Dinojen nekropolis

Dinot katosivat maapallolta kertaheitolla joskus 50 miljoonaa vuotta ennen ajanlaskumme alkua tai loppua. Nuo hetken kun ovat niin kaukana, ettei niitä geologisina aikoina kannata pohtia näin kesähelteissä tämän enempää. Syy katoamiseen oli kehno sopeutuminen ja siis diversiteetin, moninaisuuden, puute kun asteroidi törmäsi jonnekin nykyisen Meksikon suunnalle. Olot olivat jo ennen sitä olleet vähän kehnot dinosaurusten elämälle, jolloin asteroidi antoi vain lopullisen kuoliniskun kehnoksi käyneelle elämälle ja sen evoluutiolle. Alkusanat koukuttavat lukijan Tuosta hetkestä alkoi sitten hidas ja uuvuttava evoluutio kohti nisäkkäiden aikaa ja lopulta myös ihmisen ilmestymistä maapallollemme. Toki dinot olisi hävitetty matkan varrella ilman asteroidejakin, viimeistään ihmisen toimesta, mutta onhan tuo selitys ihan hyvä ja uskottava nyt kirjoitettavan tarinan käynnistämiselle. Se on ikään kuin alkusanat blogille ja sen ensimmäinen asia olematta kuitenkaan aasinsilta. Alkusanat ovat koukku lukijalle, ja jos romaanin ensimmäinen virke ei oikein ota onnistuakseen, myöhemmät jäävät lukematta. Kolumnin, blogin tai minkä tahansa kerronnan avaus on koko jutun tärkein osa. Loppu onkin sitten vain laskettelua kohti niitä kumpareita, joita kaikki tarinat pitävät sisällään, jo aiemmin moneen kertaan kerrotut, hakematta uutta näkökulmaa tai rakenteellista innovointia, luovuutta tarinan kertojan elämässä. Niinpä dinoista siirrytään seuraavaan vaiheeseen, jolloin loikka on tuo noin 50 miljoonaa vuotta ja EU:n sekä pimeyden ydin Brysselissä. Kun se syntyi suomalaiseen todellisuuteen ja ensimmäiset meppimme saivat sieltä leipänsä, sitä alettiin kutsua dinojen ja muiden mammuttien yhteiseksi hautausmaaksi. Oletettiin, että liian suureksi kasvaneet ja heikosti kotimaahansa sopeutuneet poliitikot vaativat virkamiehineen yhteisen unohduksen ja sellaiseksi sopi tuo jo hyvin kauan pohdittu eliitin unelma, yhteisen Euroopan ydin nekropoliksena. Ei siis agro-, tekno- tai muuna metropolina. Virheellisen evoluution merkkipaalut Kuolleitten kuninkaitten laakso on aina yhteiskunnan viimeinen henkäys historiaan. Se kun pyrkii kurkottamaan yli aikakausien ja paaluttaa rahvaankin elämää nykyisin turisteina ja katujen flaneeraajina, pelureina ja kulkureina, oman aikamme nomadeina vanheten. Nekropoliksen hautapaikat kuninkaitten laaksossa ovat ymmärrettävästi dinoille kalliita. Suomalaisten kohdalla 13 paikkaamme meppinä kustannettiin pääosin itse tai yhteiskunnan muiden auttavien käsien kautta ja yhden hautapaikan hinta oli liki 100 000 euroa mepiltä. Oma parlamenttimme ei ole näin vaativa viimeinen paikka kohti loppusijoitustaan, joskin ei sekään ilmainen ole pienempien dinojen elintavat tuntien. Toki paljon julkisuudessa olleet, virheellisen evoluutioketjun valinneet poliitikkomme, saattoivat saada paikan liki ilmaiseksi, kuten Heidi Hautala ja Jussi Halla-aho. Kalleimmat paikat taas lunastettiin noin 200 000 euron hintaan. Entinen komissaari Olli Rehn ja nykyinen maan pääministeri Alexander Stubb vaativat luonnollisesti tällaisia arvokkaampia paikkoja ja oman puolueensa institutionaalista arvostusta jo nyt ikonin elämään siirtyvinä ja myöhemmin Paavin tapaan jo eläessä pyhimykseksi julistaen. Parin ihmeen löytäminen, pyhimykseksi julistettaessa, tuskin on ongelmallista, kun kyse on noinkin kokeneista ja monessa mukana olleista ihmeiden tekijöistä poliitikkoina ja kansainvälisen tason urheilijoina, toinen jalkapalloilijana ja toinen triathlonistina. Eurooppa ja Euro, Emu ennen sitä, ovat nekin täynnä ihmeitä, jotka etsivät vain tekijäänsä menneiltä vuosiltamme. Ei kaikkea voi jakaa vain saksalaisten ja ranskalaisten kesken ja valuvirheitä vain heiltä esitellen. Valuvirheet kun ovat myöhemmin keräilijöiden arvostamina aivan toisella tasolla liikkuvia harvinaisuuksia kuin täysin virheettömät kolikot ja setelit. Dinojen elämää ja tekoja arvostetaan heidän jälkeensä kokonaan toisin kuin runsaslukuisten nisäkkäiden. Mitä enemmän kauheuksia ja virheitä, sitä parempi. Vai miltä Steven Spielbergin Jurassic Park tai valkoiset hait vaikuttavat? Ihmiset nyt kaipaavat tätä kauhua ja historia etenee loikkien kauheudesta seuraavaan. Muu nyt ei oikein kiinnostakaan. Kohti elitismin huippua - mielettömyyttä Tieteilijöiden historiantulkintaan kuuluu luiden siirtely haudasta toiseen, jolloin arvostus syntyy kulloisenkin ajan hengestä ja vallanpitäjästä, ei oman aikamme ihmeistä ensinkään. Oman aikamme konventiot kun muuttuvat nekin ja uusi tuo mukanaan uudet kujeet ja paradigmaiset muutokset johtajineen. Silloin ei muutu vain teoria ja malli vaan koko maailmankuvamme. Euroopan ja Suomen malleja ei voi kuitenkaan edes verrata Yhdysvaltain presidentin kampanjamiljooniin, usein miljardeihin, tai suuressa maailmassa käytettäviin demokratiamme laskuihin viimeisestä lepopaikastamme poliitikkona, mediamogulina, formulasirkuksen omistavana pelurina. Heitä kauhistellaan ja ihaillaan samaan aikaan dinoina. Sen saat mitä tilaat mediayhteiskunnassakin ja se on kallista luonnolle. Meillä ei ole pienenä kansakuntana varaa sellaiseen dinosaurusten ylellisyyteen demokratian tuotteina, kuin suurilla ja vaurailla kansakunnilla, heidän metropoleillaan nekropoleineen. Imperiumin elämä kun on aivan muuta kuin pienten alusmaiden ja näiden kuninkaiden hautapaikkojen hinnalla jo näiden eläessä keskuudessamme. Tämän vinksahtaneen kulttuurin ymmärtäminen on pragmaattisessa Suomessa vaikeaa ja sitä olisi kuulunut vältellä Euroopassa, ei lähteä maksamaan sen laskuja. Pääministereiden lepopaikat Kaksi pääministeriämme ovat saaneet lisäksi omat paikkansa komissaarina ja OECD:n avustamana, jolloin hinta kansakunnalle on hieman samalla tavalla laskettava kuin kuninkaitten laaksossa tai pyramidien sisään haudattuna tai hakien pyhien lepopaikkaa mausoleumista tai kuolleitten kaupungista. Roomassa Colosseum, tai oikeammin osa sitä, palveli akanaan myös tällaisena juutalaisten hautapaikkana. Samaan aikaan osa sitä oli julkisten näytelmien jalkapalloa edeltävänä näyttämönä ja osasta oli tullut, runsaan kivimateriaalinsa vuoksi, myös kaivoskaupungin kivenhakkaajien elinympäristö. Toki oli myös rahvaan asuntojakin rottineen. Colosseumin kirot Näin kohtuuttoman suureksi kasvanut Colosseum sai myöhemmin palvella eräänlaisena ylisuurena mutanttina, jättimäisenä Gonzilla -mutanttiliskona, monen uuden kulttuurin yhteisenä hybridinä. Hybridiyhteiskunta on siten vaihe, jossa autossa on samaan aikaan sekä vanha polttomoottori että myöhemmin itsenäistyvä sähkömoottori. Pyöriä on kuitenkin edelleen hevosajoneuvon tapaan neljä ja tiet alkavat peittää alleen kaiken viljavan maan Gonzillan liikuttavaksi. Kaikki vuosimiljoonien aikana fossiilina syntynyt hiili ja öljy, jopa dinojen omat jäännökset, on käytetty tämän uuden jättiliskon ravinnoksi ja ilmasto muuttui samalla sille sietämättömäksi. Lapsia syntyy koko ajan liki 200 miljoona joka vuosi. Meitä on vuonna 20100 joko noin 11 miljardia tai mahdollisesti jopa 17 miljardia. Nyt meitä on “vain” 7000 miljoonaa. Ennen sotiamme ja vain muutama sata vuotta takaperin 500 miljoonaa. Ei tämä yhtälö voi toimia dinojen hautausmaana. Nyt odotetaan vain viimeistä tuomiota, asteroidia, puppusanageneraattoreiden tietä kohti nekropoliksia jo omana aikanamme. Sitä ennen joku heistä olisi vielä ehdittävä julistaa pyhimykseksi tai messiaaksi. Suomi voisi toimia tässä edellä kulkijana idän ja lännen yhteisenä hautapaikkanamme jopa Ukrainaakin paremmin, sotiamme muistellen. Meillä kun osataan käyttää Hämeessä hybridiautoa myös hevosten vetäminä vaunuina ja oma kokemukseni Ollin päivänä syntyy oman isäni muistosta ja sanoista. Ikävää ja epämukavaa totuutta ei pidä kierrellä ja vältellä omaa vastuutaan. Sutta paeten tulee karhu vastaan.