Mikä ihmeen bruttokansantuote?

Takavuosina, jolloin meillä oli oma valuutta, kuten muillakin kilpailijoillamme Pohjolassa, laman aikana devalvoimme valuuttamme ja paperimme hinta maailmalla laski. Kohta perään näin teki Ruotsi mutta maltillisemmin. Suomessa inflaatio laukkasi mutta söi samalla velkojamme. Nousukausi tuli ja vaihtokauppa Venäjälle teki öljykriisistä ohimenevän ongelman, jos ongelmaa lainkaan. Bkt käsitteenä jäi vieraaksi. Sisäinen kuppaus - oman aikamme devalvointi Tänään devalvointi suoritetaan toisin. Alamme velkaantumisen uhatessa ohittaa vuositasolla bruttokansantuotteemme, pelästyä siitä ja tehdä leikkauksen palkoissamme, eläkkeissä. Tällainen devalvaatio on samalla tulonsiirto ja kutsumme sen tekijöitä viisaiksi ja olemme kriisiämme ymmärtävä kansakunta. Synkkiä puhuva ennustaja on asiantuntija ja mediamme arvostaa synkkenevästä puhuvaa paatosta vuosikymmenestä toiseen. Mauno Koivisto oli tyypillinen synkkien aikojen ennustaja ja harvoin suomalaiset ovat äänestäneet presidentikseen tai politiikan eliittiin positiivisesti ajattelevia kansalaisiaan. Harvoin siellä tapaa älykköjä, päinvastoin. Kansan mollisävytteinen ja itsemurhiin taipuvainen luonne ei siedä muuta kuin pelkistettyä ajattelua ja kamreerin kieltä sekä devalvoinnin keinona selvitä lamasta. Jos sellainen onni meitä kohtaa, bkt:n kasvu ymmärtämättämme miksi, se on kuin liian aikainen kevät tai kesä, joka on liian hyvä ollakseen totta. Se on kuin korkean suhdanne, matalan selänteen siirtymä, sykloneiden liike, paikallaan pysyvä lämmin aalto ja kaikki on taas kohdallaan pohtimatta, miksi näin kävi. Meteorologi on suomalaisen talosopin tärkein taustoittajamme sykloneineen. Sama pää kesät talvet Jos jokin asia suomalaiselle on liian hyvä ollakseen totta, se ei totta olekaan. Ihmisen rakenteeseen kun kuuluu varotoimet ja ennustukset, jossa negatiivinen on aina positiivista varmempi tapa varautua luonnossa eläen ja saaliseläimenä heikot ominaisuudet hankkineena savanneilla kulkeneena kaksijalkaisena geeninsä hankkien. Pohjolassa luonto oli ankara ja “mies se tuli räkänokastakin mutta ei tyhjän naurajasta.” Talvi oli ankara ja karsi pois sellaiset kokeilut, joissa mukana oli muutakin kuin ikivanhat tapamme sopeutua ankaraan luontoon. Kristillinen oppi ja muut tuontitavarat eivät sivuuttaneet helposti omia luontojumaliamme ja henkiä, joista tärkein oli onomatopoeettinen kielemme. Se sopeutti meidät myös ajatusten ja unien tasolla luontoon ja sen kiertoon. Näin myös musiikkimme ja kuvamme alkoivat muistuttaa luonnosta ja syntyi viereisistä kulttuureista täysin poikkeava geenistömmekin, umpimielinen suomalainen. Pähkinäsaaren rauhan raja jakoi itäisen Ruotsin alueen vielä vuosisadoiksi kahtia ja tämä kulttuuriantropologinen ihme tunnetaan vielä tänäänkin, jolloin sen luonnonmaantieteellinen merkitys on jo vedenjakaja-alueena kadonnut eikä se törmäytä itää ja länttä Suomenselän suomailla toisiinsa vuosisataisella verisellä tavallaan. Keihäänheittäjiä, painijoita, pitkän matkan juoksijoita ja rallikuskeja, poliitikkoja ja kirjailijoita tulee muualtakin kuin tältä vyöhykkeeltämme. Oma kulttuuri ei kiinnosta, sitä jopa inhotaan Me tutkimme suurella innolla välimereistä kulttuuria ja tunnemme jopa Etelä-Amerikan inkat ja mayakansan ennusteet mutta emme juurikaan oman kansamme vuosituhantista historiaa. Google luokittelee omassa jaottelussaan kansamme “omituiseksi” eikä oikein löydä muuta kiitos omalaatuisen kulttuurimme, taloutemme ja etenkin kielemme. Se mikä kauhistuttaa on pakkoruotsia, pakkomatematiikka, pakkohistoriaa ja pakkosivistystä. Kaikki puhukoot suomea ja muu oppi on kantapään kautta hankittua yritystä ja erehdystä, hidasta ja kallista elämää bkt:n laskennassa. Näin bkt alkoi laskea maassamme. Aloimme taantua ja samalla turhautua, palata ikäviin menneen maailman solmukohtiimme. Kaikki uusi vaatii opiskelua ja siinä tahtoo olla pakon makua. Toisaalta pelkästään velaksi ei voi eläkään ja jonkun on bkt saatava aikaan uusilla symboleillaan, paksuilla kirjoillaan. Bkt voi syntyä myös siirtämällä osaamistaan muille kansakunnille. Silloin kun oma kansakunta, organisaatio tai maakunta, yhteisö, perhe jne. ei sitä kykene käyttämään, myymään ja markkinoimaan. Kun avuttomuus on näin konkreettista, Suomessa pragmaattista, se alkaa muuttua kiusaamiseksi, psykososiaaliseksi pahanteoksi niin kouluissa kuin työpaikoillamme. Bkt:n kasvattajat katoavat niin maasta kuin maakunnastakin. Saman koulukunnan opit ongelmana Kun poliittinen eliittimme ja sen valitsemat asiantuntijat, poliitikkoja hekin edusmiehineen ja palkansaajia edustaen, kokoontuvat konsensushengessään yhteen etsien keinoa selvitä kriisistä, mukana ei ole yhtään vakavasti otettavaa kulttuurin, tieteen ja taiteen, kirjallisuuden edustajaa. Ehkä heitä ei maassa olekaan? Vielä Urho Kekkosen aikana heitäkin eli ja jopa suojeltiin sekä siedettiin. Syntyy vaikutelma, jossa vaihtoehtoja on vain yksi tai muutama ja ne on ajateltu jo moneen kertaan ja kohdattu kuin keväinen räntäsade vappua ja juhannusta tervehtien. Kaikki ovat synkkäilmeisiä ja kriisitietoisia sisäisen devalvaation keinoista ja kuppaamisen tarpeesta taudin korjaajana. Toinen keino on viina ja sauna tai ehkä vielä ankarampi rohto mutta vielä löytämätön tapa kiusata syntistä ihmistä, bkt:n rakentajaa ja kuluttajaa. Siinä ajattelussa uusi kuluttajasuoja suojelee kuluttajaa kulutukselta. Jopa iästä on tullut ongelma vaikka aiemmin se lisäsi ihmisen viisautta ja vainaja ei vienyt mukanaan senttiäkään käärinliinoissaan. Kun joka vuosi yli 50 000 suomalaista ylittää viimeisen rajan, siitä on tullut säästökeino, ei menetys. Sen sanominen äänen on vain niin vaikeaa vaikka takavuosina vainajan pääsy pois maallisista vaivoistaan oli suuri helpotus hänelle ja hänen hoitajilleen, kanssaeläjilleen. Itkijänaiset oli koulutettava opportunistiseen ammattiinsa. Aggressiivinen kulttuuri käytti bkt:n rakenteluun aggressiivisia keinoja. Nyt ne vaan eivät enää toimi. Itkeminen haudoilla, jotka oli itse aiheutettu, ei ollut uskottavaa muualta meitä seuraten. Ja meitä alettiin pitää todella omituisina itkijöinäkin. Bkt:n kasvattajat ja pelurit On myös toinen tapa suhtautua elämään ja sen rajallisuuteen. Jotkut alueet ja ihmiset vaurastuvat tolkuttomasti ja vievät varansa Luxemburgin ja muiden veroparatiisien kautta talteen muilta suomalaisilta, joilta ovat varat keränneet, varastaneet laillisesti. Sellainen ajattelu on positiivista ja vähemmän alturistista tai kohtalon uskoon perustuvaa fatalismia. Peluria ei ahdista eettisten ja moraalisten vaivojen tuskat ja helvetin tulet hänen edetessään urallaan ja kyynärpäät edellä eläen. Taantuman aikana hän rikastuu siinä missä sotien raivotessa maassamme ja maailmalla. Suomalainen on luonteeltaan pääsääntöisesti laskelmallinen, hyväksyy poliittisen opportunismin ja kokee sen myös arvoiltaan siedettävänä silloinkin, kun siinä ei ole moraalin häivääkään talousoppina. Näin bkt alkaa laskea takavuosien talosoppien mukaan joista jaettiin useita Nobeleja. Suomalaisille ne eivät osuneet. Kuppauksen rinnalla voimme myös kartuttaa kansallista varallisuuttamme ja bruttokansantuotetta. Siinä ajattelu ja maailmankuva on lähellä kamreeriajattelua mutta kääntäen se päälaelleen. Raha ja vauraus ei siinä katoa vaan muuttaa vain muotoaan ja varakas ihminen tai alue ei köyhdy koskaan. Bkt on innovatiivinen ilmiö Bruttokansantuote on varakkaan kulttuurin omaa keksintöä ja mielikuvituksen tuotetta siinä missä mikä tahansa muukin talouden, sosiaalisen elämän tai kulttuurin tuotteemme. Voimme itse ne mitoittaa ja mittaajana ovat muut kulttuurit ja niiden kyky tai kyvyttömyys niiden hankintaan. Kun meitä on yli 7000 miljoonaa, hankkijoista ei taatusti tule olemaan puutetta. Mutta jotain on sentään tuotettava. Tässä innovaatioiden prosessissa rajana on vain taivas ja tyyppiesimerkkeinä ovat kuluttamamme musiikki, kuvataiteet tai korut, arvoesineemme, kulta, harvinaiset metallit ja tuotteet, mikä tahansa inhimillinen innovaatio, luovuus ja palvelut, peruselintarvikkeet ja jalostetut luonnonvaramme mutta myös organisaatiot ja symbolit, filosofia jolla maailmaa muutamme, ekologinen elämämme. Jos emme arvosta omaa työtämme, tiedettä, taidetta, luovuutta, poikkeavia lahjoja ja niiden kehittämistä ja kuluttamista tuotteina, ihmisen ikää sen tuottajana, yliopistojamme ja kouluttajiamme, opettajiamme tai talonpoikaa lähiruuan tuottajana, emme ymmärrä talouden perustaa ja bruttokansantuotteen syntytapaa uudessa innovaatioiden yhteiskunnassa ja sen globaalissa luonteessa, reaaliaikaisuudessa, paikattomuudessa. Itse aiheutettu köyhyys Se, että bruttokansantuotteemme ei nouse, on oma vikamme. Ei toki muiden aiheuttamaa kiusaa maailmassa, jossa viimeiset vuodet kulutus on kasvanut suurilla mantereilla ja ihmismassojen kohdalla satojen prosenttien vauhdilla. Jos talousalue alkaa köyhtyä, se on seurausta sen kyvyttömyydestä ymmärtää bruttokansantuotteen syntytapa ja kyky vaikuttaa siihen sekä tapa kupata omaa verta olettaen pahan veren aiheuttavan suomalaisen taantuman. Taantuma taas johtaa turhaumaan ja takaumiin takavuosilta, ikäviin kokemuksiimme ja niiden toistamiseen. Kateus vie kalat vedestä, tarkoittaa bruttokansantuotteen laskua tavalla, jossa oma alue ja yhteisö, yhdyskunta, maakunta tai kansakunta, ei kykene lisäämän bruttokansantuotettaan. Sampo on väline, jolla bkt:n määrää lisätään kuppaamatta oman talousalueen verta kamreeri ajattelulla ja antautuen muiden ehdoilla eläjäksi. Vielä kalevalaisessa mytologiassa tämä kaikki tapahtui varkain ja sotien tuloksena. Sampo oli varastettava. Illuusiotalouden hybridi Nykyisin ilmiö elää virtuaalitodellisuudessa, illuusiotaloudessa ja sitä kutsutaan hybridiyhteiskunnaksi, josta elää jo 500 miljoonaa googlen asiakasta. Itse käytän käsitettä “cluster art” ja sen mukana elää jo yli 100 miljoonaa ihmistä, yhteisöä, organisaatiota. Sosiaalisen median talous ja strategia (Social media - Enonomy and strategy) taas kulkee googalten tasolla 1000 miljoonaa kuluttajaa ja ohittaa reippaasti Nokian tason. Kun on sen kärjessä tuotteineen, ilmiö on bkt:llä laskien huimaava. Kun tuot tuotteesi Forssan kirjastoon, kirjakauppaan tai kunnantalolle, se kätketään tai hävitetään roviolla. MTT sentään haluaisi sen kanteen lisää nimiä, omia tekijöitään, agronomeja. Se kuuluu ikivanhaan Gemeinschaft -tyyppisen yhdessäolo-organisaation käyttäytymiseen ja on uuden luomiselle kiusallista, käytännössä mahdotonta jatkuvine varkauksineen. Aikanaan lanseeraamani “agropolis stragy” on noussut nyt tasolle 2-5 miljoonaa ohittaen vaikkapa Jean Sibeliuksen mennen tullen tuotteena ja tuotemerkkinä, bruttokansantuotteen lisäarvona maailmalla. Google on tässä armoton tuotteistaja ja bändin arvon mittaajana. Tuokaan summa ei jää Suomeen vaan siirtyy muualle. Bkt ja sen synty oli MTT:n ja Lounais-Hämeen yhteisille strategian yhtiöittäjille vieras ilmiönä. Ei hindulaisuutta tai kristinoppia, filosofiaa, musiikkia tai kuvataidetta voi yhtiöittää. Käsite “Ecological cluster”, joka syntyi toisen väitöskirjani otsikosta, on googlaten sekin 10-20 miljoonan tasolla ja ohittaa reilusti Kimi Räikkösen tuotemerkkinä. Sekin sopii monelle kansakunnalle ja maakunnalle bruttokansantuotteen tärkeimmäksi alkulähteeksi. Miten mahtaa olla Lounais-Hämeen kohdalla ja MTT:n opeissa? Sen sijaan “Holjat markkinat” saa vain 2000 bruttokansantuotteen pistettä kun sen sijaan intialaisten ja hindujen “Holi festival” on tasolla 10 miljoonaa ja kilpailee Kimi Räikkösen edustaman kulttuurin kanssa sen myös ohittaen. Holjat markkinoija ei tätä asiaa ymmärtänyt. Omituista? Rakennemuutos on Bkt:n lisäämistä Joku ymmärtää tämän kaiken heti, toinen ei koskaan. MTT Jokioisilla ei kuulu toki sen ymmärtäjiin ja taustalla on tuo suomalainen kamreeriajattelu ja saneeraus, valtion tuottavuusohjelma johtajineen, kuppaaminen ja bruttokansantuotteen ymmärtäminen vain syötäväksi kelpaavana rukihisena leipänä ja ojankaivuuna mitaten, salaojaputkien kulutuksena laskien. Kellokortti ei ole luovuuden ja tuottavuuden saati bkt:n mitta. Sen sijaan kirjoitetut ja luetut sivut tieteessä ja sen sovelluksissa taatusti ovat. Suomalainen työläiskulttuuri ja agraari vanha talonpoikaiskulttuuri eivät vaivaudu avaamaan googlea ja laskemaan, mistä bruttokansantuotteen pisteet tänään syntyvät. Kuinka moni mainitsi Heurekassa käsitteen “Social media economy” tai “Hybrid Society”. Ei kukaan. Bruttokansantuotteen nousevimmat tähdet olivat heille ventovieraita jopa käsitteinä. Miksi näin? Odotellaan siis josko Himasen ja Sokrateen opit yhdistettynä Manuel Castellsin informaatioyhteiskuntaan mainitsisi jotain myös jo 2000-luvun alun uusista käsitteistämme? Aikooko hän kuvittaa myös kirjansa käsitteellä, joka nostaa suomalaista bkt:n tasoa? Voisiko se olla vaikkapa joku design tuotteemme? Julkaiseeko Microsoft hänen tuotteensa ja onko se jo lanseerattu valmiiksi 500 miljoonan tai tuhannen miljoonan luettavaksi? Jos ei ole, miksi ei ole? Sen sijaan sairaalareissuni nosti “Cluster art” käsitteenä tunnin aikana monituhatkertaiseksi sairaalan avatessa Hämeenlinnassa potilaskertomukseni. Joku sentään ymmärtää mistä bkt syntyy maakunnassamme robottien kielenä ja klustereina niitä analysoiden ja levittäen samalla liki 200 valtion käyttöön. Kun mainitsin siitä medioillemme, kukaan ei sitä uutisoinut. Eikö ihmisen identiteetti potilastiedoissa enää edes kiinnosta kansalaistemme yksityisyyden varjelijoita? Pitääkö kaikki maailmaa kiinnostava julkaista Moskovassa? Lounais-Hämeessä eivät saa syntyä uusimmat bkt:n tuotteemme syrjäyttäen vanhan kansan tapaa elää ja kärsiä, kiusata ja kurittaa oman bkt:n nousevia kärkihankkeita metropoleissamme. Tätä kutsutaan metropolipolitiikaksi ja sitä suosivaa ihmistä nykyisen hallituksemme edunsaajaksi. Kun se on kovin kapea ja aatteeton, sillä ei ole yhtään todellista kannattajaa häpeämättä sen saavutuksia tai niiden puutteita, puuttumista. Taustalla ovat kehnot geenit ja niiden tapa tehdä kiusaa, jossa huonon pään takia koko ruumis kärsii. Vai kuvitteleeko joku formularataa Forssaan tai Loimaalle? Ei kai? Keinot ovat toisaalla ja ne on vain ymmärrettävä oman aikamme tuotteina ja luovuttava vanhasta alkamatta puhua löysiä rakennemuutoksista, joita kukaan ei selitä eikä etsi keinoja niiden oikaisemiseen bkt:n kasvua samalla lisäten.