Jyrki Kataisen hallitus on saanut monta nimeä. Alkuvaiheessa käytetyin oli hävinneiden hallitus, tämän jälkeen sateenkaari ja sen päässä sixpack, janoisen suomalaisen unelmien täyttymys. Olkoonkin, ettei tuleva hallitus vastaa tuohon huutoon, nostamalla niin alkoholin kuin tupakan ja makeisten hintoja. Verot siirretään kuntaveroihin ja köyhimmille suoritettava satasen suuruinen lisäbonus sateenkaaren pään tavoitteluun otetaan pois hyvinvointipalveluina, joita kunnat tarjoavat 1-3 % lisähinnasta. Kun tämä vero on kaikille sama, tuloista riippumaton ja ilman progressiota ostokykyä leikkaava, kolme prosenttia on melkoinen lovi olemattomassa eläkkeessä.
Haukutuin startti miesmuistiin
Hyvällä lapsella on monta nimeä. Viimeisimmän antoi perussuomalaisten Timo Soini puhuen hyytelöhallituksesta. Kun kompromisseja haetaan kovin monelta suunnalta sattumuksia hyytelöön jää vähän ja siltä puuttuu selkeä visio ja missio, strategia, jolla kansantaloutta ohjaillaan myrskyisällä merellä. Näistä viimeisin ja ankarin tuomio tuli Ruotsista konjunktuuriinstitutetin tutkimusjohtaja Juhana Vartiaisen madonlukuina. Hänen mukaan hallituksen kunnianhimo oli aivan riittämätön ja sovittuja leikkauksia olisi tullut lisätä nykyisestä 2,5 miljardista ainakin kaksinkertaiseksi. Luotto talouden kasvuun on katteetonta optimismia.
Tyytyväisiä eivät ole suomalaisetkaan taloustutkijat. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen näkee ohjelman jakopolitiikkana ja Pellervon (PTT) Pasi Holm eräänlaisena oikeudenmukaisuusperiaatteena (HS 22.6). Yrittäjän näkökulmasta tämä periaate ei oikein toteudu ja maaseudun kuntien näkökulmasta se on suorastaan painajaismainen. Eniten pelkoja syntyy nyt juuri maaseudulla ja sen peruselinkeinoissa. Mutta helpolla eivät tule selviämään vaikkapa liki toisessa ääripäässä tuotantoketjun työskentelevät luovan innovaation rakentajat.
Tutkijat yliopistoilla ovat hakeutumassa tutkimusten mukaan suurena joukkopakona ulos kampusalueeltaan. Naisista noin 60 % ja jo liki olemattomasta määrästä miestutkijoita 80 % harkitsee uran vaihtoa. Tiede ja tutkimus olikin pätkätöitä tiede rahan keruuta ja kerjuuta, työyhteisö kiusaamista, suuri petos tohtoritulvaan joutuneille nuorille tiedeyhteisön toivoillemme. Miten tässä yliopistouudistuksessa näin pääsi käymään? Hallinnossa mukana oleva roikkuu tiedemiehen ja -naisen mukanaan tuomassa ja hankkimassa tutkijan vakanssissa ja kyvyssä tienata koko valtion hallinnolle rahoja? Muutamalta ihmiseltä odotetaan huipputieteen ohella tuhat taituruutta ja paljon ohi Leonardo da Vincin osaamisen. Hän ei tiettävästi juossut koskaan maratonia tai hypännyt korkeutta, pelannut jääkiekkoa?
Perussuomalaisten pelko ei ole viisauden alku
Perussuomalaisten voitto vei rohkeuden niin oikeistolta kuin vasemmistolta ja päädyttiin ohjelmaan, jossa on liki sata sivua byrokraattista kieltä, kuvaa toimituspäällikkö Kimmo Pietinen (HS 21.6) lukemansa. Hän on käyttänyt tietokoneensa ohjelmistoa apuna ja laskenut eri byrokraattisten sanojen toistoa tuossa 89 liuskan mittaisessa puuduttavassa luettelossa.
Eniten toistuvat verbit kehitetään, selvitetään, edistetään, vahvistetaan, turvataan, lisätään, parannetaan, jatketaan, varmistetaan, tehostetaan, huolehditaan, tuetaan, säilytetään, seurataan jne. Kukin 20-100 kertaa eli parhaimmillaan useita kertoja samalla sivulla. Kertaakaan ei kuitenkaan suunnitella tai lopeteta. Koko ajan kehitetään ja iloisesti ilman huolen häivää. “Hei, me kehitetään” otsikoi lehti artikkelinsa, joka on paras lukemani vuosikymmeniin. Sanojen käsittelijä kun kertoo eniten mitä teksti sisältää. Nyt se on pelkkää puppua ja potaskaa, joka on yhdistelty eri ministeriöitten vanhoista muistioistamme. Jokaisen on tullut saada oma ihana vanha ideansa näkyville ja käyttäen siinä positiivista teonsanaa, kehitetään.
Kehitys kehittyy kokonaisselvitykseksi, toimenpide vaikuttavuudeksi.
Verbit ovat sinänsä ihan hyviä luettaessa niitä ministeriöitten ohjelmista, mutta kun ne muutetaan nelivuotiseksi konkretiaksi, visiosta seuraavaksi suureksi yhteiseksi hallituksen missioksi, päädytään sellaisiin käsitteisiin kuten: kokonaisarvio, johtopäätös, suunnittelupäätös, kokonaisselvitys, tarkoituksenmukaisuus, tarpeellisuus, kohdentaminen, toimenpiteen vaikuttavuus, uudistamistarve, kokeilujen tulos, rakennemuutos ja toimivuus.
Näiden kohdalla tehdään huomioita, huomioidaan, otetaan huomioon ennaltaehkäistään tai siirretään työryhmiin, haetaan keinovalikoimia. Kaikkia näitä kutakin noin 20-50 kertaa. Siis jälleen liki joka sivulla ja luetellen kielellä, joka ei ole enää hallituksen vallankäytön väline vaan byrokratian tapa toimia silloin, kun vastuu ja valta siirtyvät virkamiehille ja lobbareille. Juuri byrokratia hakee keinovalikoimia kohdentaen toimenpiteen vaikuttavuuden uudistumistarpeeseen ja rakennemuutoksen toimivuuteen ottaen huomioon aiempien kokeilujen tulokset. Oliko tuttua?
Siinä ei todellakaan sanottu mitään.
Kun politiikka on vinossa kaikki on vinossa
Kun politiikka on vinossa, ei vasemmalla eikä oikealla, myös talous on vinossa. Siinä kunnat alkavat pohtia säästöjä ja vaalirahaa on pimennossa liki 3 miljoonaa. Kun kaikki huomio menee rahan tienaamiseen, muulle ei jää aikaa. Politiikassa ratkaisevat erilaiset arvot kuin mihin äänestäjä on oppinut. Demokratiaa voidellaan rahalla silloin kun äänen hinta on korkea.
Ministeriksi pääsi keskimäärin 50 000 eurolla. Eniten käytti Alexander Stubb 101 000 euroa ja halvin oli salkusta luopuneen Timo Soinin ääni, 20 senttiä. Kokoomuksen Timo Suutarille yksi ääni maksoi 24 euroa. Eniten omaa rahaa käytti Eero Lehti (90 100 euroa) ja kymmenen kärjen joukossa on kahdeksan kokoomuksen edustajaa, yksi keskustalainen ja yksi Rkp:n edustaja.
Kreikassa kukaan ei tiedä mitä valtio todella omistaa ja kuinka sen voisi siirtää yksityiselle. Monet ammatit ovat suljettuja ja uusia kilpailijoita ei sallita. Virkamieskunta on kasvanut EU kaudella ja heitä on liki miljoona ja nepotismi kukoistaa. Rahaa jaetaan suoraan sukulaisille ja omille tukijoille ja tukijoukoille. Vaarallisia ammatteja, joista eläkkelle pääsee 50 vuotiaana, ovat vaikkapa televisiotoimittajan ja kampaajan ammatit. Niissä kun uhkaavat bakteerit ja kemikaalit, kertoo Paavo Rautio (HS 22.6). Kilpailua estävät salaliitot ja poliittiset killat ovat Suomessakin tuttuja ja tiedämme niiden ongelmat takavuosilta. Politiikan on vaikea purkaa sellaisia kivijalkoja, joilla talous ja sen korruptio on toiminut. Meillä Suomessa alettiin puhua maan tavasta ja moni olisi sellaiseen palaamassa tai pelaa ainakin aikaa työpaikallaan säilyttääkseen sen omaan eläkeikäänsä saakka. Euroalueen kriisipaketit toimiva vain, kun tunnustamme pelaavamme niillä vain aikaa.
Ifo-instituutin pääjohtajan madonluvut
Avoimimmin euron tunaroinnin tunnustaa huippuekonomisti Hans-Werner Skinn, joka oli itse aikanaan lanseeraamassa euroa kasaan (SK 17.6). Hän myöntää avoimesti virheet, käyttää samaa kieltä kuin Timo Soini ja liki kaikki taloustutkijat nykyisin; EU:n nykyinen linja johtaa tuhoon. Euron rakentajat eivät aikanaan ymmärtäneet hankkeeseen liittyviä poliittisia ongelmia. Skinn myöntää olleensa aikanaan naiivi ja uskoneensa Maastrichtin sopimuksen artikloihin. Se mikä toimii ehkä vielä Suomessa, ei toimi enää Kreikassa.
Onneksi Suomen vaalit herätti Euroopan unesta. EKP on konkurssin partaalla ja me rakensimme automaatin, josta eteläisen Euroopan valtiot saattoivat nostaa rahaa tuontilaskujensa maksuun, päivittelee nyt Skinn itsestäänselvyyttä. Tarvitaan kokonaan uusi eurojärjestelmä ja vanha on haudattava. Kohtuuttomat pääomavirrat maasta toiseen on voitava hillitä. Kokonaan euroa Skinn ei hautaisi, omaa lastaan.
Saksan historia muistetaan
Kreikassa palkkojen ja hintojen leikkaaminen on nyt vaikeaa. Sen osoittavat mielenosoitukset kaduilla. Helpoin ratkaisu olisi paluu takaisin drakhmaan ja devalvoimalla se. Euromaana Portugalin on liki yhtä vaikea nousta suosta kun sen sijaan Espanjan valtion velka on suhteellisesti kevyempi. Mitä tapahtuu Belgiassa ja Italiassa, sitä Skinn ei ala arvailla. Sen sijaan muistissa on vuosien 1929-33 devalvaatio Saksassa ja hintatason putoaminen 23 % sekä maan ajautuminen lähelle sisällissotaa, natsien valtaantulo.
Suomessa vaisua ohjelmaa hallitus perustelee mahdollisuudellaan puuttua todellisiin eteen tuleviin ongelmiin myöhemmin, silloin kun selkä on jo seinää vasten. Tämä kokeilu on tuttu Iiro Viinasen ajalta ja sen viisautta voisi kysyä häneltä jos Kreikka, Portugali, Irlanti ja Espanja, Belgia ja Italia ovat liian kaukana. Ongelmaan olisi varauduttava nyt etukäteen, ei odottaen uusia vaaleja, presidentinvaaleja ja kuntavaalejamme, hallituksen mahdollista hajoamista. Kuntamme eivät kestä sellaista ohjelmaa, jossa syrjäseudut joutuvat mahdottoman eteen. Liittämällä toisiinsa velkaantuneita kuntia, joissa vanhukset ovat veronmaksajia, ei synny uutta talousmallia ja eläkeikäisten uutta urakehitystä.
Sosiaalisen median talous ja strategia pelastajana
Kun kansainvälisessä taloudessa Kiinan ja kehittyvien talouksin voima kasvaa, suomalainen yrittäjyys joutuu ottamaan huomioon investointien ja työpaikkojen siirtymisen myös jatkossa, jossa mm. Nokia on jo vapaassa pudotuksessa. Yhtä suuri vaikutus on sosiaalisen median taloudella ja sen koko paikallista, alueellista, kansallista ja kansainvälistä taloutta muuttavalla sosiaalisella ja psykologisella, kulttuurisella kudelmalla.
Tähän epävarmuuteen hallituksen olisi tullut löytää visiot, missio sekä suunnata pienet byrokraattiset puronsa ja ohjelmat kohti tätä yhteistä jokea ja virtaa hukkaamatta aikaa jo tuttuihin ja tuhansia kertoja netissä toistettuihin byrokraattisiin lauseparsiin.
Tässä oppositiosta ei ole apua. Sekin keskittyy jatkossa vain etsimään olemattomia euroja, jotka jäivät jakamatta kunnille ja köyhille, aina tyytymättömille äänestäjille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti