Aika käymässä vähiin

Oulussa ilmestyvä Kaleva käy pääkirjoituksessaan (6.8. 2014) läpi niitä ongelmia, joita tervakaupungille syntyi puolen Suomen pääkaupunkina kuntaliitosten seurauksena. Kun pienet liitoskunnat alkoivat maksimoida omaa etuaan ja Oulu pyrki saamaan naapurinsa suopeiksi liitoksille, syntyi surutta oman edun tavoittelua ennen liitosta. Ylikiiminki kaavoitti maitaan surutta sen minkä kykeni, Haukipudas rakensi upeaa koulukeskustaan yhdessä Oulunsalon ja Yli-Iin kanssa, Kiiminki sai terveyskeskuksensa ja uuden upean kirkonkylän. Teknologiaihmeen imurit Kun samalla investoitiin infraan ja liitokset alkoivat jo vuonna 2009 kunta kerrallaan Ylikiimingistä, työntekijöille luvattu viiden vuoden karenssi jatkui aina jokaisen liitoksen jälkeen uudelleen. Sen tuomat synergiaedut sekä päällekkäisen hallinnon purku etuina alkoivat kadota. Tänään Oulu, teknologiaihme Nokian huumassa, etsii säästöjä uudessa tilanteessa, työntekijöitä lomautetaan, palveluja karsitaan. Se Oulu, jossa itse aikanaan yliopistossa kaupunkia ja sen laajaa vaikutusaluetta tutkimme ja kehitimme, on vain muisto entisestään. Pelkästään Oulun rikkaasta kulttuuritoimesta haetaan 20 miljoonan leikkauksia. Käteen ei jää mitään kulttuurikaupungin maineesta. Kukaan ei kehtaa edes mainita takavuosien tervaporvareitten maineesta. Nokia-klusteria kun oli edeltänyt myös metsäklusteri alasajo ja rikas kemianteollisuus katsoi sekin. Pikkukunnat muuttuivat asuinkunniksi ja alkoivat syödä Oulun talouden perustaa rakentamalla tarpeettomia palveluja ja rakennuksia. Elettiin kasinovuosien tapaan ja äkkirikastuneina. Futurologiasta vauhtia kriisiin Eerikkilän Urheiluopistolla järjestettiin tilaisuus, jossa Forssan talousalueen kunnat Ypäjää lukuun ottamatta olivat kuulemassa, mitä sanottavaa kuntarakenneprojektilla on syksyn kynnyksellä ja ennen kuntalaisten kuulemisen käynnistymistä. Keskustelu muistutti yllättävän paljon aikanaan Oulussa kokemiani ja myös 1990-luvun alussa Keski-Karjalassa itse vetämiäni seminaareja. Visioiva futurologi kertoi näkemyksistä, jotka eivät ole koskaan toteutuneet. Luonnontieteen perusteet kun on syytä tuntea ennen kuin alkaa puhua ihmistieteistä ja aluetaloudesta. Näkemykset tulevaisuuden muutoksista ovat toki valistuneitten valtuutettujen tiedossa eikä futurologia auta silloin, kun ongelmat ovat valtion taloudessa nyt yli 100 miljardin kohoavassa velassamme. Olemme ajautumassa Kreikkaa syvempää lamaan. Valtion velka pelkkinä korkomenoina lähestyy 2000 miljoonaa ja pelossa on luottoluokituksen lasku sekä Venäjän kaupan hiipuminen, turistitulvan väheneminen ja lomautusten tuoma toivottomuus. Laskumme nettosummana EU:lle lähestyy 700 miljoonaa sekin ja siinä on mukana vain jäsenyytemme vaatimat menot. Se ylittää kuitenkin jo nyt pienempien ministeriöittemme budjetin ja velanhoidon korkomenot jo keskisuurten ministeriöittemme vaatimat pakolliset menot. Meillä ei ole mistä karsia ja kuntien äyrinhinta alkaa olla pääsääntöisesti reilusti yli 20 % myös köyhimpien tuloista, joissa tuo osuus oli vielä takavuosina vain 15-17 %:n kohdalla. Se ei ole progressiivinen ja siis sama kaikille. Kun neljäsosa palkasta menee kuntaveroon, eikä palveluja ole kohta syrjäseudulla nimeksikään, ilmiö on kaukana terveestä. Ei sitä voi kukaan puolustaa ja jotain sille on tehtävä heti. Kenenkään nuoren mielenterveys ei sitä kestä ja syntyy syvää masennusta ja uutta pillerikansaa. Pohjois-Karjalan ihmeen nousu ja tuho Oulu ja sen talousalue on kovin erilainen kuin Forssa ympäristökuntineen. Sen sijaan Lounais-Häme muistuttaa enemmän Kiteen talousaluetta ja sen väkilukua. Vielä hetki takaperin Kitee oli idän ihme ja siellä työskennellessäni äyrin hinta oli 16 %:n kohdalla. Nyt se on nousut 22, 5%:iin ja samalla Keski-Karjalan veturin väkiluku on vähentynyt vielä dramaattisemmin kuin Forssan. Sovimme siellä 1990-luvun alussa toteutettavasta ohjelmasta, mutta siitä ei ole pidetty kiinni. Kun luonnollisia henkilöpoistoja ei käytetty, johtuen nepotismista ja poliittisista palkinnoista, sisään rakennetusta korruptiostamme, yhdyskuntarakenteen ikääntyminen otetaan nyt vastaan ilman taloudellisia puskureita. Samat teemat ympäristöstä, lähiruuasta, senioriparatiiseista, teknologiaihmeistä ja Aasian tarjoamista mahdollisuuksista Venäjän rinnalla luoteltiin myös siellä, mutta jo neljännesvuosisata takaperin. Häme tulee pari vuosikymmentä jäljessä. Moraalinen rapautuminen Kun hallinto ja lainsäädäntö, tuomiovalta ja media on saatettu samaan yhteiseen ketjuun, syntyy demokratian kriisi ja vaje, jonka moraaliset rakenteet on lainattu väärästä kulttuurista ja EU:n tuomasta sekasorrosta. Ongelmana on nyt ajan puristamisen epäekonomia pienyrittäjien avun saamiseksi sekasorron pelastajana. Se kun on ainut uskottava keinomme. Aika on kuitenkin käymässä loppuun hajautettujen mallien toteuttamiseksi vanhojen maakuntiemme reuna-alueiden selvitystöissä kuntajohtajien eläketöinä. Kaikki myöntävät, kuinka toivotonta tämä työ lopulta on ja miten siihen uhratut vuosikymmenet ovat olleet pelkkää julkishallinnon teatteria.