Valion päivä ja Brucke Oreckin Suomi

Bruce Oreck, Yhdysvaltain suurlähettiläs Suomessa, on jättämässä meidät. Se on menetys meille suomalaisille. Oreck oppi tuntemaan suomalaisen kansanluonteen ja kuvasikin sitä hyvin. Hän parodio sitä mm. joulukorteissa ja medioitten palstoilla esiintyen paita revittynä uunoturhapuromaisesti, Kippari Kallen ilme kasvoilla ja vahva käsivarsi nyrkkiin koukistettuna, uhoten pelkkää suomalaista sisua. Oreck rakasti myös suomalaista kesää ja etenkin upeaa talvea, uhkasi mojauttaa naamaan sellaista suomalaista, joka vähättelisi tai voivottelisi talveamme. Muutenkin hän oli näkevinään meissä saamattomuutta, hitautta ja omituisella tavalla juopotteluun taipuvaista heikkouttakin. Vain suomalaiset itse vähättelevät ja haukkuvat maataan, päivitteli Oreck. Kukaan muu ei siihen rohkenisikaan, se on suomalaisen oma etuoikeus korostaa maan ja kansan erinomaisuutta. Rehellinen suomalainen Oreck otti esimerkin suomalaisesta luonteesta odotetusti saunan penkillä kärvistellen ja häviten välillä hyiseen mereen vilvoittelemaan. Omituisena hän piti kohtausta, jossa paikalla saunan edustalla laiturilla oli ambulanssi ja paareilla makasi pötköllään kuollut mies. Sydän oli pysähtynyt tässä leikissä mutta se ei mitenkään häirinnyt muita saunojia jatkamasta oluthuuruista saunomistaan. Oli tultu saunomaan ja kuolleet haudatkoot kuolleensa. Saunominen on pyhä asia ja kuoleman kohtaaminen sen ohella on vähäisempi asia etenkin, kun saunassa kuuluukin sekä kuolla että syntyä. Yhdysvalloissa vastaava tilanne olisi johtanut uimapaikan ja laiturin tyhjenemiseen, hiljaiseen rukoukseen ja jokainen olisi lopulta juossut karkuun peläten joutumasta tekemisiin poliisin kanssa vainajan kuolemaa selviteltäessä. Jokaisella kun on siinä maassa jotain sopimatonta tunnollaan ja hämärät kuolemantapaukset johtavat näiden penkomiseen. Tänään Yhdysvalloissa rahat ovat lopussa ja valtion virkailijat palkattomalla vapaalla. Republikaanien äärioikeisto pitää maltillisia vankinaan ja demokraattien on tyydyttävä Obaman johdolla odottamaan kriisin laukeamista. Jenkeillä on tapana viedä kiusaaminen joskus äärimmilleen ja uhata sillä jopa orastavaa talouden nousuaan. Suomessa tällaista pelkoa ei ole. Etenkin Forssassa yllätystä herättää teollisuuslaitostemme lukumäärä. Vaikka liki viikoittain paikallinen media kertoo jonkun tehtaan yt -neuvotteluista ja alasajosta, niitä vain näyttää riittävän moneksi vuodeksi, liki vuosikymmeneksi. Tutut 141 ja CAP -paketit Toinen päivä lokakuuta on Valion päivä ja se tarkoittaa maatalousneuvotteluja EU:n tukipaketeista ja uutisointia, jossa kerrotaan 141 -tuista ja suomalaisille jo tutuksi tulleesta uutisesta Etelä-Suomen maatalouden vähittäisestä alasajosta. Siipieläinten ja sikojen kohdalla tilanne alkaa olla jo toiviton ja märehtiviä lypsäviä näyttää odottavan sama kohtalo. Maitoraja siirtyy koko ajan yhä pohjoisemmas ja lähiruoka sen mukana. Kun tuki maksetaan pääluvun eikä tuotoksen mukaan sekään ei rohkaise nostamaan karjan tuotantoa ja myös alan tutkimus ja jalostus kärsivät. Yhtään valoisampaa kerrottavaa ei löydy puutarhasta tai lasinalaisviljelmiltämmekään. CAP on mahdollisesti nyt hieman pidemmälle ajalle sovittava ja se on sentään hyvä asia. Kun tutkija kysyy kuluttajan asenteista ja arvoista, kotimainen elintarvike näyttäisi ruokakorin täyttävän ja lähiruoka olevan jopa luomuna sitä mitä suositaan, mutta tosipaikassa marketissa ratkaisee kuitenkin ruuan hinta ja pula-ajan markkinat. Olemme koko ajan menettämässä omavaraisuuttamme ja jo yli kolmannes ruokakorista on jotain muuta kuin suomalaista eikä siitä lopustakaan oikein ota selvää. Talous ratkaisee meillä ja Murmanskissa Ilmiö on vakava, mutta niin on myös moni muu asia Suomessa, jolloin pudotuspeli maataloudessa ei jaksa kiinnostaa muulloin kuin Valion päivänä, jos silloinkaan. Luonnonvaroilla elävä talonpoika ja jalostava ketju ei ole sellainen poliittinen vaikuttaja kuin takavuosina ja sen kuuleminen on nyt enemmän oman ymmärryksemme varassa. Tämä ymmärrys on taas valtion budjetissa ja veronmaksaja tahtoo olla sama kuin marketin asiakas. Suomalainen uusin vankidraama jatkuu kuukausia Murmanskissa ja sen yhteydet merirosvoukseen tutkitaan. Kun tehdään kiusaa sitä tehdään molemmin puolin ja silloin Jäämerellä öljyä poraava Venäjä on yhtä vahvoilla kuin suomalainen omalla tontillaan silloin, kun sinne pyrkii vieraan valtion edustajat lippulaivoineen. Kun haetaan puhtaasti huomiotaloutta ja mediajulkisuutta, tähän luonnollisesti on päästy ja sen merkitystä voi joka vähätellä tai liioitella. Oleellista on, että Jäämeri on sulamassa ja myös suomalaiset alkavat hitaasti kiinnostua sen hyödyntämisestä kaupallisiin tarkoituksiin. Itse asiaan ja sen vakavuuteen suhtaudutaan edelleen ikään kuin sitä ei olisikaan. Tapahtuko luoteinen liikenne Venäjän vai Norjan kautta voi olla hyvinkin merkittävä tekijä pohdittaessa Venäjän rikkauksia ja etenkin Suomessa Itä-Lapin luonnonvarojen käyttöä ja kuljetusta. Tämän kortin varaan Greenpeach on luonnollisesti laskenut ja odottaa kohtuullisen nopeita ratkaisuja oikeudelta, joihin myös Putin voi puuttua armahtaen merirosvot kaupallisista syistä. Odotettu turpakäräjä Windfall vero ja ydinvoiman lisärakentaminen ovat aiheuttaneet keskustelua, jossa asetelma ei ole pelkästään oppositio vastaan hallitus vaan myös hallituksen rivit näyttävät rakoilevan. Ilmiö oli odotettu jo hankkeiden alkuvaiheessa ja eritysti Mauri Pekkarinen tuntee molemmat ja on perehtynyt asiaan. Keskustan puheenjohtaja taas tuntee uudet innovaatiot ja on kehittelemässä sähköistä kärryä, jolla viinaralli Virosta sujuisi nykyistä joustavammin suoraan laivan ruumasta ja joutumatta käyttämään omia voimiaan ja trukkeja siirreltäessä tonnin painoisia juominkeja yhä suurempien maastureiden ja rekkojen peräkonttiin. Pääministeri toivoikin, ettei laivoilta rahdattaisi viinoja paljon yli sen minkä oma nielu vetää. Ja sehän on suurkuluttajilla oluena noin parisataa litraa ja risteily. Nämä ovat niitä suomalaisia erikoisuuksia, joihin Yhdysvaltain lähettiläs oli maassamme tutustunut ja ymmärtää, miksi suomalaisten on niin vaikea karsia tehtäviään juuri nyt sosiaali- ja terveydenhuollon menoissa laskematta samalla viinan hintaa. Ainut missä ehkä voisi karsia ovat ehkä potilastietojen arkistointi, vieraiden uskontojen opetus sekä maakuntakirjastot. Mikä on vahva peruskunta ja mikä sopiva sote-alue ovat edelleen avoinna.