maanantai 11. kesäkuuta 2012
Missio Impossible - Vaarallinen tehtävä
Helsingin Sanomien yliökirjoituksessa todistellaan kuinka poliitikon on vaikea ymmärtää kieltä, joka ei ole maallikolle tarkoitettua. Markkinat ja maailman talous eivät toimi politiikan kielellä eikä poliitikon vastuu ulotu edes samaan suuntaan kuin mihin alan asiantuntijat olettavat. Poliitikon tehtävänä on kerätä ääniä ja hankkia itselleen valtaa, tulla valituksi uudelleen tehtäväänsä, todistaa asiantuntija lehdessä.
Toisaalla lehdessä käydään läpi virastokieltä. Ikivanha aihe sekin. Taas kerran se on vaikeaselkoista ja syntyy yhdistelemällä vanhaa uuteen ja puppusanageneraattorilla, jotka ovat kuin pitkiä lapamatosanoja, koko ajan kasvavia. Kun tähän vielä liittyy tolkuttomia virheitä ja tulkinnallisesti omalaatuisia rakenteita, byrokraattisen kapulakielen lukeminen käy vaivalloiseksi, monelle mahdottomaksi.
Tom Cruisen elämää
Tom Cruise esittää Ethan Huntia, salaisen organisaation IMF:n (Imposssible Mission Force) huomattavaa jäsentä. Kirjainyhdistelmä on kuin Euroopan vakausjärjestelmää hakevan rahaston nimestä. Kertomuksessa vieraan vallan agentti on varastanut sankarimme henkilöllisyystietoja sisältävän NOC-listan. Huntin tehtävä on estää näiden tietojen myyminen pimeillä markkinoilla.
Jotain kuitenkin menee pieleen. Aina jotain tahtoo mennä, jotta juoni jatkuisi. Sankarista pyritään tekemään murhaajaa, syntipukkia. Alkaa tuttu takaa-ajo, jossa sankari pakenee todellisia murhaajia. On päästävä tiedon lähteille. Totuutta etsiessään Huntin on pysyttävä koko ajan askel jahtaajiensa edellä. Tässä kiireessä historiallista totuutta ei ehdi odottaa, tapahtumat vaihtuvat päivittäin, media on armoton ja osa peliä. Välimereisen euron arvoitus, pankkien kohtalo ja pohjoisen kansan uhrautuvuus eivät ole yksiselitteinen peli ensikään.
Vuosikymmeniä jatkuva sota
Kun samaa asiaa jauhetaan maailman tappiin, sodastakin tulee lopulta tapa elää ja se hyväksytään normaalina elämänmenona. Nyt tällainen omalaatuinen, itse itseään ruokkiva mediatapahtuma on puppusanageneraattoreita pyörittävä eurooppalaisen valuutan ympärille syntynyt pysyvä elämänmuoto lapamatosanojen monikulttuurisessa piiloleikissä.
Se on päättymätön kertomus, jossa sankari jatkaa juoksuaan palomuurien räjähdellessä Kreikan rajalla ja tuhon levitessä kohti Andalusiaa, ties minne ehtienkään Espanjan pankkien roihutessa ilmiliekeissä.
Samaan aikaan Espanja ja Italia pelaavat näyttävän pelin jalkapallossa, johon suomalaisia ei päästetä koskaan osallisiksi. Mitä rikollisempaa italialainen palloilu näyttäisi olevan, sitä parempiin suorituksiin he näyttävä arvokisoissa yltävän.
Suomessa pielavetinen, keihäänheittäjien vyöhykkeeltä syntynyt, edellisten arvokisojen kiistelty sankarimme, heitti kuitenkin itsensä sateisessa Tampereen kesässä omien kisojemme mitalitoivoksi. Ehkä hän toistaa Lontoossa Tapio Rautavaaran tempun? Silloinkin Lontoossa satoi ja reissumies löysi tukijalalleen sopivan mättään. Alkoi ura, joka sisälsi yhdelle miehelle harvinaisen monenlaista sisältöä. Monena mies eläessään.
Lapamatosanojen aikaa
Skandinaavinen, pohjoinen pragmaattinen kulttuuri, ei yleensä siedä loputtomiin välimereistä strategiaa ja vetäytyy siitä lopen kyllästyneenä ulos.
Puppusanageneraattoriin ja lapamatosanoihin, epäloogisiin väitteisiin ja suoranaisiin valheisiin Suomessa väsytään. Jos Irlannin kriisistä ajaudutaan Portugaliin, Portugalista Kreikkaan ja lopulta tulta kannetaan Italian kautta Espanjaan, lapamatosanojen esittely ratkaisuna tälle dominolle käy raskaaksi. Jos jäämies häviää jopa omalle tallikaverilleen, selittelyt eivät Suomessa auta. Kimi Räikkönen ei sitä edes yritä.
Jos tehtävänä on Tom Cruisen kaltainen, “mission impossible”, silloin jännitteitä on lisättävä tai unioni unohtuu, valuuttakriisi muuttuu elämäntavaksi, lapamatosanoiksi, jotka eivät ketään kiinnosta. Kaikki selitykset on nyt käyty läpi.
Etukäteen ennustettu juoni
Kun kaikki tämä oli ennakoitu ja ennustettu, miksi sellaiseen välimereiseen tapaan hoitaa taloutta, sosiaalisia suhteita, yhteisöjä ja omaa poliittista kulttuuria, pragmaattisen talouden opportunistit Suomessa suostuivat? Espanjassa on yksinomaan työttömiä enemmän kuin Suomessa kansalaisia, ei heitä voi hoitaa oman taloutemme tavalla ja vakuuttaen valkoinen mustaksi. Juonen on oltava uskottavan ja palomuurin pitävän. Elämä huomiotalouden keskipisteenä ei saa maksaa maltaita sekään.
Espanjalla on siirtomaita ja varallisuutta, kulttuurista taustaa koko Etelä-Amerikka ja Portugal edustaa emämaana maailman yhtä rikkainta valtiota, Brasiliaa. Se näkyy heidän kulttuurissaan, tavassa pelata jopa jalkapalloa. Eivät sellaiset maat tee vararikkoja, joiden kieltä puhuu kokonaiset maanosat. Heille “mission impossible” on arjen harmauteen tuotua maustetta. Meille se on pienenä taloutena elämän ja kuoleman kysymys. On keskityttävä oikeaa asiaan, omaan talouteen.
Kun irlantilainen matkustaa maansa rajojen taakse hän tapaa sukulaisiaan kaikkialla ja britit koko globaalin imperiuminsa, aurinko ei laske ylähuoneen lordien taivaalta asuivat he missä tahansa maailman kolkassa. Skottien kirkoissa kaatuneiden nimiä löytyy sodissa, joita nämä ovat käyneet ympäri maailmaa jo vuosisatojen ajan. Heillä vaarallisia tehtäviä riittää ja mikään tehtävä ei ole mahdoton.
Protestanttinen alusmaan sankaruus
Kun suomalainen käy hiljentymässä sotiensa muistomerkeillä, kaatuneet ovat Summan ja Kollaan, Taipaleen sankareita. Itsenäisyyttä juhlitaan liki suruliputtaen, synkin mielin mustavalkeaa sotaleffaa seuraten ja syventyen linnan kättelyyn.
Jos joku on kaatunut muualla kuin omien rajojen puolustajana idässä, Karjalassa, hän on ollut tuikituntematon Ruotsin vallan aikainen alusmaan kansalainen. Ei silloin Suomea ollut olemassakaan muuten kuin fiktiona.
Tällaisen, liki tuhatvuotisen alusmaan kansalaisen, on mahdoton ymmärtää sitä lapamatokieltä ja puppusanojen viidakkoa, jota välimereiset emämaat käyttävä kertoessaan, miksi euro on heille niin tärkeä pelastettava. Miksi espanjalaiset pankit ovat omasta näkökulmastamme vaikeasti ymmärrettäviä, oikeammin osa läpimätiä. Onneksi on Wahlroos, tanskalainen ja ruotsalainen pankkimme ja pankkiirimme. Omituinen halumme siirtää omaisuuttamme vieraille, on oma valuvikamme, ei euron.
Pienet virheet kertautuvat
Kun suomalainen tekee kulkiessaan virheen, joka on täydet 180 astetta, hän havaitsee sen kyllä. Kun vieraassa metropolissa on marketista poistuttu väärään suuntaan, oikea on muuttunut vasemmaksi, vieras ympäristö vaatii kääntymään täyskäännöksen ja asia on sillä korjattu. Näin silloin, kun suomalainen on yksin ja haluaa palata hotellilleen. Ei eksyä lisää harhaillen ilman karttaa ja navigaattoria. Suomalainen ei eksy kauas hotellistaan, sellainen on mission impossible, vaarallinen tehtävä.
Jos hän on suuremmassa ryhmässä, ympäristön seuraaminen jää vähemmälle. Joku kulkee edellä ja muut luottavat tähän lauman johtajaan. Seurataan lähintä vieressä kulkevaa kuin kylkimyyryä marssiva sopulilauma tai lintujen aura, kalaparvi suuntaansa näin muuttaen. Sellainen on petollista matkantekoa.
Laumasielujen elämää
Laumassa poikkeavasti käyttäytyvä suomalainen ottaa tehtävän, joka on mission impossible, vaarallinen, ja voi johtaa hylkäämiseen. Laumasieluinen ihminen pelkää joutumista yksin ja suljetuksi ulos pelurin johtamasta pelistä. Näin siitäkin huolimatta että peli on sielutonta tai moraalitonta kiusaamista, tunnevammaisen ihmisen johtamaa, ahdistavaa.
Jos sitten tapahtuu virhe, johtaja ei sitä myönnä ikinä vaikka on sen havainnutkin. Se ei kuulu suomalaiseen tapaan korjata 180 asteen virheitä. Sen sijaan harhaanjohtaja alkaa hakea selityksiä suunnanmuutoksille, jotka ovat seurausta palata takaisin vanhalle reitille, omille jäljilleen kohti hotellia, mutta kuljettaen väsyvää laumaa laajan kaaren kautta pyrkien säilyttämään näin kasvonsa. Pienten muutosten kautta ja aste asteelta suuntaa muuttaen. Ei kerralla, täyskäännöksen tehden, kuten yksin liikuttaessa.
Johtajan vaihdos vaikeaa
Näitä suomalaisia johtajia jokainen on tavannut pilvin pimein. Kun tällainen harhaanjohtaja eksyy siten, ettei virhe ole täyttä kahta suoraa kulmaa vaan muutamia asteita, suunnistajan metsässä tekemänä kuitenkin täysin eksyksiin vievä, kartan ja kompassin käyttö on välttämätöntä.
Jos niitä ei ole lainkaan käytettävissä, tai johtaja ei niitä lainkaan tunnista, on aika vaihtaa johtajaa. Muuten koko lauma jatkaa matkaansa kuin keskiaikainen armeija ruotsalaisen kuninkaansa harhauttamana ja nääntyy matkalla Irlannista Porugaliin, Kreikkaan, Espanjaan eikä ikinä palaa mukanaan edes perunasäkki, jolla elättää Pommerin sodan tuotteena nälkiintyvää kansakuntaansa. Pahimmassa tapauksessa tuon ryöstöretken aikana oma kotikylä oli poltettu ja hävitetty savuaviksi raunioiksi.
Ne harvat, jotka tuolta matkalta lopulta palasivat, saivat myöhemmin lukea lastensa kautta lapamatosanojen ja puppusanageneraattoreiden fiktiota, miksi tälle retkelle oli lähdetty ja miten tärkeää se oli sillä tiellä, jolla välimereiset kulttuurit olivat kulkeneet jo vuosituhannet. Ruotsalainen aateli ja sen keskieurooppalaiset juuret kertoivat myöhemmin, historian lehdillä, omia päämääriään myös alusmaan kansalaisille.
Vaarallinen tehtävä Välimerellä - mission impossible - muuttuu lähemmäs totuutta ja myös tuolta retkeltä palaavat suomalaiset saavat lukea, miksi kaikki meni niin oudolla tavalla ennusteiden mukaan ja kuitenkin mukana eläen, laumasieluina lähintä varjoa seuraten. Siitä oli jopa perussuomalaisten ilmoitus maan päälehdessä. Heitä oli kuvassa lähes pääministeripuolueen verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti