Nyt on pakko elvyttää

Olen pääministeri Kataisen kanssa samaa mieltä (HS 6.8). Suomi on alisuorittaja ja tarvitaan luottamusta, yhteistyötä ja nälviminen sekä oman edun tavoittelu on lopetettava. Suomi on ollut alisuorittaja jo kauan ja se näkyy maakuntiemme kilpailukyvyssä. Kun panokset on suunnattu organisaatioihin, raha on mennyt Molokin kitaan perinteisillä kehitysalueillamme mutta myös Forssan seudulla. Suuntana on ollut Hämeenlinna ja Lahti. Päijät-Häme kulkee maakuntiemme joukossa häntäpäässä ja Kanta-Häme puolivälissä. Kun rinnalla ovat maakutien kolmen kärki, tulos on huonoakin kehnompi. Oppositio mukaan talkoisiin Mitään merkittävää ei ole tapahtunut EU kautemme aikana. Ainostaan uusia köyhiä on tullut mukaan jakamaan onnettomuutta. Näistä Lounais-Suomen savialueen maaseutu on tyyppiesimerkki yhdessä aiemmin niin ikään vauraan Kymenlaakson kanssa. Se on pudonnut sijaluvulta kuusi kymmenen pykälää ja sen takana on enää Mikkelin ja Kainuun korpimaat. Nyt on oppositio saatava mukaan maaseutumme elvyttämiseen. Sitä edellyttävät myös sotesotkut ja kuntakeitokset. Kataiselta odotetaan muutakin kuivain tyhjiä puheita. Kuningas Joosia hävitti aikanaan pakanallisen Molok-kultin jonne uhrattiin niin lapsia kuin ristiinnaulittuja aikuisia. Baabelin pakkovankeuden aikana se muuttui kaatopaikaksi. Jotain tällaista tulevaisuutta kaavailin itsekin kirjoittaessani vuosia sitten arktisesta Baabelista ja sen tulevaisuudesta Suomessa. Nyt olisi kaikkien epäonnisten hankkeittemme jälkeen pakko elvyttää ja se koske myös Lounais-Hämettä ja Forssaa, Loimaan ja Someron talousaluetta. Molok-kulttia palvelevat hankkeet on syytä siirtää kaatopaikalle. Suomen alisuoriutuminen näkyy nyt kaikessa. Koulumme ovat homeessa, laboratoriot tyhjinä, lapsille ei tahdo löytyä enää kouluja lainkaan, uuden koulun rakentaminen Koijärvelle on kivijalan purkua vaille valmis. Urheilijoita Moskovan Luzinkiin lähtee yhden taksin verran. Mitaleja tulee, mutta vasta takautuvasti dopingkäryjen jälkeen. Postuumisti saatu mitali ei ole minkään arvoinen. Suomi on matkalla historiansa pahimpaan taantumaan. EU vaaleja hallitus ei kestä rökäletappioineen. Kunnallinen tuluskukkaro Kerran päätettyjä koulun rakennusohjelmia vedetään takaisin ja samalla maksetaan sellaisesta, joka ei koskaan valmistunutkaan. Kun summat alkavat olla neljännesmiljoonan suuruisia, se panee miettimään, kuka vastaa laskuista? Syntyi kansansadun tapaan takista tuloskukkaro, jonka senkin veronmaksaja maksaa eikä yhtään työpaikkaa, saati ekokoulua, nähty muuten kuin paperilla ja veronmaksajille tulevina laskuina. Tämä käärmekeitto on uuden valtuuston syötävänä. Suomea on nyt elvytettävä vaikka siihen ei olisi varaakaan. Ensimmäisenä tämä koskee juuri sellaisia talousalueita kuin oma savialueemme, Kymenlaakso, Etelä-Savo, Kainuu ja Lappi. On toki paljon muitakin. Sen sijaan Uusimaa on kirkas ykkönen ja sen metropolipolitiikkaa on verrattava vain muuhun Euroopan metropolialueiden vauhtiin. Ei toki kuihtuvan maaseutumme ja maakuntien kanssa kilpaillen kuihtuvista elvytysvaroistamme. Tämä Molokin-kita on suljettava. Ei paluuta tempputyöllistämiseen Me joudumme joka tapauksessa valtiona lainanottoon ja se on kohdistettava nyt jo käynnissä oleviin elvytysohjelmiimme myös Forssassa. Tässä on kansaedustajille työsarkaa. Vaaleja kun tulee ja menee, hallitukset vaihtuvat, mutta savialue pysyy. Agropolis, osaamiskeskus ja MTT olivat edellisen laman suuria kohteitamme myös EU rahoituksen kanavointiin maakuntaamme. Se kortti on nyt pelattu taitamattomalla hallinnoinnilla ja saneerausohjelmalla nousukauden aikana. Organisaatio oli jälleen kerran Molokin kitana ja vei yksityiselle tutkijalle ja kehittäjälle sekä yrittäjälle ohjattavat varat. Sama tauti on vaivannut Kainuuta ja koko Savoa ja Karjalaa EU kautemme aikana ja sinne haaskatut varat eivät tuoneet uutta työtä ja varallisuutta. Tästä politiikasta on nyt luovuttava yhteistyössä Loimaan ja Someron talousalueiden kanssa. Omat sairaalamme on pelastettava siinä missä taloutemme elvyttäminen uuden kaupunginjohtajan ja kehittämiskeskuksen johtajan aloittaessa työnsä tapellen suuria maakunnallisia organisaatioita ja -yhtymiä vastaan. Tunnen sen taistelun vuosikymmenten ajalta ja toivotan onnea uusille vahvojen verkostojen ymmärtäjille ja kuntien edunvalvojille.