Hamsteri

Pidän kirpputoreista, antikvariaateista, kierrän museoita. Osa meistä ihmisistä on hamstereita. Kirjailija Veikko Huovinen ihastui aiheesta ja kirjoitti kirjan taipumuksestamme hamstrata varastoja kaiken varalta, jos vaikka lama yllättäisi. Nyt sellainen ei varmaan yllätä vaan tulee odotetusti ja hyvin valmistellen. Kansakunnat ovat sitä valmistelleet suurin joukoin tolkuttomalla velanotolla ja eläen yli varojensa. Jo orastavaan nousuun pääsyt talous kääntyy uuteen lamaan ja sen luonteesta ei kukaan ole oikein varma. Kukaan ei näytä tietävän, mitä kello nyt käy, tai missä kello edes mahtaisi sijaita. Harvoin, jos koskaan, kompassi on ollut näin kateissa.

Geenien kello

Vimma kerätä vanhaa jäämistöä tai keräilytalouden tuotteita metsistä on geeneissämme. Keräily ja sen kätkeminen voi liittyä liki mihin tahansa ja omalla kohdallani se kohdistuu etenkin kauniisti muotoiltuihin esineisiin, kristalliin, taidelasiin, mutta myös porsliinin, käden taitoihin ikivanhana osaamisena. Sellaisen kerääminen ja hamstraaminen omiin kokoelmiin on liki synnin kaltaista mielihyvää tuottavaa, ja sellaiseksi kai keräily olisi luettavakin silloin, kun se muuttuu intohimoksi. Keräilyvimma kasvaa talven lähestyessä ja laman alla. Ei ihminen tässä muusta luonnosta poikkea, vaikka keräilyn kohteet ovatkin joskus omituisia. Varallisuus ei keräilyssä katoa, se vain muuttaa muotoaan ja nyt moni sijoittaa kultaan. Se kertoo jo alkavasta epätoivosta. Valuutta ja osakkeet keräilyn kohteina ovat muuttuneet epävarmoiksi kohteiksi oli ilmansuunta mikä tahansa.

Elämme aitouden renessanssia

Murroskaudet tuovat mukanaan turvallisuuden takuut ja niiden keräilyn ihmisten hakiessa aitoja kulttuurin, taiteen ja aatehistorian omia jälkiään. Postmodernin ajan kokeilut ovat historiaa, nyt peräänkuulutetaan kohta kaikkea autenttista ja aitoa, kaukana tekotaiteellisesta. Suomalainen identiteetti nousee kunniaan ja yhteisöistä on puhuttu jo kauan. Sillä ei tarkoiteta kuntien rajojen pyhyyttä vaan paljon syvällisempää ja sijoittumistamme etniseen ja eettiseen elämänlankaan sekä ulos markkinavoimien armoilta. Siinä keräilyssä ei ole hyvää eikä huonoa vaan joko kiinnostavaa tai tylsää.

Kaiken ratkaisee laatukriteerit ja sellaiset löytyvät vanhoista esineistä, antiikista, ajan jo voittaneista ja sen ankaran arvion läpikäyneistä. Kirjailijat keskittyvät monimutkaiseen, älykkääseen ja osaavaan, oivaltavasti omasta ajastaan puhuttelevaan. Presidentiksi haetaan kansakunnan vanhinta miestä, eniten ministerinä istunutta, jota kukaan ei äänestä, ei ole kehdannut edes valita ehdokkaakseen, on äksy, ajatuksensa kiertelemättä kertova ja paljon kirjoittava, kaikkia kiinnostava ihminen vastavirtaan luoviessaan. Sellainen Paavo viihtyi hallaisilla mailla ja vaimo leipoi pettua, kehnompana piilotti vielä kiven leivän sisään.

Erilaisuuden politiikkaa

Oikeastaan kaikki kauniina pitämämme pysäyttää etenkin, jos se on ainutkertainen luomus ja tekijänsä näköinen. Jostakin syystä keräämisen vimma ei kohdistu pelkästään rahaan tai arvoesineisiin, ruualla mässäilyyn. Rahaa ja varallisuutta vimmaisesti keräävät ihmiset ovat sittenkin oma ryhmänsä ja tuskin edes kaikkein yleisin. Ahneus ja elämä hamsterina ei ole sama asia alkuunkaan. Monihan kerää myös kulttuurin tuotteita ja henkistä pääomaa, fyysistä hyvinvointia ja mielen rauhaa.

Liioittelu on aikamme tauteja ja koukuttavia hamstrauksen kohteita on tarjolla kaiken aikaa yli järkevän oman tarpeen. Tuohon tapaan hankkien itselleen jotain pysyvää tai ainutkertaista liitetään usein ikäviä persoonallisuuden vinoumia, joista tyypillisimpiä ovat juuri ahneus, kitsaus, liki kaikki mahdolliset varallisuuden mukanaan tuomat kuolemansynnit. Kuolemansynneistä taas ikääntyvä ihminen ja kansakunta säilyttää viimeisenä juuri ahneuden. Kun kaikesta muusta on jo luovuttu, ahneus tahtoo kulkea mukana loppuun saakka.

Näistä valta on monelle vaikein muille luovutettava, ja siitä pidetään kiinni vielä senkin jälkeen, kun sen tavoittelija on jo hahmona absurdi ja koominen. Jo kerran kirjoitettu elämänkerta pyritään siinä kirjoittamaan uudelleen erilaisuuden politiikalla. Aikalaistulkintana se muistuttaa kaikkivaltiaan työltä. Siinä pyritään irti ismeistä kohti aiempaa parempaa olemista ja tekemistä.

Jyrsijän elämää

Käsite hamsteri tulee Saksan sanasta “hamstern” ja tarkoittaa rohmuamista. Sillä ei taas ole tekemistä sen pienikokoisen ja lyhythäntäisen jyrsijän kanssa (Cricetinae) jonka alaheimoon kuuluu 18 lajia, ja jotka puolestaan jaetaan kuuteen tai seitsemään sukuun. Cricetinae -heimon jäsenet ovat vain saaneet kantaakseen sellaisen taakan, joka liitetään juuri ihmislajiin ja sen erikoisuuksiin, home sapiens -suvun kädelliseen elämään ja tapaamme kerätä ja hamuta valtaa, arvonantoa, kunniaa ja mainetta, rakkautta, rahaa ja varallisuutta, kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä erotiikasta erakon elämään. Cricetinae-heimon jyrsijät kykenivät tähän kaikkeen jo paljon ennen ihmisen ilmestymistä niiden asuinsijoille Afrikan savanneilla.

Keskiajalla, 1200-luvulla, Perus Olivi luonnehti eläimiä tietoisiksi olennoiksi ja ihmistä näiden kaltaisiksi. Kognitiivinen ajattelu ja psykologia ovat lähtöisin hyvin kaukaa ja toisaalta läheltä sitä jatkumoa, jossa mukana ovat kaikki luonnon elementit, erityisesti kuitenkin eläimet. Aristoteleen ajattelussa ihminen olikin eläimenä rationaalinen kone. Tässä “modernin “ nimellä kulkeva kone on hankkeena epäonnistunut ja keskeneräinen, se on hamsterina harmillisen epäjohdonmukainen, itsekäs ja ahneudessaan omahyväinen ja on kohtalonsa itse ansainnut.

Antropomorfiset lapset

Moni oman aikamme ajattelija kokee eläimet niin ikään ihmisen kaltaisina ja eläinhahmot sarjakuvissa edustavat tätä samaa ajattelua. Lasten kasvatuksessa juuri eläimille annetaan inhimilliset piirteet ja syntyy antropomorfisia piirteitä, jossa on furryn kaltaista kulttuurista ihailua koskien vaikkapa eläimeksi pukeutumista ja hakien tälle myös alakulttuureja. Furry jos mikä on aikamme ilmiöistä hamsterille tyypillisin. Siinä keräilyviettimme menee jo eläimiin ja sen oikeuksiin. Eläinten oikeuksiin olla eläin ei pidä puutua antropomorfisin keinoin.

Moni meistä on oppinut lapsena lukemaan selaillen Aku Ankkoja ja tuon maailman hahmot edustavat edelleen tiettyä Roopen, Akun, Hessun, Iineksen jne. persoonallisuutta, eläimeen liitettyä antropomorfismia. Wagner sikana on epäilemättä hieman sovinisti ja sika eläimenä meistä sopiva nimitys myös siivottomalle ihmiselle. Siinä ei loukata ihmistä vaan sikaa ja sen ikivanhaa sukukuntaa.

Eläimeen kohdistuva antropomorfinen luokittelu sekä kulttuurimme tuoma tapa kavahtaa niitä tai hyväksyä jalostukseen, geneettiseen manipulointiin ja kotieläimiksi, ravinnoksi tai lemmikiksi, eivät saa ainakaan toistaiseksi osakseen sellaista pohdintaa, jossa mukana olisi vahva eettinen lataus tai ymmärrys kasinaismoralismista pahimmillaan. Se ruokkii juuri ihmishamsterin julmuutta, ihmisen peittelemätöntä pahuutta tai kuolemansyntiensä siirtämistä muun luomakunnan harteille.

Näin ei ollut vielä 1200-luvulla. Emme ole eläneet pimeää keskiaikaa vaan pimeää modernia aikaamme, jolloin ihminen oikeastaan vasta tuli ja täytti planeettansa, jolla oli miljoonia muita lajeja törmäilemässä ihmishamsterin uuteen moderniin kulttuuriin häkkeihin teljettyinä.

Hamsteri markkinavoimien armoilla

Monelle eläimelle on annettu sellaista inhimillistä symboliikkaa, jota ne kantavat ketun viekkaudella, aasin typeryydellä, muulin itsepäisyydellä, norsun muistilla ja käärmeen lukuisilla uskonnollisilla symboleilla. Eläinten merkitys osana antropomorfista maailmaamme, sen taloudellista ja teknistä kulttuuriamme, on kokenut dramaattisen muutoksen sen jälkeen, kun ihmispopulaation määrä kasvoi hetkessä noin 250 miljoonasta nykyiseen noin 7000 miljoonaan yksilöön. Ihmissovinistinen ajattelu ei ole ainakaan vähentynyt viimeisen sadan vuoden aikana.

Hamsterit lisääntyvät vankeudessa hyvin, ja niitä pidetäänkin tuosta syystä usein koe- ja lemmikkieläiminä. Heimon jäsenillä on tapana kantaa suuri määriä ruokaa poskipusseissaan ja varastoida ne kauemmas pesäkoloihinsa. Elinpaikkana luonnossa ovatkin usein arot, hiekkadyynit ja aavikoiden reunat. Nykyisin laji on levinnyt ihmisen toimesta kaikille mantereille ja elinympäristöihin.

Piennisäkkäänä ja jyrsijänä hamsteri on menestynyt markkinataloudessa ja antropomorfisten eläinlajiemme joukossa paljon muita pienjyrsijöitä paremmin. Naiset eivät kavahda sen nähdessään, kuten hiiren tai rotan kohdatessaan. Hamsteri ei aiheuta inhonsekaisia tunteita, kuten monet käärmeet ja liskot. Linnut liskoista muuttuneina lentäjinä siedetään nekin paremmin.

Antropomorfinen hamsteri

Hamsterin asuinpaikat ovat hieman samankaltaisia kuin homo sapiensin alkuperäiset synnynsijat savannien ja aavikkoalueiden laitamilla. Käytävät muistuttavat ihmisten käyttämiä luolastoja sekä ruokavarastot ja pesät ihmisen aikaansaamia reittejä ja asuinpaikkoja, elintarvikevarastoja. Kristallit suolakiteinä ja tulisijat puuttuvat toisin kuin ihmislajin vahoissa luolastoissa. Värit ja valot, niiden taittuminen, vaikuttavat toisin kuin ihmislajin etologiassa, psykologiassa. Geneettinen perimä on kuitenkin lähellä ja sikiökaudella yhtymäkohdat näkyvät parhaiten. Biologinen evoluutio vei kuitenkin eri suuntiin nämä rinnakkaiset nisäkäslajit.

Hamsterit ovat pääosin yöelämään sopeutuneita, tulevat kiimaan kolmen päivän välein ja uroshamsterit kykenevät lisääntymään koko ikänsä. Nuoren hamsterin hyvinvoinnille emon ja sisarusten läheisyys on hyväksi mahdollisimman kauan, 5-6 -viikkoisiksi. Vierotus emosta tapahtuu usein kuitenkin liian varhain. Kierto markkinataloudessa muistuttaa muita modernin ihmisen kotieläimiämme. Vanhuuteen ei jää oikein aikaa, eläkeikää ei ehditä koe-eläimenä kohdata.

Lemmikkieläin

Lemmikkeinä pidetään eniten syyrianhamsteriksi kutsuttua kultahamsteria (Mesocricetus auratus). Meso tarkoittaa keskikokoista ja auratus kultaista. Geenimutaatioiden tuloksena on syntynyt useita värimuunnoksia, joista tutuimpia ovat hunajahamsterin ja pandahamsterin värimuunnokset. Monelle tuttuja ovat myös pikkuhamsterilajit (Phodopus), erityisesti venäjänkääpiöhamsteri tai kiinankääpiöhamsteri. Pikkuhamsterin väri voi talvella muuttua valkoiseksi ja sitä kutsutaan usein talvikoksi.

Meille tutut kulta- ja kiinankääpiöhamsteri ovat erakkoja, eivätkä siedä lajitovereitaan reviirillään. Niitä ei voida pitää samassa häkissä. Talvikot voivat menestyä yhdessä sisarkateutensa kanssa kauemmin, mutta omistajan on syytä varautua myöhemmin rajuihin tappeluihin ja sisarkateus voi johtaa jopa veritekoihin. Sen sijaan Campbellit ja roborovskit saattavat viihtyä jopa pienissä laumoissa, jos ne saavat elää pienestä saakka yhdessä.

Ihmisen kohdalla tällainen klaanikoko oli aikanaan muutamasta kymmenestä jopa muutamaan sataan yksilöön. Armeijassa käytetään edelleen näitä ryhmäkokoja siinä missä tiimityössä ja asuinyhteisöjen ja yhdyskuntien rakentamisessa. Suomessa kuntien rajat ovat lähellä sellaisia kylärajoja, joista myös hamsterit tunnetaan. Kunta virastotaloineen ei ole kuitenkaan hamsteriyhteisö eikä klaaniyhteisö.

Ihmisen mentaaliset ja sosiaaliset alueet ja kartat eivät ole hääppöisiä kooltaan ja käsivaralla piirrettyinä. Niitä ei pidä sotkea hallinnollisiin eli regionaalisiin karttakuviin ja rajoihimme. Maantieteilijöiden kuuluisi valistaa sosiaalitieteilijöitä ja taloustieteilijöitä kartoista ja niiden monista ulottuvuuksista eikä jättää asiaa kenen tahansa hoidettavaksi ilman kartografian vähäisimpiä perusteitakaan. Auton mukana kulkeva “kartta” ei ole kartta lainkaan.

Vankeus lyhentää ikää

Ihmisen tapaan hamsterit kantavat ruokansa saantipaikalta pesäänsä poskipusseissaan. Varastoja voi samaan aikaan olla useita ja vihannekset, hedelmät, siemenet ja hyönteiset saavat omat varastotilansa. Sen sijaan esim. makeiset ja maitotuotteet eivät sovi hamstereiden ruokavalioon. Cambelliinikääpiöhamsterille ei tulisi syöttää kovin sokeripitoista ravintoa mahdollisen diabeteksen vuoksi. Kuivaruoka on hyvä perusta ja myös linnunruokaa voi käyttää hirssistä alkaen.

Vankeudessa hamsterit elävät lyhyemmän ajan kuin vapaudessa. Vapaudessa poikueita syntyy useita saman vuoden aikana ja vankeudessa urokset ja naaraat pidetäänkin usein erillään ei toivottujen raskauksien estämiseksi. Ennen sukukypsyyttä sukupuolen määrittely on vaikeaa. Eläinten seksuaalinen käyttäytyminen eroaa muutenkin ihmisen vastaavasta käyttäytymisestä ja se olisi hyvä ymmärtää.

Kirpputorin aarteita

Kirpputorilla nelivärinen upea Suomen luonnosta ja eläimistä kertova moniosainen sarja oli asetettu rinnan niin ikään moniosaisen ja upeasti kuvitetun Raamatun historian kanssa. Molemmat olivat moitteettomassa kunnossa ja hintana oli kaksi euroa kirjalta. Yhdessä nämä suuret kirjasarjat olisi voinut hankkia muutamalla kymmenellä eurolla siinä missä koko Kalle Päätalon tuotannon tai alkuperäispainoksia suomalaisten kertojien 1900-luvun alun hengentuotteista tai Välskärin kertomuksista. Hyväkuntoisia kaikki, lukematta jääneitä.

Ihmislajin kristillisessä teologiassa synnit luokiteltiin lieviin ja vakavampiin synteihin ja todella paheellisia syntejä kutsuttiin kuolemansynneiksi (peccata mortaalia). Lieviä syntejä kutsuttiin veniaalisynneiksi (peccata venialia). Danten jumalaisessa näytelmässä seitsemän kuolemansyntiä eivät ole niinkään syntejä kuin pääpaheita. Hieronymus Boschin tutussa maalauksessa vuodelta 1450 nämä on kuvattu laskevassa järjestyksessä alkaen ylpeydestä ja turhamaisuudesta sekä edeten kateuteen, vihaan, laiskuuteen, ahneuteen, ylensyöntiin ja lopulta himoon.

Kanonisoitu pahuus

Törkeimpien syntiemme tai paheiden lista on tuttu kirjallisuudesta jo Gregorius Suuren ja Johannes Cassianuksen teologiasta. Katolisen kirkon kanonisoimasta arvomaailmasta ne ovat tuttuja etenkin Tuoman Akvinolaisen ajoilta. Samalla nämä synnit alettiin liittää etenkin tietyn ihmisryhmän tai säädyn paheeksi ja tätä samaa on havaittavissa vielä tänään toisen maailmansodan tuotteena. Näin syntyivät oma aikamme keskitysleirit, mutta myös monet kansoja kuvaavat stereotypiat jopa tieteellisiin aikakauskirjoihin ja oppikirjoihin.

Keskiajalta ylpeys liitettiin lähinnä aatelisiin ja ritareihin, Suomessa kauan jatkuneeseen herravihaan, kateus talonpoikaseen tapaan elää hamsterin elämäänsä, viha hallitsevien ruhtinaiden paheisiin, hengellinen laiskuus taas papiston ja kirkon perisynniksi, jonka myöhemmin perivät heiltä myös oppineet, ahneus oli porvariston kuolemasynti, kohtuuttomuus ja juoppous kenen tahansa yhteinen elämäntapa ja irstaus sekä hekumallisuus oli erityisesti nuorten ja ylioppilaiden synti.

Veniaalisynnit olivat vaatimattomia eivätkä katkaisseet suhdetta Jumalaan kuolemansyntien tapaa. Niiden moraalinen ulottuvuus on edelleen toinen kuin pääpaheiden, joiden seurauksena synnit sikiävät kuin hamstereiden tapa lisääntyä ilman valvontaa.

Synnin palkka on kuolema

Protestanttisessa maailmassa jako lievempiin ja vakavampiin rikkomuksiin on olemassa ja sillä on katolinen tausta. Kuolemansynti tuhoaa ihmisen jumalsuhteen. Moderni aika on tuonut ne esille vain uudella tavalla ja arkkipiispa Gianfranco Girotti määritteli nykyiset kuolemansyntimme pitäen pahimpana ympäristön saastuttamista, geenimanipulaatiota, ylenpalttista vaurauden hamstraamista, köyhyyden aiheuttamista, huumekauppaa ja huumeiden käyttöä, moraalisesti kyseenalaisia kokeiluja sekä ihmisen perusoikeuksien rikkomista. Myös abortti ja pedofilia kuuluivat Girottin luettelemiin kuolemansynteihin.

Eurooppalainen hamsteri (Cricetus cricetus), kiinan kääpiöhamsteri (Cricetulus barabensis), kultahamsteri (Mesocricetus auratus), venäjänkääpiöhamsteri eli talvikko (Phodopus sungorus), Roborovskinkääpiöhamsteri (Phodopus roborovskii), Cambelliinikääpiöhamsteri (Phodopus campbelli) tai tavallinen harmaahamsteri (Tscherskia triton) eivät tiedä tehneensä sen enempää kuolemansyntejä kuin lievempiä veniaalisyntejä.

Selailtuani tuttujen tutkijakollegojen tekemiä kirjoja, oman opettajani toimittamia, jätän ne hankkimatta. Tunnen piston, joka on enemmän kuin veniaalisynnissä kuuluisi olla. Ei ole oikein ostaa näitä kirjoja kahdella eurolla, kun niiden kantaminen postista kotiinkin maksaisi monikertaisen summan euron epävarmoja kolikoita.

On syntynyt uusi kuolemansynti, jossa oppineiden kirjoja ja taidetta, kuvia ja tiedettä myydään polkuhintaan ja samaan aikaan laskutetaan sellaisesta, joka voi olla kriminaalia, tekotaidetta ja -tiedettä, vaivatta saavutettua, päihteeksi tarkoitettua, ja jonka hankkiminen ja omistaminen johtaa enintään moraaliseen rappioon ja jo Gregorius suuren luokittelemiin kuolemansynteihin ja jotka Gianfranco Girotti on uudelleen merkinnyt tiedoksemme.