Herrojen huave

Kreikan velkasaneeraus, vakausrahaston kasvatus, pankkien tukeminen sekä kriisin leviämisen torjunta etenkin Italiaan, mutta myös Espanjaan, sai sijoittajat uskomaan euroon ainakin hetkeksi. Huoli euroalueen kriisistä näytti väistyvän. Asiantuntijoiden mukaan akuutti kriisin poistuminen ei kuitenkaan poista todellisia ongelmiamme ja nyt saatiin aikaa järeämpiin toimenpiteisiin.

Tunnusluvut ja tilastot tutuiksi

Kun mediat kertovat euroalueen kriisistä jo toista vuotta kuvaten sen toisen maailmansodan vaikeimmaksi yleiseurooppalaiseksi ongelmaksemme, liittokansleri Angela Merkeliä lainaten, Harmageddonia muistuttavaksi viimeisen ajan taisteluksi, draaman kaari on tullut medioita seuraaville varmasti tutuksi. Samalla tunnemme tänään eurooppalaisia kansakuntia, niiden sosiaalista ja taloudellista elämää, kulttuuria, tilastollisia tunnuslukija ja finanssitalouden käsitteistöä aivan toisin kuin aikanaan turisteina Irlannissa, Kreikassa tai Italiassa vieraillen.

Kriisin luonteen kuvauksen ja tunnuslukujen rinnalla inhimilliseen luonteeseen kuuluu pohtia tiedonjaon tulvassa uutisoinnin sisällön motiivit. Niiden arvailu tahtoo viedä tiedotuksessa toimittajan sivuraiteille itse suuresta asiasta, mutta mediaa seuraavaa tällainen spekulatiivinen pohdinta kiinnostaa. Se tahtoo olla päällimmäisenä sosiaalisten medioitten ja varmaan myös perinteisempien tapaamistemme keskustelunaiheita Shellin baarista työpaikoille. Syntyy satiirista keskustelua jossa myös sarkasmi kukkii.

Saksan malli

Kun kriisin hoitajaksi ovat joutuneet tavalliset veronmaksajat, viimeisessä vaiheessa myös eläkkeiden saajat, Saksan ajama malli tarkoittaa avun hakemista yhä enemmän yksityisen ja julkisen sektorin sijoittajilta. Ranskan ajama malli yleiseurooppalaisesta vastuusta ei toteutunut eikä Euroopan keskuspankkia kytketä kriisipankkien pääomittamisen mesenaatiksi.

Riskinä on nyt että kriisipankit jäävät odottaman veronmaksajien apua viimeistään vaiheessa, jossa markkinat eivät reagoi toivotulla tavalla ja kriisipankit alkavat samalla vähentää antolainaustaan. Näin palattaisiin lähtöruutuun, finanssisektorin luottamus alkaisi rapautua. Visio on Savossa kuvattu “herrojen huaveeks“.

Budjettipolitiikasta liittovaltioon

Kriisin paheneminen nyt olisi ollut joka tapauksessa suurempi paha kuin Kreikasta tulevat suuretkin tappiot. Jatkossa motiiveja pohditaan omavastuun ja kontrollin kautta, jolloin tutuksi tulevat käsitteet, joissa puututaan legitiimiin EU:n päätöksentekoon sekä mahdollisesti myös koko peruskirjan avaamiseen. Tämäkin mainittiin Angela Merkelin sanomaksi. Ja Merkel on nyt vallan muuta kuin Italian Berlusconi ja häneen kohdistuvat paineet, Ranskan luottoluokituksia odotellaan jännityksellä niitäkin.

Velkakriisin todellinen ja lopullinen ratkaisu ei löydy pienen Kreikan kriisistä vaan Italian kaltaisista talouksista ja Berlusconin tapaisista EU -alueen poliitikoista. EU:n jäsenmaat joutuvat tekemään rajuja talouden rakenteensa korjauksia.

Tämä taas edellyttää kontrollia kurinalaisen talouden ylläpidossa ja uusia yhteisiä linjauksia kilpailukykyä kasvatettaessa. Näin pohdita motiiveista lisääntyy etenkin meillä Pohjolassa, jossa talous on vielä kohtuullisessa kunnossa ja kykenemme helpommin sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja nostamaan myös kilpailukykyämme. Nyt sen rasitteena on juuri tämä “herrojen huave”.

Tunkee ryntäille ja rinnuksille

Varmaa on sekin, että EU -päättäjät ja -politiikka saavat jatkossa vain lisäkierroksia ja samalla EU -teema pysyy tulevana talvena niin puolueita kuin ihmisiä jakavana ja keskustelua aiheuttavana ykkösaiheena. Tässä mediatiedottamisessa yleisön kannalta on jatkossa häiritsevää se, joudummeko itse hankkimaan tietomme netin ja kansainvälisen tiedotuksen kautta, vai avautuuko oma mediamme uutisoimaan myös aroista aiheista jättämättä yleisöä pohtimaan uutisoinnin tai julkaisematta jättämisen motiiveja takavuosien malliin.

“Herrojen huave” ei saa jäädä kansalaisille liian vieraaksi silloin kun se tulee ryntäille, on viemässä sermin taa ja kulkee kukkarolla, nostaa eläkeikää, pienentää eläkkeitä, syö sijoittajan vähäiset säästöt.

Laadukkaita herroja

Suomessa keskustelu siirtyy osaksi presidentinvaalejamme. Siellä asetelmat ovat nyt tiedossamme ja ehdokkaat ovat varmasti laadukkaita, tuntevat teeman, ovat sen osallisia. Niin on myös korporatiiviseksi äityvä mediammekin.

Uuskorporativimissa sosiaalidemokraattien Paavo Lipponen ja kokoomuksen Sauli Niinistö ovat jo valtiomiessarjan Eurooppa-poliitikkoja. Heillä on vastassaan jo kansainvälisesti nimekäs EU-kriittinen ja populistiksi leimattu Timo Soini sekä niin ikään EU-kriittinen keskustan valtiomiessarjaan lukeutuva Paavo Väyrynen. Ruotsalaisten Eva Biaudet ja vihreiden Pekka Haavisto voisi lukea liberaalisen siiven edustajiksi toimittajan kuvaamana ja nelikenttäänsä piirtäen jääkiekkovalmentajan fläppitaulun tapaan. Jossain siinä välissä on pienen ihmisen paikka.

Puhe ei lopu

Uuskorporativismille tyypilliseen tapaan puoluerajat ja yhteiskuntafilosofiat heitetään menemään ja toimittajan fläppitaulu alkaa vilistä viivoista ja rajanylityksistä, taklauksista ja paitsioansoista. Rumaa peliä pyritään välttämään, mutta samalla antaen riittävän karismaattisen jämäkän oloinen ilme puoliväkisten hymyileville kasvoille. Puhe ei lopu vaikka ajatus katkeilisi.

Ensimmäinen keltainen kortti nousee Lipposelle ja peliaikaansa valittaa eniten Soini.
Sauli Niinistö ei erotu tuossa joukossa tavalla, joka edellyttäisi yli puolet meluavan kansakunnan ja peliä seuraavien äänistä. Kun puhetta piisaa kaikilla, äänestäjän on pohdittava pelaajien todellisia motiiveja ja tekoja presidentin tehtävässä.

Nyt yllätykset ovat mahdollisia, kuten muistamme vuodelta 1994. Kansaa ei voi hurmata olematta samaan aikaan kameroiden edessä uskottavan substanssinsa osaava asiantuntija, professionaalinen ihminen presidentin virkaan. Suora kansanvaali on aina yllätyksellinen ja odottamaton fläppitaulun kantajalle ja viimeinen gallup tulee vaaliuurnilla. Jokainen tulos on jytky jollekin.

Endorfiiniruiske vai unilukkari

EU:n kriisiä olisi ymmärrettävä ja sen ymmärtämistä auttaa toimittajan fläppitaulu. Presidentin asema tuolla taululla on vähäinen vaikka Suomea joskus myös kuultaisiinkin lähinnä pääministerin viestien kautta.

Presidentti voisi toimia unilukkarina ja kansakunnan herättelijänä, tuoda esille sellaisia teemoja, joita uudentyyppinen presidenttiys edellyttäisi. Sauli Niinistö on luvannut järjestää hallitukselle lukkarin koulun. Molemmat Paavot ja Timo Soini tämän ohella tulisen saunan ja vihlovat löylyt, jossa matka Impivaaralta alastomina jouluyönä pakkasessa talon palaessa Jukolaan susien ulvoessa kannoilla, on kansan kokemana sopiva tapa nostattaa endorfiinihumalaa.

Herrasmiesten Eurooppa

Syntyykö talouskriisistä lopulta liitovaltio vai yhteinen budjettipolitiikka? Kahdeksan kymmenestä britistä ei laske Isoa-Britannia Eurooppaan, Italiassa ja Espanjassa opiskellaan vasta oloa omana kansakuntana ja demokraattisena valtiona, Suomen itsenäisyyttä kesti sitäkin vain muutama hassu vuosi.

Kun oma itsetunto ja identiteetti alkoi vähin erin kohota tulivat taas saksalaiset, jotka haluavat pitää välimereiset maat ulkona omasta taloudestaan, ranskalaiset taas kaikki muut maatalousvaltaisesta omalaatuisesta elämästään ja koko muu globaali maailma alkaa ihailla nousevaa itää myös Euroopassa. Arthur Schopenhauerin mukaan saksalaisilla on taipumusta pilata kaikki minne ikinä menevätkin. Niin myös hindujen usko vuosituhansia takaperin arjalaisten rigveda -oppina niin Intiassa kuin Pakistanissakin.

Ei ole helppoa olla pienen maan vallaton presidentti, puoltaa herrasmiesten kesken budjettivajeita ja puhua muuta kansakunnalle, olla uskottava unilukkarina. Uskoa eurooppalaisuuteen, joka on liittovaltiona mahdoton ja aivan muuta kuin tuhatvuotiset kansakuntamme ja niiden kulttuurit, kreikkalaisten kokemukset roomalaisten vallasta ja ranskalaisten Natsi-Saksasta, Napoleonin sodat ja aina matkalla itään lumeen uupuen, Venäjän aroilla pakkaseen paleltuen.

Eurooppa on yhtenäinen vain pakkotilanteessa ja sellaista ei oikein voi syntyä brittien näkökulmasta ja Eurooppa vaikuttaa yhtenäiseltä vain mahdollisimman suuren ja heterogeenisen valtiojoukon virtuaalisena illuusiona, herrojen huaveena.