Olen huolissani

Olen huolissani, kuinka Jokereiden narripaidat onnistuvat viidessä lennossaan ja neljässä ottelussaan Togliattissa, Tseljabinskissa, Hanti-Mansijskissa ja Niznekamskissa, jos ilmatila Venäjälle suljetaan eikä edes Erkki Tuomioja saa pidettyä meitä erossa tästä kiusanteon kasvavasta kierteestä. Hän lupasi huolehtia siitä, ettei bensaa heitetä enää lisää liekkeihin. Sodan ja rauhan miehet eivät tee tällaisia historiaan jääviä tekoja yksin kansallisista tarpeistamme tai änkyröiden ohi muun poliittisen johtomme ja yksimielisen eurooppalaisen yhteisön. Kolmen A:n tutkijat Olen huolissani siitä, miten väestö ikääntyy ja rapautuu, julkinen talous velkaantuu eikä sote synny sekään ajoissa, ennen kylmän sodan muuttumista kuumaksi sodaksi. Velkamme on iso ja integroitumista ei tapahdu kuten kuuluisi, kuntien palveluita on aivan liikaa ja ensi vuonna kuusi miljardia lisävelkaa ei näytä hyvältä Standard & Poor’sin asiantuntijoiden aloittaessa haastattelukierroksensa Suomen metsäisiä maisemia ihaillen. Onneksi keli on heille suotuisa, näyttää parhaat puolensa kolmen A:n valtion kipupisteiden tutkijoille. Pihlajat notkuvat punaisista, polyfenoleita sisältävistä marjoista, sieniä on kuten syksyllä kuuluukin olla tutkijoiden laskettavaksi. Pihlajan uskottiin suojelevan kotia ja peltoja, se oli suomalaisten pyhä puu jota pirukin pelkäsi. Runsas marjasato ennusti sateista syksyä, helteistä jo mennyttä kesää, lumista talvea, myrskyistä tuttuja metsätuhoja ja tietenkin sotaa. Jos kaiken tämän tutkijat huomaavat, voi hyvinkin yksi A luokituksestamme pudota ja olemme sitten vain kahden A:n pihlajanmarjan karvaasta tanniinista tunnettu kansakunta. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Marja-aronia tuottaa polyfenoleita monin verroin enemmän kuin pihlaja, joka sijoittuu vain puoliväliin parinkymmenen syötäviä marjoja tuottavien luonnonkasviemme joukossa. Varmaan tämä on jo tutkijoille kerrottukin ja he ovat jo ehkä tutustuneetkin rikkaaseen kansanrunousarkistoomme. He voisivat lukea Aale Tynniä tai hänen miestään Martti Haaviota, P. Mustapäätä runoilijana, heidän kahta tytärtään runoilijoina ja sosiologian professorina, nyt Santerin ja Aleksanterin päivänä Santeri Alkion kirjoituksia. Tutustuin niihin lapsena ja lausuin Maalaisliiton tupailloissa Veikko Vennamon polvella Ylä-Savoa kiertäen. Eron ihanuus ja kurjuus Olen huolissani ihmisten pariterapiaan saamasta avusta ja sen kuihtumisesta laman mukana. Ihmiset jättävät kavereitaan ja ystäviään netissä oppimallaan vikkelämmällä tavalla ja tasa-arvosta taistelevat muitakin reippaammalla vauhdilla. Mallia on saatu Ruotsista, joka johtaa maaottelua tasa-arvon kymmenottelussa Helsingin Sanomista (11.9) se lukien. Ilmiön ympärille syntynyt huuma on kuitenkin haihtumassa feministien pienpuolueen ympärillä, kun sen sijaan Ruotsi demokraatit ovat vain lisänneet löylyä ja vaikeahan sellaista puoluetta on ohittaa, joka on kohta puolen kansan puolue. Nationalismi nostaa päätään ympäri Eurooppaa ja myös sen ulkopuolella. Se on syytä ottaa vakavasti. Olen huolissani eurooppalaisen johtajuuden tilasta. Ranska ja Britannia rypevät omissa ongelmissaan, Puola ja Italia ovat kaukana johtajuudesta, vain Saksa ja liittokansleri Angela Merkel kykenee hoitamaan eurooppalaista johtajuutta uskottavasti ja Putin voi häntä kuunnellakin, joskaan ei siitä miksikään muutu, toteaa Jan Bond Helsingin Sanomien artikkelissaan. Ilmiö muistuttaa hämäläisiä kuntia, joissa yhteistyö ja johtajuus on ollut jo kauan ongelmana kehityksestä vastaavassa yhtiössä ja joka nyt saa kohta luvan loppua, jos se on kiinni Forssan kaupungin virkamiesjohdosta. Mieluummin kerta rutina kuin ainainen vikinä. Erojen ja kehnon johtajuuden syyt ovat toisiinsa kytkeytyvät lokaali ja globaali ajan ilmiö. Onneton suhde tahtoo rassata terveyttä, sepelvaltimotaudit moninkertaistuvat kehnosta johtamisesta ja huonosta psykososiaalisesta työilmapiiristä. Ero voi katastrofin sijasta olla elämänlaatua kohentava, kertoo Jouko Kiisken väitöstutkimus. Euroopan kohdalla esitettiin vielä 2000-luvun alussa lupauksia ties mistä taivastiestä unionin kansalaisena ja yhteisvaluutan käyttäjinä. Ja sitten edessä oli kriisi toisensa jälkeen, massatyöttömyys ja nyt todellinen sodan uhka. Onnellinen ero Eron on huomattu lisäävän etenkin naisten onnellisuutta. Sen ymmärtää hyvin kun on mieheksi syntynyt. Eroa ei tarvitse enää myöskään hävetä, päinvastoin. Skotit ovat eroamassa Britanniasta ja vievät luonnonvarat mukanaan. Miettiä sopii, mitä Helsingissä sanottaisiin, jos puoli Suomea ja koko kalotti olisi lähtemässä omille teilleen. Muuttuisiko ääni kellossa, jos sähkön tuonti loppuisi Lapista, matkailijaa odottaisi tuntuvat tullimuodollisuudet ja poroja olisi paimennettava Uudellamaalla, hillasatoa haettava Espoon metsistä. Omaa valuuttaa kehotan kuitenkin käyttämään niin Skotlannissa kuin kalottialueen valtiossa ja öljystä sekä merestä ja sen antimista on oltava tarkkana. Sotilastukikohdat on nekin otettava omaan valvontaan ja oma kieli käyttöön. Itseään ei pidä tyrkyttää suurvaltojen välikappaleeksi ja pelinappulaksi, Natoon ei pidä mennä mistään hinnasta. Ero helpottaa lasten tuskaa, hyvin hoidettuna parantaa myös koko yhteisön elämää, kertoo väitöstutkimus. Väkivaltaisesta liitosta on syytä lähteä heti ja muutenkin itsetuntoa koettelevista ja omaa ajattelua rajoittavista esteitä on syytä päästä irti viivyttelemättä, neuvoo väitöskirja. Demokratiavaje vie mukanaan myös normit ja moraalin. Olen huolissani Jyrki Kataisen salkusta joka jäi saamatta. Nyt EU-komissioon tulee ikivanha monen kerroksen hierarkia ja se tarkoitta Kataiselle tyhjää kuorta, lainaten yhtä hänen vaikutusvaltaista komissaariaan kahdeksan paimennettavan joukosta. Heitä kun ei paimenna kukaan eikä kukaan kehtaa kuunnellakaan ranskalaissosialistin Pierre Moscovicin mongerrusta. Se lisää vain suomalaisen heikon itsetunnon aiheuttamaa syyllisyyttä, heikentää parisuhteen toimivuutta ja kohta edessä ovat päihteet, Frans Timmermansin puhuttelut Jean-Claude Junckerin oikeana kätenä. Parempi tyhjä kuori, kunnon palkka sen täytteenä, kuin sydänvaivat ja äkkikuolema. Reaalipolitiikan aika En ole huolissani siitä, että EU:n perusvoima on vaihtanut suuntaansa yltiöoptimistien kokemana. Realisti ei tätä koskaan edes havainnut ja nyt koettavana on juuri se odotettu urakka, jossa komission on aloitettava jällenrakennustyö aina alusta ja koko ajan uudelleen. Suomi on siinä omalta osaltaan edistämässä rauhaa ja palaamassa siihen aikaan, jolloin Paasikivi koulutti kansaansa geopolitiikan ja maantieteen perusteisiin sekä reaalipolitiikan saloihin. Eurooppalainen perhe on aina ollut riitainen, alueiden Eurooppa ei ole valtioiden Eurooppa ensinkään ja Venäjän kanssa on tultava toimeen. Sen uhkailu on vaarallista peliä ja tyhmää kiihkoilua. EU- ja eurokriittisten koko ajan kasvanut voima ajaa väkistenkin poliittisia ja taloudellisia voimia aiempaa kansallisempaan ajatteluun ja itsekkääseen suuntaan. Kyse ei ole alistumisesta, kuten toimittaja Paavo Rautio kirjoittaa, vaan terveestä järjestä, jossa hiiret eivät hypi kermasaaviin potkimaan sitä voiksi. Sadut ovat satuja ja reaalipolitiikka tosiasioiden ymmärtämistä, kerman kuorimisesta muuhun käyttöön kuin sammakoiden uimiseen toimittajana kurnuttaen, kirjoittaen porvarin taskussa istuen.