Hyvä mutta vaikea tavoite

Valtion tutkimuslaitosten rahoitusta on höylätty nyt jo vuosikymmenen ajan ja se alkaa näkyä välineellisen tieteen kohdalla seinien katoamisena ja tyhjäksi jäävinä laboratorioina, homeisina taloina. Psykososiaaliset ongelmat, sairastumiset, tulivat osaksi tutkijoiden ja avustavan henkilöstön elämää. Väliportaan johtajat alkoivat hakea itselleen kellukkeita pysyäkseen pinnalla, kun useamman kerroksen organisaatioissa alettiin käydä kamppailua henkiinjäämisestä. Kiusaamisesta tuli tämän ammattikunnan näkyvintä osaamista, eikä sitä enää edes mitenkään peitelty. Kun on riittävän suuri ja kaikkien tekemä rötös, sitä ei tarvitse pelätä myöskään nepotismina. Kun hovioikeuden neuvokset puhuvat ruokottomuuksia, miksei sitten tavallinen rahvas? Uusi vaihe tutkijoille - sopeutukaa Seuraava vaihe on yhdistää valtion laitoksia, joiden yhteinen budjetti on vajaa miljardi. Tästä luonnonvaralaitosten, MTT:n Metlan ja Rktl:n osuus on runsas 10 %. Siitä jo nyt kilpailtua on pääosa. Se, miten oman rahoituksen hankinnassa on onnistuttu, muistuttaa koripallopeliä, jossa jokaisella kuuluisi olla oma roolinsa ja pisimmät sekä kokeneimmat kantavat vastuun. Mukana on myös kiristyvässä kilpailussa joskus onnen tynkää hieman samaan tapaan kuin suomalaisilla näiden päästessä 12 eurooppalaisen maan joukossa jatkopeleihin. Kun kahden jatkoajan jälkeen tulee voitto Venäjästä, se on jo tuurin tyngästä kiinni. Onnella ne laivatkin seilaavat. Tutkimuslaitokset eivät vain kykene elämään luottaen onneensa ja karsittuaan ensin kaikki laitokset maaseudulla. Lopuksi tulee myös oma vuoro metropolipolitiikan uudessa arjessamme. Ei auta nyt edes vaalit. Se, että puolueessa on yksi hyvän kotikasvatuksen saanut puheenjohtaja, ei muuta muita puolueen avulla kellukkeita hakevia paremmiksi. Samat naamat siellä odottavat ministerin salkkuaan kuin aina ennenkin. Hekin tarvitsevat asiantuntijoita, tiedettä, taidetta ja kulttuuria. Se on ainut syy miksi me sotamme täällä käymme. Koripallo ei ole tiedettä ensikään Erona on vain se, että kilpailu perustieteen ja soveltavan tieteen välillä sekä sen tuella kansalliseen yrittäjyyteen, hallituksen linjauksiin ja Nokian kaltaisten suurten onnistumiseen, on globaalissa kilpailussa kokonaan toista luokkaa kuin koripallossa. Tutkimus ja innovaatio kun on avainkäsite jokaisessa alue- ja kansantaloudessa ympäri maailmaa. Suomi menestyy siinä aivan kuten missä tahansa finnkamppenissa ruotsalaisten rinnalla. Nyt tuli vaihteeksi rökäletappio ja kumpikin maa on maailmalla kisaten yhden lajin tai henkilön varassa. Siihen on sopeuduttava ja haettava uusia lajeja jossa menestyä. Nuorilla on taas tapana pitää edellisten sukupolvien työtä saavutettuna etuna, jota ei ole tarvis tehdä enää lainkaan, ikävää duunia. Tämäkin jäi ikääntyneiden pitkien pelaajien huoleksi ja sellainen rapauttaa terveydenkin. Ei nouse sellaisten eläkeikä helpolla. Ei raihnainen vanhus kaikkea yksin jaksa. Nuoruus parhain päättyy varhain. Leikataan lisää - tehdään tuluskukkaro Valtion rahasta on tarkoitus siirtää jatkossa vajaa 10 % Suomen Akatemian toimesta hallinnoitavaksi ja tästä 12 miljoonaa vielä valtioneuvoston kanslian ns. nopearytmiseen tutkimukseen. Käytännössä sillä tuetaan suoraan tulevien hallitusten poliittisia linjauksia ja päätöksentekoa. Ajatus on hyvä mutta idealistinen. Kun kirjoitetaan kauniisti, tällä kaikella tarkoitetaan yliopistojen perustutkimusta ja sen siirtämistä mahdollisimman nopeasti soveltavaan tutkimukseen sekä auttamaan haettaessa täsmäselvityksiä poliittisille arvovalinnoillemme. Nythän hallitus on kompuroinut asiantuntijoiden ja vaihtoehtojen puuttuessa ja sokkona seikkaillen. Tulos on ollut nähdyn kaltainen ja nyt perustusten pohjaa halutaan korjata. Näin uudella hallituksella olisi edes jotain kättä pidempää mutkikkaan maailman ymmärtämiseen, vaikka ministeri olisi ihka tavallinen peruskoulun opettaja. Filosofi Himasen ja hänen opettajansa koottuja selvityksiä ei jäädä odottelemaan. Ne voi osoittaa suoraan oikeuskansleri Jaakko Jonkalle. Ongelmana jo pilatut rakenteet Käytäntö on kuitenkin usein muuta kuin hyvä tarkoitus. Tutkijat elävät jo nyt kädestä suuhun ja hakevat rahaa sieltä mistä saavat, ei sieltä mistä sitä ehkä luvataan. Pisimmät pelaajat tekevät sekä perus- että soveltavaa tutkimusta ja avustavat suoraan virkamiesvalmistelua. Tällöin perustutkimus tahtoo jäädä soveltavan tutkimuksen jalkoihin ja tutkijat tekevät sivutyönään korukiviä geologian laitoksella saadakseen leipänsä venäläiseen tapaan eläen ja sivuansioita etsien. Kun apurahoja ei tule, tohtorijono pitenee, kaveri ei auta, edessä on matka Norjaan kaloja perkaamaan. Joku tohtori etsii lisäansioita kirjoittaen, maalaten, ajaen taksia tai lähihoitajana eläen. Kun syntyy syvä tragedia, siihen ei reagoi kukaan. Kaikki tietävät syyt ja seuraukset, syylliset, mutta vaikenevat kuten maalla on aina vaiettu. Itketään haudoilla, jotka on itse taatusti aiheutettu ja toki myös vilpittömästi. Sitaattikokoelmalla ei Nobeleja voiteta Kun rahaa on niukalti ja resursseja vähän, pitkän pelaajan tapa tehdä koreja on rasvata julkishallinnon koneistoa kasaten vain sitaatteja, joista poimitaan muualla tehdyistä linjauksista ja päätöksistä parhaaksi katsotut sekä haetaan niihin parhaat perustelut kaverille, poliitikolle. Tyyppiesimerkki on hallituksen rakennepolitiikka, johon haettiin nopealla aikataululla “tutkittua” tietoa päätösten perustaksi. Kun ne tutkijana lukee, siinä on kekkosajan meininkiä. Taas on taannuttu ja taantuja on turhautunut. Hakenut paikkaa Brysselin koneesta tai muuttanut opettajaksi Yhdysvaltoihin. Ryöstöviljelyä maataloustutkimuksessa Luonnonvaratutkimuksen kohdalla tällainen tutkimus on käytännössä ryöstöviljelyä, jossa oleellista on hankkia ensin tulokset ja pitkien pelaajien jo aiemmin tekemät pisteet sekä päätyen rahoitukseen, jossa perustutkimus laahaa soveltavan tutkimuksen takana ja päätökset perustuvat sellaisten yhteiskuntatutkijoiden töihin, joilla ei ole minkäänlaista kosketusta luonnonvarojen syntyyn, ekologisiin ja eettisiin kysymyksiin saati luonnonvara-alalla työskentelevien ihmisten, yrittäjien ja hallinnon, kouluttajien luonnonoloista syntyvään arkeen. Kun perusteita ei tunneta, luonnonvaratalouden hitaampaa kiertoa, poliittinen arvomaailma ja mediayhteiskunta siirtyy reaaliaikaiseen talouteen myös siellä, missä talous ei toimi kvartaalitalouden ehdoilla, vaan ekologisen elämän edellytyksillä, ja siirtyen nyt helteisestä kesästä pitkän syksyn kautta kylmään talveen ja kaamokseen. Taas on yksi kesä eletty ja poliitikot odottavat vaalejaan. Seuraavat ovatkin jo vuoden kuluttua ja siitä seuraaviin on vain puoli vuotta. Tokio pitää olympialaisensa vuonna 2020 ja jo siihen tultaessa Suomi on pahimman lamansa kokenut. Tokiossa keihäänheittäjä on joku muu kuin Antti Ruuskanen tai Tero Pitkämäki. Kimi ei aja formuloita mutta Matti Nykänen voi hyvinkin hypätä mäkeä ja viihteellinen media on se sama kuin tänäänkin. Nokia on unohtunut lopullisesti, mutta maata viljellään ja Taivalvaara on kaivosyhdyskunta muiden joukossa. Urjala ja Ypäjä taistelevat itsenäisyydestään perustuslakiin vedoten. Sipilän ja Soinin yhteistyö jatkuu.