Keskiluokan matematiikkaa

Matematiikan ihmeellinen maailma ja luonnontieteet ovat kokonaan toinen asia kuin humanismi, käyttäytymistieteet ja yhteiskuntatieteet, ihmistieteet ylipäätään. Nykyisin ne kuitenkin alkavat yhä useammin törmätä toisiinsa ja ainakin välineet ovat yhä enemmän yhteisiä. Luvut alkavat olla suuria ja moni haluaisi olla ensimmäisenä maalissa ja ennustaa myös tulevaa, toimia delfoin oraakkelina ja parantaa maailmaa.

Suuret pienet marginaalit

Politiikassa, yhteisten asioitten hoidossa, professori Matti Wiberg puuttuu valtiotieteilijänä usein poleemisesti gallup -lukuihin ja niiden käyttäjiin, moittii toimittajia olemattomien erojen ja otosten liioittelusta. Kun tuhat tai pari haastatellaan saadaan tuloksia, jotka ovat virhemarginaaliltaan sellaisia, jossa 17-22 prosentin puolueet ovat lopulta samaan joukkoon kuuluvia. Ei synny rökäletappioita saati murskavoittoja muuten kuin lööppeinä.

Kun Matti Vanhasesta tuli pääministeri, keskusta oli voittanut marginaalisesti demarit. Paavo Lipponen syytti tästä silloista uutta naispääministeriä vilpillisenä pelinä vaalien loppusuoran viimeisessä kurkotuksessa. Oikeammin syy oli suurempi ja näkyy demareiden kannatuksen jatkuvassa hiipumisessa. Vaurastuva keskiluokka ei heitä äänestänyt ja Lipposen suosio oli Euroopan Unionin sisällä, sen eliitin kertomaa, ei Suomessa. Suomessa äänestävät suomalaiset ja Lipposen imago muistutti Kekkosen kauden ajoista, nahkurin orsista elämöinnistä sivistyskansan sisällä. Mainoskampanjat menivät nekin väärälle vuosisadalle. Suomalainen keskiluokka oli muuttunut.

Kaupallisia tutkimuksia

Tutkimuksia tekevät kaupalliset laitokset ja niihin vastataan niin ikään miten sattuu ja kysyjä saa haluamansa tuloksen, kertoo konservatiivinen Wiberg. Näin myös vaikkapa viimeisimmässä mediatutkimuksessa, jossa tulokset näyttävät korostavan tapaa asetella kysymyksiä. Printtimedia sai hieman aiemmin erilaisia tuloksia kuin nyt tullut viimeisin kansan mielipiteen kartoittanut mediatutkimus.

Samalla on vaikea erottaa internet ja muut sen sisällä operoivat sähköiset mediat toisistaan. Internet erillisenä mediana on omituinen tapa luokitella internetissä viestivät printtimediat ja televisio.

Tätä menoa Suomessa internet katoaa kokonaan marginaaliin ja korvautuu maan tavalla ja kansallisella luokittelullamme. Sosiaalista mediaa, kansalaismediaa ja yhteisöllistä mediaa ei ole olemassakaan. Se on korporatiivisen maailman vastaisku uuden paradigman puristuksessa, ja muistuttaa meitä, kuinka konservatiivinen maa Suomi lopulta on. Vaalien lähestyessä keskiluokan mielipiteet alkavat painaa medioitten teettämissä tutkimuksissa. Samalla tulokset alkavat olla myös “oikeita”.

Sen saat mitä tilaat

Oleellista on, ettei tutkimuksissa sinänsä ole virheitä, vain tavassa tehdä niitä on painotuksia, jotka näkyvät tuloksissa. Tämä näkyy vaikkapa kiistellessämme tietyn ravinnon laadusta tai lääkkeen käytöstä, kalkista, kalsiumin ja D-vitamiini saannista ja sen määristä. Se miten D-vitamiinia popsitaan, ratkaisee suuri keskiluokka ja ikääntyvien ihmisten luulottelut ja uskomukset, usein pelkkä taikausko.

Epäilemättä televisio on tärkein viestintävälineemme ja internet heti sen kannoilla, printtimediat kolmantena keskiluokan vastauksena. Jo alle 35 -vuotiaitten kohdalla muutokset tuloksiin ovat dramaattisia. Varmaan myös kotimaista tuotantoa halutaan lisää ja se edellyttää politiikan tekijöiltä näkemyksellisyyttä. Kenelle ja millaista mediaa tarjotaan.

Vaihtoehtona ovat halvat viihteelliset hankinnat Yhdysvalloista tai paljon kalliimpi kotimainen tuotanto ja sen suosiminen. Kun keskiluokka on puhut, pulinat pois. Nuoret eivät käy edes vaaliuurnilla ja odottavat heti tässä ja nyt tuloksiaan, kertoo suuri ikääntyvä keskiluokka.

Keskiluokan matematiikkaa

Matematiikka pelaa myös uudistaessamme vaalien tuloslaskentaa. Tavoite on tehdä siitä oikeudenmukaisempi ja korjata etenkin pienten puolueitten asemaa suuria suosivassa nykykäytännössä. Pienistä vaalipiireistä ei tahdo päästä yli kymmenen prosentin äänimäärilläkään läpi, ja silloin äänikynnys on Pohjois-Karjalassa aivan liian korkea.

Toisaalta valtakunnallinen kolmen prosentin kynnys estäisi kokonaan uusien puolueiden synnyn ja keskiluokkaistaisi maamme polarisoiden amerikkalaiseen tapaan. Sekään ei ole oikein demokratiaa edistävä ilmiö ja saisimme hyvästellä innovaatioyhteiskuntamme. Kaikki mikä kiiltää ei ole uutta innovaatiota.

Tavattoman mutkikas järjestelmä vie taas selkokielisen selittäjän vaali-iltana spekuloimaan tyyliin, josta syntyy matemaattisen kielen koukeroiden differentiaalista demokratiaa rinnan sosiologin suosiman “toisaalta ja toisaalta” -kielen kanssa. Jännitteet katoaisivat ja keskiluokkaiset äänestäjät vaihtaisivat kanavaa viihteellisemmälle. Kuukausia rakenneltu gallujännitys ja -viihde häviäisi, kilpailuvietti ei laukeaisi vaali-illan hurmokseen ja tuuletuksiin television ääressä kotisohvalla.

Keskiluokkainen universumi

Suuret luvut vieraannuttavat myös genetiikassa, geenimuunnellussa ruuassa sekä etenkin galaksien mittasuhteita pohdittaessa. Ihmisen on mahdoton ymmärtää arkiajattelussaan ääretöntä ja universumista tulee lopulta hyvinkin suppea ja äärellinen ilmiö. Maailmankaikkeuden syntymallit ovat kiehtovia, mutta niiden popularisointi tahtoo epäonnistua rollaattorien maailmassa. Dna -molekyyli on sekin mytologinen ja geenit sinkoilevat peloilla lajista toiselle keskiluokkaisessa katu-uskottavassa maailmankuvassa.

Syntyy keskiluokkainen universumi, jonka keskellä ei ole geo- sen enempää kuin heliosentrinen maailma. Kaukana ovat niin Galileo kuin Newton ja Einstein ajatuksineen. Vanhenevan yhteiskunnan maailma alkaa muuttua mytologiseksi eikä etäisyyksillä ole enää niin suurta väliä. Kapuaminen pienellekin kummulle alkaa tehdä ahdistavan olon.

Oleellista on junien kulku oikeaan aikaan ja lumikinokset raivostuttavat viedessään tilaa pysäköidä tai ajaa kolmella kaistalla. Aiemmin voitetuista etuuksista on mahdoton tinkiä keskiluokkaisessa maailmassa edes luonnonvoimien sitä vaatiessa. Suuri keskiluokka ei neuvottele maailmantalouden laskuta ilmastomuutoksen edessä. Sellaiseen ylellisyyteen mennään vain, kun se ei kavenna omia saavutettuja etuja. Optiot ovat etuja nekin ja eliitti pitää niistä kiinni kynsin hampain.

Keskiluokkainen vanhenevan ihmisen aikakäsite

Internet tuottaa sosiaalisissa ja yhteisömedioissa yhtäällä pieniä kaveripiirejä ja uutta symbolirakennetta, muokkaa nuorten maailmaa uuden pienen yhteisön sisällä. Toisaalla siihen liittyy perinteinen lähiyhteisö, ja ne menevät luontevasti lomittain, eikä sitä ihmetellä. Miksi pitäisi?

Sen sijaan ikääntyvien kohdalla syntyy kaksi maailmaa, jossa toinen on virtuaalinen ja toinen siitä poikkeava lähiyhteisön ja perinteisemmän median tuottama, todellisempi. Reaaliaikainen on käsitteenä vaikea ja aika rajallinen, hiipuu kohti loppuaan.

Taivaalle tuijottelu ei tuo eteemme reaaliaikaista maailmaa vaan hyvin vanhaa historiaa. Valon nopeus on hidasta liikettä, kun etäisyydet ovat suuret ja aistimme rajallisia, pettäviä.

Me voimme myös katsoa toiseen suuntaan, aika on suhteellinen käsite ja voi myös hidastua tai pysähtyä. Keskiluokkainen tulevaisuus ei näytä kuitenkaan erityisen valoisalta, ennen kuin vaalit ovat riittävän lähellä, ja joku uskaltaa luvata muutakin kuin leikkauksia.

Pelastaako dna ja universumin valot

Ihminen on mikrokosmoksen ja makrokosmoksen puolivälissä ja tekee siinä tulkintansa. Näin silloin kun kyseessä on aika ja sen ymmärtäminen, mennyt ja tuleva, sekä materia osana energiaa, samaa asiaa.

Pienet hiukkaset hiukkaskiihdyttimissä tai geneettiset prosessit dna -molekyylien tasolla ovat yhtäällä viemässä ajatteluamme tieteen mikromaailmaan ja toisaalla galaksien synnyt, ja elämän haku universumin syvyyksistä, tuo mieleen ihmisen tavan tavoitella matemaattisen kielen ja fysiikan toista ääripäätä.

Molempien tulkinnassa kuitenkin hiukkaskiihdytin auttaa eikä tiedettä voi jakaa mikro- ja makrotasojen tutkijoiden maailmaan. Sellainen maailma on omituinen keskiluokkaistuvassa vanhojen ihmisten yhteiskunnassa, eikä se pelasta dementialta. Miksi sellaista tulisi rahoittaa?

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Olisiko elintarvikkeiden tuottajia Suomessa kohdeltava toisin kuin muita yrittäjiä ja sallittava sellainen verkottuminen, jossa vaikkapa luomutuottajat ovat hakemassa lisää muskeleita liittoutumalla vai vääristävätkö nämä kilpailua ja lähestyvät kartellia?

Se miten äänet vaaleissa tulisi laskea, jotta lopputulos olisi mahdollisimman oikeudenmukainen, ei ole vain matematiikkaa, vaan myös etujen ajamista. Kompromississa kaikki eivät voi voittaa ja aina mukaan tulee muuttuja, joka on tuntematon.

Usein tämä tuntematon tulee politiikan kautta, jossa kirkkovallan aikaan ei ollut viisasta siirtyä geosentrisestä maailmankuvasta aurinkokeskeiseen. Kun kyseessä on talous ja valta, suuret kansankerrokset, tiede ja matematiikka jäävät sivuun ja filosofista tulee yksinpuhelija omassa syrjäisessä marginaalissaan. Tämä on sääntö josta ei tunneta poikkeusta. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Kurkien tanssi alkamassa

Vielä vuoden pari ennen vaaleja me kuuntelemme ja katselemme, luemme medioissa keskustelua, jossa mukana ovat marginaaliset ryhmät ja vähemmistöt. Sellaisia ovat maahanmuuttajat, homot, internetin pienet erikoisuudet, uskonnolliset vähemmistöt, pienet kulttuurit ja ruotsinkielisten murheet.

Kun vaalit lähestyvät, alkaa kurkien tanssi suomalaisilla soilla. Silloin jängiltämme katoavat varpuset ja pienet kahlaajat. Suuri keskiluokka alkaa kertoa vaatimuksiaan ja siirrymme mikromaailmasta kohti makromaailman sanelemia ehtoja.

Tässä maailmassa siirrytään sellaiseen suomalaisille tunnettuun jääkiekon peruspeliin, jossa yksilöiden kikkailu katoaa, ja alamme taas ymmärtää, kuinka vastuu otetaan suurista linjoista, mikä on oleellista ja mikä väistyvää, kuinka tuleva hallitusohjelma on sittenkin suurten lukujen matematiikkaa ja budjetti tehty jo ennen vaaleja EU:n hyväksyttäväksi.

Jo kauan politiikassa, tieteessä ja talouselämän rattaissa toimineet tietävät, kuinka tulevaa ei ennusteta marginaalien kautta, vaan suuren keskiluokan meille kertomana totuutena. Näin se tapahtuu meillä, Euroopan Unionissa, Yhdysvalloissa, mutta yhä enemmän myös Kiinassa, Venäjällä ja Brasiliassa, mihin ikinä menemmekin. Kun kurkien tanssi alkaa varpuset väistykööt.