Vuoden alun mysteerit

Vuosi vaihtui Suomessa takavuosina Keski-Euroopan mäkiviikkoa jännittäen. Nyt lama oli iskenyt myös mäkimiehiimme ja ainut jonka nimi mainittiin oli Harri Ollin hyppy Matti Nykäsen saappaisiin käräjäoikeudessa. Muu joukkueemme palautettiin Keski-Euroopasta hyppimään kotioloissaan. Presidentin puhe oleskeluyhteiskunnasta oli otettu liian kirjaimellisesti kesän harjoitusleireillä. Samoin kävi presidentin palkka-alelle. Koko maa tuli siitä puheesta hulluksi. Eihän tuo puhe ollut kai tarkoitettu kaikkien palkkojen laskemiseksi? Ei kai presidentti kaikkia ahneiksi moittinut? Hesarin tabloidi Vuoden alussa Forssan Lehden sisältä löytyi vahvempi viikkoliitteen oloinen paketti, joka paljastui Helsingin Sanomien, tuttavallisemmin Suomen Pravdan tabloidiksi. Tällaista lehteä lukiessa puheet lamasta ja sen syvenemisestä saavat mediayhteiskunnassa vauhtia. Mediamyllyssä ja uudessa netin kansalaismediassa hyväkin asia kääntyy päälaelleen. Vanhaa traditiota kantanut mediamme muuttui iltalehtien oloiseksi nyt myös kooltaan, ei enää vain sisällöltään. Seuralehti oli teettänyt tutkimuksen, jossa suomalaiset toivoivat pienempää eduskuntaa. Kahdestasadasta edustajastamme toinen puoli on turhan panttina. Mitä enemmän päättäjiä sitä harvempi lopulta päättää. Samalla tutkimuksen kommentoija koki tuloksen viittaavaan yhä selvemmin kaksinapaiseen Suomeen, jossa mukana kamppaillaan joko voittajien ja Jyrki Kataisen Suomessa tai pyristellään mukana oppositiojohtaja Timo Soinin Suomessa. Jakolinja on opposition ja hallituksen välinen ja Timo Soini karismaattinen johtaja. Kun toiselle puolelle jakolinjaa jää arvokonservatiivit ja perinteinen vasemmisto yhdessä vihreiden, punavihreiden, arvoliberaalien ja äärioikeistolaisten kanssa, miten tätä jakoa tulisi nyt tulkita? Ovatko median tekemät tutkimukset tästä maailmasta? Onko mediayhteiskunnan jakamat tulkinnat informatiivisia ja edes likimain siitä yhteiskunnasta jota elämme? Onko Hesarista vain tullut oman itsensä näköinen ja kokoinen lehti? Se sopii minkä tahansa maakuntalehden sisään. Kuudentoista puolueen ja kahdeksan eduskuntapuolueen arvot Mihin suomalaiset tarvitsevat arvomaailmaansa kahdeksaa eduskuntapuoluetta, ihmeteltiin, kun valtaosa jättää vielä kokonaan äänestämättä ja yhteiskunnallisten asioiden perusteidenkin tuntemus oli myös kansainvälisessä vertailussa vaatimatonta EU:n häntäpäätä. Vai johtuuko tämä moniarvoisuus juuri tästä ilmiöstä? Kodinturvajoukot oli myös vuoden alun uutinen. Rötösjahtiin on käyty Laviassa ja Suodeniemellä omaehtoisesti, kun virallinen Suomi ei enää pysty takaamaan turvallisuuttamme. Poliisijohto oli tähän jopa rohkaissut. Palvelut kun siirtyvät yhä kauemmas jopa takavuosina rintamaiksi kuvitellun Etelä-Hämeen sydänmailta ja Vakka-Suomen vaurailta seuduiltamme. Mihin tämä Suomi on menossa? Vai liioitteleeko media jälleen? Syntyykö uutinen parista hörhöstä Lavian pitäjänraitilla autoaan kuluttaen? Näinkö helppoa se onkin? Päästä julkisuuteen lavialaisena. Kiteeläiset pääsivät taas kerran pontikallaan. Niin ovat päässeet joka kymmenes vuosi alkaen edellisen vuosisadan alusta ja jatkuen maailman tappiin. Aina uutinen on tuo sama pontikka ja sen keittäjät. Pontikan kaupallistaminen. Forssa, Loimaa ja Somero - kulttuurialue Kulttuuriväkemme on yhdistämässä voimiaan Loimaan ja Someron suuntaan, jossa yli 70 000 ihmistä on saanut kulttuurirahoja vain muruset siitä mitä meille kuuluisi. Olisi kuulunut vuosikymmenet. Uutinen on kuin pontikkauutinen Kiteeltä mutta ei läpäise kansallista mediaamme, ei edes tabloidia Pravdaa. Raja avautuu nyt railona pääkaupunkiseudun kuntien uusjaossa ja metropolipolitiikassa. Nyt on aika ryhdistäytyä Lounais-Hämeen, Loimaan ja Someron talousalueilla. Muuten kaikki palvelumme jäävät Kirkkonummen, Vihdin, Hyvinkään, Keravan ja Sipoon sisäpuolelle, Helsingin, Espoon ja Vantaan hoidettaviksi. Tabloidi ei meitä tavoita eikä ole meistä pätkääkään kiinnostunut. Miksi olisi? Niinistö selviää kyllä vihollisistaan mutta ei kaveristaan. He pilaavat hyvän asian yhtenään. Näin kävi myös Kekkosen aikana. Perässähiihtäjät pilasivat innokkuudellaan hyvänkin asian. Yleisestä palkka-alesta hyötyy vain vientiteollisuus. Kaikki muut häviävät. Palkka-ale ja köyhän verottaminen veisi meidät itse aiheutettuun lamaan. Eihän maa ihan täynnä pelkkiä kouhoja ole. Vai onko sittenkin? Palkkahaitari pienemmäksi ja mysteerit museoon Johtajien tuloja voidaan ja tuleekin alentaa jo sen vuoksi, etteivät he ole palkkojaan ansainneet eivätkä niitä tarvitse. Suurituloisten verotusta on kiristettävä jyrkästi. Sen merkitys on moraalinen. Lamaa se ei tietenkään ratkaise. Sen sijaan eläkeläisten ja pienituloisten miljoonien ihmisten joukon pienikin verohelpotus muuttuu välittömästi arjen kulutukseen ja raha menee kiertoon. Taloutta on näin elvytettävä eikä päinvastoin. Ei keynesiläisyys ole mihinkään kuollut. Välineet ovat vain meillä vähissä kun oma valuutta puuttuu. Se tiedettiin kun euroon mentiin ja emua ihailtiin. Apulehti herättelee henkiin vanhoja Tulilahden naismurhien mysteerejä (10.1). Murhamysteereillä on netissä omat ohjelmapalvelunsa. Murhaoikeudenkäynnit ja elokuvat, pelit, kiinnostavat. Mysteerit ovat aina muotia. Ei toki mikään ajan ilmiö. Suomen ehkä tunnetuin selvittämätön murhamysteeri kietoutui Pirkko Ryhäsen surmaan maalikuussa 1963 Helsingissä. Olin silloin 12 -vuotias ja muistan tapauksen kuin eilisen päivän. Kävimme ex-vaimoni kanssa usein Pirkon haudalla. Hän oli vaimoni vanhempi sisko. Aiheesta on tehty useita romaaneja, elokuva ja dokumentteja. Samaan aikaan kaksi pientä poikaa hukkui naapurissa, Ryhäsiä hekin, serkkuja. Onnettomuudet eivät tule yksitellen vaan kasautuen. Kun lamaa aletaan ruokkia muuttaen idealismi idiotismiksi syntyy noidankehä, josta vuoden alun STX ja sen tapa laskuttaa Euroopan telakoita ja kansantalouksia on tyyppiesimerkki joutua väärään joukkoon alusmaan taidoilla ja opeilla. Maidon ympärillä alkava kohu on toinen esimerkki tästä. Molemmissa tapauksissa työläinen ja eläkeläinen maksavat, Timo Soinin Suomi. Ne eivät ole mitään mysteerejä eikä niistä pidä sellaisia tehdä. Mysteeri palvelee aina tekijäänsä ja hänen palkollisiaan, tukijoitaan. Sillä hämätään ja viedään pois itse asiasta.