Karkauspäivän hyppy

Karkauspäivä vietetään neljällä jaollisina vuosina. Poikkeuksen tekevät ne sadalla jaolliset vuodet, jotka eivät ole samalla jaollisia neljälläsadalla. Syy karkauspäivän lisäämiseen vuoteen on Maan kierrossa Auringon ympäri. Se kestää hieman yli 365 vuorokautta. Ero on viisi tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia.

Karkaussekunti

Edellä esitetty väite ei ole totta. Maapalon pyörimisaika hidastuu, atomikelloilla mitattu aika ja luonnollinen vuorokausi joutuvat koko ajan epätahtiin. Tämän korjaamiseen käytetään korjaussekunteja, karkaussekuntia. Karkaussekuntien vuoksi tarkat tietokoneohjelmat joutuvat varautumaan siihen, että vuorokauden pituus voi olla 86 399, 86 400 tai 86 401 sekuntia.

Toisin kuin karkauspäivää, karkaussekuntia vietetään kaikkialla maailmassa samaan aikaan. Suomessa kello 1.59.60 talvella tai 2.59.60 kesällä. Viimeisin karkaussekunti lisättiin kelloihin vuonna 2008. Jos se silloin jäi huomaamatta, virheen olisi voinut korjata joulukuussa 2011. Ehtii sen tehdä vieläkin. Ahdistunut olo ja kelloon vilkuilu voi hyvinkin johtua juuri tuosta virheestä.

Fyysikkojen aika

Ajan määrittely voi olla joko astronominen tai fysiikasta tuttu aika-avaruuden neljäs akseli. Tässä fysiikan perussuureessa tapahtumien välinen etäisyys riippuu tapahtumia tarkkailevien havainnoitsijoiden suhteellisesta nopeudesta tapahtumaan nähden.

Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria muutti ajan määritelmää. Aika on osa aika-avaruutta ja liittyy siellä kaareutuvaan aika-avaruuteen. Niinpä kun normaalisti tulkitsemme aikaa osana psykologista jatkumoamme, syy seuraussuhteitamme, syy on yleensä tajunnassamme ennen seurausta. Tässä arkiajattelussa mukana ei ole kuitenkaan pohdintaa ajan suhteellisuudesta. Saamme yleensäkin ensin vastauksia ja vasta sen jälkeen teemme näille tiedoille meille sopivia kysymyksiämme.

Usein aika käsitetäänkin nopeudeksi. Aika mitataan osana ilmiöiden viemää aikaa. Näin puhutaan vaikkapa valon nopeudesta erona äänen etenemiseen erilaisissa väliaineissa. Suuremmassa painovoimakentässä aika kuluu hitaammin kuin pienemmässä, mikä näkyy vaikkapa kemiallisten reaktioiden ja kellon käynnin hidastumisena. Ihminen tarkkailijana ei voi kuitenkaan havaita muutoksia. Aistimme ja aivot osana lähiympäristöä ovat sidottuja vallitsevaan nopeuteen ja aikaan, myös liikkuessamme vaikkapa valon nopeudella. Aika on meille ongelmallinen asia ja teemmekin siitä kulttuurimme tuotteen. Se on kaukana tieteestä.

Psykososiaalinen aika

Ihminen on aikakäsityksessään historiaan sidottu ja seuraa taivaalle katsellessaan ikivanhaa universumia. Ajan mittaaminen ja ihmisen käyttäytyminen liittyvät kulttuurisiin ilmiöihin. Koemme yön alkavan vaikkapa kello 00 ja aamun kello 5.00. Kyse on kulttuurihistoriallisista sanattomista sopimuksistamme.

Nämä ajat ovat ohjanneet vahvasti myös biologista rytmiämme, koska syömme lounaamme tai avaamme televisiomme. Koska katsomme olevan sopivan ajan nukkua tai aloittaa työpäivä, jäädä eläkkeelle. Näitä omia sisäisiä kellojamme on vaikea mennä muiden muuttelemaan. Antropologit tietävät kuinka ihmislaji vietti vuorokautensa aiemmin paljon väljemmin kuin nyt ja aika käsitteenä oli avoin, ei lineaarinen jana tai jatkumo.

Tähtitieteessä aamu alkaa auringon yläreunan näyttäytyessä taivaanrannan takaa ja yö vastaavasti yläreunan kadottua horisontin taakse. Vuoristojen laaksoissa valoisat ajat ja hämärät ajat ovat erilaisia kuin meren rannalla ja lakeuksilla eläen. Suurimmat erot syntyvät luonnollisesti siirtyessämme navoilta kohti päiväntasaajaa. Paikkamme maapallon pituuspiireillä kertoo paljon käyttäytymisestämme ja myös siitä miten ymmärrämme toisiamme. Ympäristö ja etenkin vuorokausirytmiikka muokkaa luonnettamme ja kulttuurejamme.

Uskonto ja luonto ohjaajana

Islamilaisessa ja juutalaisessa kulttuurissa vuorokausi alkaa auringon laskusta. Samoin useimmissa kristillisissä kirkoissa liturginen vuorokausi vaihtuu illalla.
Juuri uskonnoilla on ollut keskeinen asema eri kulttuurien ajan psykososiaalisessa tulkinnassa.

Hyvin suoraviivainen käsite ajasta janana, ikään kuin alkuna ja loppuna, on tyypillistä mm. pragmaattisessa ja yksiulotteisessa maailmankuvassa. Itämaisissa uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, vallitsee kiertävä aikakäsitys, jossa aika mielletään kehänä. Tämä käsitys on yleistymässä myös meillä lännessä.

Agraarin maailman aika kulki vahvasti vuodenaikoihin sidottuna ja tuolta ajalta on edelleen jäljellä runsaasti maatalouden kiertoon liittyvää kulttuurista katoavaa historiaa. Vastaava teollinen historia toi mukanaan kellokortit ja kolmivuorotyön sekä tehtaan pillit, loma-ajat ja työajan jäsentymisen. Suomessa nämä muutokset tapahtuivat hyvin lyhyen historiallisen aikajana sisällä ja ne limittyvät nyt toisiinsa. Eri sukupolvilla on erilainen ajan ja paikan taju.

Ajan nopeutuminen - akseleraatio

Tänään postmodernin yhteiskunnan aikana aikatutkimus on tuonut esille teesinsä ajan nopeutumisesta, akseleraatiosta. Tämän käsitteen mukaan myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa siirryttiin eräänlaiseen non-stop -aikaan ja ns. 24/7 -kulttuuriin.

Psykososiaalisena ilmiönä tämä tarkoittaa lähinnä ilmiöitä, jotka ovat joko reaaliaikaisia, samanaikaisia, epälineaarisia, katkonaisia ja välittömästi tapahtuvia. Lyhyesti kuvaten seurauksena kaikesta tästä on kokemus jatkuvasta kiireestä ja aikapula niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.

Psykologisena kokemuksena tämä prosessi johtaa ajan nopeutumiseen, jossa nykyhetken kokeminen laajenee samaan aikaan kun tulevaisuus kutistuu. Tämän on seurausta menneen ajan saavutusten katoamisesta, niitä ei ole enää lainkaan tai ne on unohdettu samaan aikaan kun tulevaisuutta on aina vain vaikeampi ennustaa. Seurattaessa EU:n osin kuvitteellista kriisiä, tätä ennustamisen ongelmaa toistetaan kuin mantraa. Huominen ei ole tässä kehityksessä enää uusi eilinen eikä historiallista jatkumoa hallita.

Ajan tajun, menneen elämän havainnot ja jatkumon kadottanut poliitikko on tyypillinen uuden media-aikamme ilmiö. Hän voi kadottaa jopa kuntien rajat ja piirtää ne kokonaan uudella tavalla kulkeviksi ilman sen kummempaa paikallista pohdintaa kunnissaan asuvien ihmisten ja kansalaisten kanssa.

Sivistyskansan astrologia

Tämä kehityksen estämiseksi ikivanhat kulttuurit hakivat avukseen astrologian, jossa tulevaa kyettiin ennustamaan mm. tähtikarttojen avulla. Vuosi 2012 on erityisen merkittävä Mayakalanterin (Tzol’in) kolmannentoista baktun päättyessä laskentatavasta riippuen joko 21. tai 23. päivänä joulukuuta. Kirjoitin aiheesta enemmän kirjassani “Arctic babylon” jossa on myös pohdittu miksi baktu oli niinkin pitkä ajanjakso kuin 144 000 vuorokautta eli 394 vuotta. Mihin sellaista tarvittiin?

Mayojen korkeakulttuuri oli uuden maailman kehittynein ja vasta omana aikanamme, ja juuri suomalaisten löydöksinä trooppisesta Etelä-Amerikasta, alamme hahmottaa näiden ikivanhojen kulttuurien todellista historiaa, geometrisesti valtavien ja säännöllisten yhdyskuntarakenteiden oletettua syntyä ja merkitystä.

Mayoilla oli numeroissa omaa aikaamme vastaava paikkajärjestelmä ja tyylitellyt “hieroglyfit” ovat hieman kiinalaisen sana- ja tavumerkistön tapaista symboliikkaa. Merkkejä on runsaasti, noin 800, ja kivipilareiden kaiverruksissa on niin ikään myös meille ymmärrettävää herooiseksi tulkittua sankaritarustoa.

Kirjoista on säilynyt vain neljä kappaletta ja laajin on ns. Dresdenin koodeksi. Loput tuhosi espanjalainen piispa Diego de Landa 1500-luvulla. Syy lienee ollut niiden tulkinta pakanallisina.

Samaan aikaan piispa teki kuitenkin itse muistiinpanoja mayojen kulttuurista ja pyrki tulkitsemaan heidän mahdollisesti sapoteekeilta tai olmeekeilta saatuja ja edelleen kehitettyjä ajan ja paikan tulkinnan välineitä ja kielellistä sekä matemaattista lahjakkuutta, teknologiaa.

Valtaisa mayakulttuuri

Kulttuurin kukoistuskaudella keskeisimmillä maykansan asuinalueilla on oletettu asuneen noin nykyisen Suomen kokoisen kansakunnan. Alue käsittää sekin noin Suomen kokoisen alueen Keski-Amerikassa alkaen nykyisen Meksikon Chiapasin ja Tabascon osavaltioista ja jatkuen Jukatanin niemimaalla Quintana Roon, Campechen ja Jucatanin osavaltioihin.

Mayoja ja heidän kulttuurinsa jäänteitä löytyy myös Guatemalan, Belizen ja El Salvadorin sekä läntisen Hondurasin alueilta. Kaikkiaan mayoja on arvioitu olleen noin 10-15 miljoonaa ja kaupungit ovat olleet huomattavia uskonnollisia keskuksia korkeine tyypillisine pyramidimaisine mayatemppeleineen.

Maataloudessa pengerviljely ja kanavakastelu olivat käytössä ja viljelykasveja olivat ainakin maissi, kurpitsat, pavut, bataatti, avokado ja myös monet puuvillan ja hampun lajikkeet. Talonpojat, kauppiaat, käsityöläiset olivat käsitteinä “tuttuja” siinä missä luonnollisesti myös omaa kirkollista “rälssiä” tai eliittiä vastaava hierarkia sekä pitkälle kehittynyt sosiaalinen rakenne ja sitä tukeva kehittynyt teknologia ja infrastruktuuri. Mutta mihin talonpoika tarvitsee vuosituhansien päähän ulottuvia ennustuksiaan?

Onko hän ehkä matkalla jossakin ja arvelee myös joskus palaavansa? Mihin matkustamiseen tarvitaan noin pitkiä aikajanoja ja miksi tropiikista löytyvät tiet ovat omia moottoriteitämmekin leveämpiä ja mihin geometrisia kehäteitä käytettiin jos kulkuvälineenä oli muulin kaltaiset eläimet? Ovatko sivilisaatiot sittenkin olleet joskus meitä paljon edellä? Siihen kun ei paljoa vaadita. Vain muutama vuosisata lisää.

Sopimusluonteinen aika

Ajan mittaaminen 24 tunnin esitystapana on oman teknologiamme tuotetta ja anglosaksissa maissa käytetään pääsääntöisesti 12 tunnin esitystapaa. Sekuntikin on sopimuksellinen suure, jossa aurinkovuorokauteen laskettiin kuuluvan 86 400 sekuntia. Määritelmä on kaukana täsmällisestä sillä aurinkovuorokauden pituus vaihtelee suurimmillaan noin 52 sekuntia.

1950-luvun lopulla otettiin käyttöön ns. efemeridisekunti. Se oli 31 566 925,9747 osa trooppisesta vuodesta sellaisena kuin se oli laskelmallisesti vuonna 1900 tammikuun 0 päivänä kello 12.00.

Nykyisin sekunti on poistettu kokonaan tähtitaivaan tapahtumista ja sillä tarkoitetaan 9 192 631 770 kertaa sellaisen säteilyn jakson aikaa, joka vastaa cesium-133-atomin siirtymää kahden hienorakenteen energiatilan välillä. Näin maapallon pyörimisen hidastuminen osana vuorovesi-ilmiötä tai johtuen ilmamassojen liikkumisesta sekä muista satunaisista, esim. maan ytimen massasiirtymistä, ei ole tarvis pohtia erikseen sekunnin määritelmää aprikoitaessa.

Lopuksi vielä karkauspäivän oma ennusteeni karkausvuoden 2012 jatkolle:

Ensimmäinen maaliskuuta Sauli Niinistö astuu virkaansa ja mediat kertovat meille juhlavan tapahtuman suorana lähetyksenä. Keskustelu taloudesta ja sen vakausjärjestelmistä, kuntarakenteista, armeijan kasarmien tyhjenemisestä sekä talouden menojen supistuksista hiljenee tai ainakin vähenee vuorokaudeksi.

Neljäs maaliskuuta Venäjällä valitaan presidentiksi yllättäen Vladimir Putin. Putinin valinta tuo Suomessa otsikoihin tuttuja sanakäänteitä, joista keisaria jo vältellään. Uutiset on tehtävä pääosin opposition liikehdinnästä. Putin tuo vakautta Venäjän talouden kasvulle, arvelemme lopulta.

Maalikuin yhdeksäs päivä alkavat yleisurheilun sisäratakisojen MM-kisat Istanbulissa. Kun suomalaiset eivät sinne yltäneet, menetystä ei ole syytä nyt jännittää muuten kuin seuraten huippumaiden urheilijoiden komeita suorituksia. Kisat ovat kehnoon aikaan ajatellen Lontoon olympialaisiin valmistautuvia huippuja. Näin tilaa jää uusille yllättäjille, nuorille ja nimeä hakeville.

Huhtikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Titanicin uppoamisesta ja saamme seurata tätä tapahtumaa niin dokumenttien kuin muun mediaviihteen tuotteena. Vanhojen elokuvien seuraaminen jatkuu siinä missä puheet julkishallinnon menotaloudesta ja hallituksen hankauksista selitettäessä miten Kreikan palomuurilla on ostettu kallista aikaa. Puutarhan kunnostus on syytä käynnistää nyt vettä säästelemättä. On alkamassa pitkä ja kuuma kesä, jossa muistellaan myös Korean sodan aikoja.

Toukokuun alussa ranskalaiset valitsevat itselleen presidentin. Nicolas Sarkozy pyrkii toiselle kaudelle ja suomalaiset jännittävät jääkiekon kotikisojaan Ruotsin kanssa ne jakaen. Molemmille voi toivoa onnea ja menetys on medioissamme työvoittona kuvattu, ei niin komea mutta järjestelyiltään kuitenkin moitteeton ja aina voisi mennä huonomminkin. Eurovision laulukilpailussa Azerbaidzanissa Suomen euroviisu on vielä ennen finaaleja, ruotsalaisia medioita lainaten, hyvinkin voitokas.

Kesäkuun kuudes Venus kulkee auringon yli ja aiheuttaa saman kiinnostuksen ja ilmiön kuin kesäkuussa 2004. Silloin sää esti sen seuraamisen. Sen sijaan jalkapallon EM-kisat Puolassa ja Ukrainassa pitävät alan harrastajat television ääressä ja jatkoa seuraa heti loppukuusta omien yleisurheilun EM-kisojen katsomossa. Suomi saa yllättävää menetystä kiitos Lontoon kisojen läheisyyden ja lajin huippujen poissaolojen. Mukaan mahtuu myös yksi merkittävänä pidettävä positiivinen yllätys. Yleisurheilussa siihen riittää pistesija pikamatkalla, matkalla millä tahansa.

Heinäkuun lomasäät suosivat elokuussa lomailevia tai kesäkuussa jo lomansa pitäneitä. Euroopan unionin puheenjohtajuus siirtyy Tanskalta Kyprokselle eikä sitä kukaan havaitse. Sen sijaan Lontoon olympialaiset vievät mukanaan ja tulokset ovat takavuosien Lontoon kisojen kaltaiset. Koko syyskuu menee niistä toipuessa ja Suomen valmistautuessa lokakuun kunnallisvaaleihin. Se missä vaalit pidetään ja kuinka monta kuntaa Suomessa tuolloin vaalinsa järjestää, on sen ajan murhe ja medioittemme satiirisen uutisoinnin ajalle ominaisin mediayhteiskunnan demokratiavajetta valaiseva ilmiö. Lopulta kaikki vaikuttavat voittaneen jotakin.

Marraskuussa pääsemme seuraamaan Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Barack Obaman voitto on nyt muuta kuin internet -ajan vaaleiksi kuvatun globaalin ilmiön tulosta ja poissa on myös neljän vuoden takainen uutuuden viehätys, obamania.

Joulukuussa järjestetään Etelä-Korean presidentinvaalit ja asteroidi 4179 Toutatis pelästyttää ihmiskuntaa Telluksen sivuutettuaan. Joulukuun 21. tai 23. päivä ovat Maya-sivilisaation pitkän laskun kalenterin kolmannentoista baktun syklin loppu. Sitä odotellaan medioitten avustamana yhtä jännittyneenä kuin joulun tyypillistä kaikki ennätykset rikkovaa kulutusjuhlaa. Uudet videopelit ovat kulutuksen kärjessä ja Nokian kännykätkin alkavat taas myydä uudella tuotevalikoimallaan.