Kolmastoista päivä ja perjantai

Perjantai kolmastoista päivä on almanakassamme aina silloin, kun kuun ensimmäinen päivä on sunnuntai. Tällöin kuun 13. päivä on perjantai, kertoo Wikipedia. Voisiko sen selkeämmin sanoa. Tällaisia päiviä vuodessa on aina yksi. Joskus tosin enimmillään jopa kolme päivää helmi-, maalis- ja marraskuussa tai vaihtoehtoisesti tammi-, huhti-, ja heinäkuussa. Filip IV kaunis Epäonnen päiväksi perjantai 13. päivä muuttui legendan mukaan Filip IV Kauniin toimesta. Filip IV on historian yksi kiistellyimmistä ja kommentoiduimmista vallankäyttäjistä Euroopassa. Kukin aikakausi on tuonut oman käsityksensä tästä Ranskan kiistellystä kuninkaasta. Nyt sen tuo euro ja sen totuuden hetket, vakauttajat. Rautakuningas ja marmorikuningas on saanut ihailijoita ja vihamiehiä keskiajan legendana ja ranskalaisena nationalistina. Hän sopii kuitenkin hyvin omaan aikaamme ja etenkin juuri tähän päivään. Kirkko ja paavi piti häntä vain kauniina pöllönä ja rahanväärentäjänä, hyvin koulutettuna harkitsevaisen filosofian tunnusomaisena taitajana. Myöhemmin näitä pilkkasanoja saatiin katua. Filip IV ymmärsi karsiman merkityksen. Hän huolehti siitä, että kuningas voideltiin, ei vaan käsistä, vaan myös päästään. Tämä kuvasi kuinka hän oli, ei vain maallinen ruhtinas, vaan myös hengellinen johtaja, piispojen tapaan. Kuningas oli Herran voideltu. Mooseksen matkassa Filip IV halusi uudistaa hallinnon ja se vaati kovia otteita. Syntyi moderni keskitetty hallintokoneisto sekä armeijavelvollisuudet. Elettiin 1200-luvun loppua ja 1300-luvun alkua. Virkamieskuntaan, virkamieseliittiin, perustuva hallintokulttuuri on Euroopan ytimessä todella vanha. Jotta siihen päästiin mukaan, vaadittiin Mooseksen sauvaa ja vienankarjalaista savolaista sukua, syväosaamistamme. Kun Suomea vietiin Euroopan ytimeen, kärjessä oli todellekin juuri vienankarjalaiset juuret hankkinut Paavo Lipponen. Vienankarjalaiset savolaiset suvut ovat kokonaan toista kuin Laatokan-Karjalasta ja Viipurin, siis Pietarin, suunnalta tulevat savolaiset suuret sukumme, noin 2000 -nen päätteistä suursukua. Nämä Laatokan suunnalta tulevat suvut olivat kaiken aikaa Euroopan ytimessä ja osa läntistä kirkkoa ja maallista hallintoa, sivistystä. Ei vain pelkkää korpea tai vähäistä itäistä vaikutusta kaukaa Novgorodista. Välillä ammotti raja ja geenitkin olivat kuin eri maailmasta hankittuja. Erot olivat suurempia kuin eurooppalaisten valtioiden kansalaisten välillä. Ei Eurooppaan pidä mennä silloin, kun se on jo geeneissämme ja itsensä tyrkyttäminen kertoo heille tyhmyydestä, väärästä asenteesta ja arvomaailmasta. Oidipaalinen suomalainen Filip IV ympäröi itsensä pätevillä neuvonantajilla. Hänen hallintonsa muistutti oman aikamme Obaman hallintokoneistoa ja sen ammattitaitoa luottaa parhaaseen mahdolliseen tietoon, ei vain omaan erinomaisuuteen. Oikeammin tämä käytäntö syntyi jo Filip Augustuksen aikana, mutta asiantuntijoille ei vain suotu silloin vielä sitä roolia kuin Filip IV:n aikana. Näin kaatui ikivanha feodaalinen monarkia ja alkoi syntyä absoluuttinen valta ja sen monarkia. Hallinto keskittyi. Syntyi käsite Euroopan ytimestä, jonne on mentävä vaikka muu Pohjola, Ruotsi, Tanska ja Norja sitä oudoksuivatkin uudessa globalisaatiossa ja Jäämeren tarjotessa tien napamantereen talouksille suoraan Aasiaan. Näkökulma oli tasokartalle piirretty, ei pallokartalta ensinkään. Suomi joutui seuraan, joka muistutti 1300-luvun alun ajattelua ja myöhempää syvän keskiajan kreikkalaisen kulttuurin ihannointia ylemmän keskiluokan elämässä. Se jatkui briteillä aina 1900-luvun alkuun ja mm. Sigmund Freud käytti sitä hyväkseen hoitaessaan hysteeristen naisen tauteja kreikkalaisen mytologian saduilla. Syntyi käsite oidipaalisesta naisesta, mutta myös tavasta hidastaa ja vaikeuttaa sukupuolten tasa-arvoisuuden toteutumista. Tehtiin tahallinen valuvirhe, jota tuon ajan tiede tuki taikauskoisin menetelmin. Sen juuret olivat syvällä Filip IV hallinnossa ja sen julkaisuissa, joista ehkä tutuin on Gillesin “Du gouvernement des princes” . Suomalaisten harharetket Aiemmin hallinto oli ollut yksi suuri kokonaisuus. Käytännössä kuitenkin kuinkaan hovi. Nyt se jaettiin suureen neuvostoon, parlamenttiin ja tilivirastoon. Näitä samoja käsitteitä viljellään edelleenkin, kun kyse on eurosta ja sen valuvirheestä. Käsitteet ovat vain hieman muuttuneet vuosisatojen myötä. Niinpä, neuvoteltaessa saksalaisen Helmut Kohlin ja ranskalaisten kanssa Euroopan yhdentymisestä ja yhteisvaluutasta, Saksa ei hyväksynyt pyhän vahvan markkansa liittämistä ranskalaiseen valuuttaan ja syntyi valuvirhe, joka oli tahallinen teko. Sellainen tehdään usein ja valoksen tekijä tietää tämän, mutta ei kerro. Nyt hän sen jopa on itse kertonutkin. Kun tehdään veistosta, valoksen teko on tarkkaa puuhaa ja korjaaminen jälkikäteen mahdotonta. Etenkin kun veistos on nyt aivan vinossa. Kuka Suomesta selvitti euron ja emun valoksen? Se, että onneton yhteinen valuutta syntyi, oli kuitenkin ehtona kahden Saksan yhdentymiselle. Nykyinen Saksan liittokansleri Angela Merkel on lähtöisin entisen DDR:n puolelta ja muistaa varmasti, millaisia uhrauksia sen nostamiseen käytettiin. Espanja ja Italia, Kreikka, Portugali ja Irlanti ovat kuitenkin mahdoton taakka samalla keinolla taloutensa korjaaviksi polkupyörän polkijoiksi. Kun autettavia on yli 200 miljoonaa ihmistä, taakka alkaa olla mahdoton. Ja mitä me suomalaiset siellä ilmansuunnalla teemme, Pohjolan outo pieni kansa? Valuvirhe syntyi kuitenkin aikanaan juuri tätä Filip Kauniin hallintoa varten. Suomi on mukana outona Pohjolan maana, jonka paikka olisi luonnollisesti skandinaavisessa ympäristössä ja nyt samalla jäämereisessä yhteistyössä. Ei toki välimereisessä, jossa mukana ovat myös turkkilaiset ja monet muut meille vieraat kulttuurit. Me tarvitsemme eurooppalaista yhteistyötä, unioni on meille arvokas asia, mutta geopolitiikalle ja sen antamalle sijainnillemme me emme voi mitään. Se tarjoaa kuitenkin juuri nyt meille valtaisat uudet mahdollisuudet, jos muutamme tasokarttamme pallokartaksi ja alamme käyttää bittiavaruuden internet -yhteyksiä järkevästi hyväksi. Uudistustensa myötä Filip IV oli oman aikansa epäsuosituin hallitsija. Hänen työstään syntyi papisto, aatelisto ja porvaristo sekä näiden eliitti. Se elää ja voi hyvin Euroopan ytimessä edelleenkin, kun Suomessa tällaista ei ole olemassakaan, ellemme halua jakaa kansaamme kahtia. Miksi meidän olisi opiskeltava kaikki eurooppalaiset valuvirheet, jotta saisimme taloutemme ja kulttuurimme kuntoon? Miksi keräämme koko ajan akanoita kun globaali maailma tarjoaa myös jyviä? Jyvien kerääminen ei ole toki rikos. Raimo Sailaksen painajainen Filip IV ja hänen neuvonantajansa eivät hakeneet tätä mallia, mutta sen valuvirhe syntyi haluten aikanaan horjuttaa kapinoinnin kautta kuninkaan valtaa. Myöhemmin siihen liittyivät porvariston ohella talonpojat. Pääsyy oli verotus ja talouden lama, köyhtyminen. Samat mallit, joita Espanja käyttää nytkin, verot ja maksut lamaa korjaamassa. Eikö tämä toimi vastoin talouden periaatteita? Mitä Raimo Sailas tähän sanoo? Fasismi syntyi Saksassa tällä mallilla. Leif Salmen oli kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa aivan oikeassa. Filip IV muutti lääninherran monarkiksi ja loi keskusvallan. Syntyivät myöhemmät sodat, jotka pyrkivät vähentämän Ranskan hegemoniapyrkimyksiä. Muotoutui nykyinen Eurooppa ja sen tapa hoitaa talouttaan. Suomi sen “ytimessä” on omalaatuinen väärinkäsitys. Suomi kun oli jo ytimessä, joka oli muotoutumassa kokonaan uudelta perustalta ja globaalin maailmantalouden rakenteita noudattavaksi. Pohjoismaiden talousmalli ei ollut likimainkaan välimereinen ja Ruotsi on sitä kehittänyt rinnan Tanskan kanssa samaan aikaan kun Suomi rämpii eurosuossaan. Muu Eurooppa tulee jatkossa tarvitsemaan Pohjoismaita juuri napa-alueiden jäämereisen sijaintimme sekä osaamisemme seurauksena. Raimo Sailas on pelastanut tämän maan jo yhdeltä katastrofilta. Kulttuurien kirjo ja kirot Ranskan riidat paaviuden suuntaan ovat nekin Filip IV aikaisia tapahtumia. Kuningas ei suostunut maksamaan verojaan ja Paavin reformi kuninkaan rankaisemiseksi Ranskassa kaatui paikallisten piispojen niskurointiin. Syntyi käsite gallikaanisesta kirkosta, joka sekin on suomalaisille vieras. Myöhemmin paavit jäivät Avignonin vankeuteen. Syntyi kirkosta itsenäinen maallinen valta. Opetetaanko meillä uskontoa ja sen historiaa lainkaan? Olisiko aika aloittaa pituushypyn rinnalla? On hyvä tietää, mitä Kiinassa, Intiassa ja Japanissa, Pakistanissa ja arabi-islamilaisissa maissa tapahtuu, samoin Afrikassa. Kulttuurit kun ovat muutakin kuin valuuttaa, taloutta ja kulutusta. Valuutan valaminen on mutkikas tapahtuma ilman kulttuurista tuntemusta ja nyt jopa oma euromme on täynnä valuvikoja. Kaikki kulttuuriin liittyvä ei ole pelkkää ihanaa ja myönteistä, ihailtavaa. Temppeliherrojen valuutta Kuningas haki turvaa riitojen aikana Temppeliherrojen ritarikunnalta. Tämä oli vahva järjestö, muistutti nykyisiä pankkejamme tai Euroopan vakausjärjestelmiä. Kuningas sai turvan tältä järjestöltä. Myöhemmin sodissa köyhtyvä kuningas puuttui juuri tähän pankkijärjestelmään, jota Temppeliherrain hallinto oli hoitanut. Alkoivat oikeudenkäynnit, joissa heitä syytettiin kerettiläisyydestä, sodomiasta ja moraalittomuudesta. Suurmestari Jacques de Molay tuomittiin roviolle. Viimeisinä sanoinaan hän haastoi Ranskan kuinkaan vastaamaan teoistaan Jumalan eteen taivaalliseen tuomioistuimeen. Ennen tätä tuomiotaan Filip IV oli lähettänyt kaikkiin tuon ajan kaupunkeihin kirjeen, jossa hän vaati temppeliherroja pidätettäväksi. Kirje oli lupa avata 13. lokakuuta 1307. Kirjeessä kuningas syytti temppeliherroja saatananpalvonnasta ja vaati poltettavaksi roviolla. Näin myös tapahtui. Tuo päivä oli 13. päivä ja perjantai. Tuosta päivästä tuli sen jälkeen yleinen epäonnen ja onnettomuuden päivä. Kuningas itse kuoli pian tämä jälkeen onnettomuudessa pudotessaan hevosen selästä 46 -vuotiaana Fontainebleaun linnassa. Samassa paikassa, jossa hän oli myös syntynyt. Vallankumouksen melskeissä hänen hautansa tuhottiin Saint-Densin luostarin basilikassa. Useiden onnettomuuksien sarja seurasi toinen toistaan Kaptetingien dynastiassa. Syntyi skandaaleja, aviorikoksia, joiden surauksena oli ns. kolminkertainen kuolemantuomio kuningassuvun miniöille. Kolmannentoista päivän ja perjantain kirjoitukset vuonna 2012 Helsingin Sanomien (13.7) yläkerran artikkelin on kirjoittanut Etelä-Savosta syntyisin oleva komissaari Olli Rehn. Suku on syntyisin samoilta sijoilta kuin Savon Lipposet tai vaikkapa Kataiset, Kekkonen ja Karjalainen. Otsikkona hän käyttää käsitettä, joka on tullut suomalaisille tutuksi vuodesta 2008 alkaen; “Euroalueelle koitta totuuden hetki”. Siinä hän kertoo, kuinka nykymenolla eurokriisiä ei kyetä ratkaisemaan. Tarvitaan entistä vahvempaa talous- ja rahaliittoa. Tarvitaan entistä parempaa tiekarttaa. Tarvitaan yhteisen talous- ja budjettipolitiikan yhteistyön tiivistämistä. On yhdestoista hetki. Tämä yhdestoista hetki toistuu kuukausittain ja vuodesta toiseen. Hintalappu tälle hetkelle kasvaa huimaa vauhtia. Yleisradion teettämän selvityksen mukaan 66 % suomalasista on väsynyt rahojen jakoon oli niillä oletettua katetta tai ei Espanja suunnassa. Valtaosa suomalaisista odottaa yhden euromaan katoavan liitosta viimeistään kahden vuoden aikana. Mediaironiaa Helsingin Sanomat (13.7) esittelee, kuinka ekonomisti Roger Bootle näkisi eroamisen eurosta tapahtuvan: salaillen, nopeasti ja korrektisti kumppaneita kiittäen menneestä. Kolmastoista päivä perjantaina kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori ei pidä järkevänä vaatia Espanjalta vakuuksia. Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman toivoo hallituskumppanin pitäytyvän hallitusohjelmassa. Jos näin ei tehdä, eurokriisin rinnalla Suomella on myös hallituskriisi. Pääoppositiopuolueen johtaja Timo Soini pahoittelee hallituksen riitaa vakuuskiistassa ja mahdollista hallituskriisiä pahimpaan mahdolliseen hetkeen. Yleisradion teettämän selvityksen mukaan myös kokoomuksen kannattajista pääosa oli samaa miltä muun kansan kanssa. Samoin vihreiden kannattajat. Väsymys ja liki puoli vuosikymmentä jatkuneet selittelyt, kriisin syveneminen liki koko euroalueen kattavaksi, oli kypsyttänyt mielet myös siellä suunnalla hallituksemme äänestäjiä. Myös kokoomusta äänestävissä voi olla järkeviä kansalaisia. Helsingin Sanomien päätoimittaja ja toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kirjoitti 13.7.2012 Enkeli-Elisasta ja median itsekritiikistä. Enkeli-Elisa pakottaa median katsomaan itseään pelistä. Internet ja sosiaaliset mediat haastavat jouralismin väkevällä tavalla, kirjoittaa päätoimittaja euroalueen hajoamisen ja hallituskriisin hetkellä. Enkeli-Elisa ja sen fiktiivinen tarina kertoo, kuinka mediat ovat juttuja lainatessaan kaunana tieteen arjesta. Alkuperäiset lähteet on syytä hakea ja niitäkin on aina osattava epäillä. Emun kohdalla sokeus oli mediamme yhteinen synti ja sen tukeminen hallitusta pönkittäen on ollut ilmiönä pelottava neljännen valtiomahdin näyttönä vallankäytön vahtikoirana. Sisäsivun kolumnistina, fiktiivisten satujen lukijana, Pentikäinen muistuttaa keisaria, joka haluaa tutustus rahvaan elämään valepuvussa. Kuka sanoi, etteikö laestadiolaisilla olisi itseironiaa. Vienankarjalaisilta savolaisilta se taito tahtoo puuttua kokonaan. Laatokan-Karjala on kokonaan eri asia.