Välittämisen kulttuurin orastusta

Sotien jälkeinen Suomi rakennettiin luonnonvarojen ja kasvavan suuren ikäluokan ympärille. Luonnosta otettiin irti kaikki se mikä tuon ajan osaamisella saatiin ja ihmistyövoima oli halpaa. Vasta teollinen ja jälkiteollinen yhdyskunta laittoi jarruja tälle yhteiskunnalle ja luonto oli muutakin kuin kesytettävä koski tai kehnosti tuottava metsä ja pelloksi raivattava soistuva turvemaa, joka myöhemmin poltettiin energiaksi. Muutos ajattelussa tapahtui 1980-luvun aikana ja sitä ohjasi humaanimpi näkökulma ja ympäristöarvojen kohoaminen yhdessä vihreän liikkeen kanssa. Kaikki näytti kääntyvän parempaan suuntaan, savupiipputeollisesta vaiheesta siirryttiin jälkiteolliseen informaatioyhteiskuntaan ja ihmisen arvot alkoi sekin näyttäytyä uskottavalta suuren keskiluokan rikastumisen rinnalla. Oli varaa olla myös humaani ja rahaa jäi myös ympäristön hoitoon ja uudet innovaatiot kukoistivat. Tätä parempaa jaksoa kesti kuitenkin vain hetken. Myanmarin syndrooma - poikittainen maila Oma aikamme toi mukanaan saman, sodan jälkeisen talouden, mutta globaalina. Luonnonvaroja käytetään edelleen, mutta nyt osa pelloista on biotaloudesta energiatalouteen muutettavissa ja kaivokset syntyvät uuden teknologian tuotteina kuin takavuosien leimikot metsiin ja suomalaisten siihen osallistumatta. Sitä kutsutaan imperialismiksi ja sen uusrenessanssiksi. Omat kaivoskaupunkimme ovat nekin vedenjakaja-alueella ja niiden myrkkypäästöt leviävät Kainuussa kohti Oulujoen valuma-aluetta mutta myös Savoon ja Karjalaan. Näin on tapahtunut jo vuosia, emmekä me ole siitä mitään tienneet (HS 20.11). Vaha heimoviha leimuaa kuin Israelin ja Gazan pommituksissa tai muistuttaa Barack Obamaa halaamassa amerikkalaiseen tapaan hengiltä Myanmarin oppositiojohtajaa hauraassa demokratiassa. Se muistuttaa sotien jälkeistä Suomea ja pelon yhteiskuntaa. Silloin halaajina olivat vain vanhat miehet. Kirjoitin vuosia sitten Myanmarista otsikolla “Poikittaisella mailalla Myanmaria”. Norjalaisten Nobel ohjautui oikealle henkilölle. Poikittainen maila on vain odottamassa käyttäjäänsä ja tästä Obamaa huomautettiin. Hän käynnisti toisen kautensa kuitenkin luottaen aiemmin saamaansa omaan Nobeliin, sen antamaan optioon. Norjalainen kyynisyys on syntynyt vuonojen pohjalla ja merta uhmaten. Sekava tilanne Suomen maalilla Kun Suomi pelasi jääkiekkoa 1960-luvulla Neuvostoliittoa vastaan syntyi sekava tilanne Suomen maalilla. Kukaan ei hihkunut tyyliin “ihanaa, ihanaa leijonat”. Taloutemme sekava tila on merkki, ei vain osaamattomuudesta, vaan myös muuttuneesta globaalista maailmastamme. Takavuosina syntynyt talouden, teknologian ja politiikan ylenpalttinen arvostus on kokenut täydellisen romahduksen. Kotiinpaluun aikaa koivun ja tähden maailmaan ei ole. Topeliuksen sadut on syytä unohtaa nekin. Suomea ylläpitää enää naisten sitkeys pysyä hengissä miehiä kauemmin. Näin elämäntavat ja arvotukset ovat vaihtumassa ja uusi luontosuhde haastaa teollisuuden, jossa metsää, soita, vesistöjä, saaristoja, maisemaa ja kulttuuria käytetään kehittämiseen, joka ei kuluta tai pilaa luontoa. Perttu Rannikko (HS 20.11) on oikeassa siinä missä Göte Nyman, Pasu Suni ja Markku Wileniuskin. He vain eivät ole lehden toimittajia. Siinä se suuri ero oman aikamme viihteelliseen mediaan ja sen tapaan kehittää maatamme. Kun tähän kehitykseen tuli mukaan viimein myös pellot ja sosiaalisen media talous sekä strategia, koko vanha ajattelu olisi tullut heittää 1970-luvun tuotteena romukoppaan ajoissa. Se olisi vaatinut samalla henkilövaihdoksia. Nyt näin ei menetelty ja peli on pelattu, taululla ovat numero 10-0 kuvaten sekavaa tilannetta Suomen maalilla. Kainuun malli on tapa opiskella harkittua ja arvokasta köyhtymistä Turussa ja Helsingissä, Tampereella. Itä-Suomen yliopisto opiskelee puolestaan laboratorioiden käyttöä karkeissa lääkkeiden analysoinneissa. Se on noloa. Altruistinen ajattelutapa säännöksi Kukaan järkevä ihminen ei voi enää luottaa muuhun kuin hakien tietoa mahdollisimman monelta suunnalta ja tehden vertailua. Henkinen hyvinvointi on tullut arvokkaammaksi pääomaksi ja vanhojen arvojen samentuminen on vienyt etenkin nuoret suurille ikäluokille kokemattomaan vieraantumiseen. Kun muuta ei enää osaa, voisi ainakin olla myötäelävä ja välittää nuoremmista tai vanhuksistamme. Se ei ole paljoa vaadittu. Euroopassa syyllisten hakeminen ja epäselvä tulevaisuus tuo mieleen dokumentit sotien jälkeisistä ajoista, jolloin koko manner oli joko täynnä hävitettyjä kyliä ja kaupunkeja sekä ruudukko juoksuhautoja ja pommitusten jättämiä kraattereita. Mielekäs tekeminen, oikeudenmukaisuus ja hyvä elämä olivat suurten massojen kokemana hyvin kapean eliitin ja menestyneiden erikoisoikeus uhrata massat juoksuhautojen miinakentillä ja tunneleissa. Se oli rotan elämää tavallisen ihmisen kokemana. Sitäkö meillä haetaan? Eurooppalainen elämä Eurooppalaiseen ajatteluun kuuluu järjestelmien ja markkinoiden tehostaminen ja talousvalvonnan parantaminen. Aineellinen ja henkinen pääoma eivät ole olleet suurten massojen etuoikeus ja historian kuvaamat henkisen pääoman nousut selittyvät usein toisin kuin meillä Pohjolassa. Mielekäs tekeminen, oikeudenmukaisuus ja hyvä elämä toteutui Suomessa lähinnä innokkaiden ja taitavien kansalaisten toimesta, ei niinkään eurooppalaisena kansallisen aatteena ja vallankumouksena sekä juoksuhaudoissa eläen ja hautautuen tunneleihin. Kasallisena hankkeena Suomea on pidetty eräänä maailman onnistuneimmista. Näin myös kykymme hakea kokonaan uutta näkökulmaa yhteiskunnallisesti on nyt parempi kuin Euroopassa keskimäärin. Uuden mediayhteiskunnan sosiaalisen median talous ja strategia, hybridiyhteiskunnan nousu, on suomalainen ilmiö, jos niin tahdomme. Sellaiset käsitteet kuin huomioiminen, välittäminen ja huolenpito ovat paljon enemmän kuin pelkästään talouden kasvutavoitteita saati luonnonvarojen sokeaa käyttöä osana globaalia uutta kolonialismiamme. Sille on pantava tiukka sulku omissa arvoissamme. Henkisen tyhjiön täyttäjät työhön Tärkein suomalaisen innovoinnin kohde on tänään perheiden ja työyhteisöjen toimintatavoissa sekä yrittäjyydessä, jossa yksilö tuntee henkisen tyhjiönsä täyttyvän. Kouluissa ei enää pidetä huolta vain oppimisesta vaan myös hyvinvoinnista ja huolehtimisesta, jossa opettajat seuraavat myös toistensa tunteja ja hakevat oppia oppilaiden kehittymiseen muussakin kuin heidän omassa aineessa. Se avartaa näkökulmaa myös omaan oppimiseen ja oppilaan tuntemiseen aidosti sekä helpottaa nuoren opettajan työtä. Näin työssä onnistumisen huolehtiminen jatkuu myös kotona ja osana asuinympäristöämme, jossa järkyttävät tapahtumat Kainuussa herättävät onneksi myös vastavoimia. Savossa on onneksi herätty. Aiemmin näihin herättiin vaikkapa soittemme kohdalla. Mukana oli jo orastava yhteinen vakaumus tehdä työtä toistemme ja tulevien sukupolvien eteen välittämättä talouden eliitin tai ns. päättävän poliittisen eliitin oman edun tavoittelusta. Jos henkinen pääoma puuttuu, hyvän elämän perusta muistuttaa Israelin iskuja Gazassa, jossa montun pohjalla makaa kuollut pieni tyttö.