Onnittelut presidentti Mauno Koivistolle

Presidentti Mauno Koivisto täyttää täysiä vuosia. Kirjoitin viimeisimmässä kirjassani, Tuhannen ja yhden vuoden tarinat, kuinka Mauno Koivisto olisi menestynyt myös tutkijana ja tiedemiehenä mutta valisti pankinjohtajan ja poliitikon uran. Hän on kuninkaittemme, keisareitten ja presidenttiemme joukossa tuhatvuotisen historiamme, päämiestemme, ehdotonta aatelia. Yhteiset tiede -isät Minulla oli kunnia saada väitellä samassa laitoksessa Koiviston kanssa. Näin meillä on takana täsmälleen samoja tiedeyliopiston oppi-isiä, joita etenkin Keski-Euroopassa ja Saksassa on opittu arvostamaan ja tätä ketjua seuraamaan vuosisatoja. Meille tämä kulttuuri ei ole oikein rantautunut. Omalla kohdalla turkulaisia oli mukana myös opettajina silloin, kun väittelin ensimmäisen kerran luonnontieteissä, olkoonkin että pääosa Oulun koulun matkalaukkuprofessoreista tuli Helsingistä. Näin uusi yliopisto Oulussa sai oman koulukuntansa ja poikkesi edukseen nuoressa yliopistossa niin Turusta kuin Helsingistäkin. Siitä oltiin erityisen ylpeitä ja tuo kulttuuri on Oulussa myös jatkunut. Oulussa osataan toki paljon muutakin kuin teknologiaa ja luonnontieteitä sekä jääkiekkoa. Maakuntahallinto puun ja kuoren välissä Maakuntavaltuusto kokoontui pohtimaan Kanta-Hämeen tulevaisuutta. Nyt panostetaan yhä enemmän sisältöön ja tekijöihin, ei enää niinkään rakenteisiin ja byrokratiaan. Hieman samaa on vaadittu myös Lounais-Hämeessä ja hyvin olivat poliitikkomme äänessä puolustaen Forssan talousaluetta. Maakunta on muutakin kuin kolme pientä kaupunkiaan. Se tuli nyt todistetuksi paikan päällä. Maatalousministeri selvisi omasta osuudestaan taas liiankin helpolla. Tunnen pienen maakuntamme virkamiehet pitkältä aikaa ja tiedän heidät osaaviksi. Nyt osaamista kaivataan myös poliitikkojen joukkoon ja heidän etenkin kansainväliseen kasvatukseen on panostettava rinnan elonkeinoelämän oman osaamisen kanssa. Maakuntien välisessä kilpailussa emme menesty vain korostaen logistista osaamista ja sijaintia Helsingin ja Tampereen kehitysvyöhykkeellä. Hämeenlinnan osuus pienen maakunnan tulevaisuudessa on nyt liian näkyvä. Sijaitsemme uuden paradigmaisen vaiheen risteyksessä, jossa Forssan vahvuus on sekä Turun ja Varsinais-Suomen suunnalla että Satakunnassa, Pikamaalla ja luonnollisesti pääkaupunkiseudun metropolipolitiikassa. Meillä on mahdollisuus käyttää nyt sekä perinteistä metropolipolitiikan “bulevardipolitiikkaa” että luonnonvaroihin ja maaseutuun nojaavaa Helsinki.Forssa-Poriväylän (HFP) “avenuepolitiikkaa“. Neljäs bulevardi on Turun väylä kohti Hämeenlinnaa (TFH) ja sen risteys on minkä tahansa sijaintiteorian näkökulmasta Suomen vahvinta kasvualuetta nyt ja tulevaisuudessa. Kaikki tämä on vain sijoitettava kartoille. Kun sijoittajat hakevat varoilleen oikeita kohteita, tuottavia myös tulevaisuudessa, oleellista on osoittaa, kuinka omat vahvuutemme ovat tiukasti maassa kiinni ja että niiden toteutuminen on osa ikääntyvän kansakunnan välttämätöntä vaihetta, jossa maapohjan hinta nousee juuri logistisesti parhailla alueilla. Omaa kulttuuria ei pidä nyt piilotella ja muuttua mökkihöperöksi globaalissa kilpailussamme sijainnista ja maapohjasta. Karttojen käyttö muuttuu yhä vaativamman ja kalliimman maankäytön säätelyn ohjaamaksi ja näistä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tämän alueen yhteistä pääomaa järkivihreänä suunnittelukäytäntönämme. Ekologisesti kestävä on 2050-luvun haasteitamme ja tässä kilpailussa Kanta-Häme menestyy parhaiten hakemalla yhteistyökumppaneita koko ajan myös kansainvälistyen. Tässä poliitikkojen koulutus on aivan yhtä tärkeää kuin virkamiesten tai kärki-innovaattoreidemme yhteistyö yrityselämässä. Pelkkä hyvä sijainti ei riitä jos osaamisen ketjut eivät kohtaa toisiaan. On opittava yhteinen kieli ja kulttuuri on se joka yhdistää. Kartta ja sen värit ymmärretään yhtä nopeasti kuin hyvän taulun maisemat ja van Goghin käyttämät värit. Taulu maalataan ja siihen käytettään värejä, kirjaa ei ole tarvis maalata. Koskahan tämä opitaan Suomessa ja Hämeessä? Hiljaiset sillat Tärkeimmät uutiset tulevat usein muualta kuin lähiympäristöstä. Turkki on tyyppiesimerkki kansakunnasta, jonka vaurastuva ja paisuva keskiluokka on moninkertaistanut hetkessä kauppakeskusten lukumäärän. Vanhat basaarit katoavat kun uudet ostosbasaarit syntyvät. Samaa kehitystä näkee kaikkialla Aasiassa, ei vain Kiinassa ja Intiassa. Ympäri maailmaa lapsille halutaan jotain parempaa kuin minkä vanhemmat ovat itse kokeneet. Suomea lähimpänä tämä viesti tulee Venäjältä, mutta myös sellaisilta rahoittajilta, jotka ovat maailmanpankkia tai kehityspankkia lähellä olevia tahoja. Suomi on maailman johtavia maita ympäristöteknologiassa ja samaan aikaan rakenneuudistuksessamme on alkamassa ratkaiseva viikko. Tuhlaamme aikaamme epäoleelliseen ja menetämme koko ajan aikaa sellaisiin riitoihin, joiden perusta on poliittisessa kulttuurissamme ja ikivanhoissa sosiaalisen pääoman taudeissamme. Se on kuin hiljaisten siltojen tuskaisaa elämää. Oikein, mutta vain päinvastoin Helsingin tonttivaranto on käymässä vähiin ja kulttuurimme on kuin juuri kuolleen näyttelijä Matti Raninin elokuvaroolit Komisario Palmu -elokuvien varatuomari Virtana. Hän oli periaatteessa oikeassa, mutta vain 180 astetta väärässä piippuaan polttelevan vanhan komisarion kokemana tai näkemänä kokonaisuutena, yksityiskohtien summana, holistisena maailmankuvana. Tähän aikaan ei nyt kuulu ahneus ja johdon korkeat palkat. Se mikä on kohtuullista tulee mitatuksi erityisesti kun kuntien ennätyssuuret yt -neuvottelut alkavat. Näin kuvittelemamme kuntien myllerrys on nyt vasta alkamassa ja se koskettaa myös kaikkia niitä ketjujamme, jotka ovat sidoskissa paikallishallintoon ja maakuntiimme. Kun mukana yt -neuvotteluissa on pian kymmeniä tuhansia kuntasektorin työntekijöitämme, se koskettaa ensi vuonna todennäköisesti liki 50-100 kuntaamme. Hurjinta aikaa on alkukevät, jolloin kunnat saavat tietoonsa verokertymän ja edellisvuoden tilinpäätös valmistuu. Voi sitä ihanaa aikaa kunnanvaltuustoissamme. Tuolloin EU -ehdokkaamme mepeiksi ovat parhaillaan kentällä ja keskustelu kääntyy globaalista lokaaliin ja veteraanipoliitikko Paavo Väyrysen kaltaiset nimet nousevat galluppien kärkeen. Koko Eurooppa on alkanut puhua yhteistä kieltä, jota mekin hyvin ymmärrämme. Joku toi sen meille tutuksi jo edellisissä vaaleissamme.