Karttaharjoitelma numero kaksi

Suomalaisen yhdyskuntarakenteen historian toinen karttaharjoitelma paikallishallintomme järjestelyiksi sote -alueina on valmiina. Selvitysryhmässä ei näe alue- ja yhdyskuntasuunnittelijan sormen jälkeä, mutta poliittinen tarkoituksenmukaisuus näkyy. Uusin Suomen poliittinen kartta ei noudata saavutettavuuslukuja, sijaintiehtoja, lokalisaatioteorioita eikä edes kulttuuri- tai luonnonmaantieteellisiä rajojamme. Pitkien etäisyyksien keskusalueita Sen sijaan se arvostaa pitkiä etäisyyksiä ja siitä esimerkkinä ovat vaikkapa Lappi ja Pohjois-Suomi, jossa kolmasosa maasta on tyhjemmässä kohti Ounas- ja Kemijoen yhtymäkohtaan tai sen suistoa Tornionjoen suistoalueen rinnalla. Ihmiset kun arvostavat palvelukeskittymiä ja jokien suistot vetävät väkeä ilman rajojen apuakin juuri näille alueille. Näin harvaan asuttu maa ja sen tuhansien vuosien tuloksena syntynyt yhdyskuntarakenne kylineen ja kirkonkylineen autioituu jos tähän yhdyskuntarakenteeseen Suomessa suostutaan. Joku sanoo maan jo autioituneen. Ei pidä paikkaansa. Se oli paikoin jopa elpymässä ennen uutta aaltoa, jossa suunnittelukäytäntö muuttui takaisin kohti maaseudun autioittavaa metropolipolitiikkaa. Sen toteuttajat olivat poliitikot. Nämä taas asuivat joko Brysselissä tai kehä kolmosen sisäpuolella. Ajattelu oli vinoutunut Suomeen sopivaksi ja maantiedon oppimäärä oli nolla. Puhuttiin vain pakkoruotsista kun olisi kuulunut puhua sivistyksestä, pakkomaantiedosta biologian ja historian, yhteiskuntatieteiden rinnalla. Keskus- ja vaikutusalueiden ikivanhat rajat Vanha läänit hävitettiin jo kerran hallinnollisina ja poliittisina alueinamme. Nyt ne on osin palautettu. Koko Keski-Suomi ja Savo-Karjala ovat neljän läänin muodostamia sosiaali- ja terveyskarttojamme. Se takaa Jyväskylän, Kuopion, Joensuun ja Mikkelin menestyksen, mutta lopettaa politikoinnin lähes sadassa pienemmässä kunnassa ja kaupungissa. Yliopistotason palvelut haetaan koko alueella Kuopiosta, Kallaveden rannalta. Itä-länsisuunnassa meillä ei ole valtateitä ja kunnanisät eivät ole näistä pitäjistä koskaan kuulleetkaan ja tapaavat tosiaan henkitoreissa sairaalassa. Koska terveysmaatiedosta tuli maan ainutta maantietoa? Se on sittenkin vain marginaalinen osa rajojen tarvetta. Onko Suomi vain köyhien apua ja rahan jakoa, sosiaalimaantiedettä? Sekin on vain viimeinen osa kun pohditaan aluemaantieteen rajoja. Ensin tulevat luonnolliset rajat, luonnonmaantiede, sitten biosääriset rajat ja tämän päälle talousmaantieteelliset rajat. Missä ne nyt luuraavat? Mihin ne on kadotettu? Kyllä Mauri Palomäki niitä käytti eikä rakentanut keskus- ja vaikutusaluerajojaan maantieteilijänä tyhjän päälle. Poliittiset rajat ovat ihmisen tekemiä ja voivat olla aivan väärässä paikassa. Näin väitti Putin Stalinin ymmärtäneen ja selitti sen talvisodan syyksi. Ihan järkevä selitys, jos raja on 17 kilometrin päässä miljoonakaupungista, Pietarista. Ei rajoilla pidä aiheuttaa ongelmia talousalueelle. Nyt ei ole muuta tehtykään. Kainuun malli ja Oulun kohtalo Omalaatuisin on ollut aina Mauri Palomäen 1960-luvulla rakentama seutukaava-alue jossa Oulun vaikutusalue ei ole Oulujokilaakso vaan pikemminkin Iijoen vaikutusalue ulottuen Venäjän rajalla ja jatkuen Perämeren teräsrannikolle. Puolen Suomen pääkaupunkina esiintyvä Oulu ja Kalevan levikkialue joutuu nöyrtymään tässä Kainuun mallille sekä Kala-, Pyhä- ja Siikajoen kunnille ja niiden yhteiselle liitolle. Oulujoen kohtaloa ja Iijoen kaupunkia Oulussa, sen yliopistossa maantieteilijänä vaikuttaen ihmetteli. Oli pakko lukea kaikki maantieteen mahdolliset laudaturit, jotta sen olisi ymmärtänyt. Vaasalainen professori Mauri Palomäki oli tehnyt politiikkaa. Kokkolasta ja Kruunupyystä sekä Kuusamosta ja Sotkamosta matka kohti yliopistokaupunkia terveyspalveluineen on vielä lohduttomampi kuin Saarijärveltä tai Äänekoskelta, Lieksasta ja Liperistä, Rantasalmelta ja Savonlinnasta kohti Kuopiota. Forssalaiset ovat oppineet tämän suunnan kirot kuihtuvassa kaupungissaan operoidessaan itään Hämeenlinnaan ja Lahteen, kakkos- ja kymppitien solmukohdasta kohti kolmostietä ja nelostietä. Vallan ja varojen katoaminen tässä suunnassa on turmiollista hakiessa sieltä poliitikkona äänensä. Väärä maantiede rankaisee aina. Huonosta ja väärästä teoriasta seuraa huonoa ja väärää käytäntöä, itsepetosta. Kaiken keskellä yksin Forssalaisten vaalipiiriraja tulee vastaan jo muutaman kymmenen kilometrin päässä. Toisin kuin muualla Suomessa. Tynkäkunta on muutaman köyhän maalasipitäjän varaan rakennettu verrattaessa muuhun maahan. Kylätappelut voivat jatkua. Jo Loimaa yhteisessä Loimijokilaaksossa kuuluu uudessa sote -kartassa vaikutusalueineen Turun kaupunkiin ja Somerolta lähdetään Tampereelle hakemaan apua hankalimpaan tautiin uuden karttaharjoitelman mukaan eläen. Sitä on vaikea siellä ymmärtää, kun ennen on lähdetty Turun tai Helsingin suuntaan asioimaan. Ja että Vaasasta lähdettäisiin Tampereelle on aivan mahdoton ajatusleikkinäkin. Mutta nyt on leikitty näin. Kiusalla. Ei vaikutusalueiden kulkusuunnat siitä miksikään muutu oli kartta vaikka kuinka poliittinen. Somero ja Forssa vain tyhjenevät ja maaseutu autioituu, sosiaaliset ongelmat kehä kolmosen ulkopuolella pahenevat, syntyy tuttu metropolia ympäröivä slummi. Kiusaamalla slummin muodostumista voidaan vauhdittaa. Suomi on tunnetusti kiusaajien valtakunta ja se näkyy poliittisella kartalla. Missä metropoli? Helsinki metropolialueen on kuin tynkäkaupunki verrattuna Kuopioon ja Ouluun. Kaksi pientä maakuntakeskusta ovat saaneet paljon suuremman merkityksen palvelupisteinä kuin koko metropolialue ja ainut sellainen koko maassa. Kun poliittista karttaa piirretään pääkaupunkiseutu ja metropoli jakautuu pienempiin palasiin kuin koko muu maa yhteensä, kun piti käydä päinvastoin. Aikaa karttaharjoitelmaa tehdessä käytettiin eniten pohdittaessa pääkaupunkiseudun muutaman kunnan rajoja. Yksi kadotettu musta lammas sai aikaa enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Koko muu valtakunta oli käyty läpi pelkkänä huitaisuna. Poliittinen kartta syntyi sellaisten poliitikkojen työnä, jotka asuvat kehä kolmosen sisällä ja elämöivät siellä. Tällaista työtä syntyy, kun maata ei tunneta ja maantiede on jäänyt lukion maantiedon varaan. Hyvä jos on silloinkaan opittu muuta kuin biologian lehtorin antama perusta maantiedon maina ja kansoina, luonnonmaantieteen ja kulttuurimaantieteen perusteina. Kun maantiede on vieras syntyy hirvittäviä virheitä. Käärmekunnat nauhakaupunkeina Suurten ja pienten alueiden rinnalla ovat omalaatuiset käärmekunnat, jossa ruotsikieliset ovat saaneet omat kuntansa Kärsämäeltä ja Merijärveltä, Raahesta aina niin kauas etelään kuin Kokemäki tekee mahdottomaksi jatkaa karttaharjoitusta. Vaasalaisilla, porilaisilla ja raumalaisilla on oltava omat leikkikalunsa ja hiekkalaatikkonsa ja turkulaisilla omansa. Parainen ja Kemiö, Salo pärjäävät Forssan tapaan vanhan kyläasutuksensa turvin. Se on omalaatuinen ratkaisu ja kertoo ongelmasta erottaa maantieto maantieteestä. Tuleva sukupolvet saava aikanaan ihmetellä käärmekuntiaan ja niiden kuolleita päitä sekä muutaman tuhannen ja satojen tuhansien kuntiaan. Kumpi mahtaa autioitua ensin? Jokilaaksoko Turussa vai Somero ja Forssa Tampereen vaikutusalueella? Loimaa käyttäen Turun palveluja ja Tammela käyttäen Forssan palveluja? Näin olemattomien alueiden ja käärmekuntien rinnalla ovat palveluineen muutaman kilometrin päässä liki 400 000 asukkaan Turku ja miljoonan asukkaan metropoli, sekä Urjala osana Akaan käärmekuntaa. Asukkaita on vain kymmenesosa mutta, so what. Riihimäki pärjää rautatien ja kolmostien varressa ja hakee palvelunsa pääkaupunkiseudulta unohtaen rajansa. Forssa, Somero ja Loimaa eivät voi. Poliittinen kartta on niiden kirona hävittänyt savialueen rikkaimman kulttuurin ja talouden vuosisadoiksi. Näin on ollut jo kauan ja muutaman poliitikon pitäessä yllä omaa valtaansa ja hakien äänensä Hämeenlinnasta ja Lahdesta. Moraalivaje syvenee Kyse on koko ajan moraalivajeesta ja sen tuomasta karttaharjoitelmasta. Ihmiset tarvitsevat karttojaan muuhunkin kuin sosiaalipalveluihin ja hakiessaan lääkärin apua. Nämä palvelut eivät saa maksaa talousalueillamme maaseudulla maltaita. Mistä nämä olemattomat kunnat saavat vetovoimansa ja vaurautensa tässä uudessa mallissa? Miksi ne eivät ole osa metropolia tai Turkua? Mihin näitä Sastamalan ja Parkanon kaltaisia alueita, köyhiä käärmekuntia, tarvitaan Tampereen ja Pohjois-Savon 300 000 asukkaan palelualueiden rinnalla? Miten Tampereen yliopistollinen alue ulottuu Vaasaan saakka? Miksi Mauri Palomäen malli ei kelvannut täällä, kun hän nyt oli juuri vaasalainen, yliopiston rehtori ja maantieteilijä. Nyt hän pyörii haudassaan. Vanhat keskus- ja vaikutusalueet on tuotu palvelemaan osaa Suomea ja osa on alkanut pelata poliittista maantiedettä. Ei niin voi tiedettä tehdä ja yhdyskuntia suunnitella talous- ja sosiaalimaantieteessä, suunnittelumaantieteessä, talousmaantieteessä.