Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Vilho Harle otti riskin ja kirjoitti Helsingin Sanomiin (16.3) kuinka suomalainen eliitti ja “sivistyneistö” ivanauraa ja pilkkaa perussuomalaisia epäihmisinä ja vetää samalla itsensä viemäristä alas. Professori Harlen mukaan tämä kuvaa aikamme suvaitsemattomuutta ja “eliitin” omaa vihaa ja tapaa liittyä kansainväliseen liikkeeseen, jossa Lähi-Idässä muutosta ei voi ohjata demokraattisia väyliä käyttäen, kuten meillä vielä on mahdollista.
Eliitin sisäinen yhteinen ongelma
Suomessa julkinen valta paljastaa Harlen mukaan kovat kasvonsa ja hakee tunneperäiseen, jäsentymättömään tyytymättömyyteen ja syrjäytymiseen sekä pahoinvointiin, yhteiskunnan eriarvoistumiseen, helpomman mahdollisen keinon demonisoimalla perussuomalaiset ehdokkaat, näiden ohjelman ja lopulta myös heitä äänestävät ihmiset. Siinä käytetään Jörn Donnerin tapaisia “sivistyneistön” edustajia kantamaan eliitin suvaitsemattomuuden puhdasta lippua “älymystön” eturintamassa, pahaa vastaan. Demarit ovat vetäneet mukaan kaikki vanhat, koko kansan valitsemat presidenttinsäkin. Mauno Koivisto oli takavuosina myös SMP:n presidenttiehdokas.
Harle lainaa puheviestinnän professori Pekka Isotauluksen MTV kolmosen (8.3) lausuntoa, jossa tämä rajulla tavalla leimasi perussuomalaisten vaaliohjelman kertomalla, kuinka se ei ole kirjoitettu sivistyneistölle. Tällaisessa kritiikissä on olemassa sellainen vaara, jossa ehdokkaiden ja kannattajien leimaaminen tekee puhujastaan itsestään ongelman, josta hän muita syyttä, kirjoittaa Harle. On mahdollista että suomalainen eriarvioistuminen on juuri oman sivistyneistömme ja eliitin oma yhteinen ongelma. Oma eliittimme on yhtä vahva kuin syksyinen, yhden pakkasyön jälkeinen jää lammen pinnalla.
Puoluerakenne uudistuu aika ajoin
Kuitenkin vaalitulos sopeutuu aina uudistuvassa puoluerakenteessamme uuteen tilanteeseen, ja jos Jumala antaa perussuomalaisille viran, hän antaa heille myös järjen siinä missä aiemmin demareille, kepulaisille ja kokoomuksen edustajille, vihreille ydinvoiman rakentajille.
Eliittimme (median) tapa mainita, kuinka perussuomalaisten joukossa on toki ehdokkaina myös tohtoreita ja professoreja, kertoo jään rakoilevan. Minkään muun puolueen kohdalla tällainen sopivien ministereitten luettelointi ja kelvollisten ihmisten etsiminen medioittemme välitettäväksi, ei ole toki tarpeellista.
Demokratiaan mahtuu monta ääntä ja siihen kuuluu myös pahan olon purkaminen. Se ei vie meitä toki hunningolle vaan pikemminkin juuri se vahvistaa demokratiaamme, järkeilee Harle. Jokainen vaali on samalla protesti ja protestin syitä on seurattava sen eliitin, johon se kohdistuu.
Kun malka on omassa silmässä, sen muuttaminen demonisoiden mahdollisesti liki miljoona suomalaista, on hätähuuto vallasta, jonka Faust myi paholaiselle ja menetti sinä kaupassa samalla sielunsa. Jörn Donnerin kaltainen vaaliavustaja, sdp:n ja rkp:n yhteinen ehdokas, poliittisen kentän kaikki laidat tunteva kulttuurimme lähettiläs, yhdessä SAK:n eläkkeellä olevan puheenjohtajan kanssa, kielii hädän syvyydestä.
Katastrofia ohjaava Jumalan tuuli
Japanilainen teknologiamyönteisyys, jopa sen jumalointi, on lähellä suomalaista teknologiauskoamme ja insinöörikulttuuria eliitin oppina. Suomi oli takavuosina joko Euroopan Japani tai Yhdysvaltain itäisin osavaltio.
Suomalainen arvomaailma muuttui omana valintanamme hyvin kapeaksi myös innovaatiopolitiikassamme. Sekin oli pelkästään tekninen ilmiö ja välineellinen hoidettava, tieteellistekninen oli sama asia eikä taatusti humanistinen.
Se mikä toteutuu katastrofina Japanissa, on osa heidän myös hallinnollista kulttuuriaan, jossa riskin otto on kuin kamikaze -lentäjän “Jumalan tuuli”. Tuohon kulttuuriin kuuluu myös jäykän hierarkiset rakenteet ja imitoivat ratkaisut, velkaantunut ja ikääntyvä yhteiskunta, jota ei pidä yliarvioida. Mitä pidemmälle Japanin katastrofi etenee, sitä kriittisemmäksi käyvät maailman medioitten todelliset arviot. Ne poikkeavat rajusti niistä suomalaisista Japanin korkeaa kulttuuria ihannoivista ja katastrofin hoitavista vakuutteluista, joita eliittimme esitti maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin alkuhetkinä.
Kaavamaisuus, hierarkiat, byrokratia
Pääjohtaja Jukka Laaksonen kritisoi ankarasti säteilyturvakeskuksesta (STUK) juuri japanilaista kaavamaisuutta, monimutkaista hierarkiaa, jossa muodolliset säännöt ja byrokratia ovat korvanneet joustavan järjen käytön ja osaamisen. Toki näitä samoja piirteitä löytyy myös suomalaisesta kulttuurista ja juuri tavassamme plagioida ja ihannoida niin japanilaista kuin Yhdysvalloista tai Saksasta hankkimiamme toimintakulttuureja. Toki niiden juuret löytyvät Ruotsista ja osin tsaarinajan Venäjältä.
Näissä etenkin luonnon alistaminen ja saaminen ihmisen rakentamalla teknologialla kuriin oli 1930-luvulta alkanut teollistuvan yhteiskuntamme sotien jälkeisiä psykologisia ja filosofisia perusoppejamme. Siinä luonto demonisoitiin ja syntyi käsitteet, jossa luonnon kanssa työskentelevät maalaiset olivat osa tätä alistettavaa ja pois pyyhittävää kulttuuria (Gemeinschaft/ Gesellschaft). Jopa yhteiskunnat ja niiden yhteisölliset rakenteet kuvasivat tätä kehityksen suunta ja sen modernisaatiota.
Hidas paluu fyysisille juurillemme
Globaalin ilmastomuutoksen oivaltaminen ja hyväksyminen tuli meille hyvin myöhään siinä missä ympäristöhallinnon järjestely yleensäkin. Sen yhteydessä pienet ja hajautetut mallimme syrjäytyivät niin luonnonvarojen käytössä kuin kulutuksessa, energian hankinnassa ja materian kierrätyksessä. Puhuimme kyllä verkostotaloudesta mutta toimimme keskittäen kaiken.
Suomalainen eliitti keskittyi plagioivaan kulttuuriin ja pääkaupunkiseudulle, pois Impivaaraksi kokemastaan, pinta-alaltaan Japanista tai Euroopan metropolialueista oleellisesti poikkeavasta maastaan ja sen luonnonvarojen käytöstä ja hoidosta. Sen kritisointi on oikeutettua, mutta vielä tänäänkin demonisoitua. Ydinvoimalla tuotettu lämpö höyrystyttämään vesi ja pyörittämään generaattoreita on mielestämme fiksumpaa kuin vastaava käyttäen puuhalkoja.
Ydinvoima kieli kehityksestä, atomin ytimen halkaisemisesta, eliitin hyväksymästä tavasta tehdä sähköä. Se että nämä ydinhalot tuottivat hengenvaarallista häkää miljoona kertaa enemmän kuin vanhat puuhalkomme, ja vaativat sammuakseen tuhansien vuosien ajan, oli toisarvoinen asia. Se että suuresti arvostamme japanilaiset pyrkivät sammuttamaan näitä ydinhalkojaan kantaen merestä vettä, on nöyryyttävää tuon teknologian ihailijoille, suomalaiselle eliitille.
Kasvun pakko ja vallan halu
Tänään Aasian ja etenkin Japanin kulttuurin kipeät asiat koskevat suomalaiseen yhteiskunnan sieluun aivan toisin kuin luonnononnettomuudet muualla maailmassa. Sen sijaan oman yhteiskuntamme kipupisteet ja kasvava eliitin viha ja suvaitsemattomuus, sekä sen yhtymäkohdat globaaliin eurooppalaiseen kurimukseen osana Lähi-Idän tapahtumia, ovat vaikeammin oivallettavia.
Onko kasvun pakko ja ydinvoiman riski se, mitä olemme valmiita maksamaan, ja maksammeko Faustin tapaan vallasta ja sen pakonomaisesta tavoittelusta vaaleissamme liian kovaa hintaa paholaiselle niin vanhoina puolueina kuin niiden ikääntyneinä suomalaisen eliitin edustajina, jää vaille uuden mediayhteiskunnan odottamaa vastausta. Sen kritisointi uutena puolueena, perussuomalaisena, on oikeutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti