Kansanäänestyksen paikka

Suomen valtion pyrkimys saada etuoikeusasema lainasaatavistaan EVM -lainojemme kohdalla on valtiokapitalismia, jossa meillä on omia tulkintojamme. Komissaari Olli Rehn oikoo näitä tulkintoja. Valtion sijoittajavastuun on oltava sama kuin yksityisenkin. Muuten yksityinen ei sijoita lainkaan, tai jos sijoittaa, vaatii tolkuttoman korkosuojan. Valtiokapitalismin oppitunti Niinpä Espanja saa lopulta pankeilleen vain valtiokapitalistin suojan ja yksityinen ei talkoisiin osallistu. Korot hyppäävät pilviin. Kun yksityisen kapitalistin varoista tutkimusten mukaan lähes 500:n Suomen budjetin kokoinen osa on suojassa verovapailla alueilla, joita myös paratiiseiksi kutsutaan, myös Eurooppa jakautuu hyvin erilaisiin valuutan kerääjiin ja alueisiin. Timo Soinin lainaama lasten loru “Kardemumman yössä” ei tahdo jalostua kriisissä. Kasper, Jesper ja Joonatan eivät ole ihastuneita leipurin ammatista. Sadut nyt ovat satuja ja reaalimaailma jotain vallan muuta. Palomestarin ammatti on sentään jonkun suosima ja siinä voi muureja rakennellessa antaa ohjeita kuinka velallinen lainojaan kohtelee, suomalaisten veroeuroja. Tulkinnat on hyvä pitää väljinä, jotta palomuuria voi siirrellä tikkaineen aina tarpeen mukaan ja joustavasti liikkuen. Tuli on arvaamaton elementti ja huono isäntä. Valtioton valuutta voi hyvinkin muuttua matkalla pensaspalosta latvapaloksi. Viihteellinen euro olympiatulen kantajana Medioistamme yksityisten omituksessa on luonnollisesti valtaosa, jolloin mediamoguleilta saamamme tiedot suodattuvat näiden paratiisien kautta luettavaksemme. Mediayhteiskunnassa on parempi keskittyä siis viihteeseen ja jatkossa olympiatulen kantoon. Siis siihen, voittaako Multala purjehduksessa myös olympiamitalin kuuden EM -tasoisen ja seitsemän MM-tasoisen mitalin jatkoksi, kun hänet matkalle lopulta kelpuutettiin ja saako keihäsmiehemme Tapio Rautavaaran tasoisen työn jatkajan. Olympiatuli lähti Kreikasta ja sillä on samoja taipumuksia kuin kaikella muullakin Kreikasta leviävällä liekehtivällä valon ja lämmön antajalla. Columbon tapaan on syytä jättää loppuun vielä se yksi kysymys. Pajatsoa ei pidä tyhjentää heti ensimmäisessä lauseessa. Kisojen ensimmäisen viikon aikana seuramme liikenneruuhkia ja kaupallisia tiedotteita uutisten sisään piilotettuina sekä Michael Phelpsin uinteja. Pekingin kisojen jälkeen mitään uutta ei ole kerrottavana ja yleisurheilun alkaessa Usain Bolt kohtaa harjoituskaverinsa Jamaikan Yohan Blaken. Tätä juoksua tullaan kutsumaan klassikoksi siinä missä Yhdysvaltain koripallomaajoukkueen “Deam Teamia”, jälleen kerran. Suomalaisten tapaa karsiutua alkukilpailussa ei pidä paheksua. Kisat ovat ilman heitäkin komea spektaakkeli siinä missä EU ja sen valuutta. Tuli roihuaa vielä vuosikymmenet ja uusia tukipaketteja syntyy. Onomatopoeettinen uimari Me uimme siinä mukana ja pidämme suoritustamme näyttävänä, kävi miten kävi. Kolme A-kirjainta säilyy senkin jälkeen, kun Saksa niitä alkaa menettää yhdessä Hollannin ja Luxemburgin kanssa. Olemme ainut kolmen A:n maa, joka maksaa velkansa kaikissa olosuhteissa eikä muilta ota avustuksia vastaan vaikka siihen rahaa tarjottaisiinkin omalla vuorollamme. Kannettu soihtu ei kuulu kaskenpolttajan eikä tervaporvarin kulttuuriin. Se ei pysy kaivossa, sanotaan. Jos kukaan yksityinen ei sijoita, mitä iloa silloin on euromaiden etuoikeutetusta asemasta, ihmetellään markkinoiden elvyttäjien toimia Välimerellä. Suomalaisten valtiokapitalistien ajatustapaa ei oivalleta. Suomessa kun on kaksi lautasta ja kaksi kapitalismiakin. Meillä on kaikkea kaksin verroin ja dualistinen maailmankuva, onomatopoeettinen luontoa matkiva kielemme. Tähän ihmettelyyn näyttävät yhtyvän myös suomalaisten tutkimuslaitosten johtajat tänään. He ovat saaneet väärän kasvatuksen. Idän ja lännen välissä on aina kaksi kapitalismia ja toisen tappio on toisen voitto. Se on kuin nuttu nurinpäin käännettynä mutta nuttu sittenkin. Nykyisin vuorien kääntämiseen ei ole enää aikaa ja se rispautuu takin kääntyessä yhtenään. Soininvaaran möläytys Suomen hallitus luopui vakuusvaatimuksistaan EVM:n kohdalla, koska se katsoi etuoikeuksien turvaavan veronmaksajien rahat. Nyt näyttäisi siltä, että Suomi joutuu käymään jokaisen tukipaketin yhteydessä vakuusneuvottelut, jos EVM -lainojen etuoikeutetusta asemasta luovutaan. Luottamus vaatii lisäselvityksiä. Hämäläinen juristi Johannes Koskinen Hämeenlinnasta on oikeassa. Asia on selvitettävä komissiolta kysyen. Mauri Pekkarinen olettaa jo vakuuksien palvelevan ainakin osin samaa asiaa. Hänkin on oikeassa. Osin tästä johtuen Suomi sai kolmen A:n paperit. Hallituspuolueiden näkyvimmistä pohtijoista, toisinaan ajattelijoista, vihreiden Osmo Soininvaara on ensimmäinen, joka ilmoittaa Timo Soinin olleen oikeassa. Samalla hän pitää laihana lohtuna kuitenkin sitä, ettei toinenkaan vaihtoehto ole kauhean hyvä. Hän kun kertoo blogissaan euroalueen kaatuvan. Siihen on siis ajoissa varauduttava. Hän jos kuka on oikeassa, kunhan pohdinnan malttaa kääntää 180 astetta ymmärrettävään suuntaan. Tässä Lasse Lehtinen on taitavin takinkääntäjä. Hän hakee turvaa lännestä ja leipää idästä. Pohjoisesta ei tule muuta kuin kylmiä tuulia. Sellainen ajattelu ei ole tästä ajasta ensinkään. Pragmaattinen konsultoija Sirkka-Liisa Anttila kokoaa kirjoituksessaan (FL 26.7) oleelliset tapahtumat yhteen rahaliiton kulmakivinä. Ensimmäinen on liiallinen budjettiylijäämän kielto, toinen siirtää vastuun finanssipolitiikasta kansallisvaltioille ja kolmas 125 artikla sekä 123 sääntö edellyttävät valtiolta omaa sitoutumista vastuistaan ja kieltävät myös valtioilta keskuspankkirahoituksen. Timo Soini on näitä lukenut meille tuo tuosta. Kun niistä on luisteltu “no bail out” -sääntöjen vastaisesti ja myös rahaliiton ydinmaiden, Saksan ja Ranskan kohdalla, euro on ollut valuutta ilman valtiota. Olen kirjoittanut tästä blogeissani lukuisia artikkeleja jo ennen Maastrichtin sopimusta medioissamme ja myöhemmin mm. otsikolla “Entä jos Timo Soini on oikeassa” myös monen lehden palstoilla. Tulen leviämisestä on hyvä varoittaa omaa kansakuntaamme medioissamme tutkijana, kun se on vielä sytytetty tahallisesti. Valuvirheet jätettiin nekin saksalaisten toimesta ja muistaen virheet DDR:n liittyessä osaksi läntistä liittolaistaan. Saksan liittokansleri Angela Merkel on syntyisin DDR:stä ja muistaa virheet liiankin hyvin. Niistä puhuttiin ja kirjoitettiin tiedemiesten piireissä paljon. Totta kai. Globaali talousmaantiede oli tuolloin suosittu ympäri maailmaa ja mallit levisivät nekin nopeasti. Monetarismi eli sekin uutta aaltoa ja uusliberalismi tuli muotiin. Olli Rehn väitteli aiheesta hänkin. Aihe on vain nyt jo vanhentunut. Liittovaltiokehitys ja pelon maantiede Jatkossa kyse ei ole enää Suomen marginaalisena nostamasta vakuuskysymyksestä vaan paljon suuremmasta asiasta, Anttilan nostamasta velkojen yhteisvastuusta ja liittovaltiokehityksestä. Anttilan mukaan itsemääräämisoikeus tulisi palauttaa kansallisvaltiolle, pois yhteisestä velkavastuusta. Se vaatii tästä uudesta kehityksestä kansanäänestystä, joka meillä jäi euroon liittyessämme suorittamatta. Timo Soini on tästä muistanut huomauttaa joka yhteydessä. Ruotsi äänesti ja pysyi ulkona eurosta. Se oli tämä toinen vaihtoehto, josta Soinia piinattiin eduskunnan kyselytunnilla. Miksi se on Soininvaaran mielestä huono vaihtoehto Ruotsille, Tanskalle ja Norjalle? Jatkossa kyse kun on todella merkittävästä muutoksesta EU:n kehityksessä kansallisvaltioiden olemassaolon näkökulmasta. Eurooppa ei ole meille kansallisvaltio ja liittovaltionakin omituinen. Se rikkoo koko ajan omia ihanteitaan ja sääntöjään. Se ei sovi suomaaliseen kulttuuriin lainkaan. Alueiden Eurooppa ja alusmaa Suomi Eurooppa poikkeaa myös kansallisvaltioineen Suomesta. Tätä keskustelua yritin pitää yllä vielä ennen liittymistämme unioniin. Eurooppa on ennen kaikkea alueiden Eurooppa, jossa itsehallinnolliset alueet muistuttavat vaikkapa meillä Ahvenanmaata. Ne eivät muodosta sellaista homogeenista yhtä aluetta kuin Suomi kansallisvaltiona. Niinpä nyt Espanjan kohdalla 17 itsenäistä suurta aluetaloutta ovat hakemassa satojen miljardien avustusta Espanjalta, ensimmäisenä Valencia ja Katalonia, sen jälkeen kun velkaisimmat niistä joutuvat vaikeuksiin. Ne eivät voi saada kansainvälistä rahoitusta ja samalla massatyöttömyyden sekä inflaation seurauksena kurjuusindeksillä mitattava stagflaatio on vaivannut niitä jo kauan. Euroopan kuihtumisen ongelma on juuri näiden talousalueiden ongelmasta kumpuavaa kriisiä. Verkostojen ja klustereiden toinen aalto Olen kirjoittanut stagflaatiosta usein etenkin verkostojen ja klustereiden yhteydessä tätä ilmiötä torjuen ja kertonut sen syntytavasta talous- ja sosiaalimaantieteellisenä ongelmana, paikallisesti, lokaalisesti. Yrittäjille on tehty tästä jopa toimivia verkostomalleja nettiin. Globalisti ei ajattele paikallisesti aina lainkaan. Lokalisaatioteoriat ovat täysin vieraita. Näin virheet syntyvätkin usein megamakrotalouden malleista siirrettynä lokaaliseen käyttöön. Se ei toimi näin demokraattisessa ja yhteisöllisessä käytössä sekä kansallisvaltioissamme. Vielä vähemmän sosiaalisen median taloudessa ja strategiassamme, yritysten taloudessa ja verkostoissa, klustereissamme. Euro toi tämän ilmiön, alueellisen kurjuusindeksin, mukanaan. Kirjoitin ja varoitin tästä vuosituhannen alussa useilla artikkeleilla. Paikallinen aluetalous vaatii herkkää korvaa ja ruohonjuuritason työllistäjiä, yhteisöjä. Jos ne alkavat kuihtua, niiden palauttaminen vie aikaa todella runsaasti. Ilmiö muistuttaa metsäpaloa ja biologisen suksession hitaita linjoja, diversiteetin rakentumista kenttäkerrokseen ja kuntan eliöyhteisöihin. Jos se ei elä, ei elä kyllä metsäkään. Kun metsä alkaa harsuuntua, kuntta on jo kuollut. Kurjuusindeksi Stagflaatio on pysähtyneisyyden (stagnaatio) ja inflaation (hintojen nousu) yhteinen kirous. Se puhkesi Euroopassa pahana öljykriisin yhteydessä 1970-luvulla ja sen yhteydessä käyty keskustelu jäi Suomessa olemattomaksi. Syy oli Neuvostoliiton bilateraalinen kauppamme ja halpa öljy sieltä. Saavutimme jopa muita OECD-maita juuri tuolloin innovaatiopolitiikassamme ja myöhemmin Nokian avustamana selvisimme 1990-luvun lamasta. Professori Pentti Kouri avusti meitä oppimaan kansankapitalismia. Lapissa Kemijoki-yhtiö ja sen valtio-omistaja sekä Pohjolan Voima ja sen yksityiset omistajat, sellunkeittäjämme, opastivat Iijoen ja Kemijoen varsilla asuville kahden kapitalismin aakkosia koskisotien yhteydessä ja kantapään kautta, imperialismina ja riistona. Tätä oppia ei pidä hyväksyä Suomessa sellaisena kuin sitä meille tarjotaan nyt Saksasta ja muun Euroopan heikkouden aikana. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun valkoisen miehen tautia levitetään myös Suomeen. Se on torjuttava kansanäänestyksen ja demokratian keinoin.