Valuvikainen kaarre

Yleisurheilun EM-kisat Helsingissä alkoivat odotetusti. Stadionin jalkapalloilijoille tarkoitettua osaa oli laajennettu ja maaleja muuteltu siten, että myös suomalaiset voivat menestyä omalla stadionillaan alkavissa MM-karsinnoissa. Sitä ennen on kuitenkin pidettävä vielä Olympian kisat ja omat EM-kisat sekä seurattava jalkapallon EM-kisojen loppuottelu. Niitä luonnehtii tynkäkisojen ja valuvikojen syvä varjo. Diskauksille altis kaarre Samalla kun stadionin pallopeleillä sopivaa ilmettä korostettiin, jouduttiin muuttamaan myös juoksijoille tarkoitettua ovaalia siten, että siitä tuli aiempaa jyrkempi ja kulmikkaampi. Juoksijat ovat oppineet kaarrejuoksunsa kreikkalaiseen tapaan ja nyt siitä oli tullut valuvikainen. Valuvian saumat näkyivät rumina ensimmäisenä olmeekkien kulttuurissa ja välimereisessä maailmassa. Pallopelit eivät sopineet keihäänheittäjän vyöhykkeen stadionille muuttamatta rataprofiilia mahdottomaksi juosta lentämättä ulos keskipakoisvoiman heittämänä sisäratojen hurjassa liki mopoauton vauhdissa. Hitaille suomalaisille rata oli vielä sopiva. Samoin takavuosien Olympian kisoille ja Pohjolan kansojen välisille maaotteluille, finnkampenille. Etelä-Euroopan tulisille kiitäjille rataprofiili oli aivan liian jyrkkä ja mahdoton juostavaksi. Siinä oli betoniin valettu valuvirhe, tiesivät asiantuntijat. Sitä oli korjattu ja paikattu, hukattu miljoonia, mutta aina se vain paheni. Opittu refleksi Vuosien ja jopa vuosikymmenten saatossa opittu perinteinen laaja ratakaarre oli olmeekkikansojen geneettisesti hankkima taito. Vanhan stadionin jyrkkä kaarre oli vieraillemme vaikea ja niinpä heidät hylättiin kärjen osalta liki kaikki ratavirheiden vuoksi. Kärjen vauhtiin pystyvät huippujuoksijat, euromaiden pahimmat kilpailijamme, painalsivat vanhalta muistilta uudet stadionimme radat loikkien väärillä radoilla ja uuden oppiminen tulisi viemää heiltä epigeneettisenäkin taitona melkoisen tovin, ehkä vuosituhansia. Koko stadionin rakentaminen olisi tätä tapahtumaa varten mahdoton urakka, pohtiva alan osaajat, ammattilaiset. Pelätty yllättäjä Helsingin stadion yllättää vieraansa aina. Kun edellisen kerran siellä pidettiin arvokisat, vieraiden oli osattava uida muissakin lajeissa kuin vesiesteissä. Nuo kisat muistetaan jopa Lahden kisoja paremmin, jossa uutena taitolajina oli sauvojen ja suksien katkominen ennen maalia sen tuhannen päreiksi. Laji yleistyi myöhemmin ja tunnettiin maailmalla vanhenevan kansan dementiahiihtona, jossa sauvakävelijät eivät muistaneet minne olivat lääkelaukkunsa kadottaneet. Tavallisin paikka oli yhden pysäyksen, mahdollisimman lyhyen, huoltoasema ja siellä mahdollisimman näkyvästi, kenen tahansa dementikon löydettäväksi. Kulmikkaat ja perinteisestä ovaalista poikkeavat juoksuradat ovat uuden arkkitehtuurin ja design -kaupungin viimeisin vastaus Hockenheimin radalta formuloiden maailmasta haettuna ja idea siihen saatiin Guggenheimin tuomana luovana oivalluksena. Sen sijaintipaikka tulisi olla luonnollisesti suomalaisen urheilun Mekka, todistivat aina nopeaälyiset mediamme, joille nolojen tilanteiden selittely oli arkista työtä nettiyhteisön hoitaessa tiedottamisen. Hockenheim ja Guggenheim ovat liki sama asia, pohdittiin. Kansalaismedian, yhteisömedian ja sosiaalisen median tapaa levittää tietoa ei suuresti medioissamme arvostettu vuonna 2012. Samalla urheilun ja kulttuuriväen yhteinen rahareikä hoidettaisiin heti kisojen jälkeen. Valuvika saisi viisaan päätöksen, yhteisen kansallisen liiton, joka palvelisi toki myös yleiseurooppalaista käyttöä. Codex Laureshamensis Hockenheim on Saksan Baden-Wurttenbergin osavaltiossa sijaitseva Forssan kokoinen kaupunki, Mannheimista 20 kilometriä etelään. Mannheim ei ole lyhennys Mannerheimista, vaikka suomalaiset ovat usein sen niin ymmärtäneetkin. Sen sijaan Guggenheim, Mannheim ja etenkin Hockenheim ovat tuttuja vuodelta 769 peräisin olevasta Loschin koodeksista, jossa nimi on vielä muodossa Ochinheim. Loschin koodeksi (Codex Laureshamensis) on 460 -sivuinen historiallinen dokumentti. Koodeksissa luetellaan mm. keskiaikaiset saksalaiset kaupungit, luostarilaitoksen omitus ja lahjat. Koodeksissa on yli 1000 paikannimeä. Yli kaksi kertaa enemmän kuin suomaisia kuntia ja pitäjiä. Niissä kerättiin veroja ja huolehdittiin köyhäinhoidosta. Aluksi luostarilaitoksen turvin. Opetuskin hoidettiin samana laitoksen avustamana. Alkuperäinen Loschin koodeksi on kateissa ja vain sen osia säilytetään Baijerin osavaltion arkistossa. Sen kuuluisi sijaita kuitenkin Loschin luostarissa, jossa tämä kronikka koottiin 1170-luvulla. Se on merkittävimpien dokumentteja Saksan varhaiskeskiajan historiasta. Se poikkeaa oleellisesti siitä dokumentista, jota kuljetettiin idästä ja lähin luostarilaitoksemme sijaitsee Valamossa, Laatokan saaressa. Kun valuvirhe syntyi, kaksi kirkkoa erosivat ja kohtasivat Suomessa. Tarina on pitkä ja mutkikas, mutta selittää, miksi liian jyrkkä kaarre on mahdoton joidenkin juostavaksi. Niederlungenlied Loschin luostari (Reichsabtei Lorsch lat. Laureshamense Monasterium) sijaitsee noin 10 kilometriä itään Wormsista. Worms on Kuopion kokoinen kaupunki Lounais-Saksassa, Reinland-Pflazin osavaltiossa. Nimi on kelttiläistä alkuperää ja tarkoitti alunperin asutusta vesien äärellä. Suomessa sellainen on tavallista. Sellainen kaarrejuoksu sopi kansalliseen käyttöömme. Valuvirheitä ei syntynyt. Se on paikka johon Saksan kansalliseepos Niebelungein laulu (Niebelungenlied) sijoittuu ja siellä haetaan vuosittain eepoksen ilmapiiriä festivaalissa, joka Suomessa olisi lähellä kalevalaista festivaalia Karjalassa. Jostakin syytä tämä meiltä kuitenkin puuttuu. Se on korvattu urheilukilpailuilla, soudulla ja suunnistuksella. On syntynyt valuvirhe, jota on pyritty vuosisadat oikaisemaan. Olympiastadion ratojen omituisissa kaarteissa tämä valuvirheet on vielä betoniin valettu. Guggenheim ei mahdu sinne ilman perusteellista korjausta kalevalaiseen lauluumme ja sen festivaalihenkeen. Keihäänheittäjien vyöhykkeellä asiaa on lähestyttävä oikeassa kulmassa, keihästä vastatuuleen uittaen. Wormsin konkordaatti Worms tunnetaan meillä Suomessa luterilaisena maana tuomiokirkostaan, Kölniä muistuttavasta romaanisesta arkkitehtuuristaan. Keisari Henrik III:n aikaan vuonna 1074 kaupunki sai valtakunnankaupungin (Reichsstadt) oikeudet. Se oli vastuussa vain keisarille. Tuokin oikeus tuntuu suomalaisilta tutulta ja siihen kaarteeseen on tuvallista juosta. Tuolta ajalta ovat merkittävät tapahtumat kuten Wormsin konkordaatti, valtakunnanreformi vuodelta 1495, jolloin hajoavaa ja valuvikaista keisarikuntaa pyrittiin pitämään pystyssä. Suomessa reformista ei sovi puhua ainakaan työn yhteydessä. Me muistamme myös Wormsin valtiopäivät, jossa Martti Luther julistettiin kirkon kiroukseen vuonna 1521. Silloinkin syynä oli vaikea valuvika, joka johti myöhemmin protestanttisen maailman syntyyn. Tämäkin kertomus on pitkä ja mutkikas mutta tuloksena oli valuvika, jos kaarre on liian jyrkkä ja vauhti siihen sopimaton, juoksija huolimaton mihin jalkansa pisti. Vauhti ei juoksijaa tapa vaan äkkipysähdys, diskaus. UNESCONn suojelukohde Worms oli kauan juutalaisuuden keskus Euroopassa. Sieltä löytyy Euroopan vanhimmat synagogat. Suurin osa juutalaisyhteisöstä tuhoutui kristalliyönä vuonna 1939. Nykyisin monet rakennukset ovat jälleen alkuperäisessä asussaan. Worms on tuhottu eurooppalaisten sodissa kahdesti lähes täydellisesti. Myös toisessa maailmansodassa kaupunkia pommitettiin ankarasti. Vuonna 1991 Loschin luostari valittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Syynä oli loistavassa kunnossa oleva valuvirheetön portti (Torhall) ja portinvartijan mökki, jotka todistavat luostarilaitoksen rinnalla Frankkien valtakunnan loistavaa, virheetöntä arkkitehtuuria, ilman valuvikoja. Se oli aikanaan todistus Lännen uudelle nousulle sekä Keskiajan arkkitehtuurille Kaarle Suuren alaisuudessa.