Lökäpöksyjen yö
Otsikko “shauntastinen” tulee lumilautailija Shaun Whiten nimestä. Hän voitti niin Torinossa neljä vuotta takaperin kuin Vancouverin olympialaisissa viime yönä Suomen aikaan lentäen kourussa aivan omissa sfääreissään. Hänellä on oma kouru kotipihassa toisin kuin Peetu Piiroisella, jolla matkaa kourulle kertyy hieman enemmän vanhempien iloksi. Kun jokin asia menee fantastisesti “lökäpöksyjen” maailmassa, silloin se on shauantastista, ja sen sisällön ymmärtää vain sisäpiirin veijarit. Kieliluvat ja puhetyyli on omansa ja täynnä koko ajan muuttuvia symbolirakenteita, symboli-innovaatioita. Ensin syntyy liikeratoja ja käsitteitä yhdistävä uusi, entistä vaikeampi liikesarja, sille symbolinimi ja vasta tämän jälkeen sen toteutus. Se on kuitenkin olemassa, tuomaritkin ymmärtävät sen ja odottavat vain toteuttajaa, toteutuksen näyttävyyttä ja puhtautta.
Symboli-innovaatio on innovaatioista ilman muuta tärkein myös teknisen toteutuksen rakentamisessa kohti toteutustaan. Tässä prosessissa lumilautailijat, skeittailijat, ovat muuta talviurheilujoukkoa aivan omissa sfääreissään kulkevaa nuorisoa. Muiden kohdalla uudet liikeyhdistelmät tulevat mukaan hyvin konservatiivisella tavalla, kuten mäkihypyssä ja korkeushypyssä, jalkapallosta nyt puhumattakaan.
Oma luova, innovatiivinen yhteisönsä
Lumilautailijat ovat oma yhteisönsä, ja heidän sanailuaan on miellyttävä seurata yönsä valvoen. Se on oma luova ja iloinen, rento “lökäpöksyjen“ maailma. Hyvin kaukana sellaisesta hikilaudalla hiihtämisestä tai ryppyotsaisesta puurtamisesta, johon suomalainen liittää urheilun ihanteensa takavuosilta tai rymistelee kaukaloissa hampaattomana kiroillen tai etsien uutta hyppyasentoa mäkimontussa palellen. Näyttäviä nekin ovat, mutta konservatiivisia uudessa innovaatioita suosivassa yhteiskunnassamme.
Sievin sievin
Pohjoiseen lumilautailu ja sen vaatima kouru tuli ensimmäisenä Sievin kuntaan. Pääosa ensimmäisistä alan harrastajista on lähtöisin joko suoraan Sievistä tai sen naapuripitäjistä maaseudulta. Oulun yliopistolla oli osuutensa sieviläiseen harrastukseen. Kunta tunnetaan korkean teknologian yrityksistään, ja panostaminen siihen on tuonut myös muuta luovaa ja innovatiivista kulttuuria mukanaan maaseudulle. Nyt siis jo ties kuinka monennen arvokisamitalin ja kolme loppukilpailupaikkaa Peetun hopeamitalin lisäksi.
Peetun hopeamitali oli omalla mitalilistallani varmana tapauksena. Sen sijaan Shaun Whiten voittaminen on mahdoton asia niin kauan kun hän viihtyy lautailun parissa. Edes “Sievin sievin” ei voi häntä voittaa, sanoisi savolainen Sievin poikia näin jo vuosikymmenet nimitellen. Kielikuvista käytiin kilpailua siinä missä tytöistäkin ja sanojen symboliikassa. Kielikuvien rakentelussa savolaiset olivat pohjalaisia edellä ja sen havaitsi jo Topelius aikanaan kirjoittaessaan "Maamme kirjassa" kivien ja sanojen pyörittäjistä. Jos vallalla ovat kiven pyörittäjät, talousalue alkaa taantua uudessa mediayhteiskunnan ajassa. Taantuma on vieläpä nopea ja kenen tahansa havaitsema. Matka symboli-innovaatiosta kohti teknistä tai sosiaalista, kulttuurista suoritusta, oli vain askeleen päässä ja odottaa uuden syntymää. Jos sitä jarrutellaan, alkaa väestökato ja kielteiset noidankehämäiset ilmiöt.
Innovaation ensimmäistä aaltoa
Suomessa maaseudulla syntyvät uudet lajit, harrastukset, tai oikeammin niiden leviämien ja hyväksyminen, on vanha ilmiö. Somerolaiset lasikuituseipään taivuttajat ovat pitäjästä, jossa harrastettiin aikanaan myös poikkeavaa musiikkia perinteisen rinnalla, ja muualla Hämeessä heitä pidettiin jotenkin omituisina ja välteltiin. Rauli Padding ja shauantistinen Peetu ovat samaa kulttuurista tuotetta, uuden hyväksymistä ja luovaa osaamista, innovaation diffuusion (leviämisen) ensimmäisen aallon jo jälkivaihetta Pentti Nikulan ottaessa ensimmäiset askeleet. Nikulalla, 1960-luvun lasikuituajan ensimmäisenä ME-miehenä, oli taipumusta taivutella jo terässeipäitä ne pilaten, kertoi legenda.
Nikulan aikana maalla Savossa kymmenvuotiaan pojan oli itse tehtävä kaukalonsa, kourunsa ja lasikuituseipään ensimmäiset vastineet. Se tahtoi viedä voimat ja itse valmentautuminen jäi vähemmälle hentojen luiden murtumia korjailtaessa sairaalassa. Nyt innovaation diffuusio ja kansainvälistyminen on jo helpompaa, maaseutu ei poikkea asuinympäristönä kaupungista. Vanhemmat kuljettavat “lökäpöksyjä” harrastustensa pariin.
Ali-innovatiivinen alue
Sosiaaliset ja kulttuuriset muutokset kulkevat rinnakkain taloudellisten edellytysten ja teknisten oivallusten kanssa sisäistettyinä. Jos sosiaalinen ja henkinen, kulttuurinen viesti on epämiellyttävä ja uutta koko ajan hylkivä, kisaamiseksi kutsuttua pois sulkemista, koko talouselämä ja organisaatiot alkavat taantua ja kuihtua. Talousalue on ali-innovatiiviseksi tiedetty ja yritykset karttelevat sellaista, alkaa poismuutto ja negatiivinen noidankehä syvenee.
Ydin-Hämeessä tällainen ilmiö on saanut jatkua jo kauan, eikä siihen ole puututtu konvergoivan byrokratian ja taantumuksellisena pidetyn ahdistaessa divergoivaa ja pinnan alle hukutettua uutta kulttuuria, vieden talon toisensa jälkeen vararikkoon. Väestön ikääntyminen on osa tätä konvergoivaa ja konservatiivista elämää. Sellaisessa kierteessä johtajat on vaihdettava visioiviin hyvissä ajoin ja byrokratia puhdistettava talkoilla. Yleensä tämä tapahtuu laman kestäessä ja syvetessä.
Yleisradio heräsi lopultakin
Päämedioiden ykkösuutinen ei ole Peetun mitali vaan Ylen johtajan vaihtuminen vapulta. Mikael Jungner saa mennä ja uudeksi johtajaksi on nimetty Nokia Siemens Networksin Lauri Kivinen. Uusi digiajan koko ajan muuttuva kulttuuri tuo mukanaan uudet nokialaiset arvot ja samalla harrastukset, jossa murtomaahiihto korvautuu kouruilla, virtuaalimaailman ihmeillä ja yhteisöillä, yhteisöllisillä medioilla.
Tässä kehityksessä edes hiihdon muuttaminen diagonaalista puistoissa tapahtuvaksi sprintiksi ja vapaalla tyylillä luistellen, ei muuta maailman menoa. Jungner ei tätä omassa puheenvuorossaan näytä tajuavan ja kapinoi muutosta vastaan kertoen olevansa pettynyt vapaan hiihtotaidon hiihtäjä, vassuttaja. Vassuttaja ei tuo mukanaan yhtä ainutta rakennemuutosta vaativaa kourua ja sen symbolijärjestelmiä uusine kielikuvineen ja käyttäytymismalleineen. Jonkun on pelastettava kansallinen mediamme ja sitä odotetaan nyt nokialaiselta Lauri Kiviseltä.
Observerin tarinan loppu
Helsingin Sanomien pääuutinen on kuinka Brittilehdistön kriisi pahenee, kuusipäiväisten laatulehtien levikki on pudonnut loppuvuonna liki kymmenen prosenttia ja yli 200-vuotiaan Observerin lopettaminen on vain siunausta vaille valmis. Britannian erikoisuus ovat sunnuntaisin ilmestyvät lehdet, jolloin nämä sinänsä itsenäiset viikkolehdet korvaavat päivälehden viikonloppunumeron. Paksun Sun-lehden sisällä on lukijoille liitteinä erikoislehtiä, joita lauantain kauppareissulla hankitaan viikonlopun lukupaketiksi. Hesari on tätä pyrkinyt plagioimaan.
Brittilehti omistetaan usein pääosin poliittisen vaikutusvallan vuoksi, ja sen merkitys on katoamassa internetin ja sosiaalisten, yhteisöllisten medioitten leviämisen myötä. Medioiden myötä vaihtuvat myös lastemme harrastukset ja se on oivallettava etukäteen, innovatiivisella tavalla rakenteet muuttaen luovaa ja sen diffuusioita suosiviksi myös, ja erityisesti, sosiaalisten sekä symbolijärjestelmien kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti