Amputoitu paralympialaisten Sotshin sotilas

Amputoitu paralympialaisten Sotshin sotilas Kirjoitin jo aiemmin blogissani Krimin sodista ja Helsingin Sanomat sai siitä aiheen kirjoittaa myös historiasta Krimillä sekä myöhemmin myös Ukrainan onnettomasta kohtalosta toimia ikään kuin keskisen Euroopan sotavoimien läpikulkupaikkana vuoroin Napoleonin ja vuoroin Hitlerin joukkojen marssiessa alueen yli ja venäläisväestön polttaessa takanaan kaiken mahdollisen käyttäen poltetun maan taktiikkaa. Vastaavasti valloittajat hävittivät uudelleen rakennetut kylät myöhemmin perääntyessään ja näin nämä liian rikkaiksi koetut Euroopan alueet ovat joutuneet kokemaan kauheuksia kansanmurhineen tuon tuosta ja aina toistuvasti. Idän ja lännen väliset puskurialueet on pidetty kurissa köyhdyttämällä ne väkivallalla. Ukrainalle on esitetty Suomen mallia ja Krimille Ahvenmaan mallia. Sota ja lääketiede Krimin sodista toimittajat ovat muistaneet myös, kuinka lennätin keksittiin juuri silloin ja ensimmäinen mediasota ei ollut toki Vietnamin sota vaan jo 1800-luvun puolivälissä käyty ja Osmanien valtakunnan ja Venäjän välille syntynyt sota, johon liittyivät myös Britannia ja Ranska tukien osmaneja. Valtapolitiikasta siinä oli silloinkin kysymys ja Krimillä eniten tuhoa aiheuttivat tuon ajan sotilaille kulkutaudit, kuten vielä tänäänkin usein tahtoo käydä huoltotoimien pettäessä. Florence Nightingale sai nimensä maailman historiaan tuon sodan aikana kehitellessään nykyaikaista sairaanhoitoa. Toki Venäjällä olivat omat sankarinsa myös tässä taidossa ja etenkin potilaita amputoitaessa. Sevastopolissa venäläisiä hoiti maailman maineeseen myöhemmin kohonnut Nikolai Pirogoff. Hän käytti hoidossa narkoosia. Sitä paheksuttiin aluksi johtuen sen riskeistä sekä siitä urheudesta, jota sotilaiden olisi tullut osoittaa myös raajoja amputoitaessa. Sota ei ole aina ollut samaa kuin omana aikanamme, mutta muutama yhteinen piirre löytyy, ja se on ihmisen vahingoittaminen voimakeinoja käyttäen. Se, millaisia keinoja on käytetty, on muuttanut sodan luonnetta. Yhteistä kuitenkin on vaikkapa ihmisen raaistuminen, sosiaalisten ja moraalisten pidäkkeiden höltyminen, alkoholin ja päihteitten käytön raju nousu, epähumanitaariset teot siviiliväestölle, nälkiintyminen ja epidemiat, työvoiman vähyys ja taloudellisen tilanteen heikkeneminen. Sodankäynti ja epidemiat on hyvinkin tutkittu aihe. Sodat ovat kehittäneet nykyaikaista lääketiedettä. Sotakuumeen sankarit Vanhaan aikaan ja ajanlaskumme alkupuolella tyypillisin tappioitten aiheuttaja oli ns. “sotakuume” joka tarkoitti punatautia, pilkkukuumetta ja toisintakuumetta. Kehnoissa hygieniaoloissa bakteerit ja loiset levisivät kun sotilaat saivat usein ruhje-, viilto- ja pistohaavoja. Märkäpesäkkeitä jouduttiin avaamaan, polttamaan raudoilla, lastoittamaan. Sota oli usein kirurgien ainoa koulu. Kiertävät sotilaat kuljettivat mukanaan tauteja ja väestön siirtämisen seurauksena olivat isorokkoepidemiat. Hyvä armeija ei riittänyt tai oli aivan turha, jos sitä ei kyetty huoltamaan ja pitämään terveenä. Roomalaiset olivat kehittäneet hyvinkin edistyksellisen sairaanhoidon vammautuneille sotilaille toipumiskoteineen. Nämä taidot unohtuivat keskiajalle siirryttäessä. Keskiaika toi mukanaan uusia vaatimuksia. Käsiaseet tulivat tehokkaammiksi, sotilaita kuljetettiin pitkiäkin matkoja purjelaivoissa ja metallikärkiset peitset, jalkajouset ja heittokoneet saivat aikaan ikävää jälkeä. Pitkillä matkoilla ravinto pilaantui ja juomaveden saanti oli vaikeaa. Ristiretkeläisille ritarikunnat ja veljeskunnat perustivat ensimmäisiä sairaalalaitoksen tyyppisiä vammautuneiden hoitopaikkoja. Historiasta tutuksi ovat ehkä jääneet Johanniittain ja Pyhän Lasaruksen ritari- ja veljeskunnat. Musta ruuti oli alkanut tehdä tuhojaan entisten rinnalla. Arviolta noin kolmannes joukoista oli tästä syytä koko ajan toimintakyvyttömiä. Siviiliväestön epidemiat levisivät ja apuun tuli kenttädiakonia ja hautauspalvelu. Syntyi käsityöläisten oma ammattikunta ja samalla alettiin huolehtia myös mielenvikaisista. Krimi ja kiehuvat öljyt Krimin niemimaalla sotataitoja on kehitelty aina jo 1340-luvulla Kaffassa, nykyisen Feodosian kaupungissa, piirittäjät linkosivat muurien yli ruttoon sairastuneitten ruumiita. Tätä biologisen sodankäynnin käytäntöä venäläiset käyttivät 1700-luvun alussa mm. Tallinnaa piirittäessään. Napoleon taas sai kaupunkeja piirittäessään kuppaan sairastuneita naisia piirittäjiensä joukkoon ja nämä menetelmät ovat tuttuja myös omalta ajaltamme. Sitä, mitä ei voitu hoitaa raudalla, sitä hoidettiin tulella ja kun ruutia ei voitu poistaa veitsellä käytettiin kiehuvaa öljyä. Ranskalainen Ambroise Pare kehittyi mestarikirurgiksi ja lopetti hyödyttömän öljyn käytön ja sidonta alkoi yleistyä. Oli hoidettava nopeasti, turvallisesti ja miellyttävästi nukutuksen ja puudutuksen puuttuessa. Amputaatio oli tehtävä mieluummin liian aikaisen kuin liian myöhään. Camillo de Levi perusti 1500-luvun lopussa sairaanhoitajien pienen yhdyskunnan ja sen jäseniä alettiin kutsua camillaaneiksi. Hän perusti myös lukuisia luostariyhteisöjä ja sairaaloita, julistettiin 1746 pyhimykseksi ja vuonna 1930 sairaanhoitajien taivaalliseksi suojelijaksi. Ongelmaksi jäi kuitenkin edelleen sotasairaaloiden sijainti liian etäällä taistelupaikoilta. Toipilaat kun oli kyettävä palauttamaan nopeasti takaisin taistelukentille. Kohti sotasairaaloita Ambulanssi, hevosten kuljettamana, oli ratkaisu liikuteltavalle sairaalalle. Samalla yleistyivät valtioiden velvollisuudet huolehtia sodissa pysyvästi vammautuneista. Elettiin 1600-luvun loppua ja 1700-luvun alkua Euroopassa. Ensiapu alkoi siirtyä taistelukentille hevosten ja kantolaitteitten avustamana. Jousitetut sairaankuljetusvaunut alkoivat yleistyä eurooppalaisten käydä sotiaan ja huolehtia vammautuneista. Sotilassairaalat, tulehdusvammat, leirien, laivojen ja sairaaloiden hygienia alkoivat kehittyä osana sotakirurgiaa. Yhdysvalloissa kuvattiin sisällissodassa ensimmäisen kerran sotilaitten potema “solder heart” eli nykyinen paniikkikohtaus. Sotilaat kokivat sydämentykytystä, rintakipua, hengenahdistusta ja kuolemanpelkoa. Patruunat ja räjähtävät ammukset lisäsivät pelkotiloja. Aseiden käyttönopeus, kantomatka, tarkkuus ja tulivoima kasvoivat. Oli syntynyt sota, jossa miehet eivät taistelleet enää mies miestä vastaan vaan kaukana toisistaan. Merimiinat odottivat rannikolla. Krimin sotaan tultaessa, 1800-luvun puolivälissä, kloroformi ja eetteri oli jo keksitty. Antiseptinen ja aseptinen leikkauskäytäntö olivat nekin tuttuja. Haavatulehdukset, kaasukuoliot ja jäykkäkouritukset olivat edelleen yleisiä. Luusirpaleiden ja vierasesineiden vammat ja märkimät olivat pitkäkestoisia harmeja. Lyijysuolat, hartsihapot ja kipsisiteet tulivat käyttöön sotaoloissa. Sairaudet olivat kuitenkin yhä edelleen yleisempi kuolinsyy kuin sotilaiden saamat vammat. Keripukkia hoidettiin laivoissa tuoreilla hedelmillä. Ranskan ja Preussin sodassa puhjennut isorokkoepidemia muistetaan Euroopassa vielä tänäänkin. Sodista ja sankariteoista kirjoitettaessa historia tahtoo unohtaa niiden tuomat epidemiat. Sota tappoi siviilejä miljoonittain ruttona. Puolueettomuus sairastuneiden ja haavoittuneiden hoidossa nousi osaksi sodankäynnin humanitaarista välineistöä. Ranskalaiset olivat tässä edelläkävijöitä alkaen Jean Philippe Graffenuerin ja Guillaume Dupuytren toiminnasta. Sairaaloihin joutuvat koettiin vähin erin ihmisiksi ja sairaalat oli julistettava puolueettomiksi. Jo edellä kirjoitin Nikolai Pirogoffista ja Florence Nightingalesta Krimin sodan tärkeimpinä hahmoina. Pirogoff kirjoitti sotakirurgian perusperiaatteet ja Florence Nightingale otti käyttöön koulutetut hoitajat ja hygienian. Oli kuljettu kohti Henri Dunantin aikaa ja Geneven sopimusta sekä Punaista Ristiä vuonna 1864. Oolannin sota Krimin sota ei pysähtynyt Krimille vaan meillä se tunnettiin Oolannin sotana. Sodan tarkoituksena oli estää Venäjän huoltoreitit ja ulkomaankauppa, saada Ruotsi mukaan Venäjän vastaiseen sotaan ja saartoon. Nimitys tarkoittaa “Ahvenanmaan sotaa” ja Oolanti on muunnos Ahvenanmaan ruotsinkielisestä nimestä Åland. Sodassa Venäjän laivasto kävi puolustustaistelua kiinteiden merilinnoitusten lähistöllä. Näin laivastoin toiminnasta pääosa kohdistui Suomen suuriruhtinaskuntaa vastaan. Sotatoimet ulottuivat Ouluun, Raaheen, Tornioon ja Kokkolaan Suomenlahden taistelujen ohella. Brittilaivasto käytti tiettävästi ensimmäisen kerran Suomessa raketteja Viaporia ja siis Suomenlinnaa pommittaessaan. Svartholma ja Ruotsinsalmen linnoitus Kotkassa tuhottiin kokonaan. Pohjanlahdella tyypillisiä vaurioita olivat Oulussa rakenteilla olleiden laivojen hävittäminen, tervahovin ja pikipolttimon polttaminen. Kokkolassa voitto Halkokarissa kulminoitui kansanjuhlaksi. Suomenlinnan pommituksia helsinkiläiset seurasivat rannalta. Brittien suurhyökkäys jäi suunnitelmaksi Krimin sodan päättyessä ennen sen toteuttamista. Britit vaativat Ahvenanmaan julistamista rauhansopimuksessa vuonna 1856 linnoittamattomaksi ja neutralisoiduksi, demilitarisoiduksi, vyöhykkeeksi. Sellaisena se jatkui myös ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin. Historiallisen dokumentin perusteella ja Kansainliiton päätöksellä Ahvenanmaa kuului Suomelle. Tästä vastineeksi Suomen tuli taata ahvenanmaalaisille laaja itsehallinto ja kulttuuriset oikeudet. Neuvostoliiton hakiessa ennen toista maailmansotaa Ahvenanmaalta tukialueita, kuten Suomesta, se säilyi demilitarisoituna vyöhykkeenä. Syntyi vertauskuvia, joita viljellään edelleen Krimin sodan ajalta myös Ruotsissa Venäjän ekspansion ilmentyminä. Se on taantumaa ja takaumaa 1800-luvun puolelle. Olen kuvannut tätä ilmiötä kirjassani Arctic Babylon osana fasismin syntyä Saksassa. Krimin sodan seurauksena Venäjällä alkoi uudistushenki. Ennen seuraavia sotia sotilaat opittiin rokottamaan ja vastustuskykyä kohottamaan kestämään sodan rasitukset. Helikopterit ja maastoautot toivat lisää apua ja massiiviset kuljetukset yleistyivät. Sota alkoi viedä yhä enemmän yhteiskunnan varoja ja myös lääketieteen kehittämiseltä. Moraalinen ongelma Moderni sodankäynti hyötyi lääketieteestä ja myös tarvitsi sitä. Toisaalta tiede myös palveli uusissa massatuhoaseissa ja niiden kehittelyssä. Keskustelu sodasta ja lääketieteestä muuttui asenteelliseksi ja mukaan tuli moraalia rapauttavaa toimintaa. Toisen maailmansodan lääketieteelliset kokeilut osana sotatoimia olivat julmia ja kohdistuivat kokonaisiin kansakuntiin. Röntgenlaitteet, laboratoriot, patologia ja bakteriologia ovat hyötyneet sotaoloissa tehdyistä hoitotoimista ja samalla lääketiede erikoistui. Tapaturmakirurgia, ortopedia, plastiikkakirurgia, neurokirurgia, psykiatria sekä fysikaalinen lääketiede ja kuntoutus kulki rinnan sotien aiheuttamien yhteiskunnallisten, kansalaisiin kohdistuneiden vammojen myötä. Punainen Risti ja muut siviilijärjestöt syntyvät nekin sodan kokemusten ajoilta. Jatkuva sodan uhka, terrorismin pelko ja tautien leviäminen tuli tutuksi sekin ja siirtyi siviiliväestön hoitoon. Vammautumisen vaara on taitelutehtävissä kasvanut ja samalla siviiliväestön osuus vammautuneista on sekin koko ajan lisääntynyt. Mukaan ovat tulleet siviileihin kohdistuvat veriteot ja kansanmurhat, terrori. Suurienergiset ampuma-aseet, kemialliset aseet, bakteriologiset aseet ja ydinaseet ovat lisänneet sotien mielettömyyttä lääketieteen näkökulmasta. Paikallisia sotia käydään edelleen perinteisin asein ja vammat ovat niiden aiheuttamia. Kiellot ja valvontajärjestelmät eivät toimi esimerkkinä vaikkapa Syyria. Sotatilan syttyessä rauhan aikana tehdyillä sopimuksilla ei ole merkitystä. Niiden kiertämisellä ja mediasodan, kybersodan välineillä sen sijaan on koko ajan kasvava merkitys. Sota osana kulttuuriamme on ilmiönä säilynyt ja institutionalisoitunut sekä muuttunut osaksi taloutta, sosiaalisia järjestelmiämme ja vallan käytön mutkistuvaa koneistoamme sekä sen tuomia inhimillisiä kärsimyksiä. Talouden rattaat osana sotaa ja sen aseteollista tai huoltosuhteisiin liittyviä verkostoja ovat kytkeytyneet uudella tavalla ja niiden purkautuminen, paluu kylmään sotaan, vie yhteiskuntaa kohti uutta ja ennalta arvaamatonta tulevaisuutta nyt globaalina yhteisönämme.