Herra Helsingin herra

Metropolipolitiikka rantautui Suomeen etenkin Helsingin ja maakuntakeskustemme kasvun mukana. Tämä keskitetty malli on muuta kuin perinteisempi suurten etäisyyksien ja haja-asutusalueiden yhteisöllisen Suomen hallintomalli ja ikivanhat sosiaalisen pääoman rakenteet eri puolilla maatamme. Sama tuottaa samaa Oikeammin nämä yhteisölliset mallit ovat tyypillisiä menimme minne tahansa maailmassa. Niiden kehittyminen vain tapahtuu hitaasti ja ne vaihtuvat toisikseen kulttuuriyhteistyön seurauksena. Takavuosina dynaaminen paimentolaiskulttuuri toi mukanaan oman aggressionsa ja paikallaan oleva agraari talousmalli kesytti sen osaksi hallintoaan. Kulttuurivallankumous on ilmiönä harvinainen eikä sellaista pienyhteisöjen sisällä tapahdukaan. Yhteisön sosiaalinen pääoma ja muisti on lähellä yksilön geneettistä dna -rakennetta ja sen tapaa hakea pysyviä rakenteita. Samoissa olosuhteissa päädytään hyvin samankaltaisiin ratkaisuihin ja selviytymiskeinoihin. Ymmärrämme toisiamme juuri tämän sosiaalisen rakenteen ja lähiyhteisön kautta saamamme viestin seurauksena. Näin myös siirtyessämme kulttuurista toiseen. Joskus jopa hämmästymme niiden samankaltaisuutta. Jos yritämme niitä muuttaa, viedä omia kulttuurimme piirteitä vieraan pienyhteisön sisälle, sellainen torjutaan. Jos ottaisimme kaiken mahdollisen uuden vastaan, yhteisömme hajoaisi ja turvarakenteet katoaisivat, yhteiskuntamme rapautuisi sekin. Mitä vanhempi kulttuurimme on, sitä vahvempia ovat myös sen pienyhteisöjen saavuttamat sopeutumat ja niiden pysyvyys. Uuden suurkulttuurin mukanaan tuomat rakenteet voivat ne toki hajottaa ja seurauksena on pääsääntöisesti etnisten kulttuurien katoamiset ja tutut päihdeongelmat, rappeutuminen. Yhden asian liikkeet Suomessa on vajaa 30 kuntaa, jotka täyttävät kaikki ne kriteerit, joilla hallitus patistaa kuntatyönantajaa tarkistamaan toimialansa hallinnollisia rajoja. Näistä vaikkapa Jokioinen ja Tammela ovat lähellä Forssaa. Väkiluku kun ei ylitä 20 000 asukasta, työssäkäynti tapahtuu suurelta osin muualla kuin omassa kunnassa ja muutenkin nauhakaupungin rakenteelliset piirteet ovat yhdelle kunnalle tyypillisiä järkevän yhdyskuntarakenteen ylläpitoon. Turun ympäristössä näitä kuntia on enemmän. Ylhäältä annetut määräykset lopettivat kuitenkin yhteistyön kokonaan jo vuosia takaperin. SE on tyypillinen lähiyhteisön reaktio silloin, kun se on uhattuna varovaisen yhteistyön ja vaihdannan johtaessa pääkulttuurin alistavaan ja rappeuttavaan kehitykseen. Vastustaessaan metropolikulttuurin tuomia hankkeita pienkulttuurit ja niiden yhteisöt toimivat maassamme normaalilla ja terveellä tavalla. Pienkulttuuri kun on muutakin kuin vain byrokratiaa ja kuntatyönantajan virkoja sekä poliittista johtamista. Oikeammin siellä näitä ei ole usein lainkaan. Moni pakenee lomallaan mökkinsä ja maaseudun rauhaan hakeutuen ulos byrokraattisesta ympäristöstään. Samalla alkaa luova työ ja tulokset ovat usein näyttäviä. Yhden työnantajan kriisi - ei yhteisöjen Lounais-Hämeessä suurempien kuntien rinnalla on lisäksi pienempiä kuntia, joiden kohdalla ongelmana on talous ja sen mahdollinen kriisiytyminen, ellei näin ole jo päässyt tapahtumaan. Kaikki tämä on tiedetty toki vuosia, mutta on toki myös piiloteltuja syitä, joita naisvaltainen kuntatyönantaja karsastaa kertomasta eikä media niitä julkaise. Naisia ei saa loukata. Metropolipolitiikkaan kuuluvat punavihreät naiset ja perinteisestä yhteisöstä erillinen feministinen liikehdintä, perheestä irrallinen sinkun elämä, sukupuolineutraali ihminen jne. Individualismi ja sen uusliberalistiset liikkeet syntyvät juuri metropolien tuotteina nekin ja joku puolueistamme haluaa nämä äänet itselleen. Mukana on myös slummikulttuurien tuotteita ja etenkin netin levittäminä. Globalisaatio esitellään lokalisaation vastakohtana ikään kuin irtautuneena paikasta, jossa kaikella toiminnalla on lokaalinen dimensionsa, sijaintinsa. Näin kriisikunnat, pienkunta työnantajana kunnantaloineen, esitellään sijaintinsa tuotteina ja korjauksena tälle, myös pienyhteisöille, kylille, metropolipolitiikan lääkkeitä. Tällainen maailmankuva ja aluetalouden korjaus on sosiaalipoliittisena ratkaisuna omituinen. Miten metropolipolitiikka ja Forssa voi korjata terveitä kyläyhteisöjä Humppilassa, Urjalassa, Tammelassa, Ypäjällä jne. Monessa kylässä ei ole kuntapalveluja juuri nimeksikään. Valtiotyönantajan ongelma Näin poliittisella kartallamme valtiotyönantaja ja kuntatyönantaja ovat yhä enemmän eri leireissä ja etenkin metropolialueellamme, jossa pääosa valtiotyöntekijöistä majailee. Yhdistämällä kuntatyönantaja valtiotyönantajaan, valtion kassakriisi voidaan muuttaa syrjäisten kuntien kriisiksi. Näin se siirtyy samalla tuhansiin syyttömiin pienyhteisöihin ja alkaa slummiutuminen 1970-luvun malliin. Tätä pirstoutumista lisää eurooppalainen kriisi, jossa välimereinen Eurooppa on saanut jo liki kokonaan uudet poliittiset liikkeet, puolueet ja talousmallin, jota Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Portugalissa jne. luonnehtivat lama, suurtyöttömyys, pankkikriisit ja kohta puhkeava asuntokupla. Niinpä kriisikokoukset seuraavat toisiaan ja vievät hallituksen ja valtiotyönantajamme koko huomion. Siinä oman maan hoito alkaa rapautua ja puurot sekä vellit mennä pienen ihmisen maailmankuvassa sekaisin. Mustien autojen takapenkeillä istuu aina pieniä ihmisiä valvoen yönsä kriisikokouksissa vatsa kuralla, väsyneinä, liki kahden promillen humalaa vastaavassa tilassa väsymyksestään. Globalisaatiosta ja sen kriiseistä tehdään tarkoituksella maaseudun pienyhteisöjen ongelmia. Metropolien tauti tartutetaan terveisiin maaseudun geeneihin, pienyhteisöihimme. Tämän tartunnan estävä palomuuri on rakennettava metropolipolitiikan ja maaseutupolitiikan välille. Omaehtoiseen kylien yhteistyöhön Vielä takavuosina maalaiskuntia pyrittiin kehittämään niiden kylien kautta lisäämällä niiden aktiviteettia ja omaa osaamista, kyläsuunnittelua, sekä yhteistyötä. Aloitimme Lapista ja siirryimme sieltä kohti etelää. Hämeeseen saavuimme liki kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Näin päästiin ohi byrokraattisten kriisikokousten, joiden merkitys yhteisötasolla oli olematon tai täysin merkityksetön. Hämeen kartanomaisema ei voinut olla ensimmäisenä vuorossa. Kyläyhteisössä poliittinen puolue, tai kunnallisten virkojen ylläpito, ei vaikuta niin dramaattisesti elämään kuin kirkonkylän kunnantalolla tahtoi tapahtua. Vielä vähemmän siellä vaikuttavat mediaseksikkäät eurooppalaiset tapahtumat ja suurvaltapolitiikka Välimeren tuntumassa sekä transatlanttiset liitot, globalismi käsitteenä. Globaalisti saa toki ajatella mutta ei toki toimia. Virtuaali-illuusiot eivät ole lokaalisia toimijoita lainkaan. Optimaaliset rajat käyttöön Kylien yhteistyön kohdalla kuntarajoja on mahdollista ylittää jopa siten, että palvelurakenteet alkavat lähestyä optimaalisia etäisyyksiä ja sijainniltaan mahdollisimman edullisia hallinnollisia yksikköjä. Nykyiset kuntarajamme kun eivät ole yhdistettyinäkään likimainkaan optimaalisia. Sen sijaan kylien yhteistyön kautta nämä rajat saavutetaan ja samalla säilytetään niiden yhteisöllinen luonne. Vuosituhantista kehitystä ei pidä pilata yhden vuosikymmenen aikana tehdyillä virheillä ja virtuaalimaailman harhoilla metropolipolitiikan tuotteena. Virtuaalirakenteet ovat kyläyhteisöjen kehittämisessä lokalismia palvelevia ja sinänsä ensiarvoisen tärkeitä menestystekijöitä. Verkostojen merkitys on paikallisissa yhteisöissä jopa helpommin ymmärrettävää kuin metropolialueiden rakenteissa. Opposition saatava vauhtia hallitukseemme Opposition ja hallituksen on syytäkin olla aina erimielisiä ja se kuuluu parlamentarismiin. Opposition on tartuttava sellaiseen, joka tarjoaa sille kasvumahdollisuuksia. Jos joku vanhoista puolueistamme unohtaa kodin, isämaan ja uskonnon, niitä on syytä puolustaa ja myös perustella miksi näin tapahtuu. Yhteisöjen katoaminen on sidoksissa perheisiin ja nationalismi osa kansakunnan ikivanhaa omaa henkistä pääomaamme. Uskonnot osa normistoamme ja niiden tunteminen välttämätöntä moraalin ja lain oivaltamisessa. Nyt jopa tuomarimme alkavat äänestää riitaisasti ja ratkaisut samassa rikoksessa ovat omalaatuisella tavalla mitä sattuu, ristiriitaisia myös alan kouluttajan, professorin tulkintana. Ilman tätä kaikkea, pienyhteisöllistä omaleimaisuuttamme, meitä suomaisia ei olisi olemassakaan ja kisailisimme olympialaiset kisat jonkun nyt meille vieraan kielen ja kulttuurin kansalaisina. Yhteisömme olisivat nekin meille vieraita ja metropolipolitiikkammekin saneltaisiin muualta. Menestyksemme salaisuus yleisurheilussakin on aina perustunut pienyhteisöihin, kyliimme. Nyt sekin on rapautumassa ja ihmettelemme sen syitä Helsingistä käsin kaiken pilaten. Arvokeskusteluun sopivia haasteita Tuolta suunnalta löytyy suuri määrä arvokeskusteluun sopivia, poliittisia tunteita nostattavia aiheita. Kun hallitus tarjoaa hopealautasella tällaisia aineksia, parlamenttimme joutuu kokoontumaan jopa kesken kesälomansa. Se on hyvä asia. Mihin parlamentaarikot tarvitsevat monen kuukauden kesäloman? Peruskylien ja toimivien yhteisöjen kohdalla tämä ei saisi kuitenkaan vaikuttaa mitenkään. Vanhoja Leander -ohjelmia on vain osattava laajentaa ja hakea ratkaisuja yhteistyössä myös perinteisten sosiaali- ja terveyspalvelujemme sekä kulttuuri- ja sivistyspalvelujemme kokoamisessa. Vuosikymmenien odottelu ei kriisejä Euroopasta ja metropoleista poista, ne vain vaihtuvat aina uusiksi, oli hallituspohja mikä tahansa silloin, kun kriisin syyksi kerrotaan Venäjä, Yhdysvallat, Kiina, Espanja, Saksa, Italia tai joku muu meille vieras suurkulttuuri ja sen talouden jättiongelmat. Nämä ongelmat eivät hetkauta saksalaisia kyliä ja niiden yhteisöjä pienimmässäkään määrin. Pohjois-Espanjan hyvinkin suomalaisoloiset kylät eivät edes ole kuulleet muusta kuin maansa menetyksestä jalkapallossa.