Miljoona, miljoona, miljoona ruusua

Kotisivujen blaggaajia kiinnostavat laskurit. Etenkin suomalaiset ovat numeroita rakastavaa kansaa. Kun kirjoitat tekstiä, lisää sinne joukkoon aina kuinka suuren kalan onnistuit narraamaan Tenolla, miten paljon marjoja poimit lakkasuolta ja millaisia määriä euroja matkallasi kulutit, mikä kilohinta luonnontaloudellesi tuli pakastimesta hirvenlihaa hakiessasi maaliskuussa kahden sähkökatkon jäljiltä. Sekin kiinnostaa mihin aikaan olit perillä ja paljonko sinulla on ylipainoa, pituutta ja mikä on kengännumero. Profiilissa niillä numeroilla pääsee jo pitkälle. Älykkyysosamäärää ei pidä kertoa. Mentaaliälykäs voi jo ollakin. Ei mensan tavalla laskien vaan pikemminkin persoonallisuutta ja sosiaalisuutta mitaten. Mitä lähempänä keskivertokansalaista olet, sitä korkeammat pisteet saat. Tasapäistävä kulttuuri ei päästä ketään kukkoilemaan. Kulttuurit rakentuvat siten, että niissä menestyvät parhaiten juuri kaiken tasapäistävät voimat. Eroosio kuluttaa särmät kovimmastakin kivestä ja tasoittaa massiiviset vuorijonotkin tasangoiksi. Vesi kuljettaa ja sedimentoi, samoissa oloissa päädytään aina täsmälleen samanlaisiin energiaa säätäviin rakenteisiin. Kiven kierroissa säästetään painovoiman työtä, biologisessa suksessiossa auringon energiaa, ihmisen yhdyskunnissa liikkumista. Tieteen paradigmaiset muutokset Kvantitatiivinen ja välineellinen tiede on oikeaa tiedettä ja laboratorioissa mitattu uskottavaa, kuulee usein sanottavan. Läntisen tieteen historia vie Lordien ja yläluokan harrastukseen Britanniassa. Ei toki pelkästään Platonin ja Immanuel Kantin aikoihin. Vauhtia saatiin tiedeakatemioihin suurten löytöretkien yhteydessä ja kerättäessä aarteita ympäri maailmaa. Niitä tuli tutkia tiedeakatemioissa. Tiede alkoi pirstaloitua ja sen säilyttäjä eriytyä toisistaan. Filosofiasta irtautui erikoistieteitä. Nykyisin tiedon tulva on valtava ja kokonaisuuden hallinta hankalaa. Poikkitieteisyys tai monitieteisyys tuo kuitenkin yllättävimmät uudet löydökset pirstaleisen tieteen rajamailta. Cluster Art käynnistyi tämän ongelman tutkintaan ja ymmärtämiseen rinnan sosiaalisen median ja internetin synnyn aikoihin 1990-luvulla. Se sai tukea tuon ajan jo kehittyneestä tiedepuistomaailmasta (science park) ja teknologiakeskuksista sekä niiden organisaatioilta (IASP, AURP) Kirjastossakin käyden on hyvä kertoa, miltä sivulta ja kenen kirjoittamana olet jutun plagioinut. Jos näitä lainauksia on riittävä määrä, teksti muuttuu plagioinnista tieteeksi. Nykyisin alkuperäistä kirjoittajaa on vaikea jäljittää ja matkalla tapahtuu muutoksia. Käytetään sitä tietoa, joka on helpoimmin saatavilla. Syntyy muuttuvaa ja likimääräistä totuutta. Se alkaa muistuttaa matkalla muuttuvaa juorua. Juorut puhuvat harvoin ihmisten hyveistä. Näin ikävät uutiset ja tiedot leviävät, läpäisevät, diffuntoituvat, positiivisia vikkelämmin kulttuurien suodattimet. Käsitetä diffuusio käytetään etenkin innovaation leviämisessä, innovaation diffuusiossa. Se liittyy dynaamiseen maantieteen vanhaan teoriaan ja lukuisiin malleihin. Nykyisin GIS (Geographical Information System) on muuttanut sen liki täydellisesti siinä missä reaaliaikaiset prosessit aluetieteiden ja myös aikatieteiden kontekstuaalisessa käsitteistössä. Kun koko maailmankuva alkaa muuttua puhutaan paradigmaisesta muutoksesta erona vaikka pienemmille muutoksille, jossa tieteen mallit ja teoriat muuttuvat. Suurin muutos tuli omana aikanamme, olkoonkin että tieteiden välistä rajanveroa käytiin rajunakin polemiikkina jo 1950- ja 1960-luvuilla. Reaaliaikainen tieto läpäisi suodattimet kuin valonsäde ja sen estäminen kävi mahdottomaksi. Kulttuurit alkoivat muuttua. Niiden muutoksen seurantaa tulkittiin erikoistieteiden kautta ja kokonaisnäkemys jäi tekemättä Käynnistäessäni omaa sosiaalisen median elämääni ja tutkimusta tein sen tieteen ehdoilla jo alusta ja seurasin miljoonia 2000-luvun alun bloggaajia ja heidän omituista virtuaalielämää jakaen tekstejään maailman turuille, ilmaiseksi hyvin altruistiseen tapaan Wikipediaa muistuttaen. Juuri nurinpäin verrattuna vanhan ajan lehtien kolumnisteihin ja pakinanikkareihin, ilkeilijöihin ja ammattikiusaajiin, jotka kertoivat sen olevan mukamas satiiria, sarkasmia tai ironiaa. Tutkimuksessa, siis kvantitatiivisen tieteen teossa, näitä bloggaajia kutsutaan havainnoiksi ja heidän käyttäytymistään mittaavia ilmiöitä nimitetään muuttujiksi. Jos näitä muuttujia on paljon, vaikkapa satoja, niitä voi tulkita sellaisilla matemaattisilla menetelmillä, joita kutsutaan monimuuttujamenetelmiksi. Menetelmistä tutkijan ei tarvitse ymmärtää matematiikkana juurikaan mitään. Tietokone tekee työn ja nykyisin jopa kirjoittaa tulokset, analysoi valmiiksi. Tämä häiritsee tulkinnan syventämistä ja menetelmien kehittämistä. Takavuosina oli toisin. Oli tunnettava myös matemaattiset lausekkeet ja funktiot, ymmärrettävä mutkikas geometria. Laitteiden myötä ihminen on muuttunut olennoksi jota voidaan huijata ja viedä kölin alta kuten hallitusta kehysriihessä. Ulkopuoliset asiantuntijat ja oman asiansa ajajat eivät piittaa kokonaisuudesta. Konsulteille annetut tehtävät on ikään kuin ajattelun ulkoistamista organisaatioiden ja instituutioiden ulkopuolelle. Ihmiset ovat kuin DNA -molekyylejä valkuaisaineketjussa Etenkin fysiikassa, hiukkastieteissä ja biologian genetiikassa suuria havaintojoukkoja ja niiden käyttäytymistä voi yhdistellä ja syntyy matematiikkaa, joka on usein myös geometriaa. Menetelmät muistuttavat miljoonien valkuaisainemolekyylien järjestäytymistä DNA ketjuksi välillä hajoten ja rakentuen sitten taas välittäjämolekyylien avustamana uudeksi rihmaksi tai ryhmäksi, ryppääksi, klusteriksi. Kun on saatu vain uutta ärsykettä tai informaatiota. Mieluiten oikeaa ja ilman viruksia. Tämä oli lyhyesti metodinen lähtökohta työlleni ja myös elämänkokemukselleni tutkijana ihmistieteiden rinnalla Näkymät tietokoneruudulla voivat muistuttaa moniulotteista maailmaa, ikään kuin universumin tähtisumuna, ja tulkinta tapahtuu yhdistellen niin havaintoja kuin muuttujia uusiksi ryppäiksi, klustereiksi. Ja kaikki tämä tapahtuu reaaliaikaisesti ja vielä eri puolilla maailmaa, jolloin tutkijan on oltava valveilla vuorokaudet ympäri. Ellei työtä tehdä kolmivuorotyössä, johon Suomessa on harvoin varaa. Lisäksi poikkitieteistä asiatuntemusta on vähän. Harva lähtee niin työläälle tielle, jossa joutuisi suorittamaan perustutkinnot sekä luonnontieteissä että ihmistiessä sekä väittelemään kahdessa hyvin erilaisessa konventiossa. Ilman tätä paradigmaisen kontekstuaalisen ilmiön ymmärtäminen on kuitenkin ja metodisesti mahdotonta. Oma urani näiden ryppäiden tulkitsijana alkoi jo 1970-luvun alussa ja sen jälkeen ovat niin koneet kuin niiden tulkittavana olevat haasteet moninkertaistuneet. Samalla mukaan on tullut poikkiteistä työtä, ja sellaista visiointia, joka oli vielä 1970-luvulla vaikeasti uskottava, ja joka on nyt tänään todellista ja totta. Tuon ajan hitaista, talon kokoisista laskukoneista, on tullut tietoa tallentavina kämmeneen mahtuvia kiusankappaleita. Samalla maailmasta on tullut mutkikkaampi hallittava ja ajaton sekä paikaton maailma teettää ongelmia yhteiskunnan poliittisella huipulla. Puhutaan valuvirheistä kun tulisi puhua kontekstuaalisista vääristä valinnoista ja paradigman muutoksesta. Käytän itse hybridiyhteiskunnan käsitettä tästä puoliväliasetelmassa toimivasta päätöksenteosta, jossa päättäjä ei tiedä mistä on päättänyt. Politiikka palaamassa tieteeseen Moni matematiikan ja fysiikan ihmeet ihmistieteissä oivaltava innovaattori ei ole kiinnostunut poliittisesta vallankäytöstä lainkaan. Hän käyttää valtaa joka tapauksessa enemmän suoraan tietokoneensa ääressä istuen. Tai näin hän ainakin kuvittelee, kunnes yhteiskunta alkaa taantua 1970-luvulle, ja tutkijaa ohjaa jälleen poliitikko tekemään selvityksiä ja komiteamietintöjä. Talouden lamaa seuraa taantuma ja tätä turhautuminen, frustraatio. Tämä ilmiö on vaarallinen ja muistuttaa 1930-luvun ajoista maailmassa, jossa ruokittavia suita on liki kolminkertainen määrä. Useimmilla bloggaajilla on kotisivunsa yhteydessä ilmainen laskuri. Siitä he näkevät kuinka paljon kävijöitä heillä on sivuillaan viikossa tai päivässä tai vuoden aikana ja mukana on myös muita tunnuslukuja. Moni käyttää näitä tunnuslukuja ammattitaitoisesti ja on amatööritutkijoita. Heitä on helppo seurata. Sivujen selaajat tulevat tutuiksi siinä missä havainnot siitä, miksi sivuilla on käyty ja kuinka kauan siellä on viihdytty, onko kävijä miltä mantereelta ja viihtyykö hän ehkä sivustolla muutenkin kuin kuvia pikimmiten selaten koskaan sinne enää edes vahingossa uudelleen eksyen. Se että tutkijasta itsestään tulee merkittävä osa valkuaisainesynteesin rakentelussa edellyttää sen sääntöjen oivaltamista. Moni osaa jo alkeet. Ammattilaisia on vähän. Kokonaan uutta luovia innovaattoreita yksi tuhannesta, ei aina sitäkään. Heidän löytäminen oli ensimmäinen tehtävä. Koko prosessi seuraa myöhemmin tietyssä järjestyksessä heidän valitsemia ratkaisuja. Kun ne on oppinut voi aloittaa sen nopeuttamisen, toimia ikään kuin katalysaattorina globaalissa ilmiössä. Katalyytti kiihdyttää toimintaa kemiallisissa prosesseissa. Katalysaattori operoi innovaatioreiden suuntaan. Cluster art katalyyttinä ja tutkimuskenttänä Oma blogini löytyy käsitteen cluster art (www.clusterart.org) alta ja se tunnetaan maailmalla muustakin kuin nimestäni. Käsitteenä Cluster art syntyi jo ennen sosiaalista mediaa ja se kertoi taiteesta, jossa mediataidekin on lähempänä kuin vaikkapa öljyvärityöt tai kameran käyttö kännykkään lisättynä työvälineenä. Kun on itse joskus luonut tuon käsitteen, kirjoittanut kirjana sen manifestin, ja sitä kehitellyt yhdessä windowsin kehittymisen rinnalla, esittelen sen samoin kuin useimmat taiteilijat omansa. Senkin uhalla, että vaikutelma saattaa olla omahyväinen. Näistä omahyväisistä taiteilijoista, egoisteista tai narsisteista, tunnetuin on ehkä Salvador Dali. Kun häneltä kysyttiin, mitä hänen työnsä tarkoittavat, mitä on surrealismi, hän sanoi vaatimattomasti surrealismin tarkoittavan häntä itseään. Näin siitäkin huolimatta, että hän ei ollut toki surrealismin isä, sen keksijä tai alan teoreetikko, filosofi ja katalysaattori. Hänen elämänsä vain oli surrealistista. Hän uhrasi elämänsä tuolle käsitteelle ja onnistui siinä täydellisesti. Salvador Dali oli sama asia kuin surrealismi, omasta mielestään. Hän antoi sille kasvonsa ja vähän muutakin. Kun kirjoitin kirjan klusteritaiteesta manifestina, varoin sen teesien yhteydessä sitomasta sitä mihinkään jo olevaan, vallitsevaan. Koko ajan muuttuva ja innovatiivinen, klustereita rakentava, ei voi olla universaalina käsitteenä johonkin jo koettuun ja määriteltyyn sidottua elämää tai kokemusta. Jos niin olisin tehnyt, ilmiö olisi yhtä kehno kuin Dalin elämä, narsistinen luomus ja freudilaista filosofiaa unenomaisesti öljyväreillä jäljentävä henkilö. Oletin tuolloin, että elämme vaihetta, jossa sosiaalinen media ja sen lukuisat ilmiöt ovat muuttamassa yhdessä Einsteinin aiemmin kehittämän teorian tapaan koko paradigmaisen maailmankuvamme. Samalla fysiikka oli lähenemässä biologiaa. Tällöin paradigmaisella tarkoitetaan muutosta, joka ei koske vain teoriaa tai mallia, vaan näiden koko maailmankuvaamme muuttavaa tiedeuskovaisten elämää. Megafonilla annetut “hiljaiset” signaalit Jo aiemmin olivat pyyhkiytyneet pois sellaiset ismit kuten sosialismi, kapitalismi, liberalismi ja vaikkapa korporativismi. Maailma oli joutunut ratkomaan ongelmia, jotka olivat tarkoitettuja 10 000 miljoonalle ihmiselle eikä vain noin vuosisata sitten eläneelle 1000 miljoonan ihmisen populaatiolle. Kun euron kriisin yhteydessä puhuttiin “valuvirheestä” tämä valuvirhe koski nyt koko maailmankuvaamme, ei vain yhden valuutan syntyyn liittynyttä poliittista ongelmaa. Poliitikot näkevät ongelmat omahyväisesti, kuten tiedemiehetkin. Omaan työhönsä liittyvinä ja turhamaisen ihmisen narsistisina kokemuksina. Samalla mahdollisuutemme elää muuttuvassa organisaatioiden ja uusien innovaatioiden maailmassa, innovaatiopolitiikassa, ei mahdollista sellaista elämää, jossa luonnonvaroja kulutetaan koko ajan kiihtyvällä vauhdilla tavoitteena läntisen elintason kasvun mallin elintasokilpailu ilman rajoja tai ympäristöuhkien lopullista vaaraa ilmastomuutoksen ja kasvihuoneilmiöiden tapaan. Kyse on puhtaasti luonnontieteellisestä mahdottomuudesta sikäli kun olemme tiedeuskovaisia. Kotisivuni avaa nykyisin valikoitunut lukijajoukko ja heitä on vuoden aikana seikkailemassa sivustollani “havaintoina” liki sama määrä kuin työnantajani MTT:n sivustoilla kävijöitä oli omana havaintonani parin vuoden takaa ja myös MTT:n ilmoittamana. MTT oli tuolloin lähes tuhat ihmistä työllistävä tutkimuslaitos. Tuo määrä on oman kokemukseni mukaan tutkimuslaitokselle aivan hyvä määrä ja syntyy pääosin talon sisäisestä liikenteestä. Vastaavaan pääsee parhaimmillaan suurimmat ministeriömme. Eivät toki niistäkään kaikki. Ja sielläkin tuo sähköinen kiinnostus syntyy hallinnollisena liikkeenä. Se mikä ihmisiä eniten kiinnostaa on viihde ja vaikkapa pelit ja seksi. Jos haluaisin sivuilleni suuria kävijämääriä, tiedän varmaan kuinka toimia. Olen niitä kokeillut ja saanut aikaan nopeita portaittaisia hyppäyksiä. Tällaisia hyppäyksiä haetaan vaikkapa silloin, kun vertailuaineistoksi vaaditaan hieman suurempaa viihteestä kiinnostunutta kuluttajajoukkoa. Tervetuloa miljoonas vieras vuonna 2013 Kuluvan vuoden miljoonas kävijä tuli sivulleni viimeinen päivä maalikuuta kello 18.02.36 Forssan aikaa. Kiinnostuin tuosta numerosarjasta laskurissani ja päätin ottaa selvää, kuka ja mistä on tämä miljoonas kävijä, miksi hän tuli sivulleni sinä iltana, juuri ennen aprillipäiväämme. Oikeammin otin käyttöön nopean poikkileikkaustutkimuksen reaaliaikaisena prosessin tutkimuksena. Sen tekeminen sujuu nopeasti ja vie aikaa vain muutaman hetken. Sitä voi kutsua vaikkapa globaalin maailman diagnoosiksi yhden hetken läpivalaisuna. Tulos on luotettava 99 %:n varmuudella. Tuolla samalla kellonlyömällä kotisivullani oli vierailemassa yhden miljoonannen vieraan ohella useitakin vieraita, mutta ei juurikaan robotteja. Robotteja varten on rakennettu ihan omaa käytäntöä ja vieraina ne ovat erityisen merkittäviä. Robotit käsittelevät valtavia lukusarjoja ja tekstejä, kuvia, mitä tahansa digimaailman tuotetta. Oleellista on, että juuri ne ovat nyt muokkaamassa maailmaamme ja ovat osoittamassa mihin suuntaan taloudelliset ja sosiaaliset rattaat pyörivät. Robotit luovat megatrendejämme, emme niinkään me, vaikka sitä meille ehkä uskotellaankin. Näin aiemmin blogiini kirjoittamani signaalit, hiljaiset tai vähemmän hiljaiset, ovat pääsääntöisesti muualta kuin ihmisen sosiaalisten rakenteiden, saati psykososiaalisen elämän, tuotetta. Sitä voisi kutsua ikään kuin suden vainuksi, joka on muuta kuin takavuosien kyky aistia saaliseläimen tuoksu tai naaraan kutsu pedon sieraimissa ja aivojen käsittelemänä. Tällä vainulla ei ole enää merkitystä. Robotit huijaavat vainunsa varassa kulkevia ihmismassoja niin halutessaan. Aurinko laskee länteen, San Fernandon suuntaan Kaliforniassa Niinpä jätän robotit väliin ja poimin vain ne tapaukset, jotka ovat ihmiskasvoisempia ja puhuttelevampia. Sellaisia kotisivullani oli tuona hetkenä ja samaan aikaan kaksikin tapausta Kaliforniasta, San Franciscon kupeesta San Josen kaupungista. Moni on siellä käynyt ja niin minäkin. Maantieteilijänä, kulttuuri- ja luonnonmaantieteilijä, kaupunkimaantieteilijänä, sosiaali- tai talousmaantieteilijänä katson kaupunkia eri silmin kuin maantiedettä vähemmän ammatikseen harrastaneet. Kun tätä työtä on jatkunut liki puoli vuosisataa, sen merkitystä ei enää voi itse tajuta. Oleellista on, että teen pienistä yksityiskohdista, niitä yhdistellen, yleistyksiä, synteesejä. Tiedän, että läheisessä San Franciscon lahdessa uiskentelee haita ja että kaupungin ylpeys on San Jose Shark hailiauma, pelaten lätkää. Heidän kotiareenansa on minulle tuttu paikka. Vieraani ei tule kuitenkaan hailaumasta. Hän oli saapunut kotisivulleni San Fernandon kadun varrelta läheltä San Pedroskadun risteystä. Tunnen tuon risteyksen ja muistan hyvin kuinka siinä on mediatalo ja myös Los Angeles Timesin toimitus. Lisäksi alueella on paljon uutta teknologiaa ja alan suuria yrityksiä. San Jose on lähes miljoonan asukkaan tieteen ja teknologian piilaakso. Se on osa valtaisaa San Franciscon lahden ympäristön metropolialuetta. Siellä on mm. San Josen tekniikan työvoimaa kouluttava osavaltioyliopisto, tekniikan ja innovaatioiden museo ja erikoinen Wincheaster Mystery House. Turistit käyvät yleensä vain siellä. Noin kolmannes San Josen asujaimistosta tulee Aasista. Etenkin uuden kaupungin ja kansainvälisen elantokentän läheisyys on komeaa ja vaurasta aluetta, metropolin sydäntä. Vanha kaupunki on verraten pieni suhteutettuna suureen ja mittavaan moderniin, väljästi rakennettuun moottoriteiden ja teollisuuspuistojen, huipputekniikan keskusten ja asuinalueitten yhteiseen nauhaan. San Jose oli alunalkujaan osavaltion pääkaupunki ja sen alkuperäisväestö, Ohlonet, viljelivät tulevassa maatalouskeskuksessa välimereisen ilmaston kasvejaan. Olen liikkunut alueella sekä “agropoliittana”, Agropolis strategian isänä, että AURP:n, tiedepuistojen maailmanorganisaation lähettiläänä. Tietokoneet, ohjelmistot ja internet ovat tämän kaupungin suurta osaamista ja syy siihen, miksi sivustoni siellä kiinnostavat käytännössä joka päivä. Olen osa tätä yhteisöä, tahdoin tai en, julkaisujeni kautta. Mikä kiinnosti juuri tuolloin? Sivu joka, oli juuri tuolla hetkellä auki, kuvasi monografioitteni luetteloa ja siellä julkaisua numero 86. Toki siitä siirryttiin pian seuraavaan ja pysähdyttiin julkaisuun 88. Se avautuu googlaten ja on nimeltään “Social media - Economy and Strategy”. Mutta tuo juuri ko. hetkellä, miljoonas jäljitettävä, oli kirja “Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma. Social media paradigm, 362 -sivuinen ja kuvitettu kirja vuodelta 2010. Kun seuraan, mitä muuta ko. vieras sivustollani luki, ei ole epäilystä, etteikö kyseessä ollut toimittaja, joka haki tekstiä sosiaalisen median juttuunsa, ja sai kirjan käsiinsä googalten hakusanoilla “social, media, economy, strategi” tai jotain vastaavaa. Kun Google hakukoneena avaa kirjasta yli puolet, mukana kaikki englanninkieliset yhteenvedot, toimittajan lyhyt teksti syntyy hetkessä. Oikeammin näin ei tapahtunut. Lähes 97 % sivulleni tulevista käyttävät suoraan sen nimeä “cluster art” ja satunnaiset hakusanojen kautta sivustolle eksyvät ovat harvinaisia. Niin tässäkin tapauksessa. Sivustolleni tultiin suoraan sen nimellä ja se tunnettiin hyvin. Hakusanoja ei käytetty ja halutut teokset avattiin välittömästi tuhansien julkaisujen ja lähes sadan kirjan joukosta. Ko. julkaisu on ollut jo lähes kaksi vuota yhtäjaksoisesti kärjessä yli tuhannen miljoonan, siis miljardin, havainnon joukossa googlattaessa käsitteillä social, media, economy tai strategy. Samoin viisi muuta aiheeseen liittyvää kirjaani ovat päivittäin avattuja ja luettuja teoksia tuhansien alan ammattilaisten joukossa. Tällaisia ammattilaisia löytyy Kaliforniasta, sen piilaaksoista ja etenkin San Josen tiedekeskusten, yliopiston ja lentokentän liepeiltä. Kotisivuani “Cluster art” ei liitetä nimeeni vaan tieteenalan konventioon ja rakenteeseen, jonka rinnalla Nokia on kääpiö ja osa Mikrosoftia. Se, että kakki ko. sivuston tuotteet ovat omiani, myös veistokset ja maalaukset, valokuvat, kirjat ja artikkelit, kirjojen kuvituskin ja pääosin kustantaminen, olisi varmaan monelle shokki. Suomi on siinä omituinen maa. Innovaatio taas etenee verkostoissa kiitettävästi tiettyyn pisteeseen, mutta yksin tehtynä sen tiedetään tapahtuvan nopeimmin. Kirjastojen nettihait Toinen San Josen miljoonas sivustollani kello 8.02.36 paikallista aikaa vieraillut oli Mark Avenuelta, Life Science Libraryn asiakas. Häntä kiinnosti juuri tuolla kellonlyömällä kuvasivuni, taide. Aamuinen aika voi viitata myös kirjaston nettivierailijaan, mutta todennäköisesti kyseessä oli henkilö, joka on samaan aikaan yhteydessä mediataloon ja prosessi on reaaliaikainen. Hänellä oli vain sattumoisin avoinna juuri ko. kellonlyömällä kuva taidesivulta 82. Hän oli viettänyt poikkeuksellisen pitkän aikaa kuvan “Hefaistoksen kirous” kohdalla ja kaikkiaan hän oli avannut lähes sata kuvaa. Hefaistoksen kirous kuvaa naisen nimiin pantuja kirouksia maailmalla. Niitä on kaikkiaan seitsemän samassa veistoksessa. Idea veistokseen syntyi keskustelusta Bill Gatesin kanssa sekä aiemmin pohtiessani Salvador Dalin tapaa jättää unen maisemat vain muutaman mytologian tai symbolin varaan. Dalille väritkin olivat osa symboleja, toisin kuin vaikkapa Vincent van Goghille, joka maalasi vain hakien täydellistä värien maailmaa, sypressin täydellistä mustaa. Toki taustalla oli paritöiden vaatimus ja mytologia, jota tuon ajan Windowsin digikielen paritöiden logiikka lapsille tuotettuina minulta edellyttivät. Oli avattava jotain sellaista joka ei sopinut aikuisen symbolirakenteisiin ensikään ja samalla pidettävä ne myös avoinna. Neurologia on kehittynyt ohi psykologian. Genetiikka ohi taikauskon. Miehet lukeva toisin kuin naiset ja kaipaavat erilaisia välineitä hekin. Kun tuotteet ovat ilmaisia silloin ei voi edetä markkinoiden ehdoilla. Syntyi uusi talous ja sen strategia, sosiaalisen median talous ja tapa hankkia toimeentulo aiempaa vaativammalla tavalla. Innovaattorit avaavat latua, visionäärit haistelevat niiden paikkoja hangessa, muut tulevat letkana perässä. Jokaisella kulttuurilla ja kielialueella ovat omat latunsa ja tapa edetä. Innovaattorit ovat samoja. He tunnistavat toisensa. Ohlonet ja Little Saigon - Japtown Kirjaston asiakas on käynyt läpi myös kotisivuni henkilökuvauksen ja viettänyt siinä aikaa sen minkä englanninkielisen osan lukemisen voisi olettaa vievän. Lisäksi hän on selannut nopeasti koko tuotantoni, yli tuhat julkaisua, ja palannut sitten takaisin monografioihin ja viipynyt kohtuullisen kauan viimeisten kirjojen kohdalla, joista hänellekin tärkein on ollut Social Media - Economy and Strategy. On mahdollista, jopa todennäköistä, että kaksi San Josen miljoonan käynnin rajaa hakevaa tapausta liittyvät toisiinsa ja mediataloon. Se, että julkaisuani haettaisiin San Josen kokoisessa kalifornialaisessa kaupungissa täsmälleen samaan aikaan sattumoisin ja täsmälleen samaan kellonaikaan, ei ole uskottavaa. Lisäksi kävijöitä yhdisti edelliset käynnit, jotka viittasivat kaupungin suurimpiin työnantajiin Cisco Systems, IBM, eBay, Xilinx sivuille sekä aktiivisuus sosiaalisen median aasialaisiin kaupunginosiin (Little Saigon ja Japtown). Ohlonet ja Molotek viittaavat taas venäläiseen (molotek.ru) poliittiseen verkostoon ja sen environmentalistisiin taipumuksiin, jossa on mukana hieman 1970-luvun hippiajan henkeä. Edellinen on kaupungin alkuperäiskansan nimi. Claude Levi-Straussin, modernin antropologian ja strukturalismin isän mukaan kaikkea inhimillistä kulttuuria ja sen ilmiöitä yhdistää alkuasukkaista korkeakulttuureihin yhteinen nimittäjä, strukturalismin suuri idea. Takavuosina yhdenkin yliopistoihmisen saaminen liikkeelle suomalaisen julkaisun lukijaksi samassa kaupungissa, San Josessa, oli ihan hyvä saavutus. Sata lukijaa globaalisti kirjalle oli jo Nobelia hakeva haaste. Miljoona lukijaa oli jo sitten betseller listojen kärkeen menevä Mika Waltari. Yhdysvalloissa kirjoja luetaan vähän. Bestseller tarkoittaa noin 10 000 kirjan rajaa. Nykyisinhän kirjoja ahmitaan ja ne viedään käsistä. Tämä kohta oli ironiaa ja etenkin koskien tiedettä. Suomessa ymmärretään ironiaa ja satiiria mutta ei oikein sarkasmia. Venäjän presidentti Putin käytti ironiaa vastatessaan suomalaiseen sekoiluun poliisin taholta. Tiedejulkaisujen lukijoiden määrä on romahtanut. Jos sarjajulkaisu pääsee netissä muutamaan lukijaan päivässä, se on ihan hyvä saavutus. Sata lukijaa vuodessa ei ole ihan huono sekään. Sarjajulkaisuissa voi olla satoja artikkeleja vuodessa. Näin yhtä artikkelia kohden lukijoita voi olla vuodessa vähemmän kuin yksi. Laiska lukija ja kirjoittaja symbolien pommituksessa Tiedeartikkelin kirjoittajat eivät ole lukeneet Suomessa edes välttämättä itse omaa juttuaan netissä. Ja samaan aikaa netti on täynnä verkostoja, joissa kirjoitetaan ja luetaan, otetaan kantaa ja käytetään integroitua viestintää kaiken aikaan. Taide, teknologia ja kommunikaatio ovat ”careers clusters” ja osa hallintoa, koulutusta ja taloutta San Josessa ja San Franciscossa. “Cluster Art” mainitaan koko prosessin yhdistäjänä ja musiikki sekä visuaalinen taide, telekommunikaatio, “brodcasting ja performing arts“ ovat osa journalismia. Paradigmainen muutos ei tarkoita mallin tai teorian muutosta, vaan koko maailmankuvamme muutosta, jossa myös tutkimusta ja tiedettä tehdään uudessa ympäristössä, uudella kampusalueella ja uusin välinein, kokonaan uudessa kontekstissa. Välimereinen ilmasto on yhdistänyt siihen myös luonnonvarat, perinteisemmän verkoston ja agropolis strategian. Täällä se muistuttaa enemmän ranskalaista, Monpellierin Agropolista, idässä ja Latinalaisessa-Amerikassa enemmän Suomessa alun perin lanseerattua mallia. Myös käsite “Cluster Art” on saanut idässä, Shanghaissa ja Kiinassa, erilaisen kontekstin kuin ääripäässä lännessä. Enää minun tutkijana ei ole tarvis jalkauttaa itsenäni maailmalle hakiessani haastateltavaa ja lukiessani uusia murreilmaisuja saati etsiessäni verkostooni uutta työntekijää, myydessäni siellä itseäni, tehdessäni kaupunki- tai maaseutututkimusta, vaan istun koneeni äärelle ja alan operoida taatusti lihaa ja verta olevien ihmisten kanssa kampusalueella San Joseen tai Shanghain tutuilla kaduilla kulkien. Erakon elämää - innovoinnin huipulla Pohtien samalla, miksi Kansasissa joku tekee työtään aivan aution saaren oloisella ruutumaiseman pellolla avaten sivustoni siellä. GIS ei edellytä tutkijalta maantieteellistä sijaintia eikä ajalla ole merkitystä muuten kuin ihmisen omana keinona jäsentää elämäänsä ja joskus on nukuttava kun fysiologia sitä edellyttää. Aika ei sitä edellytä. Vain kehomme ja sen geenit, jotka ovat vain tietyn aikaa toimivia. Ajattelemme, näemme unemme, haistamme ja maistamme geeneillämme. Lisäännymme ja elämme tunne- ja viettielämämme niiden ohjaamina. Niillä on tietty toimintalogiikka ja kun se on ohi, me alamme sammua, kuolemme pois. Toki vastaavanlainen erakko löytyy myös Rääkkylästä ja kampusalue taas vaikkapa Jyväskylän, Turun ja Tampereen, Viikin suunnilta täsmälleen samaan aikaan 18.02.36 sivulleni saapuneina. Ei minua siinä koko ajan tarvita mukana, 24 tuntia vuorokaudessa, ellei tutkimusmenetelmät sitä edellytä. Ja sellaisiakin hetkiä oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla ja ne olivat fyysisesti ja henkisesti rasittavia. Jyväskylän polytekninen, Cafe Alvar ja Alvar Aallon museo, Rantaväylä ja Yliopiston kampusalue, Vapaudenkatu, ovat tulleet tutuiksi niille henkilöille, jotka operoivat käsitteen Cluster art ja sen verkostorakenteiden kanssa. Samoin Turun yliopisto ja sen teknologiakeskukset tai Tampereen yliopisto ja Hermia Hervannassa. Kello 18.02.36 sivullani käyneet tutut tai ennestään tuntemattomat innovaatioyritysten älyköt, innovaattorit, ovat samaa perhettä keskenään, erakkoja. Nokian irtisanomiset eivät vaikuta tämän verkoston toimintalogiikkaan globaalina aivona. Viikin yliopiston kirjaston käyttäjä on liki samalla sivullakin kuin San Josen yliopiston kirjaston sivustoani selaava ja samaan aikaan nämä operoivat myös keskenään. Toinen elää vain jo illassa kun toinen on vasta päiväänsä aloittamassa ja se näkyy myös työskentelyssä. Ihminen ei ole aina samassa vireessä ja välillä on nukuttavakin. Aasian valtavat uudet innovaatiokeskukset eivät ole lännessä sellaisessa käytössä kuin kuuluisi. Eurooppa ei ole enää innovaatiorakenteiden ja uuden syntyvän vuorovaikutuskontekstin keskus. Aurinko todellakin laske länteen ja nousee idästä. Jokaisella meillä on tarve nukkua ja seuraava aamu alkaa kun Shanghaissa on jo kirjattu menneen päivän tapahtumat ja tiede etenee reaaliaikaisesti. Kun Yhdysvalloissa käydään presidentinvaaleja, idän vaa’ankieliosavaltiot ovat ratkaisseet vaalin tuloksen jo ennen kuin lännessä, Tyynen valtameren rannikolla, vaalihuoneiden ovia on edes ehditty sulkea, yhtään ääntä San Josessa laskea. Reaaliaikaisessa maailmassa valo nousee idästä. Valon synnyttäjä kun on aivan erilainen tapaus kuin siinä myöhemmin työskentelevät tutkijat tai huippuyrittäjät, innovaattorit. Plagioija länsi - tietämättään Toinen on diffuusinen jäljittelijä, plagioija, tietämättään. Diffuusinen kulttuuri on aivan muuta kuin kokonaan uutta luova ja umpihankeen latua avaava maailmamme. Tsaarin ajan Venäjän kulttuuri oli tarkoituksella plagioiva, diffuusinen, luotti muualta haettuun tietoon, ja se levisi sellaisena meille Pietarista. Aiemmin diffuusio oli levinnyt lännestä ja Tukholman kautta. Siihen ei vain kiinnitetty huomiota. Suomea kun ei ollut olemassakaan, vain idässä oleva maakunta. Vasta autonomian aikana, jolloin rajat piirrettiin miekalla, Suomi alkoi omaksu tietoisesti diffuusisen tavan oppia ja kouluttaa kansalaisinaan. Muusta rangaistiin, syntyi kiusaamiskulttuuri, lukkarin koulu ja ulkoluku, ritirampsujen tiede ja taide, unelias pysähtyneisyys. Itsenäinen innovaatiopolitiikka syntyi hyvin myöhään 1970-luvulla tai sen jälkeen. Oulun teknologiakylä Linnamaalla, yliopiston kampusalueella, käynnistyi 1970-luvun alussa yhdessä VTT:n laboratorioiden kanssa. Se oli vallankumouksellista aikaa Oulussa ymmärtää, mistä oli kysymys nuorena tohtorina ja professorina yhdyskuntasuunnittelussa. Sen siirtäminen pohjoisesta etelään saati agraariin kulttuuriin Hämeeseen, MTT:n kaltaiseen kampusalueen elämään, oli työlästä 1990-luvun lama-ajan Suomessa. Kriisi painosti uuden kulttuurin opiskeluun, osaamiskeskukset levisivät kilpailuttaen maakuntia. Häme oli hitain vaikka koko rakenne oli sieltä lähtöisin ja kirjoitettu, maailmalle levitetty. Käsitteet “art, technology, communication, business, administration, education, training” osana vanhaa agraaria kulttuuria ja jälkiteollista vaihetta myös luonnonvarojen käytössä oli tutun diffuusinen ja muistutti ikivanhaa Gemaischaft -tyyppistä ahdistavaa yhdessäolo-organisaatiota tarkan hierarkisen kontrollin alla. Kiusaamiskulttuuri esti uuden synnyn ja innovaatiot tapettiin tehokkaasti jo saivareena. Vastarinta oli vielä ankarampaa kuin Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuun, Pohjois-Savon korpimailla. Uuden paradigmaisen vaiheen sisäänajo vaati kiusaamisen sietämistä ja välillä se meni väkivallan ja aggression puolelle. Tutkimusapulaisille oli hankittava kenttätöissä ylimääräiset henkivakuutukset. Yliopiston tiloihin pääsi sisälle vain salaa ja vahtimestarin avustamana öiseen aikaan. Tietokoneet ja ympäristön kokeminen suojelukohteena oli monelle professorille ja yrittäjälle hillittömän raivon aiheuttava geneettinen koodi. Tiedepuisto ja Levin tunturihotellit saivat odottaa siten täyttä tulemistaan ylimääräisen vuosikymmenen. Oli annettava aikaa ja hoidettava ensin hallinto uutta paradigmaista vaihetta vastaavaksi. Pohjois-Karjalassa, Rääkkylässä, valo syttyy täsmälleen saman aikaan kun Kansasissa Wichitan kaupungin läheisyydessä ruudukkoteiden yhdyskunnassa, jossa River Valley ja Hunter tiet risteävät NW 120 ja NW 130 teiden kanssa. Lähimmät kaupungit ovat Augusta, Derby ja Wellington. Nimet kielivät plagioinnista, kopioinnista. Kopioija ja saareke löytää heti toisen samanlaisen maailman ääristäkin. Siellä työskentelevä innovaattori tunnistaa innovaation luonteen ja sen lähiyhteisön aiheuttamasta psykososiaalisesta ahdistuksesta. He keskustelevat siitä netissä ja lukevat artikkeliani kiusaamisesta. Samaan aikaan kun kello on Forssa 8.02.36 maalikuun viimeisenä päivänä. He ovat miljoonas lukijani tuona keväänä. Eristettyjä saarekkeita Kun Ihminen halutan eristää maaseudulla hänet karkotetaan Kansasin tai Teksasin kaltaisiin symmetristen ruutujen helvettiin. Yhdysvallat on täynnä näitä eritettyjä saarekkeita. Siellä liikkuen eksyt taatusti. Jokainen ruutu on oma saarekkeensa ja ne muodostavat luonnottomia yhdyskuntia tai yhteisöjä, joita ei ole olemassakaan. Stefan Zweigin Shakkitarina on kuvaus tästä helvetistä. Kun on elänyt siinä koko lapsuutensa, aikuiselämänsä, sitä kavahtaa. Tiede on tuottanut yhä enemmän yhä pienemmästä ja hukumme tietoon kun kaipaamme viisautta. Internet tuottaa tietoa, jossa fakta ja fiktio ovat vaikeasti erotettavissa ja virtuaalinen on todellisuutta, ei lähiyhteisö, miltä maailma näyttää, elämämme. Luonnontieteiden ja fysiikan kehitys, sovellukset, ovat jättäneet valistusajan tieteet jalkoihinsa. Maailman ruuduttajat ovat taas asialla. Valtavan yhteisen tiedon sirpaleet kaipaavat nyt synteesiä. Synteesin ymmärtäminen edellyttää poikkitieteistä tutkimusta ja reaaliaikaisesti, konkreettisesti. Samaan aikaan poikkileikkausta riippumatta siitä, missä vuorokauden ajassa kohteet liikkuvat. Ihmiset ovat tavanneet aina innovaattoreina toisiaan salaa. Niin nytkin. Sulkeutuminen luostarilaitokseen ei ole enää kuitenkaan välttämätöntä. Aika ja sen valheet, paikattomuuden maailma, omat ruutumme, eivät saa pilata havaintojemme yhdistämistä yhdeksi synteesiksi. Diffuusinen maailma pilaa hetkessä tulkinnan jos torkahdamme työssämme hetkeksikin reaaliaikaisessa tulkinnassamme. Syntyy valuvirhe jota ei voi korjata Madonnan kuvassa. Sama muotti tuottaa aina saman virheen. Totuutta haettaessa paholaisella on aina sormensa pelissä. Uuden valistusajan tiede Jokaisen tieteen kohteen mukaisesti valittu metodimme ei saa pilata kokonaan uuden paradigman valaisemista ulkopuolella perinteisen diffuusien ja plagioivan tieteemme. On seurattava, mitä löydetään ja kuinka tiedettä sovelletaan eri tieteissä samaan aikaan, reaaliaikaisesti, ympäri globaalia maailmaamme ja sen huippujen tekemänä. On itsestään selvää, ettei fysiikan painoarvo biotieteissä ja ihmistieteissä ole vähenemässä vaan koko ajan lisääntymässä. Ne eivät voi jäädä omiin saarekkeisiinsa ja hukkua sinne kuten Mr Wilson Ville Vallattoman maailmassa ja Henry Mitchellin hahmona pilaten urbaanina oman aikamme ilmiönä, ikiomalla saarielämän maantieteellään, “island univeres”, kokonaisuuden ymmärtämistä. Urbaani sanakirja kuvaa hahmoa näin “The guy WHO walks in and ruis your perfectly peaceful dump experience by busting in to the small next to you and dropping some serious heat of his own. Tämä sama “Mr Wilson” esiintyi myös suomalaisena lentopallona, siihen piirrettyinä miehen kasvoina elokuvassa, jossa oman aikamme Robinson Crusoe, Tom Hanks, haki itseään autiolla saarella seuranaan, kuinkas muuten, “Mr Wilson” ja kerronnan loppu olikin etsintää shakkiruutuja muistuttavassa amerikkalaisessa maisemassa, kansasilaisessa teitten ruudukossa. Matka saarelta toiselle oli lohduton. Myös Kansas ja Dallas metropoleina ovat mukana miljoonan lukijan reaaliaikaisessa tapahtumassa. Elokuvan sanoma, Stefan Sweigin Shakkitarina, valistuksen viisauden pohdita, oli ajallemme yhtä epätoivosta kuvausta kuin samaisen Tom Hanksin toilailut Dan Brownin Da Vinci -koodista tehdyssä poukkoilevassa Graalin maljan etsinnässä. Aikamme salaliittoteoriat ja ajallisesti toisiinsa sopimattomat ketjut, vääristellyt ajalliset totuudet, ovat kerrontaan keskittyvän media-ajan “kuninkaallinen veri” ohjaaja Ron Howardin näkemyksenä. Kun jätin kirjan “Arctic Babylon” käsikirjoituksen WSOY:n toimittajan luettavaksi, hän pani sen tuhansiksi päreiksi ja syntyi plagioitua ja kopioitua tekstiä, viihdettä viihteen päälle Bulevardin kirjailijoiden tapaan se pilaten. Myöhemmin tuo media joutui itse selvitystilaan. Helsingissä Bulevardi ja Avenue on koominen ilmiö. Bulevardit ja sen sisäkkäiset kehät muistuttavat ikään kuin faktoriratkaisujen parittomia faktoreita ja ne läpäisevät Avenuet vastaavasti parillisia faktoreita. Se, kummalla bulevardilla ( ensimmäinen vai kolmas) lähiyhteisön elämä tapahtuu on erilaista, mutta kuitenkin riittävän lähellä toisiaan ja kolmannen faktorin tulkinta usein vain täydentää ensimäistä ja etsii uusia erityspiirteitä. Sen sijaan avenue, toinen ja neljäs faktori, muistuttaa liki kääntöpuolta kertoen periferiaan vievästä avenuen elämästä. Se, miten pitkälle menetelmän kokonaisuuden tulkinta jatkuu, kuinka monta faktoria tulkintaa otetaan mukaan, on tutkijan itsenä ratkaistava. Jos hän ei tunne lainkaan aineistoaan, edustaa väärän tieteenalan konventiota, faktorit eivät avaudu. Sama koskee poikkitieteistä tai monitieteistä faktorointia. Nykyisin näkee pelkästään sepitteellisiä tulkintoja ja niiden journalistista lisäväriä, viihdettä. Kirjoitin aiheesta blogiini 7. kesäkuuta vuonna 2010 ja se kiinnosti etenkin Keski-Euroopassa ja Hollannissa (Bulevardien syntypaikka) sekä EU:n byrokratian sisällä. Se kun on hyvin faktorirakenteiden kautta syntyvä maailmakuvaltaan ja seuraa nytkin yhtenä miljoonan rajan ylittäjänä sivustoani. EU:n hallinto on eräs ahkerimmista lukijoistani siinä missä myös oma hallintomme, mutta myös luterilainen kirkkomme. Kvanttifysiikasta molekyylin ominaisuuksiin Se, mikä aiemmin oli biologiaa, onkin nyt aineen olemuksen ymmärtämisen ja nanoteknologian kautta fysiikkaa. Näin vanhat tieteet ovat tunkeutumassa alueille, jotka oli aiemmin ruudutettu kokonaan toisen tieteenalan metodeihin kuuluvaksi. Samalla menetelmät ovat tulleet monimuuttujamenetelmiä plagioiviksi ja niissä on mukana suuria havaintomääriä, usein miljoonia. Tulkitsijat vain eivät tunne niiden matematiikkaa. Selitysten kuilu ihmistieteiden ja luonnontieteiden välillä on aina ollut ikivanhan historiallisen, aikaan ja paikkaan sidotun tulkinnan vankina. Siis tieteiden, jotka ovat jo aikatieteinä ihmisen sepitteellisiä tieteitä. Näin samaan aineistoon kerätään yhtäällä uskottavaa faktaa ja toisaalla sepitteellistä historia- tai aluetiedettä. Lisäksi niiden tulkinnassa käytetään omintakeista logiikkaa. GIS osana paikkatieteitä toi fysiikan maantieteeseen ilman vastustusta ja se on osa 2000-luvun totuutta, mutta myös arjen elämäämme niin älypuhelimessa kuin automme navigaattorissa. Aluetieteissä ja kartoissa, aikatieteissä, on pysyttävä samassa fysiikassa kuin missä tahansa kvantitatiivisessa luonnontieteessä ja biologiassa samoja yhteisiä menetelmiä sovellettaessa. Ei ole aikaan tai paikkaan, historiaan, sidottua fragmenttien fysiikkaa ja biologiaa, on vain tiedettä ja sen sovelluksia, jossa kokonaisuus ja sen hahmottaminen vaati internetin kehittymistä, sosiaalista mediaa, sen taloutta ja strategiaa sekä yhteiskuntien ja alueiden fragmenttien katoamista, saarekkeiden ja regionalismin, sepitteellisten, alueiden ja rajojen häviämistä. On hyväksyttävä se miten auringon ydinenergia ja kännyköittemme toiminta perustuu sekin samaan ilmiöön. Tutkimuksemme kohde, luonto, on paljastanut jo ykseytensä jossa kaikki toki liittyy kaikkeen, mutta samalla sirpaleinen eritystietomme, tiedon määrän valtava kasvu, on lisäämässä yksityiskohtien ymmärrystä ja hukkaamme kokonaisuuden, viisauden. Tämä johtaa helposti fraasiin, jossa väitetään tiedon lisääntymisen vähentävän sen ymmärrystä. Dallasista Rioon ja Redmondista Vancoveriin ja New Yorkiin Dallasissa Texasissa kotisivuni, cluster art, avattiin aikaan, joka oli mahdollisimman sopiva sosiaalisen median harrastajilla aamukahvin tai teen nauttimiseen. Viesti tuli Midway Roudilta läheltä Simonton Roudin risteystä. Henkilö, etunimeltään Shelly, kertoi kommenttina kuinka hänelle toimitettu teksti kotisivultani oli “Grate work done!” Tarkoitettiinko siinä tekstin löytymistä vai sen sisältöä, sitä en mene arvioimaan. Oleellista on, että prosessi oli reaaliaikainen suomalaisten kanssa sekä Rion lahden ja San Josen tapahtumien kanssa, sekä niin ikään erakon elämään Kansasissa ja Rääkkylässä. Dallasissa kyseessä oli sosiaalisen median “ Horton productions meeting” ja seuraava kommentti “It is showing flag of other country” kertoi vain kuinka tieto sosiaalisen median sisällä on joskus epävarmaa ja harhailevaa, jossa saattaa kiinnostaa vaikkapa hankitun tiedon kansallisuus, mutta ei niinkään käytetyn artikkelin tai tekstin kirjoittaja. Facebookissa haku oli tapahtunut käsitteen “cluster art” avulla ja sitä pidettiin todennäköisesti yli 100 miljoonan havainnon joukossa ensimmäisenä avautuvana minä tahansa firmana tai organisaationa, ei missään tapauksessa kuitenkaan yksityisen henkilön, Forssassa asuvan, omana kotisivuna ja kaikkia tuotteita tämän luomina hengentuotteina niin kirjoina, artikkelina kuin taiteenakin. Emme toki elä enää Leonardo da Vincin aikoja ja hänkin käytti kaiken aikaa puoliteollista yritystä työläisineen apunaan laajassa toiminnassaan. New Yorkissa sivustoni avasi tutkimusaikaan kello 18.02.36 Forssa ajassa, sen “lähiöissä” New Yerseyssä kaksikin vierasta ja samaan aikaan toisella puolella valtaisa mannerta Redmondissa, Seattlessa, Washigtonin osavaltiossa aivan Kanadan rajalla, Vancoverin kohdalla. Molemmat ovat vuosikymmenen aikana tulleet tutuksi ahkeruudestaan. He avaavat kotisivuni varmasti joka päivä ja käyvät sen läpi tarkasti. Ero on siinä, että Tyynen valtameren puolella, Mikrosoftin osoitteessa 163th Avenuella, reaaliaikainen Forssa kello 18.02.36 tarkoittaa varhaista aamua. Näin hengentuotteeni on vasta avattu tai sitä vasta haetaan kun New Yersessä se on jo vanhaa juttua ja otettu käytäntöön, jos se on tieteenä soveliasta. Ja moni tuohon osoitteeseen eksyvä tuote tahtoo sitä myös olla. Reaaliaikaisuuden harha Reaaliaikaisuus tarkoittaa kyllä sitä mitä kirjoissanikin olen kirjoittanut mutta sitten tulee ihminen ja hänen tapansa nukkua yönsä yli ja olla toimelias vasta aamulla. Ja aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Idässä tuotetut tuotteet, eurooppalaiset ja aasialaiset hengen jättien innovaatiot, uudet lampun avaukset, tulevat myöhässä vaikka ovatkin reaaliaikaisia. On eri asia ottaa juttu vastaan Forssassa 18.02.36 kuin vaikkapa aamuyön tunteina 4.02.36. Ei minulla tuohon aikaan ole Forssassa kuin kaksi lukijaa. Ja he minä tunnen. Hukkaan mennyttä tiedettä, jos muita lukijoita ei löytyisi. Mutta onneksi on. Venäjällä ja Aasiassa kello on heille sopiva ja lukijatkin kykenevät avaamaan vaikeankin tekstin tai matemaattisen yhtälön. Ilman tätä motiivi olisi alhaalla valvoa aamuyöhön. Ei riitä, että on ihmisiä, jotka kykenevät avaamaan uudet innovaatiot. Tarvitaan myös oikea-aikasuutta ja se edellyttää maailmanlaajuista verkostoa. Lisäksi verkoston avaajat on tyypiteltävä siten, että mukana on mahdollisimman monen osaamisen innovaattoreita ja myös persoonallisuuksia. Tämä luokittelu on tehtävä huolella ja ne verkostot, jotka ovat jo syntyneet 2000-luvun alussa, ovat erittäin pitkällä prosessoinneissaan, eivätkä hae uusia verkostoja joka päivä muuttuvissa sosiaalisen median tarjoamissa koukuissa. Se miten tämä prosessi toteutui omalla kohdallani, miten verkostoni rakensin, on kuvattu 2005 jälkeen tulleissa kirjoissani ja yhteenvetona julkaisussa “Sosiaalisen median ekonomia ja strategia.” Nyt kuvaamani ilmiö on miljoonannen asiakkaan reaaliaikaista jäljitystä tässä tutkimus- ja tuotekehitysprosessissa kevään 2013 analysointina. Poikkileikkaus reaaliaikaisesta antaa hyvän kuvan mitä maailmalla tapahtuu. Miten maailma makaa. Eurooppaan saavuttaessa sivustoni avaajia tuohon aikaan, kello 18.02.36 maaliskuun viimeisenä päivänä Suomen aikaa, oli Hollannissa, Saksassa, Norjassa, Italiassa, Pietarissa ja EU:n kahdessakin osoitteessa Brysselissä, suomalaisten ohella. Italialaista huippuosaamista agropoliksen tapaan Kaikkia vieraat ovat vanhoja tuttuja. Tottaria Pica on italialainen ja monikansallinen meijerituotteiden maailman johtavia valmistajia ja tuli asiakkaaksi jo varhain Agropolis strategiaa kirjoittaessani 1990-luvun alussa. Olin siellä myös kouluttamassa IASP tulevaa presidenttiä italialaisen Akropolis -verkoston rakentajaksi. Se oli paljon vaatimattomampi kuin hankkeet Asiassa tai Etelä-Amerikassa, Brasiliassa, jossa ne olivat Skandinavian kokoisia mittakaavaltaan ja keskittyivät innovaatiotoiminnan ohella mm. suurklustereiden rakenteluun sekä mittaviin viljelyalueiden perusparannustehtäviin mm keinokastelua tehostaen altaineen. Poliittinen ohjailu liittyi samalla läheisesti levottomuuksiin ja maaltapakoon, metropolien ahtauteen. Venäjällä ja entisissä sosialistimaissa, tai niitä läheltä seuranneissa valtioissa, agropolis tunnettiin käsitteenä 1950-luvun neuvostoaikaisista, kunnianhimoisista, suurten mittakaavan agrokaupungeista. Näin sosiaalinen pääoma oli valmis ymmärtämään niiden mittakaavan oikein sekä samalla niiden yhteiskunnallisen luonteen myös tuohon aikaan Etelä-Amerikan levottomissa oloissa. Etenkin Kiinassa näitä malleja on sittemmin siirretty Afrikkaan ja tähän on panostettu valtavasti. Kiinalaisten kyky työskennellä siellä on tehokkaampaa, uskottavampaa, kuin vaikkapa lännestä tuodut ohjelmat etenkin Yhdysvalloista. Saksassa sivustoni avaaja oli Frankfurtin pohjoispuolelta läheltä Hainaa tai ehkä paremmin tunnettua Kasselia ja Marburgia. Hekin kuuluivat liki päivittäisiin vieraisiin ja valikoituivat mukaan jo prosessin alkuvaiheissa lähes vuosikymmen takaperin. Kyseessä oli hyvin erityyppisiä operoija kuin samaan aikaan sivustoni vieraat Amsterdamissa, sen valtaisan logistisen sydänalueen sisällä Drontenissa Lelystadissa. Oleellista oli, että molemmilla suunnilla luettiin täsmälleen samaa aineistoa, joka oli sinne tuotettu vain vajaa minuutti aiemmin, ja jota Yhdysvalloissa, sen länsirannikolla, ei oltu vielä avattu. Euroopassa koko sivustoani oli käyty läpi jo yli normaalin työpäivän, kun taas Yhdysvaltain länsiosassa sitä vasta avattiin. Omalle työvireydellemme emme voi mitään - välillä on nukuttava Innovaation diffuusiossa aasialaisia suosii juuri tämä maapallon kierto akselinsa ympäri. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset sijoittavat toki innovaatiotoimintaansa yhä enemmän Aasiaa. Vaikka maapallo onkin reaaliaikainen, se on edelleen pyöreä, akselinsa ympäri kiertävä ja se suosii Aasiassa tehtyjä innovaatioita. Toki sama kierto suojaa myös Yhdysvalloissa tehtyjä havaintoja, mutta niiden merkitys on koko ajan vähenemässä. Innovaatioaurinko nousee idästä. Aamu alkaa sieltä. Diffuusion on oltava senkin vain se aika, mikä menee valon sytyttämisestä työskentelyyn tässä valossa. Se tarkoittaa valon nopeutta. Valossa työskentelevä on aivan eri tapaus kuin sen sytyttäjä. Pääosa innovoinnista on diffuusista, siis plagioitua tai imitoitua. Pietarissa internet serveri on Sevastopolskayan kadun ja Gubinan kadun risteyksessä lähellä Moskovskiyn puistoa. Suomalaisille turisteille alue on hyvinkin tuttu liikkuen lähellä satama-aluetta. Kun siellä avattavaa sivustoa vertaa Norjassa, Oslon vuonossa Hammersborggatanin ja Möllergatanin kahteen sivustoni selaajaan, molemmissa näkyy ammattitaito ja tapa löytää haluttu tieto muutamassa hetkessä ja toistaen se liki päivittäin. Kuvat eivät kiinnosta oloonkin, että molemmissa tapauksissa ne on toki tallennettukin hetkellä, jolloin sinne niitä viimeksi lisäsin. Tässä käytännössä Microsoft ja Redmond Seattlessa on paljon kulttuuriystävällisempi ja yhteistyö on ollut hyödyllisempää. Sen sijaan Pariisin ensimmäisen kaupunginosan asiakkaat ovat eri maata kuin Norjassa tai Rääkkylässä, Kansasissa tai Jyväskylän yliopiston kampusalueella, Kotkan sataman liepeillä asuvat tai vuosien varrella erityisen tutuksi tullut Kärsämäen tarkkailupiste. Kaikki nämä olivat hereillä hetkellä 8.02.36 Forssan aikaa ja miljoonannen kävijän työskennellessä kotisivullani. Kärsämäeltä Turun kautta Richelieu keskukseen Kärsämäeltä on matkaa Suomen maantieteellisen keskustaan Piippolan suunnalla vain noin kymmenen kilometriä. Alle parinsadan kilometrin etäisyydellä sijaitsevat mm. Oulu, Kalajoki, Kokkola, Kuopio, Vaasa, Kuhmo, Kuusamo, Iisalmi ja Kajaani. Lisäksi tiet ovat kohtuullisen hyvin liikennöitäviä myös poikittaissuunnassa. Internet ei kuitenkaan teitä kaipaa, vain nopeutta ja huollettavuutta, varmuutta. Kärsämäellä käyden ja tutustuen siellä lähiyhteisöön ja sen maailmankuvaan se vaihtuu melkoisesti siirryttäessä Ranskassa ja Pariisissa sijaitsevaan sivustoni tarkkailijaan, jonka sijainti on tarakalleen Louvren palatsin tuntumassa, siis siinä missä de Vinci koodin loppukohtaukset näyteltiin ja moni on siellä liikkunutkin. Samaan aikaan kun Turun yliopistossa käydään läpi tekstiäni Romanian sanakirjaa käyttäen, Palais Royalin suunnalla Pariisissa kiinnostus kohdistu taiteeseen ja kirjaan, joka kertoo Cluster art käsitteen sisällöstä yhdessä Californian Berkeleyssä julkaistun Kobus Barnardin, Pinar Duygulun ja David Forsythyn kahdeksansivuisen artikkelin kanssa. Tekstiä ja tiedostoja, kuvia, käsitellään semanttisena tiedostona. Juuri tällä kohden tapahtuu muutos, joka kasvaa siirryttäessä kohti itää. “Clustering Art” on saanut formaalisen ja tieteelle tyypillisen muodon. Sanojen ja kuvien elementit ovat innovaatioprosessille tärkeintä viljaa tänään ja lausekkeet tutkimuksessa matemaattisia kaavoja. Tiede on ottanut tehtäväkseen San Franciscon museossa tehdä jotain sellaista, joka on minulle tuttua ja vuosien varrelta. Nyt se liitetään vain cluster art käsitteeseen ja sen globaaliin ympäristöön. Vielä 1970-luvulla pyrimme muuttamaan kvantitatiiviseen muotoon mallia, jossa mukana oli jokirakentamiseen liittyviä taloudellisia, sosiaalisia, biologisia ja ihmisen arvotuksiin liittyviä parametrejä. Noista suurohjelmista oli vuosien varrella runsaasti apua. Käsitteet “quality of clusters”, “auto-illustraation”, “auto-annotation” viittaavat visuaaliseen semantiikkaan ja tutkimuksessa matemaattisin menetelmiin sekä oppimiseen sanojen ja kuvien semantiikan kautta ja klustereina. Nämä klusterit ja niiden synty, geneettinen perimämme, näkyy parhaiten lapsissa ja alkuperäiskansojen kielissä ja taiteessa. Olen kirjoittanut aiheesta runsaasti ja ne kiinnostavat tutkijoita nyt uudessa kontekstissa. En ala vaivata sivupoluilla. Ranskassa Palais Roual on paikka, jossa valtioneuvosto kokoontuu. Siellä sijaitsee myös vaikkapa perustuslakineuvosto, kulttuuriministeriö mutta ennen kaikkea Ranskan kansalliskirjasto, Richelieu keskus. Kello 8.02.36 miljoonas asiakas Pariisissa operoi Ranskan kansalliskirjastossa ja käytti samaa metodiikkaa kuin aiemmin kuvaamani californialainen vieraani sivuillani. Se että Ranskassa kiinnostuttiin myös kuvista, oli ymmärrettävää. Niitä oli analysoitu jo aiemminkin ja silloin Microsoftin kansa yhteistyössä. Ilmiö oli paljon mutkikkaampi kuin pökkelömäinen seikkailu da Vinci koodin ympärillä. Oma aikamme, sen reaaliaikaiset tapahtumat kun ovat totisinta totta, eivätkä kömpelön mielikuvituksen luomuksia ajalta, jolloin näitä koodin avaajia ja tulkitsijoita ei ollut olemassakaan. Tiede ja sen globaalit verkostot on paljon kiinnostavampi kuin da Vinci koodin kaltaiset viihteelliset seikkailutarinat kirjailijan tai elokuvaksi tarkoitetun käsikirjoittajan luomuksena. Euroopasta kohti itää ja auringonnousua Pietarin jälkeen, kello 18.02.36 Suomen aikaa, maalikuun viimeisenä päivänä vuonna 2013 Pietarin ohella myöhäistä iltaa valvottiin miljoonantena vieraanani Ukrainassa lähellä sen lounaisrajaa ja Moldovaa. Ukraina on idän ahkerimpia cluster art kansakuntia ja muistuttaa siinä vaikkapa Ranskaa. Näillä valtioilla on etenkin luonnossaan ja sijainnissaan muutakin yhteistä, joka tuo mieleen tavan korostaa taidetta, teknologiaa, kommunikaatiota ja hallintoa. Mukana on usein myös maatalous ja luonnonvarat sekä niiden varaan rakentuvat innovaatiot. Niin myös tässä tapauksessa, jossa miljoonas vieras selaa sivustoni niitä postereita, jotka ovat klusterirakenteille tyypillisiä ja yhdistävät hydrosfäärisen kierron geosfääriseen sekä nämä edelleen ilmastomuutoksessa biosfääriseen kiertoon. Fysiikka lähestyy muita tieteitä, myös ihmistieteitä, yhdistäessään nanotekniikalla uudet materiaalit, yhä lähempänä DNA rakennetta olevat, ihmisen ekonosfääriin ja sosiofääriin. GIS tekniikkana on kehittynyt valtavasti ja sosiaalinen media on sekin psykofyysisenä ilmiönä valtava haaste ja mahdollisuus. Tässä Itä-Euroopan osaaminen ja innovointi on lähellä oman maamme innovaatiopolitiikan kokemuksia. Ukrainan Kieselevin kaupungin läheisyydestä löytyvät Ranskan lukuisat mallit ovat lähellä Pietarissa havaittavia tekniikoita. Samaa sukua olevia ratkaisuja löytyy myös San Franciscon Sangrevillesta Whithead Avenuelta, Seattlesta Washigtonin osavaltiosta ja Microsoftin maailmasta. Kaikkia niitä yhdistää käsite “cluster art”. Loikka tuntemattomaan Cluster art ja sen käsitteistö oli alkujaan, manifestia kirjoittaessani, läheisesti lapsille tarkoitettua ja sitä kautta avautuvaa ja avattavaa maailmaa rinnan oman geneettisen perimämme kautta. Tätä aineistoa miljoonas kävijä edusti useallakin suunnalla joiden teemana oli lapsille kohdistettu useiden elementtien luonteva yhdistely osana leikkiä. Join Pinterest ja “Cluster art lesson ideas” oli nytkin mukana siinä missä aikuisille suunnattu “Carrer Clusters” Washingtonin osavaltiossa CTE:n sivuilla. Nämä käsitteet ovat tuttuja jo lähes vuosikymmenen ajalta: Art, technology, brodcasting ja journalism, performing arts, printing techinology, telecommunications, visual arts, video tai web producer, film maker, graphic designer, television studio producer, stage designer, publisher, radio brodcaster, fashion, interior designer, home, textile, costumer coordiantor, -manager, -designer jne. Taide, teknologia ja kommunikaatio ovat yhdistävä elementti ja yhtenen käsite kaikille Career Clusters vierailleni ja miljoonas vierailu sivullani vei aikaa runsaasti ja tuttavuus on ollut päivittäistä. Hong Kong, Kiina ja Intia Samaan aikaan kun Kotkasta ja Turusta vieraillaan sivullani siellä on myös Hong Kong ja sen Transasian Centre. Samalla sivulla voi käydä rovaniemeläinen pienyrittäjä, kukkakauppias ja Kwai Chung alueen ja kadun suurimman logistiikkakeskuksen operaattorit. Molemmat kohtaavat toisensa samaan aikaan ja tietämättään sekä toimittavat tuotteen, joka on kotisivultani. Matka on pitkä ja turha, kopiot ovat aina kopioita. Tilaaja ei tiedä alkuperäistä tuottajaa ja koko cluster art -synnyn historiaa. Tässä suolaiset eivät suojele omaa maataan ja sen globaaliksi vaihtuvia Art ja Cluster innovaatioitaan. Suomi on maa jossa innovaatio on pragmaattinen käden taito, teknologia, maataloudessa syötäväksi kelpaava. Pohjois-Intiasta vieraillut IT Cluster Art Gallery kuvaaja on ko. hetkellä, maalikuun viimeisenä päivänä, kuvausmatkalla Karachin suunnalla. Myöhemmin nettiin tulevat kuvat ovat Vietnamista, Thaimaasta, Pakistanista. Bangkok on liki päivittäinen osoite kotisivullani. Intian ja Pakistanin raja kiinnostavat cluster art kuvaajaa. Cluster art Glass kuvaa taidelasia ja Kiinaa, Shanghain valtavaa luovan teollisuuden muotoilua ja sen monumentaalisia tuloksia. Sen rinnalla löytyy toinenkin sivuni avaaja kuvaten Cluset Art globaalin näyttelyn satoa Kiinassa. Mukana on kaikkea mahdollista aktiviteettia, myös liikuntaa ja tanssia, pääsääntöisesti lapsiin ja nuoriin liittyvää ohjelmaa. Se tuo mieleen olympialaisten juhlamenot. Aasia menee nyt menojaan myös Cluster art käsitteen käyttäjänä. Kieli ja taide ei vastaa läntistä kontekstia ja ymmärrämme väärin toisiamme. Sivuistani on avattu uusimmat kuvat koskien käsitettä Finnish Design and Cluster art. Niitä on mukana satamäärin. Cluster Art Gallery indonesiassa menettelee samoin. Cluster Art Exibition on näyttävin kello 18.02. 36 vieraistani. Sen rinnalla esiintyy myös samaan aikaan sivullani San Franciscon “Small cluster art exibition.” Toinen muistuttaa olympialaisia, toinen kyläkilpailuja. Juuri tämä on se ero, jossa itä ja Kiina sekä Shanghai eroaa nyt San Franciscosta lännessä. Se että molemmat yhdistävät käsitteen cluster art, sen filosofian, sekä paradigmaiset muuttujat, sen tuotteet ja teorian, manifestin, hybridiyhteiskunnan sekä yhdistävät sen Suomeen, ei ole mitenkään outoa, päinvastoin. Se on puolimatkassa molempia, idän ja lännen rajamaakunta ja kulttuuri, molempien osapuolten ymmärrettävissä. Reaaliaikaiset prosessit tapahtuvat molempia kulttuureja yhdistäen oikea-aikaisesti ottaen huomioon myös maapallon kiertosuunta. Teesi, antiteesi, synteesi Reaaliaikaisesta taloudesta on kirjoitettu paljon. Sen sijaan vähemmän sosiaalisen median strategiasta ja taloudesta osana luovuutta ja kykyämme ideoida sekä siirtää tietoa verkostoissa ja etenkin klustereiden sisällä. Suomalaisen innovaatiopolitiikan yhteydessä on käyty keskustelua enemmän käsitteen “tiede ja teknologia” kontekstissa kuin hakien globaalille yleisölle yhteisiä kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä. Virtuaalinen yhteisö ja sosiaalinen media, sen talous ja strategia, lisäsivät mukaan Cluster art -tulkinnan. Globaalilla tasolla, poikkileikkauksena täsmälleen samaan aikaan tapahtumia tulkiten, symboli ja merkitysjärjestelmät alkavat globaalisti vaihtua ja muutoksen suunta on opitun käyttäytymisen ja merkityksiä luovan institutionaalisen rakenteen mukainen. Nämä pitävä sisällään kaikki elämäalueet, taiteen, tieteen, uskonnon, muodin, opetuksen, mutta myös teknologian ja kommunikaation. Cluster art on myös globaalina poikkileikkausanalyysinä voimakasta vuorovaikutusta ja vaihdantaa, symboli- ja merkitysjärjestelmiä, performatiivista kulttuurien toimintaa, ihmisen tekoja innovatiivisina lopputuloksina. Merkitystä luovat symboliset taiteet ohjaavat pääsääntöisesti prosessia ja hierarkiset suhteet ohjaavat opittua käytäntöä sekä vakiinnuttavat järjestelmää. Tässä etenkin Yhdysvalloissa tyypillistä on korostaa käsitteitä Cereer Clusters ja Cluster Art. Ne ovat teknologiaa, kommunikaatiota, mutta myös käsitteitä business, management, administration, governement, public administration, education, training ja finance. Etenkin luonnonvarojen yhteydessä tavataan runsaasti 1990-luvun alussa juurrutettua agropolis -strategiasta kehitettyä käsitteistöä koskien maataloutta ja elintarvikkeita, luonnonvaroja sekä ekologista kestävyyttä. Uusina elementteinä mukaan on tullut sellaisia käsitteitä kuin performing arts, journalism ja telekommunikaation eri muodot. Ekologinen clusteri (Ecological cluster) mainitaan sekin. Tutkimuksessa lännessä käytetään edelleen perinteisiä diskurssianalyyttisiä ja semioottisia vuorovaikutuskonteksteja sekä lajityypille vakiintuneita menetelmiä varioimalla ja yhdistämällä jo aiemmin tehtyä, jossa yksilöt, ryhmät ja yhteisöt kuuluvat vielä ikään kuin järkeenkäypiin yhteiskunnallisiin taustoihin tai toimintaehtoihin myös virtuaaliprosessin reaaliaikaisissa tulkinnoissa. Usein kyseessä ovat lähteiden hankinnat ja kulttuurihistoriallinen ristivalottaminen, jossa mukana on myös antropologiaa. Takavuosista antropologia on hieman menettänyt asemiaan. Idässä tutkimisalue, cluster art, ei ole määritellyt itseään ulos tehtävästä ja prosessi kumpuaa taiteellisesta tekijyydestä, jossa innovatiivinen taide ei toki tutki itseään. Jos jotain tutkitaan, se on maailman tutkimusta ja sen rakentamista taiteen välinein. Idän ja lännen välinen ero on merkittävä. Jokaisessa uudessa innovaatioaallon vaiheessa tutkimuksen perusolemus määritetään uudelleen ja vältetään paradimaisten vaiheiden yhtämittainen “valuvirhe” ja sen korjaaminen. Tässä itä on länttä symbolirakenteineen edistyksellisempi osaajana. Se mikä lännessä on ikään kuin taiteen antama lisäys perinteiseen tieteen kontekstiin tai sen fragmentteihin, sen usein formaalisiin rakenteisiin, on idässä muuttunut pääsäännöksi ja johtavaksi teemaksi cluster art käsitteen kontekstissa. Se ei testaa muita eikä täydennä muiden tutkimustiedon laajempaa valikoimaa vaan on suunta, jossa kontekstualisointi lopulta tapahtuu latinan “contex-käsitteen” merkityksessä yhdistää, yhteyttää tai kutoa yhteen osaksi suurempaa kokonaisuutta, synteesiä. Tämä yhteen kutominen, synteesi, on idälle tyypillinen erityispiirre. Sillä ei tarkoiteta kuitenkaan läntistä tapaa hakea teesin ja antiteesin kautta synteesiä vaan pikemminkin hahmottaa käsiteltävät asiat ja tapahtumat, prosessit, mahdollisesti irrallisesta ja suvuttomasta, historiattomasta kohteesta kooten samalla verkostoja, uusia käsitepareja ja ilmiöiden kausaalisuhteita. Tässä se lähenee ranskalaista Claude Levi-Straussin mytologiota kirjasarjana, jossa kokonaisuus on yksilötason vaihteluista riippumatonta. Käsite strukturalismista on kuitenkin sellaisenaan virheellinen. Idässä käsite cluster art lähestyy kuitenkin strukturalismia ja hakee universaalia ajatusmallia, mentaalisia rakenteita ja on luonteeltaan myös ymmärrettävissä osana länsimaisen tieteen pitkää linjaa Platonista Immanuel Kantiin. Useimmissa cluster art rakenteissa visuaalisen taiteen ohelle käytetään runsaasti musiikin tuomaa metaforaa ja kuvaus tapahtuu melodioiden kautta. Näin cluster art kulttuurina ei ole kakofoniaa vaan lähellä antropologian strukturalismin ideoita. Kaiken toimintamme tulkita yhteisen nimittäjän kautta, oli kyseessä fysiikka tai biotieteet, ihmistieteet tai sitten alkuasukkaat ja korkeakulttuurit, on lähempänä idän kuin lännen cluster art kontekstia. Intiassa tämä näyttäisi hakevan suuntaa, joka on lähempänä saksalaista cluster art ohjelmaa ja sen ymmärtäminen on mahdollista etenkin aikajanojen ja dialogian kautta kuin lainaten ranskalaista strukturalismia. Osa poikkileikkausaineiston materiaalista on vielä 2000-luvun alun aineistojen tulkinnan niitä klustereita, joita luonnehti harrastelijamaisuus ja verkostopalveluiden käyttö tässä ja nyt toimintana. Kuvaviestejä suositaan muuta viestintää enemmän ja ne ovat hetken kokemuksen välittämistä etenkin lähiyhteisöissä ja myös suomalaisten käyttämänä. Viestintä Suomen suuntaa sujuu mutkatta. Kuvien rinnalla plagioidaan laajoja tekstejä ja mukana on sosiaalisen median juhlia, matkoja ja tyypillisiä harraste-elämyksiä mutta myös ammattimaisempaa yritystoimintaa ja kolutusta. Laatua korostetaan ja se poikkeaa läntisestä esitystavasta. Lasten osuus on Suomessa vähäisempi kuin globaalissa ympäristössä. Cluster art palvelun käyttö on hetken humion hakemista ja leikkiä, kuvien jakamista, jossa on mukana vain vähän lisäkimmoketta taiteelliselle tai tieteelliselle työskentelylle. Syntyy vaikutelma oman ja yhteisön välisestä ristiriidasta ja välien selvittelystä uuden modernin yhtiskunnan välimaastossa. Kohtaaminen nykyteknologian ja taiteen sekä perinteisen välillä tapahtuu pienten yksityiskohtien kautta, pelkistyksinä ja hakien etäisyyttä eläen asioiden liepeillä perinteisen flaneeraajan tai pelurin tapaan oman aikamme modernina nomadina tai turistina. Tässä yhteydessä lainataan usein julkisuani “Ecological Cluster” ja kirja “Social media - Economy and Strategy” on yhdistetty hybridin tavoin uuden paradigmaisen maailmakuvan tulkintaan. Miljoona, miljoona, miljoona ruusua Kotisivujen blaggaajia kiinnostavat laskurit. Etenkin suomalaiset ovat numeroita rakastavaa kansaa. Kun kirjoitat tekstiä, lisää sinne joukkoon aina kuinka suuren kalan onnistuit narraamaan Tenolla, miten paljon marjoja poimit lakkasuolta ja millaisia määriä euroja matkallasi kulutit, mikä kilohinta luonnontaloudellesi tuli pakastimesta hirvenlihaa hakiessasi maaliskuussa kahden sähkökatkon jäljiltä. Sekin kiinnostaa mihin aikaan olit perillä ja paljonko sinulla on ylipainoa, pituutta ja mikä on kengännumero. Profiilissa niillä numeroilla pääsee jo pitkälle. Älykkyysosamäärää ei pidä kertoa. Mentaaliälykäs voi jo ollakin. Ei mensan tavalla laskien vaan pikemminkin persoonallisuutta ja sosiaalisuutta mitaten. Mitä lähempänä keskivertokansalaista olet, sitä korkeammat pisteet saat. Tasapäistävä kulttuuri ei päästä ketään kukkoilemaan. Kulttuurit rakentuvat siten, että niissä menestyvät parhaiten juuri kaiken tasapäistävät voimat. Eroosio kuluttaa särmät kovimmastakin kivestä ja tasoittaa massiiviset vuorijonotkin tasangoiksi. Vesi kuljettaa ja sedimentoi, samoissa oloissa päädytään aina täsmälleen samanlaisiin energiaa säätäviin rakenteisiin. Kiven kierroissa säästetään painovoiman työtä, biologisessa suksessiossa auringon energiaa, ihmisen yhdyskunnissa liikkumista. Tieteen paradigmaiset muutokset Kvantitatiivinen ja välineellinen tiede on oikeaa tiedettä ja laboratorioissa mitattu uskottavaa, kuulee usein sanottavan. Läntisen tieteen historia vie Lordien ja yläluokan harrastukseen Britanniassa. Ei toki pelkästään Platonin ja Immanuel Kantin aikoihin. Vauhtia saatiin tiedeakatemioihin suurten löytöretkien yhteydessä ja kerättäessä aarteita ympäri maailmaa. Niitä tuli tutkia tiedeakatemioissa. Tiede alkoi pirstaloitua ja sen säilyttäjä eriytyä toisistaan. Filosofiasta irtautui erikoistieteitä. Nykyisin tiedon tulva on valtava ja kokonaisuuden hallinta hankalaa. Poikkitieteisyys tai monitieteisyys tuo kuitenkin yllättävimmät uudet löydökset pirstaleisen tieteen rajamailta. Cluster Art käynnistyi tämän ongelman tutkintaan ja ymmärtämiseen rinnan sosiaalisen median ja internetin synnyn aikoihin 1990-luvulla. Se sai tukea tuon ajan jo kehittyneestä tiedepuistomaailmasta (science park) ja teknologiakeskuksista sekä niiden organisaatioilta (IASP, AURP) Kirjastossakin käyden on hyvä kertoa, miltä sivulta ja kenen kirjoittamana olet jutun plagioinut. Jos näitä lainauksia on riittävä määrä, teksti muuttuu plagioinnista tieteeksi. Nykyisin alkuperäistä kirjoittajaa on vaikea jäljittää ja matkalla tapahtuu muutoksia. Käytetään sitä tietoa, joka on helpoimmin saatavilla. Syntyy muuttuvaa ja likimääräistä totuutta. Se alkaa muistuttaa matkalla muuttuvaa juorua. Juorut puhuvat harvoin ihmisten hyveistä. Näin ikävät uutiset ja tiedot leviävät, läpäisevät, diffuntoituvat, positiivisia vikkelämmin kulttuurien suodattimet. Käsitetä diffuusio käytetään etenkin innovaation leviämisessä, innovaation diffuusiossa. Se liittyy dynaamiseen maantieteen vanhaan teoriaan ja lukuisiin malleihin. Nykyisin GIS (Geographical Information System) on muuttanut sen liki täydellisesti siinä missä reaaliaikaiset prosessit aluetieteiden ja myös aikatieteiden kontekstuaalisessa käsitteistössä. Kun koko maailmankuva alkaa muuttua puhutaan paradigmaisesta muutoksesta erona vaikka pienemmille muutoksille, jossa tieteen mallit ja teoriat muuttuvat. Suurin muutos tuli omana aikanamme, olkoonkin että tieteiden välistä rajanveroa käytiin rajunakin polemiikkina jo 1950- ja 1960-luvuilla. Reaaliaikainen tieto läpäisi suodattimet kuin valonsäde ja sen estäminen kävi mahdottomaksi. Kulttuurit alkoivat muuttua. Niiden muutoksen seurantaa tulkittiin erikoistieteiden kautta ja kokonaisnäkemys jäi tekemättä Käynnistäessäni omaa sosiaalisen median elämääni ja tutkimusta tein sen tieteen ehdoilla jo alusta ja seurasin miljoonia 2000-luvun alun bloggaajia ja heidän omituista virtuaalielämää jakaen tekstejään maailman turuille, ilmaiseksi hyvin altruistiseen tapaan Wikipediaa muistuttaen. Juuri nurinpäin verrattuna vanhan ajan lehtien kolumnisteihin ja pakinanikkareihin, ilkeilijöihin ja ammattikiusaajiin, jotka kertoivat sen olevan mukamas satiiria, sarkasmia tai ironiaa. Tutkimuksessa, siis kvantitatiivisen tieteen teossa, näitä bloggaajia kutsutaan havainnoiksi ja heidän käyttäytymistään mittaavia ilmiöitä nimitetään muuttujiksi. Jos näitä muuttujia on paljon, vaikkapa satoja, niitä voi tulkita sellaisilla matemaattisilla menetelmillä, joita kutsutaan monimuuttujamenetelmiksi. Menetelmistä tutkijan ei tarvitse ymmärtää matematiikkana juurikaan mitään. Tietokone tekee työn ja nykyisin jopa kirjoittaa tulokset, analysoi valmiiksi. Tämä häiritsee tulkinnan syventämistä ja menetelmien kehittämistä. Takavuosina oli toisin. Oli tunnettava myös matemaattiset lausekkeet ja funktiot, ymmärrettävä mutkikas geometria. Laitteiden myötä ihminen on muuttunut olennoksi jota voidaan huijata ja viedä kölin alta kuten hallitusta kehysriihessä. Ulkopuoliset asiantuntijat ja oman asiansa ajajat eivät piittaa kokonaisuudesta. Konsulteille annetut tehtävät on ikään kuin ajattelun ulkoistamista organisaatioiden ja instituutioiden ulkopuolelle. Ihmiset ovat kuin DNA -molekyylejä valkuaisaineketjussa Etenkin fysiikassa, hiukkastieteissä ja biologian genetiikassa suuria havaintojoukkoja ja niiden käyttäytymistä voi yhdistellä ja syntyy matematiikkaa, joka on usein myös geometriaa. Menetelmät muistuttavat miljoonien valkuaisainemolekyylien järjestäytymistä DNA ketjuksi välillä hajoten ja rakentuen sitten taas välittäjämolekyylien avustamana uudeksi rihmaksi tai ryhmäksi, ryppääksi, klusteriksi. Kun on saatu vain uutta ärsykettä tai informaatiota. Mieluiten oikeaa ja ilman viruksia. Tämä oli lyhyesti metodinen lähtökohta työlleni ja myös elämänkokemukselleni tutkijana ihmistieteiden rinnalla Näkymät tietokoneruudulla voivat muistuttaa moniulotteista maailmaa, ikään kuin universumin tähtisumuna, ja tulkinta tapahtuu yhdistellen niin havaintoja kuin muuttujia uusiksi ryppäiksi, klustereiksi. Ja kaikki tämä tapahtuu reaaliaikaisesti ja vielä eri puolilla maailmaa, jolloin tutkijan on oltava valveilla vuorokaudet ympäri. Ellei työtä tehdä kolmivuorotyössä, johon Suomessa on harvoin varaa. Lisäksi poikkitieteistä asiatuntemusta on vähän. Harva lähtee niin työläälle tielle, jossa joutuisi suorittamaan perustutkinnot sekä luonnontieteissä että ihmistiessä sekä väittelemään kahdessa hyvin erilaisessa konventiossa. Ilman tätä paradigmaisen kontekstuaalisen ilmiön ymmärtäminen on kuitenkin ja metodisesti mahdotonta. Oma urani näiden ryppäiden tulkitsijana alkoi jo 1970-luvun alussa ja sen jälkeen ovat niin koneet kuin niiden tulkittavana olevat haasteet moninkertaistuneet. Samalla mukaan on tullut poikkiteistä työtä, ja sellaista visiointia, joka oli vielä 1970-luvulla vaikeasti uskottava, ja joka on nyt tänään todellista ja totta. Tuon ajan hitaista, talon kokoisista laskukoneista, on tullut tietoa tallentavina kämmeneen mahtuvia kiusankappaleita. Samalla maailmasta on tullut mutkikkaampi hallittava ja ajaton sekä paikaton maailma teettää ongelmia yhteiskunnan poliittisella huipulla. Puhutaan valuvirheistä kun tulisi puhua kontekstuaalisista vääristä valinnoista ja paradigman muutoksesta. Käytän itse hybridiyhteiskunnan käsitettä tästä puoliväliasetelmassa toimivasta päätöksenteosta, jossa päättäjä ei tiedä mistä on päättänyt. Politiikka palaamassa tieteeseen Moni matematiikan ja fysiikan ihmeet ihmistieteissä oivaltava innovaattori ei ole kiinnostunut poliittisesta vallankäytöstä lainkaan. Hän käyttää valtaa joka tapauksessa enemmän suoraan tietokoneensa ääressä istuen. Tai näin hän ainakin kuvittelee, kunnes yhteiskunta alkaa taantua 1970-luvulle, ja tutkijaa ohjaa jälleen poliitikko tekemään selvityksiä ja komiteamietintöjä. Talouden lamaa seuraa taantuma ja tätä turhautuminen, frustraatio. Tämä ilmiö on vaarallinen ja muistuttaa 1930-luvun ajoista maailmassa, jossa ruokittavia suita on liki kolminkertainen määrä. Useimmilla bloggaajilla on kotisivunsa yhteydessä ilmainen laskuri. Siitä he näkevät kuinka paljon kävijöitä heillä on sivuillaan viikossa tai päivässä tai vuoden aikana ja mukana on myös muita tunnuslukuja. Moni käyttää näitä tunnuslukuja ammattitaitoisesti ja on amatööritutkijoita. Heitä on helppo seurata. Sivujen selaajat tulevat tutuiksi siinä missä havainnot siitä, miksi sivuilla on käyty ja kuinka kauan siellä on viihdytty, onko kävijä miltä mantereelta ja viihtyykö hän ehkä sivustolla muutenkin kuin kuvia pikimmiten selaten koskaan sinne enää edes vahingossa uudelleen eksyen. Se että tutkijasta itsestään tulee merkittävä osa valkuaisainesynteesin rakentelussa edellyttää sen sääntöjen oivaltamista. Moni osaa jo alkeet. Ammattilaisia on vähän. Kokonaan uutta luovia innovaattoreita yksi tuhannesta, ei aina sitäkään. Heidän löytäminen oli ensimmäinen tehtävä. Koko prosessi seuraa myöhemmin tietyssä järjestyksessä heidän valitsemia ratkaisuja. Kun ne on oppinut voi aloittaa sen nopeuttamisen, toimia ikään kuin katalysaattorina globaalissa ilmiössä. Katalyytti kiihdyttää toimintaa kemiallisissa prosesseissa. Katalysaattori operoi innovaatioreiden suuntaan. Cluster art katalyyttinä ja tutkimuskenttänä Oma blogini löytyy käsitteen cluster art (www.clusterart.org) alta ja se tunnetaan maailmalla muustakin kuin nimestäni. Käsitteenä Cluster art syntyi jo ennen sosiaalista mediaa ja se kertoi taiteesta, jossa mediataidekin on lähempänä kuin vaikkapa öljyvärityöt tai kameran käyttö kännykkään lisättynä työvälineenä. Kun on itse joskus luonut tuon käsitteen, kirjoittanut kirjana sen manifestin, ja sitä kehitellyt yhdessä windowsin kehittymisen rinnalla, esittelen sen samoin kuin useimmat taiteilijat omansa. Senkin uhalla, että vaikutelma saattaa olla omahyväinen. Näistä omahyväisistä taiteilijoista, egoisteista tai narsisteista, tunnetuin on ehkä Salvador Dali. Kun häneltä kysyttiin, mitä hänen työnsä tarkoittavat, mitä on surrealismi, hän sanoi vaatimattomasti surrealismin tarkoittavan häntä itseään. Näin siitäkin huolimatta, että hän ei ollut toki surrealismin isä, sen keksijä tai alan teoreetikko, filosofi ja katalysaattori. Hänen elämänsä vain oli surrealistista. Hän uhrasi elämänsä tuolle käsitteelle ja onnistui siinä täydellisesti. Salvador Dali oli sama asia kuin surrealismi, omasta mielestään. Hän antoi sille kasvonsa ja vähän muutakin. Kun kirjoitin kirjan klusteritaiteesta manifestina, varoin sen teesien yhteydessä sitomasta sitä mihinkään jo olevaan, vallitsevaan. Koko ajan muuttuva ja innovatiivinen, klustereita rakentava, ei voi olla universaalina käsitteenä johonkin jo koettuun ja määriteltyyn sidottua elämää tai kokemusta. Jos niin olisin tehnyt, ilmiö olisi yhtä kehno kuin Dalin elämä, narsistinen luomus ja freudilaista filosofiaa unenomaisesti öljyväreillä jäljentävä henkilö. Oletin tuolloin, että elämme vaihetta, jossa sosiaalinen media ja sen lukuisat ilmiöt ovat muuttamassa yhdessä Einsteinin aiemmin kehittämän teorian tapaan koko paradigmaisen maailmankuvamme. Samalla fysiikka oli lähenemässä biologiaa. Tällöin paradigmaisella tarkoitetaan muutosta, joka ei koske vain teoriaa tai mallia, vaan näiden koko maailmankuvaamme muuttavaa tiedeuskovaisten elämää. Megafonilla annetut “hiljaiset” signaalit Jo aiemmin olivat pyyhkiytyneet pois sellaiset ismit kuten sosialismi, kapitalismi, liberalismi ja vaikkapa korporativismi. Maailma oli joutunut ratkomaan ongelmia, jotka olivat tarkoitettuja 10 000 miljoonalle ihmiselle eikä vain noin vuosisata sitten eläneelle 1000 miljoonan ihmisen populaatiolle. Kun euron kriisin yhteydessä puhuttiin “valuvirheestä” tämä valuvirhe koski nyt koko maailmankuvaamme, ei vain yhden valuutan syntyyn liittynyttä poliittista ongelmaa. Poliitikot näkevät ongelmat omahyväisesti, kuten tiedemiehetkin. Omaan työhönsä liittyvinä ja turhamaisen ihmisen narsistisina kokemuksina. Samalla mahdollisuutemme elää muuttuvassa organisaatioiden ja uusien innovaatioiden maailmassa, innovaatiopolitiikassa, ei mahdollista sellaista elämää, jossa luonnonvaroja kulutetaan koko ajan kiihtyvällä vauhdilla tavoitteena läntisen elintason kasvun mallin elintasokilpailu ilman rajoja tai ympäristöuhkien lopullista vaaraa ilmastomuutoksen ja kasvihuoneilmiöiden tapaan. Kyse on puhtaasti luonnontieteellisestä mahdottomuudesta sikäli kun olemme tiedeuskovaisia. Kotisivuni avaa nykyisin valikoitunut lukijajoukko ja heitä on vuoden aikana seikkailemassa sivustollani “havaintoina” liki sama määrä kuin työnantajani MTT:n sivustoilla kävijöitä oli omana havaintonani parin vuoden takaa ja myös MTT:n ilmoittamana. MTT oli tuolloin lähes tuhat ihmistä työllistävä tutkimuslaitos. Tuo määrä on oman kokemukseni mukaan tutkimuslaitokselle aivan hyvä määrä ja syntyy pääosin talon sisäisestä liikenteestä. Vastaavaan pääsee parhaimmillaan suurimmat ministeriömme. Eivät toki niistäkään kaikki. Ja sielläkin tuo sähköinen kiinnostus syntyy hallinnollisena liikkeenä. Se mikä ihmisiä eniten kiinnostaa on viihde ja vaikkapa pelit ja seksi. Jos haluaisin sivuilleni suuria kävijämääriä, tiedän varmaan kuinka toimia. Olen niitä kokeillut ja saanut aikaan nopeita portaittaisia hyppäyksiä. Tällaisia hyppäyksiä haetaan vaikkapa silloin, kun vertailuaineistoksi vaaditaan hieman suurempaa viihteestä kiinnostunutta kuluttajajoukkoa. Tervetuloa miljoonas vieras vuonna 2013 Kuluvan vuoden miljoonas kävijä tuli sivulleni viimeinen päivä maalikuuta kello 18.02.36 Forssan aikaa. Kiinnostuin tuosta numerosarjasta laskurissani ja päätin ottaa selvää, kuka ja mistä on tämä miljoonas kävijä, miksi hän tuli sivulleni sinä iltana, juuri ennen aprillipäiväämme. Oikeammin otin käyttöön nopean poikkileikkaustutkimuksen reaaliaikaisena prosessin tutkimuksena. Sen tekeminen sujuu nopeasti ja vie aikaa vain muutaman hetken. Sitä voi kutsua vaikkapa globaalin maailman diagnoosiksi yhden hetken läpivalaisuna. Tulos on luotettava 99 %:n varmuudella. Tuolla samalla kellonlyömällä kotisivullani oli vierailemassa yhden miljoonannen vieraan ohella useitakin vieraita, mutta ei juurikaan robotteja. Robotteja varten on rakennettu ihan omaa käytäntöä ja vieraina ne ovat erityisen merkittäviä. Robotit käsittelevät valtavia lukusarjoja ja tekstejä, kuvia, mitä tahansa digimaailman tuotetta. Oleellista on, että juuri ne ovat nyt muokkaamassa maailmaamme ja ovat osoittamassa mihin suuntaan taloudelliset ja sosiaaliset rattaat pyörivät. Robotit luovat megatrendejämme, emme niinkään me, vaikka sitä meille ehkä uskotellaankin. Näin aiemmin blogiini kirjoittamani signaalit, hiljaiset tai vähemmän hiljaiset, ovat pääsääntöisesti muualta kuin ihmisen sosiaalisten rakenteiden, saati psykososiaalisen elämän, tuotetta. Sitä voisi kutsua ikään kuin suden vainuksi, joka on muuta kuin takavuosien kyky aistia saaliseläimen tuoksu tai naaraan kutsu pedon sieraimissa ja aivojen käsittelemänä. Tällä vainulla ei ole enää merkitystä. Robotit huijaavat vainunsa varassa kulkevia ihmismassoja niin halutessaan. Aurinko laskee länteen, San Fernandon suuntaan Kaliforniassa Niinpä jätän robotit väliin ja poimin vain ne tapaukset, jotka ovat ihmiskasvoisempia ja puhuttelevampia. Sellaisia kotisivullani oli tuona hetkenä ja samaan aikaan kaksikin tapausta Kaliforniasta, San Franciscon kupeesta San Josen kaupungista. Moni on siellä käynyt ja niin minäkin. Maantieteilijänä, kulttuuri- ja luonnonmaantieteilijä, kaupunkimaantieteilijänä, sosiaali- tai talousmaantieteilijänä katson kaupunkia eri silmin kuin maantiedettä vähemmän ammatikseen harrastaneet. Kun tätä työtä on jatkunut liki puoli vuosisataa, sen merkitystä ei enää voi itse tajuta. Oleellista on, että teen pienistä yksityiskohdista, niitä yhdistellen, yleistyksiä, synteesejä. Tiedän, että läheisessä San Franciscon lahdessa uiskentelee haita ja että kaupungin ylpeys on San Jose Shark hailiauma, pelaten lätkää. Heidän kotiareenansa on minulle tuttu paikka. Vieraani ei tule kuitenkaan hailaumasta. Hän oli saapunut kotisivulleni San Fernandon kadun varrelta läheltä San Pedroskadun risteystä. Tunnen tuon risteyksen ja muistan hyvin kuinka siinä on mediatalo ja myös Los Angeles Timesin toimitus. Lisäksi alueella on paljon uutta teknologiaa ja alan suuria yrityksiä. San Jose on lähes miljoonan asukkaan tieteen ja teknologian piilaakso. Se on osa valtaisaa San Franciscon lahden ympäristön metropolialuetta. Siellä on mm. San Josen tekniikan työvoimaa kouluttava osavaltioyliopisto, tekniikan ja innovaatioiden museo ja erikoinen Wincheaster Mystery House. Turistit käyvät yleensä vain siellä. Noin kolmannes San Josen asujaimistosta tulee Aasista. Etenkin uuden kaupungin ja kansainvälisen elantokentän läheisyys on komeaa ja vaurasta aluetta, metropolin sydäntä. Vanha kaupunki on verraten pieni suhteutettuna suureen ja mittavaan moderniin, väljästi rakennettuun moottoriteiden ja teollisuuspuistojen, huipputekniikan keskusten ja asuinalueitten yhteiseen nauhaan. San Jose oli alunalkujaan osavaltion pääkaupunki ja sen alkuperäisväestö, Ohlonet, viljelivät tulevassa maatalouskeskuksessa välimereisen ilmaston kasvejaan. Olen liikkunut alueella sekä “agropoliittana”, Agropolis strategian isänä, että AURP:n, tiedepuistojen maailmanorganisaation lähettiläänä. Tietokoneet, ohjelmistot ja internet ovat tämän kaupungin suurta osaamista ja syy siihen, miksi sivustoni siellä kiinnostavat käytännössä joka päivä. Olen osa tätä yhteisöä, tahdoin tai en, julkaisujeni kautta. Mikä kiinnosti juuri tuolloin? Sivu joka, oli juuri tuolla hetkellä auki, kuvasi monografioitteni luetteloa ja siellä julkaisua numero 86. Toki siitä siirryttiin pian seuraavaan ja pysähdyttiin julkaisuun 88. Se avautuu googlaten ja on nimeltään “Social media - Economy and Strategy”. Mutta tuo juuri ko. hetkellä, miljoonas jäljitettävä, oli kirja “Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma. Social media paradigm, 362 -sivuinen ja kuvitettu kirja vuodelta 2010. Kun seuraan, mitä muuta ko. vieras sivustollani luki, ei ole epäilystä, etteikö kyseessä ollut toimittaja, joka haki tekstiä sosiaalisen median juttuunsa, ja sai kirjan käsiinsä googalten hakusanoilla “social, media, economy, strategi” tai jotain vastaavaa. Kun Google hakukoneena avaa kirjasta yli puolet, mukana kaikki englanninkieliset yhteenvedot, toimittajan lyhyt teksti syntyy hetkessä. Oikeammin näin ei tapahtunut. Lähes 97 % sivulleni tulevista käyttävät suoraan sen nimeä “cluster art” ja satunnaiset hakusanojen kautta sivustolle eksyvät ovat harvinaisia. Niin tässäkin tapauksessa. Sivustolleni tultiin suoraan sen nimellä ja se tunnettiin hyvin. Hakusanoja ei käytetty ja halutut teokset avattiin välittömästi tuhansien julkaisujen ja lähes sadan kirjan joukosta. Ko. julkaisu on ollut jo lähes kaksi vuota yhtäjaksoisesti kärjessä yli tuhannen miljoonan, siis miljardin, havainnon joukossa googlattaessa käsitteillä social, media, economy tai strategy. Samoin viisi muuta aiheeseen liittyvää kirjaani ovat päivittäin avattuja ja luettuja teoksia tuhansien alan ammattilaisten joukossa. Tällaisia ammattilaisia löytyy Kaliforniasta, sen piilaaksoista ja etenkin San Josen tiedekeskusten, yliopiston ja lentokentän liepeiltä. Kotisivuani “Cluster art” ei liitetä nimeeni vaan tieteenalan konventioon ja rakenteeseen, jonka rinnalla Nokia on kääpiö ja osa Mikrosoftia. Se, että kakki ko. sivuston tuotteet ovat omiani, myös veistokset ja maalaukset, valokuvat, kirjat ja artikkelit, kirjojen kuvituskin ja pääosin kustantaminen, olisi varmaan monelle shokki. Suomi on siinä omituinen maa. Innovaatio taas etenee verkostoissa kiitettävästi tiettyyn pisteeseen, mutta yksin tehtynä sen tiedetään tapahtuvan nopeimmin. Kirjastojen nettihait Toinen San Josen miljoonas sivustollani kello 8.02.36 paikallista aikaa vieraillut oli Mark Avenuelta, Life Science Libraryn asiakas. Häntä kiinnosti juuri tuolla kellonlyömällä kuvasivuni, taide. Aamuinen aika voi viitata myös kirjaston nettivierailijaan, mutta todennäköisesti kyseessä oli henkilö, joka on samaan aikaan yhteydessä mediataloon ja prosessi on reaaliaikainen. Hänellä oli vain sattumoisin avoinna juuri ko. kellonlyömällä kuva taidesivulta 82. Hän oli viettänyt poikkeuksellisen pitkän aikaa kuvan “Hefaistoksen kirous” kohdalla ja kaikkiaan hän oli avannut lähes sata kuvaa. Hefaistoksen kirous kuvaa naisen nimiin pantuja kirouksia maailmalla. Niitä on kaikkiaan seitsemän samassa veistoksessa. Idea veistokseen syntyi keskustelusta Bill Gatesin kanssa sekä aiemmin pohtiessani Salvador Dalin tapaa jättää unen maisemat vain muutaman mytologian tai symbolin varaan. Dalille väritkin olivat osa symboleja, toisin kuin vaikkapa Vincent van Goghille, joka maalasi vain hakien täydellistä värien maailmaa, sypressin täydellistä mustaa. Toki taustalla oli paritöiden vaatimus ja mytologia, jota tuon ajan Windowsin digikielen paritöiden logiikka lapsille tuotettuina minulta edellyttivät. Oli avattava jotain sellaista joka ei sopinut aikuisen symbolirakenteisiin ensikään ja samalla pidettävä ne myös avoinna. Neurologia on kehittynyt ohi psykologian. Genetiikka ohi taikauskon. Miehet lukeva toisin kuin naiset ja kaipaavat erilaisia välineitä hekin. Kun tuotteet ovat ilmaisia silloin ei voi edetä markkinoiden ehdoilla. Syntyi uusi talous ja sen strategia, sosiaalisen median talous ja tapa hankkia toimeentulo aiempaa vaativammalla tavalla. Innovaattorit avaavat latua, visionäärit haistelevat niiden paikkoja hangessa, muut tulevat letkana perässä. Jokaisella kulttuurilla ja kielialueella ovat omat latunsa ja tapa edetä. Innovaattorit ovat samoja. He tunnistavat toisensa. Ohlonet ja Little Saigon - Japtown Kirjaston asiakas on käynyt läpi myös kotisivuni henkilökuvauksen ja viettänyt siinä aikaa sen minkä englanninkielisen osan lukemisen voisi olettaa vievän. Lisäksi hän on selannut nopeasti koko tuotantoni, yli tuhat julkaisua, ja palannut sitten takaisin monografioihin ja viipynyt kohtuullisen kauan viimeisten kirjojen kohdalla, joista hänellekin tärkein on ollut Social Media - Economy and Strategy. On mahdollista, jopa todennäköistä, että kaksi San Josen miljoonan käynnin rajaa hakevaa tapausta liittyvät toisiinsa ja mediataloon. Se, että julkaisuani haettaisiin San Josen kokoisessa kalifornialaisessa kaupungissa täsmälleen samaan aikaan sattumoisin ja täsmälleen samaan kellonaikaan, ei ole uskottavaa. Lisäksi kävijöitä yhdisti edelliset käynnit, jotka viittasivat kaupungin suurimpiin työnantajiin Cisco Systems, IBM, eBay, Xilinx sivuille sekä aktiivisuus sosiaalisen median aasialaisiin kaupunginosiin (Little Saigon ja Japtown). Ohlonet ja Molotek viittaavat taas venäläiseen (molotek.ru) poliittiseen verkostoon ja sen environmentalistisiin taipumuksiin, jossa on mukana hieman 1970-luvun hippiajan henkeä. Edellinen on kaupungin alkuperäiskansan nimi. Claude Levi-Straussin, modernin antropologian ja strukturalismin isän mukaan kaikkea inhimillistä kulttuuria ja sen ilmiöitä yhdistää alkuasukkaista korkeakulttuureihin yhteinen nimittäjä, strukturalismin suuri idea. Takavuosina yhdenkin yliopistoihmisen saaminen liikkeelle suomalaisen julkaisun lukijaksi samassa kaupungissa, San Josessa, oli ihan hyvä saavutus. Sata lukijaa globaalisti kirjalle oli jo Nobelia hakeva haaste. Miljoona lukijaa oli jo sitten betseller listojen kärkeen menevä Mika Waltari. Yhdysvalloissa kirjoja luetaan vähän. Bestseller tarkoittaa noin 10 000 kirjan rajaa. Nykyisinhän kirjoja ahmitaan ja ne viedään käsistä. Tämä kohta oli ironiaa ja etenkin koskien tiedettä. Suomessa ymmärretään ironiaa ja satiiria mutta ei oikein sarkasmia. Venäjän presidentti Putin käytti ironiaa vastatessaan suomalaiseen sekoiluun poliisin taholta. Tiedejulkaisujen lukijoiden määrä on romahtanut. Jos sarjajulkaisu pääsee netissä muutamaan lukijaan päivässä, se on ihan hyvä saavutus. Sata lukijaa vuodessa ei ole ihan huono sekään. Sarjajulkaisuissa voi olla satoja artikkeleja vuodessa. Näin yhtä artikkelia kohden lukijoita voi olla vuodessa vähemmän kuin yksi. Laiska lukija ja kirjoittaja symbolien pommituksessa Tiedeartikkelin kirjoittajat eivät ole lukeneet Suomessa edes välttämättä itse omaa juttuaan netissä. Ja samaan aikaa netti on täynnä verkostoja, joissa kirjoitetaan ja luetaan, otetaan kantaa ja käytetään integroitua viestintää kaiken aikaan. Taide, teknologia ja kommunikaatio ovat ”careers clusters” ja osa hallintoa, koulutusta ja taloutta San Josessa ja San Franciscossa. “Cluster Art” mainitaan koko prosessin yhdistäjänä ja musiikki sekä visuaalinen taide, telekommunikaatio, “brodcasting ja performing arts“ ovat osa journalismia. Paradigmainen muutos ei tarkoita mallin tai teorian muutosta, vaan koko maailmankuvamme muutosta, jossa myös tutkimusta ja tiedettä tehdään uudessa ympäristössä, uudella kampusalueella ja uusin välinein, kokonaan uudessa kontekstissa. Välimereinen ilmasto on yhdistänyt siihen myös luonnonvarat, perinteisemmän verkoston ja agropolis strategian. Täällä se muistuttaa enemmän ranskalaista, Monpellierin Agropolista, idässä ja Latinalaisessa-Amerikassa enemmän Suomessa alun perin lanseerattua mallia. Myös käsite “Cluster Art” on saanut idässä, Shanghaissa ja Kiinassa, erilaisen kontekstin kuin ääripäässä lännessä. Enää minun tutkijana ei ole tarvis jalkauttaa itsenäni maailmalle hakiessani haastateltavaa ja lukiessani uusia murreilmaisuja saati etsiessäni verkostooni uutta työntekijää, myydessäni siellä itseäni, tehdessäni kaupunki- tai maaseutututkimusta, vaan istun koneeni äärelle ja alan operoida taatusti lihaa ja verta olevien ihmisten kanssa kampusalueella San Joseen tai Shanghain tutuilla kaduilla kulkien. Erakon elämää - innovoinnin huipulla Pohtien samalla, miksi Kansasissa joku tekee työtään aivan aution saaren oloisella ruutumaiseman pellolla avaten sivustoni siellä. GIS ei edellytä tutkijalta maantieteellistä sijaintia eikä ajalla ole merkitystä muuten kuin ihmisen omana keinona jäsentää elämäänsä ja joskus on nukuttava kun fysiologia sitä edellyttää. Aika ei sitä edellytä. Vain kehomme ja sen geenit, jotka ovat vain tietyn aikaa toimivia. Ajattelemme, näemme unemme, haistamme ja maistamme geeneillämme. Lisäännymme ja elämme tunne- ja viettielämämme niiden ohjaamina. Niillä on tietty toimintalogiikka ja kun se on ohi, me alamme sammua, kuolemme pois. Toki vastaavanlainen erakko löytyy myös Rääkkylästä ja kampusalue taas vaikkapa Jyväskylän, Turun ja Tampereen, Viikin suunnilta täsmälleen samaan aikaan 18.02.36 sivulleni saapuneina. Ei minua siinä koko ajan tarvita mukana, 24 tuntia vuorokaudessa, ellei tutkimusmenetelmät sitä edellytä. Ja sellaisiakin hetkiä oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla ja ne olivat fyysisesti ja henkisesti rasittavia. Jyväskylän polytekninen, Cafe Alvar ja Alvar Aallon museo, Rantaväylä ja Yliopiston kampusalue, Vapaudenkatu, ovat tulleet tutuiksi niille henkilöille, jotka operoivat käsitteen Cluster art ja sen verkostorakenteiden kanssa. Samoin Turun yliopisto ja sen teknologiakeskukset tai Tampereen yliopisto ja Hermia Hervannassa. Kello 18.02.36 sivullani käyneet tutut tai ennestään tuntemattomat innovaatioyritysten älyköt, innovaattorit, ovat samaa perhettä keskenään, erakkoja. Nokian irtisanomiset eivät vaikuta tämän verkoston toimintalogiikkaan globaalina aivona. Viikin yliopiston kirjaston käyttäjä on liki samalla sivullakin kuin San Josen yliopiston kirjaston sivustoani selaava ja samaan aikaan nämä operoivat myös keskenään. Toinen elää vain jo illassa kun toinen on vasta päiväänsä aloittamassa ja se näkyy myös työskentelyssä. Ihminen ei ole aina samassa vireessä ja välillä on nukuttavakin. Aasian valtavat uudet innovaatiokeskukset eivät ole lännessä sellaisessa käytössä kuin kuuluisi. Eurooppa ei ole enää innovaatiorakenteiden ja uuden syntyvän vuorovaikutuskontekstin keskus. Aurinko todellakin laske länteen ja nousee idästä. Jokaisella meillä on tarve nukkua ja seuraava aamu alkaa kun Shanghaissa on jo kirjattu menneen päivän tapahtumat ja tiede etenee reaaliaikaisesti. Kun Yhdysvalloissa käydään presidentinvaaleja, idän vaa’ankieliosavaltiot ovat ratkaisseet vaalin tuloksen jo ennen kuin lännessä, Tyynen valtameren rannikolla, vaalihuoneiden ovia on edes ehditty sulkea, yhtään ääntä San Josessa laskea. Reaaliaikaisessa maailmassa valo nousee idästä. Valon synnyttäjä kun on aivan erilainen tapaus kuin siinä myöhemmin työskentelevät tutkijat tai huippuyrittäjät, innovaattorit. Plagioija länsi - tietämättään Toinen on diffuusinen jäljittelijä, plagioija, tietämättään. Diffuusinen kulttuuri on aivan muuta kuin kokonaan uutta luova ja umpihankeen latua avaava maailmamme. Tsaarin ajan Venäjän kulttuuri oli tarkoituksella plagioiva, diffuusinen, luotti muualta haettuun tietoon, ja se levisi sellaisena meille Pietarista. Aiemmin diffuusio oli levinnyt lännestä ja Tukholman kautta. Siihen ei vain kiinnitetty huomiota. Suomea kun ei ollut olemassakaan, vain idässä oleva maakunta. Vasta autonomian aikana, jolloin rajat piirrettiin miekalla, Suomi alkoi omaksu tietoisesti diffuusisen tavan oppia ja kouluttaa kansalaisinaan. Muusta rangaistiin, syntyi kiusaamiskulttuuri, lukkarin koulu ja ulkoluku, ritirampsujen tiede ja taide, unelias pysähtyneisyys. Itsenäinen innovaatiopolitiikka syntyi hyvin myöhään 1970-luvulla tai sen jälkeen. Oulun teknologiakylä Linnamaalla, yliopiston kampusalueella, käynnistyi 1970-luvun alussa yhdessä VTT:n laboratorioiden kanssa. Se oli vallankumouksellista aikaa Oulussa ymmärtää, mistä oli kysymys nuorena tohtorina ja professorina yhdyskuntasuunnittelussa. Sen siirtäminen pohjoisesta etelään saati agraariin kulttuuriin Hämeeseen, MTT:n kaltaiseen kampusalueen elämään, oli työlästä 1990-luvun lama-ajan Suomessa. Kriisi painosti uuden kulttuurin opiskeluun, osaamiskeskukset levisivät kilpailuttaen maakuntia. Häme oli hitain vaikka koko rakenne oli sieltä lähtöisin ja kirjoitettu, maailmalle levitetty. Käsitteet “art, technology, communication, business, administration, education, training” osana vanhaa agraaria kulttuuria ja jälkiteollista vaihetta myös luonnonvarojen käytössä oli tutun diffuusinen ja muistutti ikivanhaa Gemaischaft -tyyppistä ahdistavaa yhdessäolo-organisaatiota tarkan hierarkisen kontrollin alla. Kiusaamiskulttuuri esti uuden synnyn ja innovaatiot tapettiin tehokkaasti jo saivareena. Vastarinta oli vielä ankarampaa kuin Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuun, Pohjois-Savon korpimailla. Uuden paradigmaisen vaiheen sisäänajo vaati kiusaamisen sietämistä ja välillä se meni väkivallan ja aggression puolelle. Tutkimusapulaisille oli hankittava kenttätöissä ylimääräiset henkivakuutukset. Yliopiston tiloihin pääsi sisälle vain salaa ja vahtimestarin avustamana öiseen aikaan. Tietokoneet ja ympäristön kokeminen suojelukohteena oli monelle professorille ja yrittäjälle hillittömän raivon aiheuttava geneettinen koodi. Tiedepuisto ja Levin tunturihotellit saivat odottaa siten täyttä tulemistaan ylimääräisen vuosikymmenen. Oli annettava aikaa ja hoidettava ensin hallinto uutta paradigmaista vaihetta vastaavaksi. Pohjois-Karjalassa, Rääkkylässä, valo syttyy täsmälleen saman aikaan kun Kansasissa Wichitan kaupungin läheisyydessä ruudukkoteiden yhdyskunnassa, jossa River Valley ja Hunter tiet risteävät NW 120 ja NW 130 teiden kanssa. Lähimmät kaupungit ovat Augusta, Derby ja Wellington. Nimet kielivät plagioinnista, kopioinnista. Kopioija ja saareke löytää heti toisen samanlaisen maailman ääristäkin. Siellä työskentelevä innovaattori tunnistaa innovaation luonteen ja sen lähiyhteisön aiheuttamasta psykososiaalisesta ahdistuksesta. He keskustelevat siitä netissä ja lukevat artikkeliani kiusaamisesta. Samaan aikaan kun kello on Forssa 8.02.36 maalikuun viimeisenä päivänä. He ovat miljoonas lukijani tuona keväänä. Eristettyjä saarekkeita Kun Ihminen halutan eristää maaseudulla hänet karkotetaan Kansasin tai Teksasin kaltaisiin symmetristen ruutujen helvettiin. Yhdysvallat on täynnä näitä eritettyjä saarekkeita. Siellä liikkuen eksyt taatusti. Jokainen ruutu on oma saarekkeensa ja ne muodostavat luonnottomia yhdyskuntia tai yhteisöjä, joita ei ole olemassakaan. Stefan Zweigin Shakkitarina on kuvaus tästä helvetistä. Kun on elänyt siinä koko lapsuutensa, aikuiselämänsä, sitä kavahtaa. Tiede on tuottanut yhä enemmän yhä pienemmästä ja hukumme tietoon kun kaipaamme viisautta. Internet tuottaa tietoa, jossa fakta ja fiktio ovat vaikeasti erotettavissa ja virtuaalinen on todellisuutta, ei lähiyhteisö, miltä maailma näyttää, elämämme. Luonnontieteiden ja fysiikan kehitys, sovellukset, ovat jättäneet valistusajan tieteet jalkoihinsa. Maailman ruuduttajat ovat taas asialla. Valtavan yhteisen tiedon sirpaleet kaipaavat nyt synteesiä. Synteesin ymmärtäminen edellyttää poikkitieteistä tutkimusta ja reaaliaikaisesti, konkreettisesti. Samaan aikaan poikkileikkausta riippumatta siitä, missä vuorokauden ajassa kohteet liikkuvat. Ihmiset ovat tavanneet aina innovaattoreina toisiaan salaa. Niin nytkin. Sulkeutuminen luostarilaitokseen ei ole enää kuitenkaan välttämätöntä. Aika ja sen valheet, paikattomuuden maailma, omat ruutumme, eivät saa pilata havaintojemme yhdistämistä yhdeksi synteesiksi. Diffuusinen maailma pilaa hetkessä tulkinnan jos torkahdamme työssämme hetkeksikin reaaliaikaisessa tulkinnassamme. Syntyy valuvirhe jota ei voi korjata Madonnan kuvassa. Sama muotti tuottaa aina saman virheen. Totuutta haettaessa paholaisella on aina sormensa pelissä. Uuden valistusajan tiede Jokaisen tieteen kohteen mukaisesti valittu metodimme ei saa pilata kokonaan uuden paradigman valaisemista ulkopuolella perinteisen diffuusien ja plagioivan tieteemme. On seurattava, mitä löydetään ja kuinka tiedettä sovelletaan eri tieteissä samaan aikaan, reaaliaikaisesti, ympäri globaalia maailmaamme ja sen huippujen tekemänä. On itsestään selvää, ettei fysiikan painoarvo biotieteissä ja ihmistieteissä ole vähenemässä vaan koko ajan lisääntymässä. Ne eivät voi jäädä omiin saarekkeisiinsa ja hukkua sinne kuten Mr Wilson Ville Vallattoman maailmassa ja Henry Mitchellin hahmona pilaten urbaanina oman aikamme ilmiönä, ikiomalla saarielämän maantieteellään, “island univeres”, kokonaisuuden ymmärtämistä. Urbaani sanakirja kuvaa hahmoa näin “The guy WHO walks in and ruis your perfectly peaceful dump experience by busting in to the small next to you and dropping some serious heat of his own. Tämä sama “Mr Wilson” esiintyi myös suomalaisena lentopallona, siihen piirrettyinä miehen kasvoina elokuvassa, jossa oman aikamme Robinson Crusoe, Tom Hanks, haki itseään autiolla saarella seuranaan, kuinkas muuten, “Mr Wilson” ja kerronnan loppu olikin etsintää shakkiruutuja muistuttavassa amerikkalaisessa maisemassa, kansasilaisessa teitten ruudukossa. Matka saarelta toiselle oli lohduton. Myös Kansas ja Dallas metropoleina ovat mukana miljoonan lukijan reaaliaikaisessa tapahtumassa. Elokuvan sanoma, Stefan Sweigin Shakkitarina, valistuksen viisauden pohdita, oli ajallemme yhtä epätoivosta kuvausta kuin samaisen Tom Hanksin toilailut Dan Brownin Da Vinci -koodista tehdyssä poukkoilevassa Graalin maljan etsinnässä. Aikamme salaliittoteoriat ja ajallisesti toisiinsa sopimattomat ketjut, vääristellyt ajalliset totuudet, ovat kerrontaan keskittyvän media-ajan “kuninkaallinen veri” ohjaaja Ron Howardin näkemyksenä. Kun jätin kirjan “Arctic Babylon” käsikirjoituksen WSOY:n toimittajan luettavaksi, hän pani sen tuhansiksi päreiksi ja syntyi plagioitua ja kopioitua tekstiä, viihdettä viihteen päälle Bulevardin kirjailijoiden tapaan se pilaten. Myöhemmin tuo media joutui itse selvitystilaan. Helsingissä Bulevardi ja Avenue on koominen ilmiö. Bulevardit ja sen sisäkkäiset kehät muistuttavat ikään kuin faktoriratkaisujen parittomia faktoreita ja ne läpäisevät Avenuet vastaavasti parillisia faktoreita. Se, kummalla bulevardilla ( ensimmäinen vai kolmas) lähiyhteisön elämä tapahtuu on erilaista, mutta kuitenkin riittävän lähellä toisiaan ja kolmannen faktorin tulkinta usein vain täydentää ensimäistä ja etsii uusia erityspiirteitä. Sen sijaan avenue, toinen ja neljäs faktori, muistuttaa liki kääntöpuolta kertoen periferiaan vievästä avenuen elämästä. Se, miten pitkälle menetelmän kokonaisuuden tulkinta jatkuu, kuinka monta faktoria tulkintaa otetaan mukaan, on tutkijan itsenä ratkaistava. Jos hän ei tunne lainkaan aineistoaan, edustaa väärän tieteenalan konventiota, faktorit eivät avaudu. Sama koskee poikkitieteistä tai monitieteistä faktorointia. Nykyisin näkee pelkästään sepitteellisiä tulkintoja ja niiden journalistista lisäväriä, viihdettä. Kirjoitin aiheesta blogiini 7. kesäkuuta vuonna 2010 ja se kiinnosti etenkin Keski-Euroopassa ja Hollannissa (Bulevardien syntypaikka) sekä EU:n byrokratian sisällä. Se kun on hyvin faktorirakenteiden kautta syntyvä maailmakuvaltaan ja seuraa nytkin yhtenä miljoonan rajan ylittäjänä sivustoani. EU:n hallinto on eräs ahkerimmista lukijoistani siinä missä myös oma hallintomme, mutta myös luterilainen kirkkomme. Kvanttifysiikasta molekyylin ominaisuuksiin Se, mikä aiemmin oli biologiaa, onkin nyt aineen olemuksen ymmärtämisen ja nanoteknologian kautta fysiikkaa. Näin vanhat tieteet ovat tunkeutumassa alueille, jotka oli aiemmin ruudutettu kokonaan toisen tieteenalan metodeihin kuuluvaksi. Samalla menetelmät ovat tulleet monimuuttujamenetelmiä plagioiviksi ja niissä on mukana suuria havaintomääriä, usein miljoonia. Tulkitsijat vain eivät tunne niiden matematiikkaa. Selitysten kuilu ihmistieteiden ja luonnontieteiden välillä on aina ollut ikivanhan historiallisen, aikaan ja paikkaan sidotun tulkinnan vankina. Siis tieteiden, jotka ovat jo aikatieteinä ihmisen sepitteellisiä tieteitä. Näin samaan aineistoon kerätään yhtäällä uskottavaa faktaa ja toisaalla sepitteellistä historia- tai aluetiedettä. Lisäksi niiden tulkinnassa käytetään omintakeista logiikkaa. GIS osana paikkatieteitä toi fysiikan maantieteeseen ilman vastustusta ja se on osa 2000-luvun totuutta, mutta myös arjen elämäämme niin älypuhelimessa kuin automme navigaattorissa. Aluetieteissä ja kartoissa, aikatieteissä, on pysyttävä samassa fysiikassa kuin missä tahansa kvantitatiivisessa luonnontieteessä ja biologiassa samoja yhteisiä menetelmiä sovellettaessa. Ei ole aikaan tai paikkaan, historiaan, sidottua fragmenttien fysiikkaa ja biologiaa, on vain tiedettä ja sen sovelluksia, jossa kokonaisuus ja sen hahmottaminen vaati internetin kehittymistä, sosiaalista mediaa, sen taloutta ja strategiaa sekä yhteiskuntien ja alueiden fragmenttien katoamista, saarekkeiden ja regionalismin, sepitteellisten, alueiden ja rajojen häviämistä. On hyväksyttävä se miten auringon ydinenergia ja kännyköittemme toiminta perustuu sekin samaan ilmiöön. Tutkimuksemme kohde, luonto, on paljastanut jo ykseytensä jossa kaikki toki liittyy kaikkeen, mutta samalla sirpaleinen eritystietomme, tiedon määrän valtava kasvu, on lisäämässä yksityiskohtien ymmärrystä ja hukkaamme kokonaisuuden, viisauden. Tämä johtaa helposti fraasiin, jossa väitetään tiedon lisääntymisen vähentävän sen ymmärrystä. Dallasista Rioon ja Redmondista Vancoveriin ja New Yorkiin Dallasissa Texasissa kotisivuni, cluster art, avattiin aikaan, joka oli mahdollisimman sopiva sosiaalisen median harrastajilla aamukahvin tai teen nauttimiseen. Viesti tuli Midway Roudilta läheltä Simonton Roudin risteystä. Henkilö, etunimeltään Shelly, kertoi kommenttina kuinka hänelle toimitettu teksti kotisivultani oli “Grate work done!” Tarkoitettiinko siinä tekstin löytymistä vai sen sisältöä, sitä en mene arvioimaan. Oleellista on, että prosessi oli reaaliaikainen suomalaisten kanssa sekä Rion lahden ja San Josen tapahtumien kanssa, sekä niin ikään erakon elämään Kansasissa ja Rääkkylässä. Dallasissa kyseessä oli sosiaalisen median “ Horton productions meeting” ja seuraava kommentti “It is showing flag of other country” kertoi vain kuinka tieto sosiaalisen median sisällä on joskus epävarmaa ja harhailevaa, jossa saattaa kiinnostaa vaikkapa hankitun tiedon kansallisuus, mutta ei niinkään käytetyn artikkelin tai tekstin kirjoittaja. Facebookissa haku oli tapahtunut käsitteen “cluster art” avulla ja sitä pidettiin todennäköisesti yli 100 miljoonan havainnon joukossa ensimmäisenä avautuvana minä tahansa firmana tai organisaationa, ei missään tapauksessa kuitenkaan yksityisen henkilön, Forssassa asuvan, omana kotisivuna ja kaikkia tuotteita tämän luomina hengentuotteina niin kirjoina, artikkelina kuin taiteenakin. Emme toki elä enää Leonardo da Vincin aikoja ja hänkin käytti kaiken aikaa puoliteollista yritystä työläisineen apunaan laajassa toiminnassaan. New Yorkissa sivustoni avasi tutkimusaikaan kello 18.02.36 Forssa ajassa, sen “lähiöissä” New Yerseyssä kaksikin vierasta ja samaan aikaan toisella puolella valtaisa mannerta Redmondissa, Seattlessa, Washigtonin osavaltiossa aivan Kanadan rajalla, Vancoverin kohdalla. Molemmat ovat vuosikymmenen aikana tulleet tutuksi ahkeruudestaan. He avaavat kotisivuni varmasti joka päivä ja käyvät sen läpi tarkasti. Ero on siinä, että Tyynen valtameren puolella, Mikrosoftin osoitteessa 163th Avenuella, reaaliaikainen Forssa kello 18.02.36 tarkoittaa varhaista aamua. Näin hengentuotteeni on vasta avattu tai sitä vasta haetaan kun New Yersessä se on jo vanhaa juttua ja otettu käytäntöön, jos se on tieteenä soveliasta. Ja moni tuohon osoitteeseen eksyvä tuote tahtoo sitä myös olla. Reaaliaikaisuuden harha Reaaliaikaisuus tarkoittaa kyllä sitä mitä kirjoissanikin olen kirjoittanut mutta sitten tulee ihminen ja hänen tapansa nukkua yönsä yli ja olla toimelias vasta aamulla. Ja aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Idässä tuotetut tuotteet, eurooppalaiset ja aasialaiset hengen jättien innovaatiot, uudet lampun avaukset, tulevat myöhässä vaikka ovatkin reaaliaikaisia. On eri asia ottaa juttu vastaan Forssassa 18.02.36 kuin vaikkapa aamuyön tunteina 4.02.36. Ei minulla tuohon aikaan ole Forssassa kuin kaksi lukijaa. Ja he minä tunnen. Hukkaan mennyttä tiedettä, jos muita lukijoita ei löytyisi. Mutta onneksi on. Venäjällä ja Aasiassa kello on heille sopiva ja lukijatkin kykenevät avaamaan vaikeankin tekstin tai matemaattisen yhtälön. Ilman tätä motiivi olisi alhaalla valvoa aamuyöhön. Ei riitä, että on ihmisiä, jotka kykenevät avaamaan uudet innovaatiot. Tarvitaan myös oikea-aikasuutta ja se edellyttää maailmanlaajuista verkostoa. Lisäksi verkoston avaajat on tyypiteltävä siten, että mukana on mahdollisimman monen osaamisen innovaattoreita ja myös persoonallisuuksia. Tämä luokittelu on tehtävä huolella ja ne verkostot, jotka ovat jo syntyneet 2000-luvun alussa, ovat erittäin pitkällä prosessoinneissaan, eivätkä hae uusia verkostoja joka päivä muuttuvissa sosiaalisen median tarjoamissa koukuissa. Se miten tämä prosessi toteutui omalla kohdallani, miten verkostoni rakensin, on kuvattu 2005 jälkeen tulleissa kirjoissani ja yhteenvetona julkaisussa “Sosiaalisen median ekonomia ja strategia.” Nyt kuvaamani ilmiö on miljoonannen asiakkaan reaaliaikaista jäljitystä tässä tutkimus- ja tuotekehitysprosessissa kevään 2013 analysointina. Poikkileikkaus reaaliaikaisesta antaa hyvän kuvan mitä maailmalla tapahtuu. Miten maailma makaa. Eurooppaan saavuttaessa sivustoni avaajia tuohon aikaan, kello 18.02.36 maaliskuun viimeisenä päivänä Suomen aikaa, oli Hollannissa, Saksassa, Norjassa, Italiassa, Pietarissa ja EU:n kahdessakin osoitteessa Brysselissä, suomalaisten ohella. Italialaista huippuosaamista agropoliksen tapaan Kaikkia vieraat ovat vanhoja tuttuja. Tottaria Pica on italialainen ja monikansallinen meijerituotteiden maailman johtavia valmistajia ja tuli asiakkaaksi jo varhain Agropolis strategiaa kirjoittaessani 1990-luvun alussa. Olin siellä myös kouluttamassa IASP tulevaa presidenttiä italialaisen Akropolis -verkoston rakentajaksi. Se oli paljon vaatimattomampi kuin hankkeet Asiassa tai Etelä-Amerikassa, Brasiliassa, jossa ne olivat Skandinavian kokoisia mittakaavaltaan ja keskittyivät innovaatiotoiminnan ohella mm. suurklustereiden rakenteluun sekä mittaviin viljelyalueiden perusparannustehtäviin mm keinokastelua tehostaen altaineen. Poliittinen ohjailu liittyi samalla läheisesti levottomuuksiin ja maaltapakoon, metropolien ahtauteen. Venäjällä ja entisissä sosialistimaissa, tai niitä läheltä seuranneissa valtioissa, agropolis tunnettiin käsitteenä 1950-luvun neuvostoaikaisista, kunnianhimoisista, suurten mittakaavan agrokaupungeista. Näin sosiaalinen pääoma oli valmis ymmärtämään niiden mittakaavan oikein sekä samalla niiden yhteiskunnallisen luonteen myös tuohon aikaan Etelä-Amerikan levottomissa oloissa. Etenkin Kiinassa näitä malleja on sittemmin siirretty Afrikkaan ja tähän on panostettu valtavasti. Kiinalaisten kyky työskennellä siellä on tehokkaampaa, uskottavampaa, kuin vaikkapa lännestä tuodut ohjelmat etenkin Yhdysvalloista. Saksassa sivustoni avaaja oli Frankfurtin pohjoispuolelta läheltä Hainaa tai ehkä paremmin tunnettua Kasselia ja Marburgia. Hekin kuuluivat liki päivittäisiin vieraisiin ja valikoituivat mukaan jo prosessin alkuvaiheissa lähes vuosikymmen takaperin. Kyseessä oli hyvin erityyppisiä operoija kuin samaan aikaan sivustoni vieraat Amsterdamissa, sen valtaisan logistisen sydänalueen sisällä Drontenissa Lelystadissa. Oleellista oli, että molemmilla suunnilla luettiin täsmälleen samaa aineistoa, joka oli sinne tuotettu vain vajaa minuutti aiemmin, ja jota Yhdysvalloissa, sen länsirannikolla, ei oltu vielä avattu. Euroopassa koko sivustoani oli käyty läpi jo yli normaalin työpäivän, kun taas Yhdysvaltain länsiosassa sitä vasta avattiin. Omalle työvireydellemme emme voi mitään - välillä on nukuttava Innovaation diffuusiossa aasialaisia suosii juuri tämä maapallon kierto akselinsa ympäri. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset sijoittavat toki innovaatiotoimintaansa yhä enemmän Aasiaa. Vaikka maapallo onkin reaaliaikainen, se on edelleen pyöreä, akselinsa ympäri kiertävä ja se suosii Aasiassa tehtyjä innovaatioita. Toki sama kierto suojaa myös Yhdysvalloissa tehtyjä havaintoja, mutta niiden merkitys on koko ajan vähenemässä. Innovaatioaurinko nousee idästä. Aamu alkaa sieltä. Diffuusion on oltava senkin vain se aika, mikä menee valon sytyttämisestä työskentelyyn tässä valossa. Se tarkoittaa valon nopeutta. Valossa työskentelevä on aivan eri tapaus kuin sen sytyttäjä. Pääosa innovoinnista on diffuusista, siis plagioitua tai imitoitua. Pietarissa internet serveri on Sevastopolskayan kadun ja Gubinan kadun risteyksessä lähellä Moskovskiyn puistoa. Suomalaisille turisteille alue on hyvinkin tuttu liikkuen lähellä satama-aluetta. Kun siellä avattavaa sivustoa vertaa Norjassa, Oslon vuonossa Hammersborggatanin ja Möllergatanin kahteen sivustoni selaajaan, molemmissa näkyy ammattitaito ja tapa löytää haluttu tieto muutamassa hetkessä ja toistaen se liki päivittäin. Kuvat eivät kiinnosta oloonkin, että molemmissa tapauksissa ne on toki tallennettukin hetkellä, jolloin sinne niitä viimeksi lisäsin. Tässä käytännössä Microsoft ja Redmond Seattlessa on paljon kulttuuriystävällisempi ja yhteistyö on ollut hyödyllisempää. Sen sijaan Pariisin ensimmäisen kaupunginosan asiakkaat ovat eri maata kuin Norjassa tai Rääkkylässä, Kansasissa tai Jyväskylän yliopiston kampusalueella, Kotkan sataman liepeillä asuvat tai vuosien varrella erityisen tutuksi tullut Kärsämäen tarkkailupiste. Kaikki nämä olivat hereillä hetkellä 8.02.36 Forssan aikaa ja miljoonannen kävijän työskennellessä kotisivullani. Kärsämäeltä Turun kautta Richelieu keskukseen Kärsämäeltä on matkaa Suomen maantieteellisen keskustaan Piippolan suunnalla vain noin kymmenen kilometriä. Alle parinsadan kilometrin etäisyydellä sijaitsevat mm. Oulu, Kalajoki, Kokkola, Kuopio, Vaasa, Kuhmo, Kuusamo, Iisalmi ja Kajaani. Lisäksi tiet ovat kohtuullisen hyvin liikennöitäviä myös poikittaissuunnassa. Internet ei kuitenkaan teitä kaipaa, vain nopeutta ja huollettavuutta, varmuutta. Kärsämäellä käyden ja tutustuen siellä lähiyhteisöön ja sen maailmankuvaan se vaihtuu melkoisesti siirryttäessä Ranskassa ja Pariisissa sijaitsevaan sivustoni tarkkailijaan, jonka sijainti on tarakalleen Louvren palatsin tuntumassa, siis siinä missä de Vinci koodin loppukohtaukset näyteltiin ja moni on siellä liikkunutkin. Samaan aikaan kun Turun yliopistossa käydään läpi tekstiäni Romanian sanakirjaa käyttäen, Palais Royalin suunnalla Pariisissa kiinnostus kohdistu taiteeseen ja kirjaan, joka kertoo Cluster art käsitteen sisällöstä yhdessä Californian Berkeleyssä julkaistun Kobus Barnardin, Pinar Duygulun ja David Forsythyn kahdeksansivuisen artikkelin kanssa. Tekstiä ja tiedostoja, kuvia, käsitellään semanttisena tiedostona. Juuri tällä kohden tapahtuu muutos, joka kasvaa siirryttäessä kohti itää. “Clustering Art” on saanut formaalisen ja tieteelle tyypillisen muodon. Sanojen ja kuvien elementit ovat innovaatioprosessille tärkeintä viljaa tänään ja lausekkeet tutkimuksessa matemaattisia kaavoja. Tiede on ottanut tehtäväkseen San Franciscon museossa tehdä jotain sellaista, joka on minulle tuttua ja vuosien varrelta. Nyt se liitetään vain cluster art käsitteeseen ja sen globaaliin ympäristöön. Vielä 1970-luvulla pyrimme muuttamaan kvantitatiiviseen muotoon mallia, jossa mukana oli jokirakentamiseen liittyviä taloudellisia, sosiaalisia, biologisia ja ihmisen arvotuksiin liittyviä parametrejä. Noista suurohjelmista oli vuosien varrella runsaasti apua. Käsitteet “quality of clusters”, “auto-illustraation”, “auto-annotation” viittaavat visuaaliseen semantiikkaan ja tutkimuksessa matemaattisin menetelmiin sekä oppimiseen sanojen ja kuvien semantiikan kautta ja klustereina. Nämä klusterit ja niiden synty, geneettinen perimämme, näkyy parhaiten lapsissa ja alkuperäiskansojen kielissä ja taiteessa. Olen kirjoittanut aiheesta runsaasti ja ne kiinnostavat tutkijoita nyt uudessa kontekstissa. En ala vaivata sivupoluilla. Ranskassa Palais Roual on paikka, jossa valtioneuvosto kokoontuu. Siellä sijaitsee myös vaikkapa perustuslakineuvosto, kulttuuriministeriö mutta ennen kaikkea Ranskan kansalliskirjasto, Richelieu keskus. Kello 8.02.36 miljoonas asiakas Pariisissa operoi Ranskan kansalliskirjastossa ja käytti samaa metodiikkaa kuin aiemmin kuvaamani californialainen vieraani sivuillani. Se että Ranskassa kiinnostuttiin myös kuvista, oli ymmärrettävää. Niitä oli analysoitu jo aiemminkin ja silloin Microsoftin kansa yhteistyössä. Ilmiö oli paljon mutkikkaampi kuin pökkelömäinen seikkailu da Vinci koodin ympärillä. Oma aikamme, sen reaaliaikaiset tapahtumat kun ovat totisinta totta, eivätkä kömpelön mielikuvituksen luomuksia ajalta, jolloin näitä koodin avaajia ja tulkitsijoita ei ollut olemassakaan. Tiede ja sen globaalit verkostot on paljon kiinnostavampi kuin da Vinci koodin kaltaiset viihteelliset seikkailutarinat kirjailijan tai elokuvaksi tarkoitetun käsikirjoittajan luomuksena. Euroopasta kohti itää ja auringonnousua Pietarin jälkeen, kello 18.02.36 Suomen aikaa, maalikuun viimeisenä päivänä vuonna 2013 Pietarin ohella myöhäistä iltaa valvottiin miljoonantena vieraanani Ukrainassa lähellä sen lounaisrajaa ja Moldovaa. Ukraina on idän ahkerimpia cluster art kansakuntia ja muistuttaa siinä vaikkapa Ranskaa. Näillä valtioilla on etenkin luonnossaan ja sijainnissaan muutakin yhteistä, joka tuo mieleen tavan korostaa taidetta, teknologiaa, kommunikaatiota ja hallintoa. Mukana on usein myös maatalous ja luonnonvarat sekä niiden varaan rakentuvat innovaatiot. Niin myös tässä tapauksessa, jossa miljoonas vieras selaa sivustoni niitä postereita, jotka ovat klusterirakenteille tyypillisiä ja yhdistävät hydrosfäärisen kierron geosfääriseen sekä nämä edelleen ilmastomuutoksessa biosfääriseen kiertoon. Fysiikka lähestyy muita tieteitä, myös ihmistieteitä, yhdistäessään nanotekniikalla uudet materiaalit, yhä lähempänä DNA rakennetta olevat, ihmisen ekonosfääriin ja sosiofääriin. GIS tekniikkana on kehittynyt valtavasti ja sosiaalinen media on sekin psykofyysisenä ilmiönä valtava haaste ja mahdollisuus. Tässä Itä-Euroopan osaaminen ja innovointi on lähellä oman maamme innovaatiopolitiikan kokemuksia. Ukrainan Kieselevin kaupungin läheisyydestä löytyvät Ranskan lukuisat mallit ovat lähellä Pietarissa havaittavia tekniikoita. Samaa sukua olevia ratkaisuja löytyy myös San Franciscon Sangrevillesta Whithead Avenuelta, Seattlesta Washigtonin osavaltiosta ja Microsoftin maailmasta. Kaikkia niitä yhdistää käsite “cluster art”. Loikka tuntemattomaan Cluster art ja sen käsitteistö oli alkujaan, manifestia kirjoittaessani, läheisesti lapsille tarkoitettua ja sitä kautta avautuvaa ja avattavaa maailmaa rinnan oman geneettisen perimämme kautta. Tätä aineistoa miljoonas kävijä edusti useallakin suunnalla joiden teemana oli lapsille kohdistettu useiden elementtien luonteva yhdistely osana leikkiä. Join Pinterest ja “Cluster art lesson ideas” oli nytkin mukana siinä missä aikuisille suunnattu “Carrer Clusters” Washingtonin osavaltiossa CTE:n sivuilla. Nämä käsitteet ovat tuttuja jo lähes vuosikymmenen ajalta: Art, technology, brodcasting ja journalism, performing arts, printing techinology, telecommunications, visual arts, video tai web producer, film maker, graphic designer, television studio producer, stage designer, publisher, radio brodcaster, fashion, interior designer, home, textile, costumer coordiantor, -manager, -designer jne. Taide, teknologia ja kommunikaatio ovat yhdistävä elementti ja yhtenen käsite kaikille Career Clusters vierailleni ja miljoonas vierailu sivullani vei aikaa runsaasti ja tuttavuus on ollut päivittäistä. Hong Kong, Kiina ja Intia Samaan aikaan kun Kotkasta ja Turusta vieraillaan sivullani siellä on myös Hong Kong ja sen Transasian Centre. Samalla sivulla voi käydä rovaniemeläinen pienyrittäjä, kukkakauppias ja Kwai Chung alueen ja kadun suurimman logistiikkakeskuksen operaattorit. Molemmat kohtaavat toisensa samaan aikaan ja tietämättään sekä toimittavat tuotteen, joka on kotisivultani. Matka on pitkä ja turha, kopiot ovat aina kopioita. Tilaaja ei tiedä alkuperäistä tuottajaa ja koko cluster art -synnyn historiaa. Tässä suolaiset eivät suojele omaa maataan ja sen globaaliksi vaihtuvia Art ja Cluster innovaatioitaan. Suomi on maa jossa innovaatio on pragmaattinen käden taito, teknologia, maataloudessa syötäväksi kelpaava. Pohjois-Intiasta vieraillut IT Cluster Art Gallery kuvaaja on ko. hetkellä, maalikuun viimeisenä päivänä, kuvausmatkalla Karachin suunnalla. Myöhemmin nettiin tulevat kuvat ovat Vietnamista, Thaimaasta, Pakistanista. Bangkok on liki päivittäinen osoite kotisivullani. Intian ja Pakistanin raja kiinnostavat cluster art kuvaajaa. Cluster art Glass kuvaa taidelasia ja Kiinaa, Shanghain valtavaa luovan teollisuuden muotoilua ja sen monumentaalisia tuloksia. Sen rinnalla löytyy toinenkin sivuni avaaja kuvaten Cluset Art globaalin näyttelyn satoa Kiinassa. Mukana on kaikkea mahdollista aktiviteettia, myös liikuntaa ja tanssia, pääsääntöisesti lapsiin ja nuoriin liittyvää ohjelmaa. Se tuo mieleen olympialaisten juhlamenot. Aasia menee nyt menojaan myös Cluster art käsitteen käyttäjänä. Kieli ja taide ei vastaa läntistä kontekstia ja ymmärrämme väärin toisiamme. Sivuistani on avattu uusimmat kuvat koskien käsitettä Finnish Design and Cluster art. Niitä on mukana satamäärin. Cluster Art Gallery indonesiassa menettelee samoin. Cluster Art Exibition on näyttävin kello 18.02. 36 vieraistani. Sen rinnalla esiintyy myös samaan aikaan sivullani San Franciscon “Small cluster art exibition.” Toinen muistuttaa olympialaisia, toinen kyläkilpailuja. Juuri tämä on se ero, jossa itä ja Kiina sekä Shanghai eroaa nyt San Franciscosta lännessä. Se että molemmat yhdistävät käsitteen cluster art, sen filosofian, sekä paradigmaiset muuttujat, sen tuotteet ja teorian, manifestin, hybridiyhteiskunnan sekä yhdistävät sen Suomeen, ei ole mitenkään outoa, päinvastoin. Se on puolimatkassa molempia, idän ja lännen rajamaakunta ja kulttuuri, molempien osapuolten ymmärrettävissä. Reaaliaikaiset prosessit tapahtuvat molempia kulttuureja yhdistäen oikea-aikaisesti ottaen huomioon myös maapallon kiertosuunta. Teesi, antiteesi, synteesi Reaaliaikaisesta taloudesta on kirjoitettu paljon. Sen sijaan vähemmän sosiaalisen median strategiasta ja taloudesta osana luovuutta ja kykyämme ideoida sekä siirtää tietoa verkostoissa ja etenkin klustereiden sisällä. Suomalaisen innovaatiopolitiikan yhteydessä on käyty keskustelua enemmän käsitteen “tiede ja teknologia” kontekstissa kuin hakien globaalille yleisölle yhteisiä kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä. Virtuaalinen yhteisö ja sosiaalinen media, sen talous ja strategia, lisäsivät mukaan Cluster art -tulkinnan. Globaalilla tasolla, poikkileikkauksena täsmälleen samaan aikaan tapahtumia tulkiten, symboli ja merkitysjärjestelmät alkavat globaalisti vaihtua ja muutoksen suunta on opitun käyttäytymisen ja merkityksiä luovan institutionaalisen rakenteen mukainen. Nämä pitävä sisällään kaikki elämäalueet, taiteen, tieteen, uskonnon, muodin, opetuksen, mutta myös teknologian ja kommunikaation. Cluster art on myös globaalina poikkileikkausanalyysinä voimakasta vuorovaikutusta ja vaihdantaa, symboli- ja merkitysjärjestelmiä, performatiivista kulttuurien toimintaa, ihmisen tekoja innovatiivisina lopputuloksina. Merkitystä luovat symboliset taiteet ohjaavat pääsääntöisesti prosessia ja hierarkiset suhteet ohjaavat opittua käytäntöä sekä vakiinnuttavat järjestelmää. Tässä etenkin Yhdysvalloissa tyypillistä on korostaa käsitteitä Cereer Clusters ja Cluster Art. Ne ovat teknologiaa, kommunikaatiota, mutta myös käsitteitä business, management, administration, governement, public administration, education, training ja finance. Etenkin luonnonvarojen yhteydessä tavataan runsaasti 1990-luvun alussa juurrutettua agropolis -strategiasta kehitettyä käsitteistöä koskien maataloutta ja elintarvikkeita, luonnonvaroja sekä ekologista kestävyyttä. Uusina elementteinä mukaan on tullut sellaisia käsitteitä kuin performing arts, journalism ja telekommunikaation eri muodot. Ekologinen clusteri (Ecological cluster) mainitaan sekin. Tutkimuksessa lännessä käytetään edelleen perinteisiä diskurssianalyyttisiä ja semioottisia vuorovaikutuskonteksteja sekä lajityypille vakiintuneita menetelmiä varioimalla ja yhdistämällä jo aiemmin tehtyä, jossa yksilöt, ryhmät ja yhteisöt kuuluvat vielä ikään kuin järkeenkäypiin yhteiskunnallisiin taustoihin tai toimintaehtoihin myös virtuaaliprosessin reaaliaikaisissa tulkinnoissa. Usein kyseessä ovat lähteiden hankinnat ja kulttuurihistoriallinen ristivalottaminen, jossa mukana on myös antropologiaa. Takavuosista antropologia on hieman menettänyt asemiaan. Idässä tutkimisalue, cluster art, ei ole määritellyt itseään ulos tehtävästä ja prosessi kumpuaa taiteellisesta tekijyydestä, jossa innovatiivinen taide ei toki tutki itseään. Jos jotain tutkitaan, se on maailman tutkimusta ja sen rakentamista taiteen välinein. Idän ja lännen välinen ero on merkittävä. Jokaisessa uudessa innovaatioaallon vaiheessa tutkimuksen perusolemus määritetään uudelleen ja vältetään paradimaisten vaiheiden yhtämittainen “valuvirhe” ja sen korjaaminen. Tässä itä on länttä symbolirakenteineen edistyksellisempi osaajana. Se mikä lännessä on ikään kuin taiteen antama lisäys perinteiseen tieteen kontekstiin tai sen fragmentteihin, sen usein formaalisiin rakenteisiin, on idässä muuttunut pääsäännöksi ja johtavaksi teemaksi cluster art käsitteen kontekstissa. Se ei testaa muita eikä täydennä muiden tutkimustiedon laajempaa valikoimaa vaan on suunta, jossa kontekstualisointi lopulta tapahtuu latinan “contex-käsitteen” merkityksessä yhdistää, yhteyttää tai kutoa yhteen osaksi suurempaa kokonaisuutta, synteesiä. Tämä yhteen kutominen, synteesi, on idälle tyypillinen erityispiirre. Sillä ei tarkoiteta kuitenkaan läntistä tapaa hakea teesin ja antiteesin kautta synteesiä vaan pikemminkin hahmottaa käsiteltävät asiat ja tapahtumat, prosessit, mahdollisesti irrallisesta ja suvuttomasta, historiattomasta kohteesta kooten samalla verkostoja, uusia käsitepareja ja ilmiöiden kausaalisuhteita. Tässä se lähenee ranskalaista Claude Levi-Straussin mytologiota kirjasarjana, jossa kokonaisuus on yksilötason vaihteluista riippumatonta. Käsite strukturalismista on kuitenkin sellaisenaan virheellinen. Idässä käsite cluster art lähestyy kuitenkin strukturalismia ja hakee universaalia ajatusmallia, mentaalisia rakenteita ja on luonteeltaan myös ymmärrettävissä osana länsimaisen tieteen pitkää linjaa Platonista Immanuel Kantiin. Useimmissa cluster art rakenteissa visuaalisen taiteen ohelle käytetään runsaasti musiikin tuomaa metaforaa ja kuvaus tapahtuu melodioiden kautta. Näin cluster art kulttuurina ei ole kakofoniaa vaan lähellä antropologian strukturalismin ideoita. Kaiken toimintamme tulkita yhteisen nimittäjän kautta, oli kyseessä fysiikka tai biotieteet, ihmistieteet tai sitten alkuasukkaat ja korkeakulttuurit, on lähempänä idän kuin lännen cluster art kontekstia. Intiassa tämä näyttäisi hakevan suuntaa, joka on lähempänä saksalaista cluster art ohjelmaa ja sen ymmärtäminen on mahdollista etenkin aikajanojen ja dialogian kautta kuin lainaten ranskalaista strukturalismia. Osa poikkileikkausaineiston materiaalista on vielä 2000-luvun alun aineistojen tulkinnan niitä klustereita, joita luonnehti harrastelijamaisuus ja verkostopalveluiden käyttö tässä ja nyt toimintana. Kuvaviestejä suositaan muuta viestintää enemmän ja ne ovat hetken kokemuksen välittämistä etenkin lähiyhteisöissä ja myös suomalaisten käyttämänä. Viestintä Suomen suuntaa sujuu mutkatta. Kuvien rinnalla plagioidaan laajoja tekstejä ja mukana on sosiaalisen median juhlia, matkoja ja tyypillisiä harraste-elämyksiä mutta myös ammattimaisempaa yritystoimintaa ja kolutusta. Laatua korostetaan ja se poikkeaa läntisestä esitystavasta. Lasten osuus on Suomessa vähäisempi kuin globaalissa ympäristössä. Cluster art palvelun käyttö on hetken humion hakemista ja leikkiä, kuvien jakamista, jossa on mukana vain vähän lisäkimmoketta taiteelliselle tai tieteelliselle työskentelylle. Syntyy vaikutelma oman ja yhteisön välisestä ristiriidasta ja välien selvittelystä uuden modernin yhtiskunnan välimaastossa. Kohtaaminen nykyteknologian ja taiteen sekä perinteisen välillä tapahtuu pienten yksityiskohtien kautta, pelkistyksinä ja hakien etäisyyttä eläen asioiden liepeillä perinteisen flaneeraajan tai pelurin tapaan oman aikamme modernina nomadina tai turistina. Tässä yhteydessä lainataan usein julkisuani “Ecological Cluster” ja kirja “Social media - Economy and Strategy” on yhdistetty hybridin tavoin uuden paradigmaisen maailmakuvan tulkintaan.