Kultaisen kauden 1980-luku

Minä olen muistanut sinua vuosikymmenenä suurena, parempana kuin mitään muuta. Minä olen miettinyt sinua menneenä hurmoksena, paljon enemmän kuin ketään ennen. Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin, pankeissa silloin, suruna sielussain.

Minä olen muistanut sinut hyvin, niin paljon paremmin kuin mitään muuta,
Minä olen muistanut sinut kauniina kuvina, juppina, takatukkana, lööppeinä unina
Vakavina kuvina, dingona, huvina, Eppuna Normaalina, paremmin kuin muita.

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana, punkkina sielussain, valona yössä vain
Tehnyt työtä tyhjää juppina juhlissa, hevissä tuhdissa, elämäni kintereillä
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut, näillä teillä, rillumareillä

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana, suruna sielussain, valona yössä vain.

Kipuna sielussain

Erkka “Edu” Kettusen ja Kim Lönnholmin “Minä olen muistanut” hieman mukailtuna ja muuttaen se vaikkapa pelkästään “kivuksi sielussain“, syntyy heti muistikuva ja mielleyhtymä, jossa 1980-luvun muistettavia asioita on lopulta vähän.

Sellaisia muistettavia 1980-luvun kipuja sielussamme ovat etenkin kasinotalous, rahatalouden vapauttaminen ja narsistinen ahneus, ilman estoja, ilman pidäkkeitä, rohkeitten irtiottojen elämänä.

Kamala, ihana vuosikymmen

Kamala ja kultainen vuosikymmen edusti jälleen kerran myös nuorisokulttuuria 1960-luvun tapaan ja nyt kundit olivat androgyynejä ja heidän mimminsä mustahuulisia tapauksia. Sama aalto näyttäisi toteutuvan parin vuosikymmenen välein ja parillisina vuosikymmeninä.

Se on ikään kuin faktorianalyysin yhteiskunnallinen tulkinta, jossa ensimmäistä seuraa toinen, edellistä peilaava ja kolmas on jo taas ensimmäisen sisar, mutta sitä syventäen ja hakien parempaa selitystä.

Neljänteen tultaessa ei synnykään enää uutta vaan palataan vanhaan, kierto alkaa jälleen kerran alusta, renessanssi saa jatkokseen uusrenessanssin.

Bulevardin synnyn idea

Kirjoitin tästä aiemmin Bulevardien synnyn kohdalla, jossa sisäkkäiset Bulevardit ymmärretään parhaiten Hollannissa, jossa niiden fyysinen synty ja paalurakennelmat ovat parhaiten tunnettuja.

Pariisissa sisäkkäiset bulevardit ovat niin ikään syntyneet ajallisena jatkumona ja kaupungin laajenemisen myötä ymmärrettävinä.

Sen sijaan neljäs bulevardi tahtoo olla jo maaseudulle ja periferiaan johtava avenue vaikka sitä saatetaan virheellisesti kutsuakin bulevardiksi, kehäkaduksi.

Omaan metropolipolitiikkaan

Näitä kehiä, bulevardeja, ja avenue teitä Suomessa on useita ja ne läpäisevät Helsingin kolme kehätietä, jotka voisivat olla myös bulevardeja, jos kaupunki olisi metropoli ja tuhatvuotinen iältään.

Neljäs metropolipolitiikan bulevardi kulkisi nyt Turusta Someron kautta Forssaan ja Hämeenlinnaan läheltä vanhaa Hämeen Härkätietä ja nykyisen kymppitien kohdalla.

Näistä Satakunnantie avenuena on heikkokuntoisin ja tulisi saada hoidettua siinä missä Forssan talousalue olisi saatava palvelemaan paremmin kahden risteävän suomalaisen bulevardin ja avenuen sydänaluetta.

Sellainen sydänalue tämä talousalue oli vielä 1600-luvulla ja 1700-luvulla Willebrandin ja Wahrenin aikoihin sekä suomalaisen talousmallien hakiessa perustaansa vankan teollistumisen ja talouden vapatutumisen kautta.

Uusiliberaali politiikka

1980-luvun ja Lounais-Hämeen kulta-ajan vertaaminen toisiinsa eivät ole kaukaa haettuja vaikka siltä saataisi ensin tuntua.

Maailmapolitiikassa 1980-luku käynnistyi Ronald Reaganin valintana Yhdysvaltain presidentiksi. Syntyi uusliberaali politiikka, jossa asevarustelu johti Neuvostoliiton vauhdin hyytymiseen. Margaret Thatcher tuki tätä politiikkaa, jossa kehitysmaiden hakemaa maailmantalouden säätelyä kavahdettiin. Neuvostoliitossa uudistuspolitiikan vetäjäksi tuli Mihail Gorbatsov.

Gorbatsov toi käsitteet glastnos ja peretstroikka, jotka tulkittiin uudeksi avoimuudeksi, osallistuvaksi keskusteluksi, kritiikiksi ja lopulta sananvapaudeksi. Käsite levisi myös Suomeen merkkinä muutokselle.

Suomi oli jo aiemmin avannut yrityksille mahdollisuuden hakea ulkolaista luottoa ja nyt sille tuli myös sosiaalinen tilaus ja poliittinen sisältö. Alkoi vuosikymmenen kestänyt nousukausi, joka päättyi ylikuumenemiseen ja ns. kasinotalouteen ja kansankapitalismiin sekä täydelliseen romahdukseen Neuvostoliiton hajottua uuden vuosikymmenen vaihtuessa. Berliinin symbolinen muuri oli hävitetty jo 1980-luvun puolella.

Kasinotalous

Myös pankkien luotonanto oli yksityishenkilöille vapautunut ja niinpä asuntojen ja liikekiinteistöjen hinnat nousivat. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, joka perustui pääosin velkarahoitukseen. Kasinotalous -termi kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella äkkirikastumista. Tämä nousukausi päättyi kuin seinään 1990-luvun alkupuolen voimakkaaseen lamaan, jonka keskeisin syy oli Neuvostoliiton kanssa käydyn clearing-kaupan loppuminen.

Reaganin, Gorbatsovin ja Thatcerin ohella suomalaiset muistavat tuon vuosikymmenen etenkin nimistä Juri Andropov, Sadam Hussein, Ruhollah Khomeini, Hosni Mubarak, Indira Gandhi, Deng Xiaoping, Fidel Castro, Helmut Kohl, Francois Mitterrand, Lech Walesa ja etenkin Olof Palmen raaka murha pysäytti järkyttävällä tavalla myös Suomessa erityistä arvostusta hankkineen pääministerin myöhemmin liki kennedymäisiä piirteitä saaneen verityön tutkimuksen myötä.

Kohti normaalia parlamentarismia

Suomessa merkittävin sisäpoliittinen tapahtuma oli presidentti Kekkosen pitkän uran loppuminen sairastumisen myötä sekä Mauno Koiviston valinta presidentiksi vuonna 1982. Alkoi normaalin parlamentarismin palauttamisen aika, joskin suomettuminen jatkui vielä vuosia ja päättyi lopullisesti vasta Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991.

Suomesta tuli vuosikymmenen loppupuolella Euroopan Neuvoston jäsen, naiset voitiin vihkiä papeiksi ja Helsingin metro avattiin vuonna 1982. Olin itse päättämässä koskisotia Ounas- ja Kemijoen jälkeen Iijoella. Saimme Kemi- ja Ounasjokilakien jälkeen aikaan koskiensuojelulain samaan aikaan kun maahan perustettiin ympäristöministeriö. Matti Ahde Iijokilaaksosta nimitettiin sen ensimmäiseksi ministeriksi ja koskiensuojelulaki on edelleenkin mittavimpia ministeriön saavutuksia.

Oulun ihme

Oulussa 1980-luvun alku oli voimakkaan rakentamisen aikaan ja tuolloin käynnistyi maan ensimmäinen teknologiakeskus ja tiedepuisto yliopistoalueen yhteydessä. Samaan kampusalueeseen liitettiin Nokian tuotekehitys ja VTT:n laboratoriot Oulussa.

Vuosikymmenen alun toimin Suomen Akatemian ympäristötoimikunnan ensimmäisenä tutkijana yhdessä happosateita tutkineen professori Satu Huttusen kanssa ja siirryin myöhemmin maamme ensimmäisiin EU -ohjelmiin ja Brysseliin.

Vuosikymmenen lopussa palasin pyydettynä takaisin seuraamaan tapahtumia Itä-Karjalassa ja Neuvostoliiton hajotessa ja samalla haimme yhteistyömalleja Pohjois-Karjalan kuntien ja Laatokan-Karjalan talousalueen kesken.

Jo tuolloin oli selvää, että Neuvostoliitto tulisi hajoamaan, ja että Suomi tulisi hakemaan myöhemmin EU -jäsenyyttä, johon siihenkin tulisi maakunnittain valmistautua etukäteen “kuivaharjoitteluna” aluekehitysvastuun siirtyessä lääninhallinnolta myös Suomessa paikallishallinnolle ja siis maakunnille.

Innovaatiopolitiikka ja verkostotalous

Tässä taas keskeistä oli osata innovaatiopolitiikka ja sen yhteistyöohjelmat etenkin maaseudulla ja maatalouden ohjelmina. Nämä kattoivat tuolloin yli 80 % EU:n haettavissa olleista varoista rakennerahastoina ja maataloustukina.

Myös ympäristökysymykset olivat jo tuolloin toinen keskeinen teema, johon oli paneuduttava ajoissa klusterirakenteina yhdessä elinkeinoelämän, yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä kouluttajien ja neuvojien, aluehallinnon viranomaisten yhteistyössä.

Suomessa elettiin koko vuosikymmen hyvinvointiyhteiskunnan aikaa ja valmistautuminen uuteen vuosikymmeneen oli kehno. Maaseutu oli pääsemässä jaloilleen ja Helsingissä oli otettu käyttöön metro ja käytiin Metro-oikeudenkäyntejä.

Mediayhteiskunnan alku

Kaupalliset paikallisradiot alkoivat saada toimilupia ja lööpit kirkuivat kilpaa keskenään uudessa mediayhteiskunnasamme tai sen alkutaipaleella. Digitekniikka teki tuloaan ja ensimmäiset maakuntalehdet painettiin uudella tekniikalla Savonlinnassa. Uusi sukunimilaki tuli voimaan ja tasa-arvolaki seuraavana vuonna.

Uusi teknologia ja innovaatiot tulivat tutuksi ja ensimmäisenä massatuotannossa CD-levyt, kotivideot, mikrotietokoneet, mikroaaltouunit, joista tietokonetekniikka oli tulossa seuraavan suuren vallankumouksen rakentajaksi internetin myötä.

Suomessa Nokia otti ensimmäisiä askeleitaan kohti globaalin maailman kärkeä. Erno Paasilinna sai ensimmäisen Finlandia palkinnon ja Kaursimäen veljekset toivat nähtäviksemme Arvottomat, Rosson, Tulitikkutehtaan tytön ja Arielin. Matti ja Teppo pysyivät kestotähtinä, mutta todellinen tuon ajan ilmiö oli toki Dingo-kuume Suomessa.

Piilaaksot ja tiedepuistot

Hippien ja punkkareiden vapaan rakkauden vuodet päättyivät Aidsin leviämiseen maailmalla. Vastaavasti kasinotalouden villit vuodet vaikuttivat viihteen kehitykseen, elämän pinnallistumiseen, ruokakulttuuriin, galleristien ja sijoittajien kiihdyttämään taide-elämäämme.

Syntyi populaarikulttuuri ja sen monet kasvot. Tutkijoiden maailmassa innovaatiopolitiikka alkoi olla tuttu käsite muillekin kuin Oulussa työskenteleville. Kansainväliset innovaatiokeskukset alkoivat tulla tutuksi aluksi teknologiakeskusten ja tiedepuistojen kautta ja niistä käytettiin yhteistä Silicon valley -nimitystä Kalifornian piilaakson tapaan.

Oulusta tehtiin matkoja niin Japaniin, Yhdysvaltoihin kuin Euroopan nimekkäimpiin tiedepuistoihin. Verkostotalous ja klusteritalous tulivat tutuiksi jo varhain vuosikymmenen alussa.

Maaseudulle innovaatioita ja niiden diffuusiota sekä tietotekniikkaa levitettiin käyttäen apuna informaatioyhteiskunnan toista aaltoa ja perinteisiä medioitamme. Itse kirjoitin medioihimme parhaana viikkona kymmenkunta artikkelia.

Netistä ei ollut vielä apua, mutta sen tuloa toki osattiin jo ennakoida. Monelle kehitysmaalle ja etenkin Etelä-Amerikalle tämä vuosikymmen jäi ikään kuin kokonaan väliin.

Yltäkylläisyyden vuosikymmen

Kansakunta vaurastui silmissä ja vuosikymmen oli yltäkylläisyyden aikaa. Menestymisen merkkejä ei piiloteltu, harmaasta kekkoskaudesta siirryttiin eurooppalaiseen riehakkuuteen.

Katukuvaan ja koteihin ilmestyivät olkatoppaukset, katkukahvilat, mustat ja pastellinsävyt, pelikonsolit ja korvalappustereot, VHS-nauhurit, kotitietokoneet, pienoiselektroniikka sähköhammasharjoista alkaen. Informaatioyhteiskunta ja tietoyhteiskunta tekivät tuloaan ja kulutushysteria valtasi maan. Samalla käynnistyi vimmattu taistelu Kekkosen ajan vallasta ja sen perinnön jakamisesta.

Ryhmäkäyttäytyminen ja sekasukupuolisuus

Tyyliltään 1980-luku oli sekoitus kaikkea aiemmin kokemaamme ja hieman myös uutta ja samalla kokeilevaa ja rohkeaa. Pukeutumista ohjasi ryhmäkäyttäytyminen. Juppinaisen pukeutuminen seurasi Suomessa tiettyjä tarkoin annettuja ohjeita huulikiillosta alkaen ja sama koski punk-kulttuurin nahka-asusteita kromattuine teräsniitteineen.

Kiintoisaa oli jo tuolloin esiintynyt tarve korostaa sekasukupuolisuutta ja etenkin juppikulttuurin taloudellista menestystä ulkoisine merkkeineen ja elämäntyyleineen.

Kasinotaloudesta muistamme professori Pentti Kourin opit ja Jukka Keiteleen, liikemies Peter Fryckmanin sekä pankinjohtaja Rolf Kullbergin. Poliitikoista pääministereinä Kalevi Sorsan ja Harri Holkerin sekä puhemiehinä Erkki Pystysen ja Johannes Virolaisen. Kalevi Sorsa on edelleen maamme pitkäaikaisin pääministeri.

Formulasirkus alkoi

Urheilijoistamme ehkä parhaiten muistamme Kirvesniemen perheen, Tiina Lillakin ja Juha Iisakki Miedon, Matti Nykäsen ja Keijo “Keke” Rosbergin, Martti Vainion dopingjuoksut. Alkoi pitkä suomalaisen urheilun dopingsekoilu, jonka surullisin hetki ajoittui seuraavalle vuosikymmenelle.

Dopinginkäytön luonne ja juuret olivat oman kulttuurimme etenkin idän suhteissa ja valmennuskulttuurissa. Urheilua, taloutta ja politiikkaa oli mahdoton erottaa muusta kansallisesta kulttuuristamme. Sama koski mediaa, urheilujournalismia, ja sen tapaa reagoida ongelmaan. Toimittaja oli urheilijan paras kaveri.

Keijo Rosberg vei meidät uuteen formuloiden maailmaan ja oli samalla Iisalmen lyseon kasvatteja ja pelasimme toisiamme taklaten jääkiekkoa 1970-luvulla Iisalmessa. Keijon eläinlääkäri vanhemmilla oli lisäksi mökki kotitilani maihin rajoittuen. Väittelin samana vuonna kun Keijo ajoi mestaruutensa.

Sifonkihuivit ja olkatoppaukset

Permanentatut hiukset olivat jälleen muodissa, jossa etutukkakiehkura oli tuttu takavuosilta. Poikien takatukka ja niskatukka rotanhännällä tai siilinä ja tyttöjen krepatut hiukset olivat 1980-luvun tuotteita siinä missä collegepaidat, pysty kaulus, kangasvyöt, stretch-farkut, rei’itetyt ja kivipestyt farkut, vyötärömittainen Spencer-pikkutakki tai Miami Vice -tyyppiset kävelykengät ilman sukkia, mokkasaappaat ja yläosattomat uimapuvut, purjehduskengät ja kansitakit, sifonkihuivit ja untuvatakit, prinsessamaiset ballerina -asusteet ja olkatoppaukset tietysti.

Miehillä yleistyivät tangamalliset alushousut, naisilla thai- ja hammaslankastringit, neonvärit ja kaikenkarvaiset rihkamat koruina, jossa materiaali saattoi olla mitä tahansa metalleista muoveihin. Taiteilijoista näitä tekivät tunnetuksi etenkin Woody Allen, Michel Jackson, Arnold Schwarzenegger ja Sylvester Stallone. Suomalainen ohjaaja Hollywoodissa oli tuon ajan merkkitapauksia.

Dynastia, Dallas ja Rocky


Televisiosarjoista seurasimme Aikahyppyä, Dynastiaa ja Dallasia, Hollywood Beatia ja He-Mania, Ihmemies MacGyveria.

Vielä tänäänkin kestosuosikkeina pyörivät Miami Vice, Smurffit, Taistelupari, Tyttökullat, Hämärän rajamailla, Konnankoukkuja kahdelle ja saksalaiset Kettu (Der Alte), Kahden keikka (Ein Fall Fur Zwei), Faber, Derrick ja Schimanski. Elokuvista toistuvat niin ikään vuosittain joltakin kanavalta Rocky, Poliisiopisto, Hohto, Beverly Hills, Rambo, E.T., Indiana Jones, Terminator, Predator, Conan barbaari jne.

Kansainvälistyvä Suomi

Suomi kansainvälistyi 1980-luvulla ja se näkyi ja kuului etenkin musiikissa, jossa pitkän linjan muusikoista muistamme parhaiten Donna Summerin, KISSin, Queen, Van Halen ja tietysti Tina Turnerin.

Diskot ja yökerhot muuttuivat aiemmasta, jolloin eri tyylien fuusio kertoi paikan soundista enemmän kuin aiemmin. Metallimusiikki ja syntetisaattoreiden runsas käyttö oli ajalle tyypillistä digitaalitekniikan myötä.

Afroamerikkalainen musiikki, soul ja funk, sai väistyä ja tilalle tuli elektroninen musiikki. Synthpop ja italodisko olivat tyypillisiä kuten Den Harrow ja Baltimora. Michael Jackson oli kuitenkin 1980-luvun suosituin ja myös myydyin artisti (Thriller).

Luovan talouden alku

Suomesta alettiin tähyillä popmusiikissa ulkomaille ja ensimmäisiä olivat Bogart Co. Zero Nine ja Hanoi Rocks. Suomessa löivät 1980-luvulla itsensä läpi Dingo suoranaisella manialla, Eppu Normaali, Popeda ja Leevi and the Leavings.

Rauli “Badding” Somerjoki jatkoi uraansa siinä missä Irwin Goodman ja stand-up koomikko Jaakko Teppo, johon tutustuin Iisalmessa lukioaikana Fiasco -teatterimme vetäjänä.

Iskelmätähdistä syntyisi mittava lista, jossa mukana on myös jo aiemmin uransa aloittaneita suuria viihdetaiteilijoitamme. Kuvataiteet hakivat nekin uutta ilmettä ja mukaan tuli musiikista tuttua integroitumista, ja kokeilevassa teatterissa pisimmälle performanssi pääsi Oulussa, jossa lehtereiltäkin poistuttiin suihkun kautta.

Oman kylän poikia

Oman kasvattini Iisalmen lyseon 1970-luvun lukion pulpetteja kuluttivat myös vaikkapa poliitikostamme Seppo Kääriäinen tai toimittajistamme Pekka Hyvärinen sekä Metropoliitta isä Panteleimon Keijo Rosbergin tapaan.

Samassa poikajoukossa löytyi myöhemmin hyvin moneen suuntaan erikoistuneita ja elämänuran tehneitä lahjakkaita poikia ja parhaiten muistan heidät koulumme ns. “jätkän shakin” mestaruuskilpailuista, jonka mestarina aikanaan lukion jätin. Turnaus kesti useita viikkoja ja oli cupluonteinen. Osallistujia oli useita satoja.

Tuohon peliin käytimme aikaa nähtävästi enemmän kuin muihin koulumme tarjoamiin hyviin harrastuksiin. Samoja penkkejä olivat kuluttaneet myös 1980-luvulla nimekkäät kansalliset viihdetaiteilijamme, kuten Pertti Spede Pasanen ja Urho Kekkonen, jonka osaaminen oli enemmänkin politiikan suunnalla ja jatko-opinnot juridiikassa ja korkeushypyssä.

Mallit elämään lähiympäristöstä

Kun Pasanen mainitaan on myös muistettava suomalaisen viihdetaiteen kiintotähden Vesa-Matti Loirin nimi Uuno Turhapurona 1980-luvun ylivoimaisesti katsotuimpana leffanamme. Vesa-Matin monilahjakkuus ja rohkeus on vaikuttanut varmaan monen nuoren elämään enemmän kuin koulun penkin kuluttaminen jätkän shakkia pelaten.

Oma harrastukseni pituussuuntaisissa hyppylajeissa päättyi Meksikon olympialasiin 1968, jolloin Bob Beamon siirsi pituushypyn ME-lukemat uudelle vuosituhannelle ja aivan liian kauas valkoisen miehen saavutettavaksi.

Samoin ajattelivat monet muut vanhaa ennätystä tähynneet nuorukaiset, jolloin lajin harrastus ja taso romahti niin Suomessa kuin maailmalla vuosikymmeniksi.

Ei ole hyväksi, että joku on liian hyvä ja pilaa siten tuhansien ja taas tuhansien unelman. Pertti Pasanen ja Urho Kekkonen eivät sitä ainakaan lukiossa vielä olleet eikä Seppo Kääriäinen tai Jaakko Teppo hekään pilanneet meidän muiden unelmia vielä kouluaikanaan. Lämmin kiitos siitä heille ja monelle muulle koulukaverille, opettajille ja kollegoille, rohkaisijoille matkan varrella.