Poliittisen semantiikan viikko

Prsidentti Bill Clinton tunnettiin loistavana puhujana ja hän pystyi vakuuttamaan menestyksekkäästi juuri retoriikkansa avulla. Puhetaito ei ole vain kaunopuheisuutta, vaan sisältää myös yleisemmän kyvyn ilmaista itseään ja viestiä toisille taitavasti tarkoituksensa. Alun perin retoriikalla tarkoitettiin nimenomaan oppia poliittisesta puhumisesta.

Kehnon retoriikan maa

Kun seuraa suomalaista poliittista retoriikkaa eduskunnan kyselytunneilla, syntyy epäily, ettei poliitikkoja ole valittu ainakaan kreikkalaisen puhetaidollisen ja korkealentoisen ilmaisun tuotteina. Tärkeintä ei näyttäisi olevan vakuuttavuus, ei edes ensisijaisesti totuus. Toisaalta parhaimmatkin ajatukset ja mielipiteet jäävät häviölle, jos ne esitetään huonosti. Ja suomalaiset poliitikot osaavat pilata hyväkin asian huonolla retoriikalla ja ujostelullaan.

Kreikkalaisilla oli puhujia varten sofistien koulukunta. Tunnettuja kouluttajia olivat vaikkapa Gorgias, Protagoras, Isakoras, Korakes, Teisias mutta ennen muuta Platon ja Aristoteles.

Platon ei pitänyt siitä, että keskityttiin vain väittelyyn. Ei siihen, onko väittämä tosi. Platon retoriikassa oli mukana dialogi, jossa kysymykset ja vastaukset, niiden perustelut, johtivat lopputulokseen. Kuka on suomalaisen politiikan Platon?

Kun seuraa suomalaista eduskuntakyselyä, minuutin puheenvuorot katkaistaan väkivalloin ja niitä kerätään kuin marjoja koriin. Vihaisella vauhdilla ja ilman dialektista vuoropuhelua. Jokainen puhuu omaa asiaansa ja puuta heinää, kokonaisuus on kuin levällään oleva heinähaasia.

Kuka poliitikoistamme on suomalainen Aristoteles?

Aristoteles esitteli retoriikan inhimillisenä taitona. Hän jakoi retoriikan poliittiseen, oikeudelliseen ja esittävään taitoon. Niiden ymmärtäminen on suomalaisessa politiikassa tarpeen, jotta äänestäjä, television katsoja, voi selittää myös ihmisen käyttäytymisen ei-järkiperäisiä puolia. Niin paljon irrationaalista maaliskuu on tuonut politiikkamme kenttään.

Siis sitä, mitä tulisi tehdä tai jättää tekemättä tulevaisuudessa, totuus toimenpiteistä jotka on tehty menneisyydessä. Esittävässä retoriikassa voi sitten joko käynnistää henkilön ylistämisen tai syyttämisen nykyisyydessä. Nyt ylistäviä puheenvuoroja ei ole syytä heitellä muuten kuin ironiaansa näin terävöittäen. Maalikuussa suomalainen oppositio on saanut viettää iloista maalijuhlaa.

Bill Clinton jäi kiinni retoriikassaan ja alkoi käyttää skandaalinsa selvittelyssä taitavaa semantiikkaa. Retorisesti jo synnynnäisesti taitava ja kuulijansa ottava poliitikko syyllistyy tähän aina, kun hän joutuu kiinni puolitotuudesta tai valheesta.

Clintonin semantiikka liittyi erotiikkaan. Erotikkaa ja seksi ovat vaarallisia lajeja käyttää kielellisiä semanttisia rooleja.

Semanttisten roolien tutkimus on jäänyt kouluissamme lapsen asteelle sen jälkeen, kun aloimme jäsennellä lauseitamme. Näin siitäkin huolimatta, että kielemme on sanoiltaan monimerkityksellinen ja lauseiden sanajärjestys kohtuullisen vapaa. Semanttiset roolit ovat tutkimuksena abstrakti ja vaikea. Se on ehkä eräs syy sen kielitieteellisen tutkimuksen niukkuuteen. Mieli on suomalaisille vaikea asia muutenkin.

Suomenruotsalaista semantiikkaa

Äidinkielenään ruotsia puhuvalle suomalainen semantiikka on vielä vaikeampaa kuin suomalaisille. Sitä ei tulisi ainakaan käyttää tarkoituksena psykologinen harhautus televisiokameroiden edessä.

Närkästynyt Stefan Wallin oli oman semanttisen retoriikkansa keskellä täysin voimaton. Hän sotki kömpelösti semanttiset roolit ja syntyi kiusallinen ristiriita semanttisen merkitysopin sekä sanojen ja ajatuksen todellisesta merkityksestä.

Kun semantiikalle oleellisia ovat ilmaisujen väliset suhteet, kuten autonomia, homonyymia, hyponymia, metonymia, polysemia ja synonymia, Wallin jäi retorisen semantiikkansa sisällä etenkin itäsuomalaisten hampaisiin. Se oli avutonta kielipolitiikkaa kielipuoliselta potilaalta, poliitikolta ohjailemassa muiden selän takana suomalaista sotilasjohtoa.

Eduskunnan edessä tapahtuvat lipsahdukset olivat tämän rinnalla vähemmän kiusallisia. Olemme oppineet ymmärtämään kehnosti argumentoivia ja retorisesti kömpelöitä edustajiamme, ja annamme sen heille anteeksi myös selvät valheet. Sen sijaan sotilasjohtomme joutui tässä temaattisten roolien ja totuusehtojen pelissä ja ohjauksessa kiusalliseen välikäteen.

Roomalaisten oppiin

Roomalaisessa retoriikassa tärkeää oli alku. Anaforalla tarkoitettiin lauseen alun toistoa. Suomalaisessa kansanedustajan puheessa lauseet katkeavat puhemiehen nuijan iskusta kuin kanan lento.

Toinen tärkeä osa puhetta oli antiteesi, tieteestäkin tuttu teesin vastakohta. Kun edustaja rakentaa omassa puheessaan sekä teesin että antiteesin, vastaväitteet vähenevät.

Kun puhe alkaa katkeilla suomalainen edustaja käyttää sidesanoja tai palaa paperille kirjoitettuun tekstiin, hakee kadonnutta taskua kädelleen.

Nämä sidesanat on syytä karsia pois ja myös pääministeri voisi valmistella puheensa loppulausunnon valmiiksi. Väsymys näkyy televisiossa ja paljastaa virheitä, joita hallitustaan johtavan olisi välteltävä. Syntyy toistettua hyperbolaa, liioittelua. Absoluuttinen totuus on parempi kertoa relatiivisena tai jättää silleen kunnes media vaikenee aiheesta.

Kiasmia ja litoteesia

Suomessa on mahdollista kääntää sanajärjestystä, kiasmia, sekä vastakohdan kieltoa, litoteesia. Niitä voi viljellä runsaastikin, kuten savolaiset näyttävät tekevänkin.

Seppo Kääriäinen ja Timo Soini hakevat metonymiaa, sanan tai käsitteen korvaamista konkreettisemmalla samaa tarkoittavalla sanalla. Tätä ei kuitenkaan pidä viljellä muuten kun ammattinsa osaavan puhujan. Jo käden liikkeestä ja vartalon voimasta voi nähdä mitä tällä metonymialla tarkoitetaan. Metonymiat on mitoitettava miehen mittoihin ja etupenkin karjuihin.

Demareissa on kaksikin taitavaa kiertoilmauksen käyttäjää ja Ben Zyskowicz oikoo ne siinä missä monen muun kesken jääneet litoteesit tehden niistä syllepsin, sanan, joka muuttaa kokonaan muiden sanojen merkityksen.

Mauri Pekkarinen viljelee usein syllepsia ja samalla myös pleonasmia. Siinä omaa asiaa tehostetaan useilla samaa tarkoittavilla sanoilla. Tämän käytössä on oltava varovainen ellei ole Pekkarisen tasoinen puhuja.

Eduskunnan puhemies osaa valita synekdokeen, jossa kokonaisuutta lyhennetään esittämällä siitä vain osa, ja aiemmin presidentti Martti Ahtisaari oli taitava tiivistäjä ja diplomaattisella täsmällisyydellä.

Sanan käyttämistä useammassa merkityksessä on harvinaisempaa mutta jokaiseen kyselytuntiin ainakin yksi epäonnistunut kokeilu mahtuu.

Leksikaalinen semantiikka

Rooman vallan romahdettua myös retoriikan harrastus taantui. Vasta kirkollisten ylipistojen myötä se palasi takaisin opetusohjelmaan. Nykyisin retoriikka on erityisen voimissaan, johtuen media-ajan kielenkäytöstä ja sen opiskelusta. Nyt kiinnostaa etenkin retoriikan tutkimus ja leksikaalisen semantiikan perusteet.

Sanan merkitys liittyy yhä useammin johonkin laajempaan taustaan, jota voi nimittää vaikka semanttiseksi kentäksi. Nuoret netin käyttäjät ja sosiaalisen median yleistyminen on lisännyt tätä monikansallista kielen käyttöä.

Se on osa myös vaikkapa neurofilosofiaa, jossa merkitys perustuu myös kognitiivisen semantiikan kannattamaan neuroverkostojen representaatioon eli esittämiseen. Hermoverkoissa oletetaan tapahtuvan semanttista aktivoitumista; sana aktivoi siinä toista sanaa ja syntyä. Siinä lumipalloefekti on palkitsemassa sanan käyttäjää. Ei sillä ole väliä mitä kirjoitat, kunhan kirjoitat.

Kognitiivinen kieli

Kognitiivinen kielen tutkimus korostaa merkityksen asemaa. Merkitystä tarkastellaan pohtien kuinka maailma ilmenee ihmisen tietoisuudessa ja ymmärryksessä. Kielellisissä ilmauksissamme on aina kyse puhujan näkökulman mukaisista käsitteistyksistä.

Globaalissa netissä oletamme taas kielellisten intuitioiden ja konventioiden yhteisymmärryksestä. Eri ihmisten tietoisuuksilla on paljon yhteistä, kulttuurista irrallista vastaavuutta. Se on lähellä joskus kirjoittamaani Claude Levi-Sraussin strukturalistista antropologiaa, ihmismielen sinfoniaa kulttuurista riippumatta. Me lähestymme tätä totuutta askel askeleelta.

Jokainen kieli ja kulttuuri sisältää ja ikuistaa kuitenkin tietyn maailmankuvan. Maailman kielet ovat varasto, johon koko mielemme sisältö on puristettavissa. Kun kielessä on eroja, on eroja varmasti myös ajattelussa.

Kieli on aina syysuhteessa koettuun ja meistä poikkeavaan todellisuuteen. Me käytämme sitä kieltä ja sanastoa, jolla on riittävän yleinen ja meille informatiivinen sisältö.

Syntyy kognitiivista ekononomiaa, sanojen säästämistä. Samalla syntyy eriytymistä, ryhmiä ja mahdollisesti myös syrjäytymistä. Suhteellisuushypoteesissa kieli ja ajattelu liittyvät toisiinsa. Ohi sanojen, symbolirakenteiden, on hankala ajatella.

Tunnesanat kesytettävä

Vastaavasti tyypillistä on erottaa tunne ja järki toisistaan. Tässä ajattelussa tunteet ovat irrationaalisia ja järjen kontrolloitavissa. Nykyisin tunteita kuitenkin pidetään yhtenä tiedon muotona.

Puhdasta järkeä ilman emootiota löytyy vain tietokonista ja niiden tavasta kääntää kieltämme. Se mitä tunteet ovat persoonallisuuden piirteinä, mielialana ja luonteena, vihan, surun, rakkauden tai pelon kohteina, ovat universaaleja ja erottuvat selkeästi toisistaan.

Näitä ilmaisevat taas tunnesanat, joiden merkitys on koko ajan muuttumassa osana kulttuurien välistä vaihtoa ja internetin psykologisoimatonta ympäristöä. Tässä yhteydessä puhutaan usein prototyypeistä ja komponenttiajattelusta. Tutkimus on vielä kovin vaatimatonta mutta etenee nyt jättiaskelin.