Tuttuja nobelisteja

Talouden Nobel tuli mukaan ulkopuolelta Alfred Nobelin testamentin ja sitä alettiin jakaa vuonna 1968. Tänä vuonna talouden Nobel jaettiin kolmelle varsin varttuneelle tieteen harjoittajalle elämäntyöstä, jossa mukana on toki ajallemme ominaisia makroekonomian malleja. Yhdysvaltalaiset Dale Mortensen ja Peter Diamond ovat jo 70 vuottaan täyttäneitä ja Kyproksen saarella syntynyt britti Christopher Pissarides edustaa hänkin jo suomalaisen suuren ikäluokan varttuneinta ikäkohorttia ja kuuluisi siis olla eläkkeellä hänenkin. Tällaista näiltä herroilta ei kuitenkaan kukaan odota vielä vuosiin.

Haluttuja asiantuntijoita

Tieteen tekijöillä ei ole taipumusta jäädä eläkevaareiksi 65 täytettyään, ja toki kaikki palkitut ovat koko ajan aktiivisesti työelämässä nimekkäissä yliopistoissa sekä vierailevat nyt yhä kiivaammin sekä luennoiden ja kolumnisteina nimeä hankkien vuoden 2008 Nobelin palkinnon saaneen Paul Krugmanin tapaan. Krugman edusti aikanaan Reaganin hallintoa ja oli kansainvälisten suhteiden ja talousmaantieteen edustaja sekä samalla lähellä myös omaani takavuosien maantieteen oppialaani professorina Oulun yliopistossa.

Edellisenä vuonna 2009 palkinto jaettiin niin ikään kahdelle henkilölle ja painotus kulki liikesuhteissa, liiketaloustieteissä ja yhteishyödykkeiden taloudessa, ympäristötieteissä. Tuolloin palkinnon sai samalla ensimmäinen naistutkija.

Diamond ja Obama

Kolmikosta Peter A, Diamond erottuu näkyvimpänä ja miltei kaikki, mitä Nobel -komitea palkintoa myöntäessään kertoo liittyvät samalla Diamondin pitkään ja menestyksekkääseen uraan. Mukana on politiikan ja säätelyn vaikutukset talouteen ja työllisyyteen, palkkoihin sekä työpaikkojen muodostumiseen. Matemaattisesti optimoiden ja malleja rakentaen, parhaan ekonometriikan taidoin.

Diamond työskenteli tiivisti presidentti Barck Obaman asiantuntijaryhmässä, jossa keskeiset teemat olivat samalla myös Obaman aiempaan yliopistouraan läheisesti liittyviä ja nyt Yhdysvaltain talouden keskeisiä kipupisteitä.

Työllisyys, verotus, riskit, sosiaalinen hyvinvointi ja niiden optimointi (capital markets, accumulation and risk sharing) ovat mallien sellaisia keskeisiä teemoja, jossa itse työtä voidaan myöhemmin soveltaa tietyin osin myös ekonometrian ulkopuolella. Näin näiden mallien kohdalla on toki usein myös käynyt ja omalla kohdalla lainaukset Diamondilta liittyvät juuri analogioihin yhdistää parametrejä uusiin tietokoneohjelmiin.

Systeemidynamiikka ja interaktiivinen simulointi edellyttävät samantyyppisiä rakenteita oli kyseessä talous tai mikä tahansa numeerisesti kvantifioitava ihmistoiminta ja sen mittaaminen sekä mallintaminen. Etenkin kun muuttujat ovat koko ajan eläviä, reaalitalouden uusia parametrejä, tapamme optimoida kertoimia saadaksemme parhaan mahdollisen kokonaisuuden, vaatii monialaista spesialiteettia ja niin nytkin kolmen hengen tiivistä työryhmää ja osaamista samaan aikaan.

Pitkä yhteinen ura takana

Kolmikosta Dale T. Mortensen edustaa ehkä selvimmin makroekonomiaa ja on samalla puhtain talousteoreetikko. Hänen ydinosaamisensa liittyy työttömyyteen ja mukana on myös sellaisia hankkeita, joiden sisältö on lähellä verkostorakenteita ja yhteiskuntatieteen teoriaa. Mortensen aloitti 1970-luvun alussa mikrotaloustieteilijänä ja sieltä löytyvät tuon ajan työttömyyden ja inflaation teoreettiset laskelmat.

Työn ja talouden ekonomian kolmikon kolmas rengas on London Scool of Ecomicsin kasvatti Christopher A. Pissarides, kun kaksi muuta palkittua olivat Yhdysvaltain nimekkäiden yliopistojen edustajia. Pissarides on matemaattisen ekonomian erikoisosaaja ja Michio Morishiman oppilaita. Hänen erityisalaansa ovat työmarkkinat ja makroekonomia. Hänet tunnetaan empiristinä, mallien estimoijana ja keskeisimmät viimeisimmät työt on tehty yhdessä juuri Mortensenin kanssa 1900-luvun puolivälistä alkaen. Mortensen-Pissarides malli on klassikko siinä missä koko kolmikon yhteistyö.

Jokaisella näyttävä oma ura

Jokaiseen yli 50 vuotta jatkuneeseen tutkijan ja tieteenteon uraan mahtuvat omat erikoisuutensa ja niiden kuvaaminen olisi mahdollista vain sellaisen henkilöhistorian kautta, jossa on syytä muistaa kuinka kukin nyt palkituista on toki samalla Pissaridesin tapaan Britannian Akatemian jäsen ja saanut merkittäviä palkintoja toki jo aiemminkin. Sama koskee toki kaikkia kolmea palkittua.

Se että Nobel nyt päätettiin toistamiseen jakaa samaa tutkimusalaa läheisesti edustaneiden ja runsaasti yhteistyötä tehneiden tiedemiesten kesken oli Ruotsin Akatemialta oikea päätös. Maailmantalouden polttavimmat kysymykset ovat nyt ja tulevaisuudessa yhä selvemmin monen tieteenalan yhteistyötä ja verkostoitumista edellyttäviä, jolloin yhden tutkijan tai tiedemiehen panos on aina marginaalinen. Tätä samaa linjaa on syytä jatkaa myös tulevaisuudessakin.

Luovuus on iätön kysymys

Tässä tapauksessa huomio kiinnytty lähinnä palkittujen ikään ja tieteen teon aktiviteetin jatkumiseen myös sen vaativimmilla alueilla hyvinkin iäkkääksi. Näin myös silloin, kun kyseessä ovat kovat taloustieteet ja sen matemaattisten mallien rakenteiden ja teorioiden kimpussa työskentelevät tuhannet ja taas tuhannet alan ammattilaiset ja sen ehdoton kärki. Tieteenteko ja tuloksellisimmat vuodet ovat edelleenkin usein vasta myöhemmän keski-iän tuotetta ja hyvin pitkäjänteistä työtä.

Kaikki palkitut ovat tutkineet, mikseivät kysyntä ja tarjonta kohtaa erilaisten hyödykkeiden ja palveluiden markkinoilla. Tuo sama teema tuli esille oman toisen väitöskirjani niissä otsikoissa, joissa malleja joutui vertailemaan vastaaviin kansainvälisiin teorioihin. Työmarkkinoilla ja yrittäjyyden yhteydessä on syytä huomata, miksi samaan aikaan vallitsee työvoimapula ja työttömyys, mutta myös tuotantoa, jota on vaikea markkinoida, vaikka kysyntää näyttäisikin olevan.

Fokusoitua osaamista

Kolmikko aloitti yhteistyönsä jo 1970-luvun puolella sen jälkeen, kun oma osaaminen ja sen tärkein tehtävä oli selvinnyt ja visioitu kansallisessa ja kansainvälisessä kysynnässä. Näin tutkijakin joutuu jo hyvin varhain fokusoimaan oman osaamisensa ja Pisarridesta lainaten hänen ura- ja tutkimusaiheensa ratkaisi oma näkemys siitä kuinka työttömyydestä on tulossa jatkossa kallis taloudellisen ja sosiaalinen ongelma.

Hän ounasteli juuri tätä ongelmaa ratkaisevaa tutkimusta tarvittavan myös poliittisessa päätöksenteossa. Pelkkien ajankohtaisten kysymysten, ja juuri tiettynä aikana pinnalla olevien aiheitten ympärillä juokseminen ja rahan haalinta, voi viedä tutkijaltakin sellaisen ammattitaidon, johon vain pitkä ura ja ammattitaidon jatkuva syventäminen asiantuntijana voi antaa.

Syrjäytyvät huolenaiheena

Toinen nobelistien yhteinen huolenaihe oli nyt nuorisotyöttömyys ja riski jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle, liian pitkät työttömyysjaksot. Kokemusta työelämästä voi saada vain työstä eikä koulutus saa sekään viedä liian suurta osaa tältä kokemukselta yhtäjaksoisena osana elämänkaartamme. Koulutus ja työelämä on osattava jaksottaa ja limittää toisiinsa.

Diamond, 70, työskentelee nyt Yhdysvalloissa Massachusettsin teknillisessä yliopistossa ja hänen maanmiehensä Mortensen, 71, Northwestern Universityssä Evanstonissa. Pissarides, 62, on britannialaisen London School of Economics and Political Sciences yliopiston professori.

Ainakin tämä viimeisin on varmaan monelle suomalaisellekin tuttu yliopisto. Suomalaisille taloustutkijoille palkitut eivät varmaankaan olleet yllätys ja vieraita, tutkimukset hyvin kansalliseen ohjelmiimme sopineita ja tuloksia on sovellettu muuallakin kuin niiden alkuperäisessä tarkoituksessa.