Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa

Otsikko on juuri saamastani viimeisimmästä kirjastani. Sen alaotsikkona on “Arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihin”. Kirjan toinen osa ilmestyy elokuussa. Teoksessa on 384 sivua ja noin sata värikuvaa otsikolla “Finnish design, Cluster art” ja aiheena suomalainen taidelasi. Suosittelen jopa myyntiin ystävilleni Nuutajärvelle. Kirjassa on noin 15 000 erilaista sanaa ja symbolia. Se sopii myös erityisen hyvin lahjakirjaksi. Juuri nyt sen saa edullisimmin Amatzonin myymänä Saksasta nettiostoksena. Kirja on kokonaan suomenkielinen. Lapsen syntymä Uuden kirjan saaminen kustantajalta on aina suuri tapaus. Näin silloinkin kun niitä on julkaisuluettelossa jo liki sata numeroitua ja ISBN (International Standard Book Number) tunnuksensa saanutta monografiaa. Kirja siirtyy nyt myös sähköiseen asuun ja siitä on saatavilla myös netistä avautuva versio. Taidekirjana sellaisesta on vähemmän käyttöä ja hinta on korkea. Sähköiset kirjat tulivat käyttöön siinä missä muukin sähköinen nettiviestintä ja samalla perinteisen kirjan asukin olisi voinut muuttua. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan kirja pysyi toistaiseksi edelleen kirjana hieman samaan tapaan kuin taulut kehyksissään. Näitä vanhoja raameja ja kehyksiä varjellaan siinä missä kirjan taittotapaa vaikka välineet vaihtuvat ja sähköistä tekstiä kuvineen voisi tuottaa paljon luettavammassakin muodossa. Nokia kompastui kännykkäänsä oivaltamatta, kuinka uuden ja taskuun mahtuvan tietokoneen ja nettiliittymän oleellinen asia on käytettävyys, näyttävyys, helppous, mediayhteiskunnan säännöt ja elämä sekä arkielämän järki myös myynnissä ja mainonnassa. Ei pidä miettiä mitä Suomessa ostetaan ja miksi. Nettikauppa ei ole ollut suomalainen kauppa eivätkä vaalitkaan onnistuneet netissä. Ylimielisyyden hybridi Steve Jobs osasi sen mitä Suomessa ei osattu ja Nokian ylimielisyys johti samaan kuin suomalainen ylimielisyys yleensäkin pienenkin menetyksen hetkellä. Uusiin tilanteisiin on sopeuduttava eikä jäätävä vänkäämään vanhalla viisaudella silloin kun sanatkin vaihtuvat koko ajan kielessämme. Kuvitelma, että oman aikamme sanoilla pärjäisi sadan vuoden kuluttua, on harhaa siinä missä historian kirjoittaminen 1800-luvusta oma aikamme sanastolla. Pääosa sanoistamme on uudempia, jolloin niiden tuoma mielikuva tai tuote ei ole ollut mahdollista 1800-luvulla. Sellaisia ovat vaikkapa valtio, sähkö, auto, presidentti, kunta tai mikä tahansa arjen esine tai käsite eläkkeestä työttömyyteen ja tropiikkista savanniin. Kun sanat vaihtuvat muuttuu myös tapamme ajatella. Se on heuristinen tai hermeneuttinen ilmiö. Sokrates havaitsi aikanaan kuinka hän ei tiedä juurikaan mitään, mutta kun hän sen tunnustaa, hän pysyy koko ajan tietoa hakevana aktiivisena ihmisenä. Toisin on sellaisen viisaan kanssa, joka luulee tietävänsä, mutta ei oikeasti tiedäkään. Pääosa tapaamistamme oppineista on tällaisia tietäjiä. Useimmat kertovat lisäksi olevansa elämän koulun käyneitä oppineitamme. Yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on ehkä tehokasta mutta hidasta ja kallista lyhyen elämän aikana. Sivuraiteille vievä tyhjänpuhuja gonzo on viihteenä toimiva pila mutta muuten pelkkää ajanhukkaa ja media-ajan tuote hänkin hitaassa Hämeessä. Muisto 1970-luvun elämästä, jonne nyt on taannuttu suuren ikäluokan viihdetuotannon mukana. Sokrateen opeilla autuaaksi Sokrates kehitteli itselleen väittelymenetelmän, tai oikeammin kyselytavan, jossa hän käytti delfoilaista ohjetta “tunne itsesi”. Hän heittäytyi tietämättömäksi ja jatkoi väittelyään niin kauan kuin argumentit paljastivat vastapuolen heikkoudet, tietämättömyyden. Samalla vastapuoli oppi itsekin ajattelemaan, käyttämään järkeään. Lasta opetetaan juuri näin tai oikeammin lapsi opettaa näin vanhempiaan kysymyksillään. Tulee vaikeita kysymyksiä joihin ei osaakaan vastata. Olen käyttänyt paljon delfi -tyyppisiä menetelmiä jalostettuna oman aikamme tietoyhteiskuntaan ja sen suuriin tiedontuottajiin sekä etenkin innovoiviin ihmisiin. Robottien kanssa väittely on jo toinen asia ja etenkin eettisissä ja moraalikysymyksiin liittyvissä sokratealaisissa haasteissa. Kirkkoministeri Päivi Räsänen meni tällaiseen ansaan ministerinä yrittäessään olla samalla myös hyveellinen pohtija pakanamaan kartalla suunnistaen. Huoli omasta puolueesta ja äänistä on kasvamassa kokoomuksen kannatuksen romahtaessa rinnan demareitten kanssa. Laman syvetessä kohti lennossaan sakkautuvaa Suomea vaatisi uskottavia johtajia. Gallupin mukaan opposition yhtenen kannatus on nyt 10 % ylempänä kuin kokoomuksen ja demareitten yhteinen kannatus. Hallitukselle on tulossa poikkeuksellisen vaikea syksy kun Kreikan tukipaketti on tuonut sinne 30 %:n työttömyyden. Sama luku on kohta uhkana Espanjassa ja Italiassa, Suomen talouden ennusmerkit ovat synkkääkin synkemmät. Ranskan luottolukitus laski sekin. Kansakunnan vahvuus on sen moraalissa Sokrates ärsytti taidoillaan ja häntä myös imitoitiin. Se että hän sai myöhemmin kuolemantuomion, eikä siitä oikein piitannut, muistutti Jeesuksen kohtaloa. Molemmissa henkilöissä on paljon muutakin yhteistä liittyen juuri eettisiin löydöksiin ja väittelytaitoon sekä tapaan opettaa ihmisiä käyttämään omia lahjojaan ja älyään uuden tiedon tuottamiseen sekä totuuden etsintään. Ihminen, joka ei tunne lainkaan eettisiä ja moraalisia sääntöjä, joka ei saa niitä lapsena käytännössä kirkon oppina, ei voi elää erityisen eettisellä ja hyveellisellä tavalla. Näitä taitoja kun ei opita geenien välittämänä vaan takavuosina kirkossa ja rippituolissa istuen. Tieto hyvästä ja pahasta ei kasva puussa vaan kirjoissa. Vasta kun nämä avautuvat ihmiselle, hän alkaa noudattaa niitä itsestäänselvyytenä. Kun ne avautuvat lapsena, joiden kaltaisten on Jumalan valtakunta, geenit ovat myös avoimia ottamaan opin vastaan. Jos tätä oppia ei ikinä anneta, syntyy narsistinen ja itsekäs psykopaatti. Tunteet kun syntyvät tunnesanojemme ja käsitteiden kautta, narratiivisena kerrontana kotona ja kouluissamme. Kun narratiivinen kerronta muuttuu muutaman sanan lauseeksi, kansakunta tyhmenee silmissä ja samalla eettiset hyveet katoavat, moraali laskee ja lapsemme voivat pahoin. Tutkimusten mukaan nuorista pojista, alle 25 vuotiaista, 60 % on mieleltään järkkyneitä ja joka viides saa hoitoa ja jatkuvaa lääkitystä. Daimonit nuoren ihmisen mielessä ovat avoimia, oman aikamme kielessä oppimiseen tarkoitetut geenit. Kun ne sulkeutuvat, Daimonit katoavat pääsi päältä, soittelet humpat ja jenkat, sinfoniat niillä kielillä ja sillä vireydellä kuin flyygelisi antaa mahdollisuuden. Oma kulttuurimme muutti Daimonit enkeleiksi ja tieteemme geeneiksi, DNA-valkuaisainemolekyyliksi sekä samalla modernin antropologian isän, Claude Levi-Straussin tapaan strukturalismiksi tieteen filosofiana. Syntyi ehkä kaikkien aikojen merkittävin ajatusjärjestelmämme. Ihmismielen yhteinen sinfonia Koko ajan taustalla soi sama ihmismielen yhteinen sinfonia, jonka mukaan eri kulttuurit toimivat tuntematta kuitenkaan tapojensa taustalla vaikuttavia symbolisia toimintasääntöjä. Näin siitä riippumatta, liittyikö ihmisen askareet tapaan ansaita pappina, lukkarina, talonpoikana tai kupparina, kaupankäynnillä tai tehden merkkiteoksia taiteessa tai tieteessä sekä riippumatta siitä, onko kyseessä moderni korkeakulttuuri tai primitiivisenä pidetty uskomusjärjestelmämme. Vastoinkäymisten kohdatessa varallisuuteen ja meriitteihin perustuva kulttuuri tai ihmisen mieli joutui toisella tavalla ahdinkoon kuin jos taustalla oli vahvempi tapa hakea elämälle suuntaa ja sen eettiset elämänohjeet, hyveellinen elämä. Jo Sokrates oli hakemassa kuolematonta sielua ja jumalkäsitys oli muuttumassa Jeesuksen esittelemään suuntaan. Kumpikaan ei hakenut omaa kunniaansa ja kaiken yläpuolella oli jotain merkittävämpää olkoonkin, ettei armon osuus ollut sokraatikoille sama kuin Jeesukselle. Eroja oli myös tavassa jäädä eloon kuoleman jälkeen ja muuttaa maailmaamme jossa nyt elämme. Kumpikaan ei kirjoittanut itse sanaakaan vaan heidän ajatuksensa merkitsivät muistiin muut ihmiset. Sekin oli tarkoituksenmukaista, jolloin tieto sai sellaisen muodon, jossa se saattoi myös levitä ja tulla ymmärretyksi omassa kulttuurissaan. Nykyinen tiede tahtoo jäädä vieraaksi ja käytämme vain sen sovelluksia ymmärtämättä miten ne toimivat ja miksi. Se on pirstaleista ja vaikka kokoavaa synteesiä. Kirjoittelemme muun puuhan puutteessa ja väittelemme vihapuheita pitäen tai ironiaa, satiiria tai sarkasmi hakien. Kaikessa on takana jokin piilotettu vietti tai narsistinen häiriö, tapa ansaita rahaa viihteenä tai puoliluovana toimittajantyönä medioissa vanheten, vanhaa tietoa imitoiden ja uudella tavalla sitä paketoiden ja myyden. Olematon sanavarasto kasvaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan omassa kielessämme on nykyisin käytössä noin 100 000 yksikielisen Suomen käyttösanaa. Toki mukana on myös melkoinen joukko vierasperäisiä lainasanoja ja myös laajemmin käytettyjä slangi- ja murresanoja. Joka vuosi kotimaisen kielen keskus laajentaa sanastoamme ja viime vuonna sana-arkistoomme siirtyivät vaikkapa sellaiset sanat kuin blokata, elinaikakerroin, häläri, ilmaveivi, jytky, karpata, kääk, laatikkoviini, lohturuoka, nojapyörä, parkour, rohea, sissimarkkinointi, takuueläke, trolli, tylyttää, vihapuhe ja äijäily. Bloggaan päivittäin ja sitä on jatkunut jo liki vuosikymmenen, joten tuo sana tulee melkoisen myöhään kielitoimistomme sanakirjaan. Häläreitä tulee niitäkin ja googlaten olen löytänyt numeroita, joista näitä tulee erityisesti varoa. Ekologiseen klusteriin, itse laatimaani, siirrän nyt sosiaalisen median strategian ystäviäni ja koko ajan joku häiritsee tätä jalostettujen metsän tuotteiden myyntityötämme. Häirikkö löytyy pääsääntöisesti kilpailevasta tutkimuslaitoksesta, poliitikosta tai vinksahtaneesta hallintoihmisestä. Näitä äijäilevä tylyttäjiä ja kisanhenkiä ei yrittäjät klusterissaan saa kuriin ja maa ajautuu yhä syvempään lamaan. Taustalla ovat ikivanhat nepotismin aikaiset verkostot, Gemeinschaft -tyyppiset sosiaalisen median ongelmat ja niiden omahyväinen tapa elää ikivanhassa ja pois pyyhkiytyvässä talousmallissaan. Kun tällainen terroristi ei ole itse aikanaan opiskellut hän aloittaa järjestelmällisen häirinnän. Kun häiritsijä on paikannettu hänet on poistettava avaintehtävistä, johdosta. Ilmaveivi tuli tutuksi sekin ja siirtyi postimerkkiinkin. Jytky esiintyy nyt miltei jokaisessa merkittävässä tapahtumassa kuvaamassa muutoksen mittaa ja suuruutta mutta karppaaminen taitaa jäädä historiaan. Tylytystä, vihapuhetta ja etenkin naisten harrastamaa äijäilyä olen saanut kohdata johtuen kai iästäni. Vanhenevaa miestä ei ole tarvis enää varoa ja muutenkin naisten kiinnostus kohdistuu nuorempiin, jolloin on parempi tutustua takuueläkkeeseen ja sissimuonaan sekä elinaikakertoimen antamaan laatikkoviinin lohtujuomaan. Kun ei ole päihteitten käyttäjä, viinikin tahtoo vanheta ja oluenkin viimeinen käyttöpäivä on vuosia sitten vanhentunut. Tieteen popularisointia Sanat, joita tieteen ulkopuolella joutuu käyttämään, ovat tulleet tutuiksi tiedettä popularisoidessa, kansanomaistaessa. Google kertoo nimeni kohdalla kuinka olen maantieteiljä, yhteiskuntatieteilijä sekä tieteen popularisoija mutta myös blogisti. Jään nettiin ja historiaan tylytettynä ja katkerana vanhuksena, kuten kaikki muutkin yli 60 vuotta eläneet miehet. Tosin kuin Jeesus tai Sokrates, olen itse kirjoittanut paljon ja näiden tekstien lukumäärää on mahdotonta mitata. Sen sijaan kotisivuni lukijat tiedän ja tämä luku kasvaa hyppäyksittäin ja vaatii jo työtä sekä ammattitaitoa, ostettua apua kun miljoonan kävijän raja meni rikki. Lopetan kirjoittamisen vaiheessa, jolloin unohdan viimeisenkin käyttökelpoisen sanan. Sitä ennen opiskelen koko aja uusia tilalle. Nuorena naistenlehtiin kirjoittaessani valitsin sanani tarkempaan kuin miestenlehtiin kirjoitetuissa teksteissä, narratiivisessa kerronnassa. Samoin maakuntalehdistä maalaisliittoa ja keskustaa lähellä olevat lehdet vaativat toisenlaisen tekstin ja sanavalikoiman kuin vaikkapa vasemmalla vahvasti kallistuvat julkaisumme. Maakunnittain mieluisimpia olivat Pohjanmaa, Savo ja Karjala sekä Turun seutu murteineen. Sen sijaan Hämeeseen juttuja ei mennyt kaupaksi juuri lainkaan. Kun nyt asiaa seuraa Hämeenlinnasta, sen kyllä ymmärtää miksi 1970-luku oli vielä vaikeaa ottaa tekstiä vastaan Oulusta ja Turusta. Sehän on vaikeaa jopa Forssasta lähestyen. Lappikin on paljon helpompaa tiedotettavaa, Kiinasta ja Brasiliasta nyt puhumattakaan. Yhdysvallat ottaa tiedon vastaan liiankin hanakkaasti ja nyt siitä ollaan jo huolissaan. Se on turhaa. Tietysti tieto kiinnostaa ja sitä käytetään sekä käsitellään. Joku lukee naamakirjaa, jota ei ole tarkoitettu luettavaksi vaan piilotettavaksi päiväkirjaksi. Joku vastaa kosintaan, joka oli tarkoitettu kyllä lähestymiskielloksi. Lyhyestä virsi kaunis Tekstiä on pitänyt lyhentää ja sanoja vähentää vuosien saatossa. Jutuista ei makseta palkkaa ja nykyisin tiedon määrä korvataan sen viihteellisellä ja provosoivalla ilmaveivillä josta puuttuu vain kiekko. Kirjoitukset vievät kallista ilmoitustilaa ja niistä ei makseta lainkaan. Kirjoituksessa on oltava uusi ja poikkeava näkökulma, joka on pääsääntöisesti väärä ja virheellinen mutta hauska ja provosoiva. Ainakin kirjoittajan kokemana ja kolmen promillen veivissä. Samalla kun käsitteet tylyttää, äijäillä, vihapuhe, häläri ja lohturuoka yleistyivät muuttui myös ihmisten tapa kirjoittaa ja lukea yhdessä nojapyörän ja karppauksen, takuueläkkeen kanssa. Kansakunta vanheni ja alkoi unohtaa sanansa. Kissan kokoisen otsikon alla on kärpäsen ulosteen kokoinen juttu. Jutut on tuotettu Sokrateen tapaan mutta kääntäen 180 astetta päinvastaiseen suuntaan ja poistuen sofistikoidun elämän kartalta kohti suunnistajalle tuttuja sellaisia pöheikköjä, joista selviää ulos vain jäämällä odottamaan etsintäpartiota. Jutun tekijät ovat alkaneet muistuttaa Hämeenlinnassa seikkailevia suomalaisia stand up -koomikkoja. Sen saat mitä pakenet Ihmisellä on omituinen taito löytää sellaista, jossa hän on erityisen heikoilla ja ottaa se haasteena, kuten änkyttävä johtaja ja markkinoija, poliitikko, tai huumoria yleisölle veistävä koomikko, peläten ja jännittäen kuin pyrkien tieten tahtoen hyiseen avantoon ilman tulisen saunan pelastavia löylyjä. Kun tätä toistaa vuodesta toiseen syntyy koominen näytelmä pelkästä mykkyydestä ja pelkistetystä hiiren olemuksesta. Jos olemus on taas ladon kokoinen muuta komiikka ei Suomessa vaaditakaan kuin ilmestyminen estradille. Lökäpöksyt ja koskenkorvapullo, “onks viljoo näkyny” ja Leo Lastumäki vastaamassa. Kirjoitetun tekstin kohdalla nimi auttaa mutta ei pelasta. Jos kirja on kehno ja juttu vailla ideaa, se on huono. Pelkkä sanoilla keikarointi ei tee poliitikosta menestyjää eikä tyhjän puhujasta pappia. Syntyy koomista vihapuhetta, jossa hevonen potkii rakkaudesta ja räkänokka itkee rättiään. Kansa tiesi mistä oli kysymys. Toimittajan valmis teksti on liian aneemista kirjassa. Suomalainen käyttää arkikielessään noin 3000 sanaa ja selviää niillä loistavasti myös vieraalla kielellä, jos sanavarastossa ovat oikeat 3000-5000 sanaa. Moni on kielineron maineessa paljon pienemmälläkin sanavarastolla ja stand-up koomikko tarvitsee vain 100-300 sanaa, jotka olisi saatava oikeaan järjestykseen lunttaamatta ja totisella naamalla. Mahdoton ammatiksi - leipäpapiksi Kirjassani Arctic Babylon oli tekstianalyysin tuottamana tietona yhteensä vajaa 15 000 erilaista sanaa sekä tämän lisäksi sanayhdistelmiä. Sama sana toistui joskus useita kertoja, mutta ei koskaan enemmän kuin joka neljännellä sivulla silloin kun sidossanat jätetään analyysin ulkopuolelle. Toistuvia sanoja oli hyvin vähän. Sellainen kirja on lukijalleen vaikea, jos hän ei käytä kuin 3000-5000 sanaa ja hänen harrastuksiinsa ei kuulu lukea 500-1000 -sivuisia kirjoja. Suomessa on tuhansia kirjailijoita ja heistä vain muutamaa luetaan enemmän kuin tuhat kirjaa vuodessa. Kirjailija, jonka hengentuotetta on joskus luettu yli 100 000 kappaletta sähköisesti tai ilman, on maassamme vain kourallinen. Yhdysvalloissa bestseller -kirjailijan työtä luetaan 10 000 kappaletta, vaikka väkiluku on Suomeen liki kymmenkertainen. En suosittele kirjailijan enkä kuvataiteilijan ammattia tänään suomalaiselle nuorelle. En myöskään muita sellaisia luovia ammatteja, jonne on koko ajan hurja tungos ja luulottelu ammatin luonteesta väärä. Idols -ihmiset ja julkimot, mediajulkisuus, antavat vaikutelman ammateista, jotka ovat jotenkin hohdokkaita. Huippu-urheilijoiden ohella maan on kohta täynnä huippukokkeja, huippuyliopistoja ja huipputakseja, huippukirvesmiehiä ja huippubetoniraudoittajia. Tavalliset ammattinsa osaavat duunarit ovat katoavaa kansanosaa ja heistä on puutetta. Maailma sanojen vankina Ensimmäinen väitöskirjani filosofisessa, luonnontieteellisessä tiedekunnassa, sisälsi analyysissä hieman enemmän sanoja kuin fiktiivinen romaani arktisesta helvetistä. Suomenkielisenä sanoista vain vajaa 10 % oli samoja kuin popularisoidussa tekstissä. Englanninkielisessä ei luonnollisestikaan yhtään ja se on tieteessämme kuitenkin työkielemme. Ei toki tunnekielenä tutumpi suomi onomatopoeettisine, luontoa jäljittelevine sanoineen ja pitkine päätteineen. Ei tällaista vastaavaa identiteetin antavaa miljoonakansan kieltä ole meitä lähellä, jos on olemassakaan. Kun tätä ensimmäistä väitöskirjaani vertasi vastaavaan ihmistieteissä tehtyyn väitöskirjaan, siinä on sanoja yli 30 000 ja niistä yhteisiä edellisen väitöskirjani kanssa oli vain vajaa 5 %. Eri tieteet käyttävät omassa konventiossaan kokonaan eri kieltä ja symbolirakenteita. Jos sanat ovat yhteisiä, nekin tahtovat tarkoittaa hieman eri asioita. Näin teknisen tiedekunnan tohtori käyttää kieltä, joka poikkeaa täysin vaikkapa hänen teologisen tiedekunnan kasvattina valmistunut tohtori vaimonsa. He eivät voi ymmärtää toistensa arkielämää työssään ja kehnoa se on kotonakin. Olettaen, että molemmat tuottavat 500 sivua tekstiä joka vuosi omalla kielellään ja omassa tiedekunnassa sekä käyttäen vielä tunnekielestä poikkeavaa englantia työkielenään. Konventioitten välinen ei kenenkään maa Kahdessa täysin erilaisessa symbolirakenteessa syntyvät tutkinnot, ja etenkin jatkuva symbolirakenteiden käyttö luoden kielellisesti uutta, muokkaa luonnollisesti tieteet täysin erilaisiksi ja siirtyminen aidan yli konventiota vaihtaen edellyttää kokonaan vanhan kielen unohtamista ja uuden opiskelua. Juuri tämä vaihe on vaikea ja vaatii Sokrateen kaltaista tapaa kyseenalaistaa oma identiteetti ja se rakennuspuut sekä hyväksyä myös sellaista tietoa, jota kahden konvention välimaastossa liikkuu ja jossa kukaan ei ole aiemmin suunnistanut. Tätä kutsutaan rakenteelliseksi innovaatioksi tai vakkapa hybridiksi. Siinä on samaan aikaan mukana sekä vanhempi polttomoottori että uudempi sähkömoottori, mutta perusrakenne on vanha nelipyöräinen auto. Ei siis tätä oleellisesti edullisempi sähkömagneettinen rakenne, kuten vaikkapa kaksi sisäkkäistä palloa. Se on itse tehtävä eikä ihmeteltävä. Kun historiaan kuuluvat hevosen vetämät rattaat, niiden muuttaminen muuksi on vaikeaa vaikka energialähde muuttuisi kokonaan uudeksi ja edellyttäisi jotain kokonaan uutta. Kielen kohdalla ilmiön on sama. Näin kieli, symbolirakenteet, ovat viimekädessä este tai mahdollisuus muuttaa elämäämme ja sen suuria rakenteellisia edellytyksiämme onnistua selviämään lamasta tai 10 000 miljoonan ihmisen ruokkimisesta sen sijaan että meitä olisi 200-500 miljoonaa, kuten vielä keskiajalla tai isovanhempiemme isovanhempien eläessä. Tämä on myös syy siihen, miksi yliopistoihimme ja korkeakouluihimme pyrki yhä enemmän juuri tiettyihin tiedekuntiin ja myös siihen, miksi jotkut poliitikkomme eivät onnistu tuottamaan sellaista tekstiä, jossa eettiset ja moraaliset ohjeet sekä uskonto olisi samalla osa poliittista elämää ja lainsäädäntötyötämme ymmärrettävällä tavalla. Heillä on väärä sanavarasto ja väärä symbolirakenne sekä virheellinen viestintäympäristö tärkeän asiansa esittämiseen. Tällaisia epäonnisia viestittäjiä on ollut kuluvan suven aikana ja hallituksessamme muitakin kuin Päivi Räsänen.