työskentelevät ja miksi, mitä sieltä hakevat. Sosiaaliset ja symboliset, korporaatiota muuttavat organisatoriset innovaatiot eivät etene ajan funktiona tai hägestrandilaisena aaltona. Näin vanhan paradigman innovaation syntyyn ja leviämiseen, vastaanottamiseen tarkoitetut mallit, eivät päde uudessa paradigmassa, vuorovaikutteisessa mediassa. Samoin yhteiskunnalliset ilmiöt ja niiden kehitys, lineaarinen ja analogioihin perustuva ennustaminen, ovat nekin sosiaalisen median kohdalla väärästä paradigmasta haettuja malleja tai teorioita. Miltei mikä tahansa vanha paradigman mukana tullut käsite, kuten kansankoti, hyvinvointiyhteiskunta, hightech ja tietoyhteiskunta, innovaatioyliopisto ja osaamiskeskus olivat populistisia, ilman sisältöä kumisevia tyhjänpäiväisyyksiä.

Käsitteiden määrittely on kokonaan toinen asia kuin digitaalisen median tuotteet ja palvelut sekä näistä syntyvät teolliset tai taloudelliset prosessit, verkkopalvelu verkosto-organisaationa tai perinteisenä insinöörintyönä. Tutkimus ja sen teoria edellyttävät uuden paradigman yhteydessä uusia käsitejärjestelmiä, käsitteiden tunnistamista ja lähdeaineistoja sekä niiden kritiikkiä. Länsimainen tutkimus on yleensä heuristinen prosessi ja tapahtuu eri tieteen konventioissa oman käsitejärjestelmän sisällä, joskus hyvinkin koulukuntaisina ja kapeina valintoina.

Huolellinen käsitteiden määrittely on kuulunut länsimaisen tieteen hyveisiin ja on mahdollista myös sosiaalisen median avainryhmissä, delfityyppisissä organisaatioissa. Sen sijaan koko sosiaalisen median kentässä tällaiset hyveet eivät ole enemmistönä, tieteellinen maailmankuva on pääosin vieras ja symboli-innovaatiot jo luonteensa puolesta uusiutuvia, innovaatioprosessia näin ylläpitäen ja kiihdyttäen sitä evolutionaarisesti uutta diversiteettiä, moninaisuutta mistä valita, näin tuottaen.

Evoluutiosta revoluutioksi

Innovaatio ja sen diffuusio liikkui aiemmin kulttuurien, ammatin harjoittajien ja alueiden välillä, ei sattumanvaraisesti ja kaikki rajat ylittäen. Fyysinen etäisyys, ajan ja paikan katoaminen, ei ole niin oleellinen rajojen rikkoja internetin yhteydessä kuin sosiaalisen median tapa muuttaa slummikulttuurin ja eliittiyliopiston kampusalueen rajat. Ainut erottava tai yhdistävä tekijä on enää digikieli ja sen käyttö, kielen symbolirakenteiden soveltuvuus yhteisömedioitten käyttöön.

Suomessa suurin ongelma liittyi sosiaalisen median kytkökseen Nokiaan ja insinööritieteisiin sekä pragmatismiin, utilitaristiseen taloudelliseen ajatteluun. Kun sosiaaliselle medialle ei näyttänyt löytyvät sopiva teknisiä ja taloudellisia sovelluksia, koko prosessi pysähtyi hetkeksi, jolloin samalla yleistyivät teknisesti käyttökelpoiset juuri sosiaalisen median avainryhmille tarkoitetut älypuhelimet Applen tuotteina.

Postmodernin ihmisen ikivanha antropologinen strukturalismi syntyy digotomisesta on ja off -kielestä oli kyse kaupankäynnistä, tieteestä tai taiteesta, alkuasukkaiden myyteistä, paradigmaisista uskomusjärjestelmistä ja kielen rakenteista. Tässä sosiaalinen media, sen monet faktoripisteistä kalusterodut typologiset suuret globaalit pääryhmät, päätyvät samoihin ratkaisuihin. Sama suurryhmän ratkaisu ja reaaliaikainen vastaanotto tuo mukanaan kehitykseen valtaisan samanaikaisen loikan. Sosiaalinen media toi lineaarisesta poikkeavan kehityksen, joka eteni suurina hyppäyksinä.

Sosiaalinen media ei romuta tiedettä ja sen objektiivista luonnetta olkoonkin, ettei tieteen saavutukset ole jatkossakaan ihmisestä riippumaton ja autonominen tapahtuma. Kulttuurien holismi lisää tieteen relativismia. Sosiaalisessa mediassa ihminen on näkyvästi itse mukana tieteen sosiologisessa prosessissa, osa tutkimustaan ja välineellistä “laboratoriota” on mahdoton piilottaa ja palataan ikään kuin aikaan, jolloin tiedettä tehtiin brittiläisten herrasmiesten kodeissa ja paikallisen yhteisön sitä uteliaana seuratessa. Erona on vain se, että uteliaat katsojat toivat siihen mukanaan oman aktiivisen työpanoksensa ja paheksuivat jokaista elettä, jolla sitä pyrittiin rajoittamaan tai kahlitsemaan korporatiivisen valvonnan ja kontrollin kautta.

Suuri palvelus tieteelle

Sosiaalinen media ja sen tutkijat ovat tehneet ehkä huomaamattaan suuren palveluksen niin tieteelle kuin ihmiskunnalle pohtimalla, mikä on tieteen asema yhteiskunnassa muuttuvan paradigman yhteydessä. Ilman tätä pohdintaa etenkin luonnontieteiden ja teknisten tieteiden uusia sovelluksia ja monia ihmistieteiden nykyisiä saavutuksia ei olisi voitu edes havaita. Samoin käsitteet sosiaalisista ja symbolisista innovaatiosta tulivat tutuiksi vasta, kun ne liitettiin yhteisömedioissa asiayhteyteensä. Syntyi kriittistä keskustelua ja suhteellisuuden tajua, jossa vanhat paradigmat ja niiden mallit ovat toki mahdollisia ja käyttökelpoisia, mutta eivät enää koko totuus ja rajoittuvat usein vain tietyn osatotuuden selittämiseen.

Sosiaalisen median ryhmille, klustereille, todellisuus on usein koettujen ilmiöiden, kokemusten ja havaintojen yhteistä kokonaisuutta, johon yksilö ja hänen sidosryhmänsä, yhteisöt uskovat. Sosiaalisen median suurryhmien sisällä uskolla ja luottamuksella on vähintäänkin yhtä suuri merkitys kuin puhtaalla tiedolla, jota perinteinen tiedeuskovainen edustaa. Näin riippumatta siitä, kuuluuko ryhmä fleneeraajiin, telecity-blogaajiin, postmodernin ajan nomadeihin ja kulkureihin, pelureihin, market -maaliman turisteihin ja surffailijoihin tai johonkin muuhun suureen pääryhmään tai niiden välittäviin pienempiin klustereihin.

Tutkijan näkökulmasta oleellista on, että reaaliaikaista prosessia on voitava seurata reaaliaikaisena ja itse siihen osallistuen. Tämä koskee sekä mikro- että makrotason tutkimusta ja näiden rinnakkaista käyttöä samaan aikaan. Makrotason vaihtelut vaikuttavat välittömästi mikrotasolla ja päinvastoin, vuorovaikutteisesti.

Samalla kun tutkimuskohteen analogiat muuttuvat, vaihtuvat myös tiedon hankinnan ja tiedon intressin järjestelmät, jolloin tilastollis-empiirisiä menetelmiä on vaihdettava joustavasti simuloiviksi, intuitiivisiksi, laadullis-rakenteellisiksi jne. Lineaarinen, historiallinen ennustaminen, ei ole mahdollista reaaliaikaisessa prosessissa ja tutkijat joutuvat koko ajan arvioimaan, mikä analytiikka prosessin tulkinnalle olisi tuloksellisin. Usein tämä merkitsee luopumista empirismistä ja siirtymistä konstruktiivisiin tiedon hankinnan järjestelmiin. Kun yksistään Kiinassa on yli 15 miljoonaan tutkijaa, tämä kieli on heille varmasti tuttu siinä missä Yhdysvaltain 14 miljoonalle tutkijalle. Oma yhteiskuntamme ja kulttuuri on tässä statisti ja Eurooppa jäänyt jättiläisistä jälkeen.

Teknisestä sosiaaliseen ja symboliseen innovointiin

Sosiaalisen median kärjessä eivät kulje insinöörityön “Pelle Pelottomat” vaan sosiaalisesti aktiivisin ja osaavin ihmispopulaatio. Käytännössä tämä “mentaaliälyinen ” tai “tunneälyinen” ja samalla sosiaalinen väestöryhmä on suurin ja selittää juuri näiden ryhmien menestymisen sosiaalisen median kaikilla osa-alueilla. Juuri tätä kautta sosiaalisen median välineet leviävät reaaliaikaisena räjähdysmäisen nopeasti toisin kuin sosiaalisesti rajoittuneemman, teknisesti älykkään innovaatioprosessin hitaammassa, demojen tuotantoa alkuvaiheessa edustuvassa diffuusioaallossa. Suuret tutkijoiden kulttuurit ovat monitieteisiä ja myös sosiaalisesti taitavia, eivät vain teknisesti orientoituneita. Niiden menestys perustuu juuri tähän laajaan poikkitieteiseen aitoon panostukseen ja osaamiseen myös tutkintoina tiedekuntien rajoja ylittäen.

Oikea-aikainen ei ole sosiaalisessa mediassa reaaliaikainen. Tämä liittyy läheisesti korporatiivisen yhteiskunnan niihin hierarkisiin rakenteisiin, joissa hägestradilainen diffuusioaalto on ollut prosesseja ohjaavana ja osa vallan rakenteita ylläpitävää käytäntöä. Tässä rakenteessa tieto on todella ollut valtaa. Hierakiset diffuusiot ja vaikutusalueet eivät toimi reaaliaikaisessa, vuorovaikutteisessa einsteinilaisessa maailmankuvassa ja ne ovat vain vanhan paradigman erikoistapauksia arkiajattelussamme. On parempi olla kokonaan toimimatta kuin toimia arkiajattelun virheitä yhteisölleen tuottaen. Niiden korjaaminen on aina hitaampaa ja kalliimpaa kuin kokonaan uuden luominen.

Tähän samaan kategoriaan lukeutuvat monet massaan ja niiden yhteiseen vaikutukseen perustuvat mallit newtonilaisina sovelluksina, Emile Durkheimin tai Ferdinad Tönniesin tapa luokitella yhteisöjä ja niiden kehitystä sekä näiden tulkintoja osana alueen tai kulttuurin kehityksestä ja sen edistyksellisyydestä. Ne palvelevat yhteisö- tai organisaatiokuvauksina vain oman aikansa paradigman tuotteina, ei enää niissä yhteisöissä, joissa reaaliaikaiset prosessit rakentavat virtuaalitodellisuutta. Tämä todellisuus on paljon lähempänä tieteellistä maailmankuvaa, kuin perinteinen lähiyhteisön “miltä maailma näyttää” -todellisuus. On helpompi korjata 180 asteen virheitä kuin “lähes oikein” ratkaisuja, joissa tarvitaan myöhemmin niin kompassia kuin karttaakin, ei vain 180 asteen käännöstä oikeaan suuntaan.

Kun kyseessä on miljoonien sijasta miljardien yhteisöt ja niiden luokittelu, erot ääripäiden välillä ovat suuria. Nämä ääripäätkin kohtaavat toisensa paikassa, jossa perinteinen paradigma ei heitä olisi yhdistänyt. Sosiaalinen matka suljetusta kylä- tai slummikortelista Aasiassa tai Afrikassa metropolialueen elitistisiin liikekortteleihin on taloudellisesti ja kulttuurisesti pitkä.

Yhteisöllisen median kohdalla sosiaalinen matka katoaa, ja tämä on oleellisesti paradigmaa vielä enemmän muuttava prosessi kuin aikamatka Einsteinin suhteellisuudessa ja Riemannin geometriassa, jossa tasokartan hylkääminen ja vaihtaminen pallokartan kautta mentaalikarttaan on sekin monelle mahdoton tehtävä osana ympäristöpsykologiaa ja geneettistä aistiemme harhaa.




Lähteet

Matti Luostarinen 1991. Agropolis Strartegy. Agrifood Research Finland, MTT, 118 p.

Matti Luostarinen 2005. Ekoloinen klusteri ja innovaatiopolitiikka. English summary: Ecological cluster and innovation policy. Maa- ja elintarviketalous 70. Agrifood Research Finland, MTT. Jokioinen, 288 p.
www.mtt.fi/met/pdf/met70.pdf

Matti Luostarinen 2007: Webympäristön blogi ja innovaatioprosessit, Webympäristö tutkimuksen ja tiedottamisen haasteena, English summary: Blogs and innovation processes in the web environment, Agrifood Research Finland, MTT, Jokioinen, 558 p.
www.mtt.fi/met/pdf/met102.pdf

Matti Luostarinen 2009. Uusmedia ja kansalaismedia verkosto- ja klusteritalouden tuotteina innovaatiopolitiikassa. English summary: New and social media as a producion of cluster and network economy in innovation policy. BoD, Norderstedt, Germany 503, p.

Matti Luostarinen 2010a. Uusi mediayhteiskunta. Blogit ja sosiaalinen media innovaatioyhteiskunnan muutoksessa. English summary: New Media Society, Blogs and social media in the change of innovation society, BoD, Norderstedt, Germany. 336 p.

Matti Luostarinen 2010b. Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma.
English summary: Social media paradigm. BoD, Norderstedt, Germany, 384 p.


Vuoden 2010 aikana julkaistut kirjani ovat runsaasti kuvitettuja ja sopivat myös alan ammattilaisille ja harrastajille lahjakirjoiksi