Kuntajohtajaa valitsemassa

Forssan Lehti oli kertonut mistä valita kaupungille johtaja. Se päättyi onnettomaan lauseeseen. “Vaikka hän on tohtori, hänellä on jalat maassa.” Kun hakijoilta edellytetään analyyttistä ajattelua ja kykyä löytää uutta liittäen se aiemmin jo löydettyyn tieteelliseen, usein aksiomaattiseen totuuteen, siinä jalat pysyy maassa tai väitöskirja jää syntymättä. Haihattelijoita ei päästetä tohtoreiksi. Yliopiston kaukaa kiertäneillä on omituinen kuva yliopistoistamme. Kirkon kiertävä pakana ei ole hänkään tutustunut seurakuntatyöhön kovin syvällisesti. Molemmat myyvät nyt itseään väärillä henkilöhahmoilla. Konservatiiveja oikeistolaisia Kun paikallinen media on näin kaukana suomalaisen ja kansainvälisen koulutuksen ja tieteen teon perusteista, on parempi jättää myös sen muut arviot kandidaateista omaan arvoonsa. Kun kolmelle hakijalla, loppusuoralle tuodusta, on liki sama poliittinen maailmankatsomus, oikeistolainen, siellä ei löydy silloin eroja. Erot löytyvät aiemmista töistä ja suorituksista sekä persoonallisuudesta, ulkonäöstä, pituudesta, painosta, kasvojen symmetrisyydestä, pukeutumisesta, perhesuhteita, koulutuksen suuntautumisesta ja harrastusten kaltaisesta ajankäytöstä. Joku hakijoista on hieman muita radikaalimpi, tuskin niinkään liberaalimpi. Toinen vaikuttaisi olevan perhekeskeisempi ja toinen taas osaavan paremmin käyttää tietokonettaan. Suuressa otannassa kolme hakijaa sijoittuisivat kohtuullisen kauas toisistaan juuri toiminnan radikaaliuden tai konservatiivisen luonteensa puolesta. Tuskin juuri muussa. Kaikki ovat hyvin sovinnaisia ihmisiä ja tausta on byrokraattisessa suomalaisessa organisaatioarkkitehtuurissa. Juuri tätä byrokraattista hallinnollista osaamista on kaikilla, joku on hieman kokeneempi sukkuloimaan organisaatiomarkkinoinnin kanssa. Pohjolainen tausta on sekin hieman erilainen viitekehys kuin vaikkapa savolainen. Savolainen piällysmies on usein asiansa osaava jo geeniensä kautta ja pohjalainen opiskelee tätä taitoa ostamalla itselleen apua muualta. Hän joutuu turvautumaan muiden apuun ja usein sellainen on Lounais-Hämeessä Karjalasta muuttanut evakko poliitikkona. Virkaa täytettäessä hallituksen puheenjohtaja juoksee jossain ultramaratonia. Hän ei anna ohjeita ja suosituksia, ei kerro ketä kannattaa. Demokraatti vai republikaani Jos valinta tehdään yhden ulottuvuuden kautta, kuten Yhdysvalloissa demokraattien ja republikaanien kohdalla tehdään, silloin valinta on helppo. Erot ovat selvät. Jos haetaan turvallista ja konservatiivista virastonsa hoitajaa, hän saa nyt oikeisto- ja vasemmistokonservatiivien tuen. Jos taas oletetaan että nykyinen kunnan tai talousalueen meno ei oikein ole kohdallaan, vaaditaan ehkä suuriakin ja radikaaleja uusia linjauksia ja niiden toteutusta, silloin demokraatit voittavat. Löytyykö valtuustosta vasemmistoradikaaleja ja oikeistoliberaaleja enemmistö, jää nähtäväksi. Salainen lippuäänestys antaa mahdollisuuden äänestää toisin kuin ryhmäpäätökset edellyttävät. Yhdestä miehestä ei ole talousalueen tai kaupungin sateentekijäksi. Näin toinen keskeinen valintaan vaikuttava on kyky saada oman talousalueen ja intresseiltään poikkeavien sosioekonomisten ryhmien tuki työlleen. Siinä auttaa vain ihmistuntemus ja kokemus, luottamus. Tässä papin kanssa elävä savolaismies on kovin erilaisessa asemassa kuin pohjalaistaustainen ja alueelta, jossa muutokset ovat olleet rauhallisia. Muutto Forssaan ei perheellistä oikein houkuta muuten kuin ehkä poikamiehenä asustellen. Historiallisen muutoksen aikaa Hidas Häme, Kanta-Häme, on elänyt koko ajan 20 vuotta jäljessä muun maan tuulilta ja sen edessä on nyt sopeutuminen kokonaan uuteen. Pääosa 1990-luvulla syntyneistä on elänyt jo kokonaan toisessa virtuaalimaailmassa ja sen kontekstissa, sosiokulttuurisessa ympäristössä, kuin heidän vanhempansa saati isovanhemmat. Rajoja ei ole ja uudet rajat syntyvät nyt myös kuntahallinnossa rikkoen vanhaa ja koettua. Poliittinen vastuunkantaja on sekin vaihtunut ja konservatiivinen maalaisliitto on muuttunut liberaaliksi nimeltään unionin meppeinä maata edustaen. Sama koskee koko globaalia maailmaa ja sen markkinoita. Lokaalinen ja globaali ovat sama asia ja yhteisölliset rakenteet on turvattava lähipalveluina. Kalliit keskussairaalamaksut ovat Hämeenlinnassa nousseet pilviin ja kassa on tyhjä. Velka kasvaa joka vuosi ja nyt se ylittää jo reilusti 20 miljoonaa ja se edellyttäisi 5 %:n lisäystä kuntien menoon. Tällä rahalla ei kuitenkaan saavuteta samaa palvelua kuin yliopistollisen keskussairaalan palvelut Turussa tarjoavat. Sen nyt jokainen ymmärtää ja tietää kuinka Forssa on Loimijoen laskusuuntaan menossa koko ajan. Maantieteelle ei voi mitään. Kaavoitus ja innovatiivinen GIS Omat palvelut, lähipalvelut, on säilytettävä ja kalliit hankittava sieltä mistä se on järkevintä tai muututtava osaksi Hämeenlinnaa myös kaupunkina. Sote -alue kun tarkoittaa maalaiskunnissa erikoispalveluina 60-70 % kunnan menoista ja monen kunnan kohdalla opetukseen ja sivistykseen, kulttuuriin ja urheiluun, tekniseen infraan ei rahaa tahdo enää jäädä juuri laisinkaan. Sitä olisi taottava jostain muualta. Mistä sellainen Sampo löytyisi, kysytään kunnanjohtajaehdokkailta myös Forssassa. Sateentekijänä kuntajohtaja on epäuskottava ilman suuria rakenteellisia muutoksia. Talous määrää kuntien liikkumavaran. Kuntien liikkumavarassa on taas suuria eroja. Valtion antamat tehtävä taas lisääntyvät ja se normittaa samalla tahallaan ja omaa valtaansa kasvattaen paikallishallintoamme. Tämä taas lisää kansalaisten eriarvoisuutta. Palvelut kun poikkeavat nyt olennaisestikin eri kunnissamme. Kunnilla on kilpailuvälineitä, jos ne osaavat vain niitä käyttää. Tässä kunnanjohtaja on avainhenkilö. Löytykö joukosta luovaa ja osaavaa sukkuloijaa sekä samalla tunneälyistä naisten johtajaa? Entä miten ovat taidot yhdyskuntasuunnittelun kunnan kaavamonopolin GIS taidot johtajahakijoiden käytössä? Sitä Forssan Lehti ei kysynyt. Tervetuloa arkkitehtiosaston yhdyskunta- ja aluesuunnittelun kouluttajien tohtorikoulutukseen. Siellä suunnalla tehdään usein ihmeitä mutta myös pahimmat ja kalleimmat virheet Ruotsin mallin mukaan eläen. Ota makkaraa, älä kiveä, kehottavat ruotsalaiset autoja polttavia kansalaisiaan. Pienten mahdollisuus on liittoutuminen Turku on avautumassa Helsingin suuntaan ja metropolipolitiikassa paikallisia vetureita haetaan. Maakuntakeskuksesta tehdään kansantalouden moottoria ja savialueelta sellainen puuttuu. Forssa, Somero ja Loimaa ovat uskottava yhteistyöalue ja maaseudulla luovat asukkaat synnyttävät uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Lahti hakee kasvua muotoilusta ja Oulu on aina ollut omaa luokkaansa pohjoisessa. Siellä maaseutu kulkee isojen kaupunkien kelkassa ja hankinnat vihertyvät. Sama trendi näkyy toki pääkaupunkiseudulla ja sen Turun akselilla. Kakkostien akseli ja kymppitie ovat Forssan talousalueen tulevaisuutta. Luomuruokaa, omaa energiaa, matalaenergiataloja, luonnonvaraosaamisen innovaatioita nousee maisemaan ja peltoa bioenergiaan haetaan. Yrittäjäksi tullaan koulussa ja toimitusjohtajaksi 20-vuotiaana. Kunnanjohtaja täytetään kuten 30 vuotta takaperin. Samat henkilötkin häärivät tehtävässä. Se on virhe. Vallankäyttö ja markkinat Vallankäytön ja markkinoiden väliin jää kuitenkin sumeita alueita. Vuosisata sitten kunnat palkkasivat poliisin nimismiehenä, opettajan ja lääkärin. Forssassa palkkaaja oli tosin Wahren ja Jokiosissa olisi tullut olla Willebrandin. Nykyisin valtio ei halua tehdä kaikkea toimiaan itse vaan siirtää 565 lakisääteistä tehtävää kunnille ja 974 velvoitetta. Ne pitäisi täyttää niiden ihmisten, jotka ovat sattuneet jollekin alueelle asumaan tietämättä niistä yhtään mitään. Tehtävän hoitakoon kunnanvirasto ja hommaa johtakoon kunnanjohtaja apunaan muu virkamiehistö, jotka ovat nykyisin pääosin naisia. Mukana häärää joukko poliitikkoja, demokratian nimissä. Forssassa mukana on paljon lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa. Valtaa käyttääkseen kunta joutuu omaksumaan sellaisenaan valtiolta sen organisaatioarkkitehtuurin. Sitä säädellään tarkoin. Virkamiehet olisi koulutettava heidätkin mahdollisilla pätevyyksillä, niin myös kunnanjohtaja. Ei vai opettajaa ja lääkäriä. Heille maksetaan palkkaa budjetista virkapalkkana. Virkamiesprotokollassa kaikki tehdään paperilla ja byrokraattisesti. Oikeuden jumalattarella on side silmillään. Henkilöön ei pitäisi katsoa. Ei pitäisi kertoa kuinka on kyllä tohtori, mutta uskottava ihmisenä siitä huolimatta, edes Forssan Lehdessä. Asiakaskeskeisyys palveluja jaettaessa olisi tasa-arvon vastaista korruptiota. Lounais-Häme on täynnä tätä korruptiota ja sukualisten suosimista, nepotismia. Kaveria autetaan kun hän on oikean puolueen jäsen tai muuten mukava mies ja ryyppyseuran tuttuja. Kunta tuotanto-organisaationa Kunta on myös tuotanto-organisaatio. Se tuottaa valtavasti palveluja ja voisi tuottaa myös vaikkapa elintarvikkeita. Se ei olisi kuitenkaan viisasta. Nämä palvelut kun saadaan muualta halvemmalla ja parempana. Tyydytään paikalliseen infrastruktuuriin, sosiaali-, terveys-, opetus- ja kulttuuripalveluihin. Näissäkin kunta joutuu ristiriitaan markkinaehdoilla toimivien tuottajien kanssa. Kunnan valtiolta saamansa byrokraattinen organisaatioarkkitehtuuri ei kuitenkaan taivu tämän ajan tavaroiden ja asiakaspalvelujen tuotantoon. Syy ei ole kunnan eikä kunnanjohtaja voi sille yhtään mitään. Jokioisissa Lounais-Hämeessä on valtion organisaatioarkkitehtuurilla toimiva virasto (MTT) tutkimuslaitoksena. Jos siitä ottaa mallia, kohta ei ole enää laboratorioita ja toimita siirtyy Helsinkiin. Muutama tutkija ei voi sitä rahoittaa valtion leikkausten jatkuessa fasiliteettiin, jolla tiede tehdään. Luopuuko valtio tieteestä ja innovoinnista maataloudessa ja luonnonvarojen käytössä, jalostuksessa? Miten käy savialueen Lounais-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla? Harva ihminen hakeutuu vapaaehtoisesti vallankäytön kohteeksi ja kiusattavaksi. Siinä kun ei kysytä asiakkaan tai työntekijän mielipidettä lainkaan. Yksityinen joutuu koko ajan kysymään tai yritys menee konkurssiin. Vallankäytön ja markkinoiden välillä ei saa olla sumeaa aluetta, kuten nyt on koko ajan. Kaksilla korteilla pelaaminen ei ole mahdollista oli sotealue vaikka kuinka sotkuinen tai leveäharteinen himmeli. Sumean alueen vallankäyttöä Markkinaehtoisessa organisaatioarkkitehtuurissa työntekijällä ja asiakkaalla on valta. Ei toki poliitikolla tai kunnanjohtajalla. Asiakkaalta on kysyttävä mitä he haluavat. Tuottaja yrittäjänä joutuu koko ajan sopeutumaan ja kysymään mitä ihmiset haluavat. Jos kunnanjohtaja tai poliitikko ei tätä osaa, hän on oikeassa paikassa valtion organisaatiokulttuurissa juuri kunnassa. Viranomaistoiminnassa ei palvella muuta kuin lakia ja asetuksia, joita täytetään pienissä kunnissamme. Jos joku asia ei enää toimi, silloin on asiakkaan tehtävä kokeilla, toimiiko se ehkä markkinoilla paremmin. Jos markkinat ovat väärä paikka, on kokeiltava kunnan tilaaja-tuottaja -sopimuksia. Kaikilla kun ei ole varaa käyttää kohtuullisesti palveluja. Kunnan on siis luotava kysyntää vaikkapa palveluseteleiden avulla. Oleellista on, että on palveluja, joihin kunnan ei pidä sekaantua ensinkään. Ei myöskään kuntajohtajien. Sellaisia ovat vaikkapa yliopistotasoiset palvelut sellaisissa sairaaloissa, joissa tuotetaan myös kallista tiedettä ja sen sovelluksia. Nyt Kanta-Hämeen keskussairaalassa 27 000 potilaskäyntiä maksaa saman kuin 50 kalleinta käyntiä. Siinä ei ole mitään järkeä. Rynnätä joka flunssan seurauksena keskussairaalan polille maaseudulta tai Hämeenlinnan lähiöistä. Ja maksattaa tästä laskut Forssassa. Siinä missä tieteenteon kokeilut, joihin Oulun ja Helsingin yliopistojen sairaalatkaan eivät oikein löydä rahaa ja oikeita tutkijoita Tukholman tapaan.