Chydeniuksen oppeja

Suomi tulee monen länsimaan perässä sekä muodissa että moraalin kirkastustalkoissa, kirjoittaa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan (HS 4.3). Kun mikään laki ei ole tiellä, tiellä ei ole enää mitään, kritisoi lehti ahnetta menoamme. Päätoimittaja lainaa lehdessään OP-Pohjola- ryhmän Reijo Karhisen kirjoitusta Chydenius-lehdestä.

Helmikuun lapsia

Anders, Antti Chydenius syntyi helmikuun pakkasissa vuonna 1729 Kainuussa, Sotkamossa ja kuoli helmikuussa 1803 Kokkolassa. Runsaan 70 vuoden aikana Chydenius ehti saada paljon aikaan ja pääosin kirjoittamalla.

Onko tällä valistusajattelijalla ja papilla, taloustieteilijällä, sitten jotain sanottavaa omassa ajassamme?

Suomessa mittavat henkilöt esitellään jonkin asian isänä. Antti Chydenius ei tee tässä poikkeusta. Hänet esiteltiin kouluaikanani taloustieteen isänä Suomessa.

Ilmaisuvapauden isä

Chydenius olisi toki voitu nimetä myös isäksi vaikkapa uskonnon- ja ilmaisunvapaudelle, sananvapauden isäksi. Tässä hän puolusti etenkin köyhien asiaa ja työväestön oikeuksia. Syntyi maailman ensimmäinen lehdistönvapauslaki vuonna 1766. Samalla Pohjanmaan kaupungit saivat purjehdusoikeudet. Kaikki ei tule meille toki viimeisenä ja Helsingin kautta maailmalta. Jyvät ja akanat on ainakin osattava erotella niissä erikseen.

Elinkeinovapauden isä

Cheydenius puolusti sanavapauden rinnalla hyvin varhain elinkeinovapautta ja hänet voisi ristiä myös maamme liberalismin isäksi.

Antti Chydeniuksen kirja “Kansallinen voitto” (Den Nationalle Winsten) edusti klassista liberalismia ja se julkaistiin selkeästi aikaisemmin kuin Adam Smithin taloudellisen liberalismin kansainvälisesti tunnetuin merkkiteos “Kansakuntien varallisuus” vuonna 1776.

Ei ole epäilystä, etteikö Adam Smith tuntenut Anders Chydeniuksen kirjaa. Häntä voisi jopa moittia koipionnista, plagioinnista, unkarilaisen presidentin tai saksalaisen poliitikon tapaan.

Pohjoismaisen vapauden isä

Chydenius hyökkäsi raivokkaasti etuoikeuksiaan vaalivia vastaan. Oman aikansa elitismi sai häneltä ruoskaa. Hän kritisoi papistoa, aatelistoa, virkamiehiä ja muita etuoikeutettuja, jotka elivät talonpoikien ja työläisten ponnisteluista. Tuon ajan käsityksen mukaan ihmisiä oli valvottava ja pidettävä köyhyydessä, jotta nämä eivät laiskottelisi. Tämä etuoikeus kun kuolemansyntinä kuului yläluokalle, eliitille. Ilman tätä etuoikeutta elitismi ja yläluokka oli turhaa tuon ajan maailmassa. Tolkuttomia taloudellisia etuuksia kun tuolloin ei vielä optioina ja asuntokeinotteluna tunnettu. Maan tapa ja rakenteellinen korruptio levisivät nekin myöhemmin.


Toisinajattelun isä

Chydenius käänsi asiat päälaelleen. Hän kirjoitti, kuinka juuri vapauden voima kirkastaa ihmisen onnea ja juuri tuo onnen tavoittelu tekee hänestä elinvoimaisen yksilön. Valtio ei tämän käsityksen mukaan rikastunut kiusaamalla vähäosaisia, talonpoikia ja työläisiä, vaan antamalla heille vapauden tavoitella sellaista, jonka kilvoittelu hyödyntää suuria massoja. Kaikilla tuli olla samat oikeudet ja samat edut tavoitella onneaan.

Pienen kansakunnan kohdalla kaikki tuntevat toisensa, etenkin eliitin sisällä. Syntyi sellaisia eliitin, papiston, aatelin ja porvariston sairaita verkostoja, joita ajoivat vain omia etujaan ja siitä kärsi koko kansakunta, järkeili Chydenius. Antti Chydenius ei tuntenut silloin niitä ongelmia, joiden sisällä suomalaiset nyt rypevät eliitin jakaessa kansallista vaurautta keskenään, toisilleen.

Optiot toimivat valtioissa, joissa ihmiset eivät tunteneet toisiaan. Siinä niiden voima juuri piilikin, ei toki toisensa tuntevien palkitsemisessa. Ahneuden palkitseminen sen itsensä vuoksi oli pelkkää typeryyttä Chydeniuksen opeissa ja johti rappioon.

Pasifismin isä

Antti Chydenius oli rauhan mies ja pasifisti. Siinäkin hänet voisi nimetä maan isäksi, pasifismin ja uusmoralismin hengen nostattajaksi. Paljon ennen kuin vastaava liike levisi muualla maailmassa ja sai aikaan monenlaista liikehdintää niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, ei vähiten Venäjällä ja Aasiassa, Latinalaisessa-Amerikassa.

Chydenius oli omituinen lintu omassa ajassaan. Hän jopa puolusti Lapin oikeuksia aikana, jolloin sen riistosta ja kansakunnan sisäisestä imperialismista ei vielä kukaan muu osannut mitään pelätä.

Vapaakauppa-alueen ja Lapin isä

Chydenius olisi halunnut muuttaa Lapin yövartijavaltioksi, vapaakauppa-alueeksi jo 1700-luvulla. Tässä valtiossa vapaakauppa olisi ollut täydellistä, etuoikeuksia, sääntelyä ja veroja ei olisi ollut lainkaan. Yksityinen oikeus ja yksilönvapaus olisivat olleet Lapissa täydellisiä, byrokratia olisi kielletty ja kenenkään oikeuksia ei olisi saanut polkea. Ainoa viranomainen olisi ollut tuomari.

Antti Chydenius halusi antaa pakolaisille suojan sekä kaikille vähävaraisille yrittäjille, talonpojille ja käsityöläisille, oikeuden myydä tuotteitaan milloin ja missä tahansa.

Täydellisen tasa-arvon isä

Chydenius vastusti ankarasti hintojen ja palkkojen sääntelyä, työpakkoa. Työntekijällä tuli olla oikeus valita työnantajansa eikä hän voinut olla koskaan esimies.

Ajatus esimiehen ja alaisen välisestä suhteesta, autoritaarisesta vallasta, sai hänet voimaan pahoin. Ylempien säätyjen tapa kohottaa itsensä alempia paremmiksi sai tuomion. Kenenkään ei kuulunut olla toisen herra tai toisen orja, kaikilla oli oltava samat oikeudet ja edut.

Rohkean idealismin isä

Chydenius alkoi arvostella myös omaa puoluettaan, myssyjä. Hänet haluttiin sulkea pois valtiopäiviltä säätyjen tekemien päätösten arvostelijana. Vielä tuolloin painovapauslaki ei ollut astunut voimaan. Sensuuri esti julkaisemasta kaikkea sitä mitä Antti Chydenius olisi halunnut kirjoittaa.

Chydeniuksen ansiota kuitenkin oli painovapauden varhainen toteutuminen Ruotsissa vuonna 1766 sekä uskonnonvapauden myöntäminen ulkomaalaisille vuonna 1979.

Jonkun on aina esitettävä uudet, mullistavat ja aikalaisia ravistelevat ajatukset, moraaliopit, jotta uudistukset voidaan toteuttaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan isä

Itse pitäisin Chydeniusta pohjoismaisen rohkeuden isänä ja julkisuusperiaatteiden oivaltajana. Niihin kun perustuu koko hyvinvointiyhteiskuntamme idea ja sen uutta luova innovatiivinen ajattelu, innovaatioyhteiskunnan hyväksyminen sen kaikilla tasoilla elinvoimaisen yhteisön ja yhteiskunnan tärkeimpänä voimavaranamme.

Juuri tätä kautta syntyi ajatus onnesta ja sen luonteesta, vapaudesta ja sen merkityksestä joko kahlita tai voimistaa talouden ja hyvinvoinnin perusteita. Onnen ja vapauden idea kulkevat aina käsi kädessä ja ovat osa pohjoismaista julkisuusperiaatetta, hyvinvointiyhteiskunnan moraalia ja normejamme.

Pohjoismaat menestyivät jälleen kerran hyvin mitattaessa kansakuntien onnea ja onnen kokemista. Tanska, Norja ja Suomi sijoittuivat kolmen kärkeen ja jakoivat mitalit kilpailussa, jonka menestymisen ehkä tärkein Suomessa vaikuttanut henkilö on kuvattuna vanhassa tuhannen markan setelissämme.

Se oli aikanaan niin suuri raha, että monelle Antti Chydeniuksen kasvot jäivät markka-aikana vieraiksi. Itse olisin vaihtanut hänen kuvansa Paavo Nurmen kuvan kanssa ja tehnyt miehen tutuksi arjen oloissa käytettävissä seteleissämme. Ymmärrän toki, että häntä haluttiin arvostaa juuri tuolla suurimman setelimme antamalla arvovallalla. Hän on sen varmasti ansainnut.

Innovaatiopolitiikan isä

Jotta Chydenius ei jääsi liian vähälle kiitokselle, kerrottakoon vielä kuinka hänen ansiotaan oli ruotsalainen liberalismi ja myöhemmin sen leviäminen Leo Mechelinin ja monen muun toimesta myös Suomeen. Chydenius oli aikaansaamassa kirjastolaitosta, harrasti eri alojen tieteellistä tutkimusta, toimi mm. silmäkirurgina ja huolehti rokotteiden leviämisestä maahamme, perusti orkesterin, oli innovaattori keksintöjen maailmassa.

Purjelaiva Chydeniuksen kuvan takana, tuhannen markan setelissä, symboloi Kokkolan tapulioikeuksia ja kaupan vapautumista Pohjanmaalla, suurta purjelaivakauttamme. Kokkolan yliopistokeskus ja Chydenius instituutti vaalivat Anders Chydeniuksen muistoa. Aalto-yliopistossa Helsingin Töölössä, kauppakorkeakoulussa, yksi rakennus on nimetty Chydeniuksen mukaan Chydeniaksi.

Innovaation diffuusion isä

Väite siitä, että kakki tulisi meille hitaasti ja oman aikamme moraalin rappioiden oikaisu olisi muualta lähtöisin, ei välttämättä pidä paikkaansa. Pikemminkin kurssin oikaisu käynnistyi jällen kerran kansan syvistä riveistä ja mediamme reagoi siihen hitaasti.

Kansan sisällä ovat aina omat chydeniuksensa, jotka saavat aikaan muutospaineita, joista kaikki eivät lähde toki pääkaupunkiseudulta tai purjehdi meille valtamerten takaa, päinvastoin.

Näin etenkin nyt, kun tieto on reaaliaikaista ja monet uudet ajatukset ja maailmakuvia muuttavat liikkeet ovat peräisin vaikkapa chydeniaanisesta perinnöstä ja syntyvät Pohjanmaalta, Lapista, Kainuusta, Savosta tai Karjalasta sekä siirtyvät sieltä myöhemmin myös pääkaupunkiseudulle, josta media ne poimii havaitessaan kuinka kansanliikkeet ovat muuttamassa maailmaa vaihtamalla poliittista, taloudellista tai kulttuurista johtoaan tai reivaamalla itse omaa normistoaan, moraalia tai jopa paradigmaista maailmankuvaansa uuteen asentoon.