Jytky-voiton jälkeinen uusi aamu

Käsitteellä “jytky-voitto” Google avasi liki 30 000 havaintoa. Timo Soinin jytky-voitto on ulkomaisten medioitten luupin alla ja joukkotuhoase medioissamme. Se on paljon enemmän kuin “veret seisauttava voitto” tai “rökäletappio”. Keskusta on kokenut molemmat, joten sen kohdalla kaikki on mahdollista myös tulevaisuudessa. Puolue kun on mainettaan parempi. Ainakin jos on uskomista Antti Kaikkosen tapaan mainostaa itseään ja syrjäyttää samalla Paavo Väyrynen eduskunnasta pitkäaikaisimpana ministerinämme. Väyrynen ehti kuitenkin ilmoittautui aiemmin presidenttikisaan ja on edelleen käytettävissämme. Vaaleihin mahtui valtavasti yksityiskohtia, joista on iloa tuleville sukupolville suurten kertomusten rinnalla.

Ikimuistoinen jännitysnäytelmä

Suomalaiset vaalit saavat harvoin kansainvälistä huomiota. Kun näin käy, siihen täytyy olla myös pätevät syyt. Nyt tällaiset syyt liittyivät perussuomalaisiin ja Timo Soiniin vaaleissa, joiden merkitys oli ja on yleiseurooppalainen ja globaali, mutta myös paikallinen ja valtaisa järistys juuri sellaisena kokemuksena. Kun sen selvittää itselleen, ymmärtää myös voiton taustalla myöhemmin havaittavia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Ne kun eivät ole pelkästään suomalaiskansallisia saati 1970-luvulta haettavia elämyksiä vennamolaisuuden syntyajoilta tai kommunistien saatua luvan osallistua vaaleihin vuonna 1945. Tarvitaan aikaa ja etäisyyttä, jotta tutkijat voivat selvittää, miksi nämä vaalit olivat niin poikkeukselliset ja merkittävät Suomelle ja Euroopalle sekä globaalina tapahtumana otsikoihin yltänyt historiallinen teko.

Ennen kuntavaalejamme kirjoitin blogissani, kuinka demokratiamme ja puoluelaitos on joutunut kriisiin ja vaalien jälkeen kuinka eduskuntavaaleissamme Timo Soini tulee saamaan jättivoiton ja edustajan jokaisesta vaalipiiristämme. Aikaa on jo yli kolme vuotta. Joillekin “jytky-voitosta” toipuminen vie aikaa, ellei siihen osannut varautua etukäteen. Nuo kirjoitukset ovat näkyvillä ja myös kirjassa, jossa on analysoitu internet-ajan ilmiöitä, yhteisöllisiä medioita ja niiden kansalaismedian käsitettä sosiaalisena mediana ja sen taloutena, strategiana ja uutena paradigmana. Toki Timo Soini ja perussuomalaiset ovat osanneet ne lukea. Puolue on täynnä netissä surffailevia ja sen ilmiöitä tutkivia ihmisiä ja nyt näitä Timo Soinin äänestäjiä oli liki miljoona Suomalaista. Mikael Jungner näki myös sosiaalisen median jo tuolloin olevan suurin yhteiskunnallinen muuttaja ja globaali ilmiö medioittemme sisällä, uuden mediayhteiskunnan tärkein seurattava. Tuolloin vielä yleisradion pääjohtajana ja myös tätä kautta yhteiskunnalliset liikkeet oivaltaen.

Demareitten torjuntavoitto

Samainen Mikael kirjoitti blogissaan 15.3.2011 kuinka ylpeys tulee kalliiksi. Hän lainasi suosittua tosi-TV sarjaa Amazing Race ja sen osaa, jossa jääräpäinen sisarusparven veli vei siskojaan harhaan ja eksyksiin. Härkäpäisesti jatkettiin pojan ohjaamana kohti siintäviä vuoria, vaikka retki alkoi muuttua koko ajan oudommaksi. Vasta kun ylimielisen pojan uho romahti, käännyttiin 180 astetta takaisin siskojen ohjaamana alas vuorilta. He pääsivät jopa jatkoon haettuaan oikean reitin ja uuden johtajan avustamana.

Jugnerin maailmankuvassa ihminen on rakennettu tavalla, jossa ylpeys teettää typeriä asioita. Kun kuvitelluista markkinoista, vaikeasti kesytettävistä, on tavoiteltu niskalenkkiä, mediat ovat hokeneet samaa totuutta viikosta toiseen, hallituksen eliitti on vakuutellut pakkoa ja välttämättömyyttä pää tiukasti puskassa, syntyy malli, joka on painajaismainen myös yleiseurooppalaisena ilmiönä ja globaalina kokemuksena netin sisällä, yhteisömedioissamme.

Ehkä pankkien ja sijoittajien on kannettava vastuunsa? Ehkä toisen reitin hakevat eivät olekaan epäisänmaallisia vaan ainoastaan vähemmän ylpeitä. Ylpeys ei ole vastuunkantoa vaan pelkästään ylimielisyyttä ja pakkomielle, joka muuttuu myöhemmin selittelyiksi ajopuusta. Suomi on näitä ajopuuteoreetikkoja opportunisteja kasvattava kulttuuri ja nyt näihin oppeihin ja pelotteluun alettiin kyllästyä ja hakea vaihtoehtoja.

Olen joutunut lukemattomia kertoja tilanteisiin, jossa opiskelijoita ohjataan pois umpitunneleista, jossa ei nähdä muuta kuin yksi vaihtoehto ja pakko. On panostettu liian paljon aikaa ja energiaa yhteen suuntaan, joka ei johda tulokseen. Se on tieteen teon yksi pahimmista harhoista, jossa selitystä haetaan vanhoista malleista tai jääräpäisestä tavasta ylläpitää vanhaa konventiota ja tuhlaten yhä enemmän aikaa ja varoja väärään reitinvalintaan, johon on jo niin vahvasti sitouduttu. Kun nyt kerran eksytään niin eksytään sitten kunnolla. Lauman osana ja joukon jatkona siihen syyllistyy paljon helpommin kuin yksin vastuuta kantaen ja kartan, kompassin kanssa liikkuen.

Oppimiseen liittyvä terve ilmiö

Kaiken tällaisen voi antaa anteeksi, jos se tulee kokemattomuudesta ja epävarmuudesta, mutta ei silloin kun se tulee ylimielisyydestä tai ylpeydestä, puhtaasta laiskuudesta ja saamattomuudesta. On uskallettava pysähtyä, nöyrryttävä kuunteleman myös muita ja aloittamalla puhtaalta pöydältä, uusin ajatuksin ja uusin ottein. Kaikkihan me haluamme ratkaista ongelmia, finanssikriisistä ympäristökriisiin ja ylläpitää vaurasta hyvinvointiyhteiskuntaamme. Silloin on vain varottava kuinka paljon aikaa ja energiaa tuhlaamme kulkien kokonaan vääriä reittejä ja väärien ihmisten ohjaamana.

Kriisiin ajautunut demokratia ja puoluelaitoksemme syntyi jo paljon ennen Portugalin ja Kreikan talousongelmia, Irlannin rahoittamista. Maaliskuussa 2001 Veikkauksen hallitus pyysi selvittämään toimitusjohtajansa Matti Ahteeseen kohdistuneita väitteitä seksuaalisesta ahdistelusta. Tehtävä annettiin apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskiselle. Ahde kiisti epäilykset, mutta erotettiin myöhemmin tehtävästään, ja hän siirtyi takaisin politiikkaan. Politiikka voi antaa anteeksi, Veikkaus ja yrityselämä ei.

Oikeusasiamiehen ohjeet

Apulaisoikeusasiamies Koskinen oli haastateltavana nyt eläkeläisenä ja pyörätuolissa liikkuvana ikäihmisenä, jalkansa menettäneenä invalidina. Tomera pieni nainen kertoi kuinka eliitiltä odotetaan esimerkkiä. Se tulee näkyä myös oikeuskäytännössä ja koko kansakunnan sosiaalisen pääoman kuljettamassa tajunnassa. Moraalittomuus voi onnistua tuottamaan voittoja lyhyellä aikavälillä, mutta ei toimi enää pitkässä juoksussa eliitin elämäntapana. Raha ja valta turmelee mielen joka on ahne.

Parlamentarismi joutui jo vuosia takaperin kriisiin, jonka taustalla oli “maan tapa” ja sen monet rasitteet sekä myöhemmin rakennettu kolmen puolueen konsensus. Kun demokratia ei toimi ja valta keskitetään konsensuksen kautta eliitille, se ei enää havaitse moraalia, arvoja ja sellaisia normeja, joiden synty ja seuranta on eliitin omassa valvonnassa. Vasta kun media sai haastajan kansalaisista yhteisömediana alkoi “maan tapa” rakoilla “marinadina” ja media puuttui puolueittemme sisältä löytyvään rötöstelyyn, alkoi vuosia jatkunut medioiden myllytys.

Kaikki ei liity kaikkeen

Se että asiat esiintyvät yhdessä, samaan aikaan, ei tarkoita, että ne kuuluisivat yhteen ja olisivat aiheuttamassa yhteiskunnallisia suuria muutoksia kausaalisuhteessa toisiinsa. Näin kuitenkin media helposti yhdistää saman hetken tapahtumat toisiinsa ja syntyy vääriä tulkintoja siitä, miksi ihmisten poliittinen käyttäytyminen vaihtuu tai joku saa kansalta valtuuden kokeilla vuorostaan valtaa ja sen usein turmelevaa vaikutusta. Valtaan rakastuminen oli vihreitten taittuneen kasvun takana, kun oikein järkeilemme, ja sinne menivät aatteet ja äänestäjille tarkoitetut arvot. Mitä muuta poliitikko voisikaan myydä ja niin puolueen korpivaellus on valmiina?

Se, että tämä valta annettiin nyt Timo Soinille, ei ole sattuma. Aiempi valta ei ole Soinia turmellut eikä hän ole enää siinä iässä, jossa paljon koeteltu kansalaiskunto ei olisi äänestäjien tiedossa. Suuri voitto ja eduskuntaryhmä on hänelle sittenkin vain väline toteuttaa sellaista tehtävää, jossa normit, arvot ja moraali ovat lainlaatijalle äänestäjien mielestä kohdallaan ja oma viesti on osattu myös esittää ymmärrettävästi, aatteellisesti puoluerajojamme ylittävällä tavalla, pragmaattisella ja usein konservatiivisella tavalla. Muuta kun me emme tahdo edes ymmärtää oli puolueen paikka nelikenttien akselilla mikä tahansa. Olemme sekä hitusen radikaaleja että konservatiiveja, välillä vasemmalla ja välillä hieman oikealla, mutta parhaiten oivallamme traditiota ja pelkistetyn kertomuksen, aforismin.

Uuden ilmeen hallitus

Soinin viesti kansainväliselle medialle oli odotettu ja oikea sekin. Hän ei johda sellaista puoluetta, jonka äänestäjät tai edustajat olisivat äärimmäisyysihmisiä, kaukana siitä. Ounasteltu syntyvä hallituspohjakin on hyvin suomalaiskansallinen, pääministerinä toimii ensimmäisen kerran suurimman puolueen aseman saavuttanut Kokoomus mutta sekin aivan uudessa kokoonpanossa ja imagoaan muuttaen takavuosilta.

Uutta demariryhmää vetävät niin ikään tämän vuosituhannen ihmiset ja mukana on nyt myös runsaasti nuoria ja naisedustajia. Soinin omassa suuressa ryhmässä on mm. eduskunnan nuorin kuopus. Kun hallitusohjelmaa koottaessa vuosiksi eteenpäin Portugali ei saa olla siinä kantona kaskessa sen enempää kuin mikään muukaan väärällä puolen päiväntasaaja oleva kansakunta ongelmineen. Tässä merkityksessä vaalit ohjautuivat nekin europarlamentin omaisiksi ja kauas eduskuntavaaliemme luonteesta. Ei keskustan johtajalle sellainen ole viisasta Suomessa.

Suomella ja se hallituksella on riittävästi ongelmia omassa taloudessaan ja naapureissaan, kaupassa Kiinaan, Brasiliaan ja Yhdysvaltoihin, mutta myös Ruotsiin ja Venäjälle. Budjetin laadinta pienen kansakunnan kohdalla on tarkkaa puuhaa ja resurssit vähäisiä, velkaa on nyt tolkuttomasti liikaa ja jokainen elämä on tässä maassa laulun arvoinen.

Omia arvoja ei kuitenkaan saa myydä, eikä niissä saa tinkiä aatteellisuudestaan yhä enemmän arvoja ja yhteisöllisyyttä hakevassa sosiaalisen median globaalitaloudessa ja yhteisömedioittemme moniarvoiseksi muuttuneessa maailmassa. Vaalien aikana tehdyt “leimaamiset” on syytä unohtaa ja käynnistää hallitustunnustelut puhtaalta pöydältä ja keskittyen oman kansakuntamme haasteisiin.