Vuoden 2008 mediapalkinnot

Media, kansalaisuus ja vallan piirit

Vuoden vaihtuessa on ollut tapana jakaa vuoden saavutuksista palkintoja. Itse olen jakanut blogissani vuoden lopussa mediapalkinnot.

Vuoden aikana Suomessa on käyty runsaasti keskustelua mediasta. Sen kärkenä ovat olleet usein yksittäiset tapahtumat ja se on suuntautunut median tapaan käyttää valtaa. Keskustelussa mukana on ollut median näkyvyyden lisääntyminen kaikilla elämän osa-alueilla. Käytämme median seurantaan aikaa parista tunnista kokonaiseen työpäivään kansakunnasta riippuen. Media on nyt toimintamme keskiössä etenkin innovaatioprosessien kuvauksessa ja laman kuvaus ( finanssikriisin ennuste ) oli tästä suuri poikkeus. Se syntyi ulkopuolella median ja omasääntöisesti liki rikollisen toiminnan tuloksena. Sen tiedottamisesta media ei saa palkintoa.

Nykymedia on moninaistunut ja verkottunut uudella tavalla erikoistuen myös sisäisesti globaalistumisen myötä. Media ei ole kenenkään kontrollissa ja se noudattaa omalakista käytäntöään, jossa etenkin internet on muokkaamassa maailmaa ja sen tapaa käsitellä tietoa kokonaan uudella dynaamisella voimalla.

Vuosi takaperin tehdyssä laajassa tutkimuksessa ”Media, kansalaisuus ja vallan piirit” kansalaisista noin puolet katsoi medialla olevan liikaa valtaa ja yli 60 -vuotiaista pääosa. Vallan oletettiin keskittyneen toimitusten ulkopuolella omistajille, suuryrityksille ja mainostajille. Perinteisen median kohdalla sanomalehtiin luotettiin eniten, joskin erot olivat hyvin suuria ja lukijan mahdollisuus vaikutta koettiin olemattomaksi.

Ensimmäinen palkinto kansalaismedialle ja demokratian lisääntymiselle

Ensimmäisen palkinnon vuonna 2008 katson kuuluvan kansalaismedialle ja sen tavalle lisätä demokratiaa ja kykyämme hahmottaa paikallista ja alueellista sekä globaalia maailmaa joko suoraan paikan päällä tai mahdollisimman lyhyiden ketjujen kautta tietomme hankkien.

Vuoden 2008 aikana käytiin kahdet kiintoisat mediavaalit, joista Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat ensimmäiset todelliset internet -vaalit ja omat kunnallisvaalimme niin ikään ensimmäiset Suomessa järjestetyt verkkottuneen (tekninen verkko) ja verkostoituneen kansakunnan paikallisvaalit. Vaalien tulos ja niistä tiedottaminen olivat osa tätä pakallisesta ja alueellisesta kohti globaalia maailmaa muokkaavaa todellisuutta edustavaa muutosta ja sen jo pitkään jatkunutta trendiä. Vanhat valtarakenteet, joita perinteinen media oli niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa tukenut, alkoivat nyt murtua ja syntyi kokonaan uudenlaista toimintaa ja aktiviteettia sekä sellaisia muutoksia, joiden synty vielä muutama vuosi takaperin ei olisi ollut mahdollista. Yhdysvalloissa tämä näkyi useissa konservatiivisissa osavaltioissa ja Suomessa niin ikään keskustaa lähellä olevissa pienkunnissa. Toki muutos näkyi myös suur-Helsingin alueella ja demareiden äänestyksessä sekä jossain määrin yksittäisissä tapauksissa perussuomalaisten kannatuksessa. Muutos oli historiallinen ja paluuta vanhaan ei enää ole. Yhdysvalloissa tämä muutos oli toki radikaalimpi ja kuvasi myös nuoren äänestäjäjoukon internet -osaamista ja uusmedian voimaa.

Näistä prosesseista käytiin kriittistä keskustelua etenkin internetin sisällä ja se levisi myös perinteiseen mediaan joskin toisilla asioilla painotettuina kuin mihin globaali internet oli keskustelun vienyt. Informaatio perinteisissä medioissa ja internetin sisällä ei toteuta samoja lainalaisuuksia innovaation diffuusina prosessina ja se jakaa niiden käyttäjät selviin ryhmiin. Samalla median tuottajat joutuvat erikoistumaan ja erilaistumaan molempien sisällä ottaen huomioon yhä täsmällisemmin omat kuluttajansa ja internetissä etenkin blogien tuottajat ja heidän kykynsä suuntautua ohi perinteisen refleksiivisen kontrollin.

Keskustelun herättäjästä tiedon tuottajaan

Media ei ole enää keskustelun herättäjä tai tiedon jakaja vaan yhä selvemmin myös uuden tiedon tuottaja ja sen käsittelijä. Samalla medialukutaito internetin sisällä on oleellisesti lisääntynyt ja etenkin blogien tuotossa yhä useammat ovat ylittäneet monin kerroin kriittisen massansa sekä tiedon tuottajina että sen vuorovaikutteisina käsittelijöinä ja lukijoittensa määrässä. Asiasisältöiset blogit ovat yhä hallitsevampi osa luettujen blogien joukossa myös Suomessa ja viihde siirtyy perinteisemmän median hoidettavaksi. Tämä ero näkyy myös Suomessa sekä paperimedian että sähköisen median välillä ja nykyisin jopa televisiossa.

Internetin kautta välitetyt vaalit Yhdysvalloissa oli reaaliaikainen prosessi ja Obamania levisi vaalin tuloksen selvittyä Kaliforniaan jo ennen kuin äänten laskenta siellä oli edes alkanut vaalien tuloksen selvittyä idässä ja juhlinnan alkaessa. Suomen Televisio käynnisti oman lähetyksensä vasta muutamia tunteja tämän jälkeen ja keskittyen tulosten tulkintaan ja lyhyisiin kommentteihin. Pasi Rutasen toistamat ”sofistikoitu” ja ”pragmaattinen”, toistuivat tutun unettavalla tavalla. Hieman samaa oli havaittavissa seurattaessa Suomen kuntavaalien paikallista käsittelyä ja Suomen telavision hyvinkin traditionaalista vaaliohjelman välitystä 1970-luvun mallein ja kommentein. Suuretkaan muutokset ja niiden traumaattinen merkitys paikallisella tasolla jäi kokonaan havaitsematta. Paperimedia ne havaitsi paremmin mutta vasta seuraavana aamuna.

Toinen palkinto kansainväliselle medialukutaidon lisäämiselle

Toinen mediapalkinto kuuluu kansainvälisen median tavalle seurata Pekingin Olympialaisia ja sen kykyä siirtää tiedotus myös aasialaiseen todellisuuteen sekä Kiinaan. Sadat miljoonat olympialaisia aiemmin vähän tai ei lainkaan seuranneet saivat niiden kreikkalaisesta ja eurooppalaisesta historiasta valtaisan tietopaketin ja eurooppalaisesta urheilukulttuurista tuli tätä kautta tunnettua ympäri maailmaa. Kiinassa tiedotus hoidettiin tuhansien omien kanavien kautta ja miljardikansan kyky ottaa kisat omakseen oli mediailmiönä valtaisa saavutus. Urheilun sankaritarusto sai uusia nimiä ja jotkut niistä ehkä tulevaisuuden kirkkaimpia.

Käytin itse aikaa olympialaisten seuraamisen ja välittämiseen lomani ja valvoin ne vuorokaudet ympäri blogitekstein paikan päältä seuraten. Käytännössä apuna toimivat Pekingissä kisoissa vierailleet tuttavat ja tutut urheilijat ja urheilujohtajat. Varsinainen uutispommi syntyi blogina kuitenkin vaiheessa, jolloin sain paikan päältä Kaukasiasta tiedon levottomuuksista Georgiassa.

Olen vieraillut alueilla 1970-luvulta alkaen opiskelijoiden kanssa ja tunnen ne hyvin. Olemme tutustuneen Kaukasian historiaan ja poliittisiin sekä sosiaalistaloudellisiin prosesseihin pitkään. Syntyi verkostoja, joiden avulla on saanut käsityksen takavuosina neuvostojoukkojen ja miliisin toimista sekä tavasta hoitaa paikallisia levottomuuksia kuten YK -joukot nykisin riitelevien kansakuntien etnisten ryhmien välillä. Nyt nämä tiedot tulivat kesken olympialaisten avajaisten ja myöhemmin myös venäläisten joukkojen väliintulosta tähän selkkaukseen. Siitä tiedottaminen tapahtui ennen kansainvälisen median tiedotusta ja omaa perinteistä mediaamme. Lisäksi sisältö oli toinen. Oma mediamme painotti heti alusta Venäjän hyökkäystä Georgiaan. Tästä oli myöhemminkin vaikea irtautua ja se jäi ikään kuin pysyväksi ilmiöksi Suomessa, jossa Venäjä koetaan hyökkääjänä ja uhkana. Ulkoministerimme toisti tätä teemaa uskomattoman kauan ja mahdollisesti tarkoitushakuisesti.

Median vastaanoton kohdalla tulkittu sisäinen tieto on tärkeäpää kuin ulkoinen ja annettu tieto. Kun saatavilla on erittäin paljon tiedon tuottajia ja myös ketjut usein pitkiä, syntyy väärinkäsityksiä tai tieto muuttuu matkalla. Samoin syntyy ongelmia tiedon ymmärtämisessä ja vastaanottamisessa. Siihen vaikuttavat vastaanottajan omat ”antennit” (geenit), oppimistapahtumat, persoonallisuus, maailmankuva ja kyky lukea ja avata eri medioita. Kansalaismedia on tehnyt valtaisasti työtä avaten sekä perinteisen että uusmedian lukutaitoa etenkin Aasiassa mutta myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Juuri tämä prosessi antoi mahdollisuuden toteuttaa kisat Pekingissä tavalla, jotka tunnetaan ja tunnistetaan ensimmäisinä internet -kisoina ja sankarit ovat oikeasti globaaleja, ei vain paikallisia ja muutaman kansakunnan tuntemia, kuten aikanaan omat suuret juoksijasuuruutemme.

Kolmas palkinto mediakriittisyydelle

Kolmas palkinto kuuluu etenkin perinteisen median tavalle muuttaa sisältöä aiempaa kriittisemmäksi ja ymmärtämään pyrkivää osaa tulkinnassa on lisätty. Parhaiten tämä näkyi koulusurmien tulkinnassa ja niiden yhteydessä käsiteltiin viimein myös kansallisia ongelmiamme eikä paisuteltu niiden globaalia luonnetta saati suhdetta tieteen filosofiaan. Nietzsche ja muut tieteen tuntemattomat nimet saivat nyt jäädä rauhaan ja haettiin oleellisia ja vakavia taustoja sekä niiden korjausta vaativia tekoja. Sama asiallinen viileys tuli esille presidentti Martti Ahtisaaren Nobelin juhlinnassa ja sen taustojen esittelyssä. Kansallinen eetos jäi nyt vähemmälle ja palkinnon saajan kansainvälinen tausta ymmärrettiin silloinkin kun kyseessä oli Suomen tasavallan presidentti.